Olen huomannut, että kaksosia on kahdenlaisia: helppoja bimbomaisia säheltäjiä sekä älykkäitä pintaliitoelämän karttajia. (en sano tätä loukatakseni ketään, mutta näin olen huomannut asian olevan).
Miten lähestytään miestä, joka on juuri jälkimmäisen tapainen kaksonen eli älykäs, mukava ja välttelee baareja, kun olemme jo kavereita? Pitäisi saada sanotuksi, että tunteeni ovat muuttuneet kaverillisesta romanttisiksi....
Miten lähestytään miestä, joka on juuri jälkimmäisen tapainen kaksonen eli älykäs, mukava ja välttelee baareja, kun olemme jo kavereita? Pitäisi saada sanotuksi, että tunteeni ovat muuttuneet kaverillisesta romanttisiksi....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen myös huomannut,että tunteeni ovat muuttuneet kaksospoikaa kohtaan kaveruudesta vakammaksi. Se on vaan niin pirullinen, et ei aina tiedä, mitä se haluu. Viime keväänä oli niin, et pojalla oli tämmöset tunteet mua kohtaan ja nyt taitaa olla toisin päin. Auttaisin, jos itsekään tietäisin, mitä tehdä.
Ah, ensimmäinen istuntoni tulevana astrogiongelmaisten auttajana? (tosiasiassa en ymmärrä astrologiasta mitään).
Mutta jos siis astrologiset luonteet pitävät paikkansa ja voin kaksosluonteen sillä perusteella sovittaa itseeni, niin sanonpa yhden asian: Kerään päivän mittaan suuren määrän kokemuksia ja havaintoja niin, että usein mun täytyy vetäytyä yksinäisyyteen sulattaakseni kaiken. Tämä ei tarkoita torjumista, vaan eräänlaista asioitten sisäistämistä.
Jos joku sanoo rakastavansa minua, niin aluksi saatan olla imarreltu ja hämilläni. Ja jälleen minun täytyy yksinäisyydessä sulatella asiaa: "Kuulinko aivan oikein vai kuparikellotko siinä vain kumisee!". Voin olla pari päivää hiljainen mies, jopa torjuva, mutta voitte olla varmoja; rakkauteen olen aina valmis! Olen siitä kummalinen mies, että en rakastu niinkään naisen ulkonäköön vaan siihen, kuinka valmis hän itse on rakkauteen!
Noh noh, menipä nyt vähän överiksi, mutta menköön nyt tällä kertaa! Ja sitäpaitsi, täytyykö ihmisen aina olla niin arkisen asiallinen!
Minullakin oli kaksosmies kaverina ja kävin hänen kanssaan erittäin älykkäitä,pitkiä ja rattoisiakin juttutuokioita (voisin jutella hänen kanssaan vaikka viikkotolkulla putkeen...) ja viihdyin hänen seurassaan erittäin hyvin. Sitten satuin ihastumaan häneen ja eräänä baari-iltana kerroinkin sen hänelle. Hän oli myös kiinnostunut minusta, mutta seuraavana päivänä hän ajattelikin aivan päinvastoin! Välimme kuitenkin palasivat kaikesta sähellyksestä huolimatta ennalleen (olenhan vaaka enkä halua olla riidoissa kenenkään kanssa).
Tästä kaikesta tapahtuneesta on jo vuosi aikaa. Kuitenkin edelleen toivon salaa, että jonakin päivänä hän tajuaisi, että minä oikeasti välitän hänestä. Enää en voi sitä hänelle mennä kertomaan, koska ilmiselvästi hän ei kaipaa seuraani, koska minä olen aina se, joka ottaa yhteyttä. Ei voi mitään, shit happens, toivottavasti sinulle käy hieman paremmin...
Olen kaksosnainen ja tulen toki hyvintoimeen kaksosmiesten kanssa. Heille prioriteetti nro yksi on vapaus. Useimpia heistä alkaa heti ahdistaa, jos pitäisi edes ajatella sitoutumista, eli kai nyt rakkaudentunnustus pelottaa!
Hurmatkaa kaksosmiehet keskustelevuudellanne ja mielipiteillänne ja antakaa hänen
tuntea olevansa "vapaa", mutta kulkekaa määrätietoisesti suhdetta kohti. Kyllä ne sieltä tulee, kunhan saavat itse "luulla" tehneensä aloitteen.
Onnea!
joo, sama juttu. jännä sinänsä, koska en minä olisi halunnut mitenkään sitoa jätkää. harmi, etten saanut selvitettyä asiaa sen kanssa silloin. jep, s*** sure happens, but life goes on.
Kaksosista on aika vaikea saada selvää, kun me ajatellaan aina kahdella tavalla, varsinkin kaksos miehistä, vaikka minulla kyllä kävi tuuri seurustelen nimittäin kaksos miehen kanssa, mutta siinäkin meni aikansa, ensin me kaverattiin ja sitten meistä tuli enemmän, hän on minua pari vuotta nuorempi ja me ollaan aika paljon samalaiset, tietenkin eroja aina löytyy, mutta se on hyvä, ettei olla ihan täysin samanlaisia.. Sinuna, ehkä vihjaisin tunteista hänelle, et hän huomaisi kiinnostukseksi on muutakin kuin pelkkää ystävyyttä...