Hei
Usein kuulee väitteen, että yliopistoihin menevät vain parhaimmat yksilöt; älykkäimmät ja lahjakkaimmat. Miten perustelette kyseisen väitteen? Onko kyseinen väite edes mahdollista perustella todeksi?
Faktisesti ja tilastollisesti, olemme reaalimaailmassa tilanteessa, jossa yliopistojen opiskelijoista suuri osa on läpäissyt lukion hädin tuskin keskivertoarvosanoin ja hyvin moni jopa alle sen!
Pääsykokeeseen pänttäämisellä on sitten päästy laitokselle sisään. Toki, löytyy myös niitä, jotka ovat suorittaneet lukion tai vastaavan maksimiarvosanoin ja päässeet paperivalinnalla suoraan sisään, mutta nämä ovat kokonaismäärään nähden hyvin harvinaisia tapauksia!
Herääkin muutama kysymys:
Voidaanko yliopistomaailmassa puhua oikeutetusti suurista älyköistä ja parhaimmasta opiskelija-aineksesta, kun kerran opiskelija-aineksesta suurin on normaaliälyllä (keskivertoälyllä) varustettuja?
Motivaatio on tekijä, joka ohjaa meidän kaikkien toimintaa ja niin kuin hyvin tiedämme, meitä motivoivat hyvin erilaiset asiat. Näin ollen herääkin kysymys; kuinka paljon näitä älykköjä ja lahjakkuuksia löytyy muista opinahjoista? Vai, löytyykö niitä?
Korreloiko suuri älykkyysosamäärä hyvää opintomenestystä esimerkiksi lukiossa? Kuinka hyvin hyvä muisti vaikuttaa mielestänne hyvään opintomenestykseen esimerkiksi lukiossa? Mitä, jos näistä kahdesta vain toinen on hyvä? Kuinka paljon toisella voidaan kompensoida toista?
Kuvitelkaa tilannetta, jos yliopistoissa olevista opiskelijoista suurin osa onkin vain motivoitunut tavoittelemaan hyvää yhteiskunnallista asemaa, mutta ovat varustettu vain keskiverto älykkyysosamäärällä?
Usein kuulee väitteen, että yliopistoihin menevät vain parhaimmat yksilöt; älykkäimmät ja lahjakkaimmat. Miten perustelette kyseisen väitteen? Onko kyseinen väite edes mahdollista perustella todeksi?
Faktisesti ja tilastollisesti, olemme reaalimaailmassa tilanteessa, jossa yliopistojen opiskelijoista suuri osa on läpäissyt lukion hädin tuskin keskivertoarvosanoin ja hyvin moni jopa alle sen!
Pääsykokeeseen pänttäämisellä on sitten päästy laitokselle sisään. Toki, löytyy myös niitä, jotka ovat suorittaneet lukion tai vastaavan maksimiarvosanoin ja päässeet paperivalinnalla suoraan sisään, mutta nämä ovat kokonaismäärään nähden hyvin harvinaisia tapauksia!
Herääkin muutama kysymys:
Voidaanko yliopistomaailmassa puhua oikeutetusti suurista älyköistä ja parhaimmasta opiskelija-aineksesta, kun kerran opiskelija-aineksesta suurin on normaaliälyllä (keskivertoälyllä) varustettuja?
Motivaatio on tekijä, joka ohjaa meidän kaikkien toimintaa ja niin kuin hyvin tiedämme, meitä motivoivat hyvin erilaiset asiat. Näin ollen herääkin kysymys; kuinka paljon näitä älykköjä ja lahjakkuuksia löytyy muista opinahjoista? Vai, löytyykö niitä?
Korreloiko suuri älykkyysosamäärä hyvää opintomenestystä esimerkiksi lukiossa? Kuinka hyvin hyvä muisti vaikuttaa mielestänne hyvään opintomenestykseen esimerkiksi lukiossa? Mitä, jos näistä kahdesta vain toinen on hyvä? Kuinka paljon toisella voidaan kompensoida toista?
Kuvitelkaa tilannetta, jos yliopistoissa olevista opiskelijoista suurin osa onkin vain motivoitunut tavoittelemaan hyvää yhteiskunnallista asemaa, mutta ovat varustettu vain keskiverto älykkyysosamäärällä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Usein kuulee väitteen, että yliopistoihin menevät vain parhaimmat yksilöt; älykkäimmät ja lahjakkaimmat. Miten perustelette kyseisen väitteen? Onko kyseinen väite edes mahdollista perustella todeksi?"
Jos olet itse käynyt yliopistoa niin tiedät ettei tuo väite pidä paikkaansa.
Fakta on, että ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä sijoittuu normaalijakauman keskivaiheille. Todellisia lahjakkuuksia on hyvin vähän ja ylipääntänsä monet "lahjakkaina" pidetyt henkilöt ovat saavuttaneet lahjakkuutensa kovalla työllä. Yliopisto-opiskelu vaatii ennenkaikkea kovaa työtä, mitään erityistä lahjakkuutta tuskin tarvitaan missään. Tosin merkittävä osa ihmistä tuskin menestyisi raskailla luonnontieteellisillä tai lääketieteen aloilla.
Toisaalta on yhä yliopistoaloja ja maailmalla myös yliopistoja, jotka keräävät tasokkaimman ja motivoituneimman opiskelija-aineksen. Suomessa ehdottomasti kaikki lääketieteen lisensiaatin koulutukseen hyväksytyt ovat valikoitunutta joukkoa, ikäluokkansa parasta kärkeä. Toki tässäkään joukossa aivan kaikki eivät ole menestyneet lukiossa, mutta viimeistään pääsykokeisiin on tarvittu hyvät tiedot fysiikasta, kemiasta ja ihmisen biologiasta. Lääkiksen opiskelijana en lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka tämä paikka on pullollaan monilahjakkuuksia ja ihmisiä, joilla tosiaan on kaikki edellytykset menestykseen. Toki kaltaisiani ahkeria keskinkertaisuuksiakin on paljon. Lähelle tätä tasoa pääsevät ehkä myös Turun ja Helsingin oikikset ja muutama sisänotoltaan pienempi koulutusohjelma. Varsinaisia huippuyliopistoja Suomessa ei ole yhtään. Oikiksesta ja erityisesti lääkiksestä myös päädytään arvostetuimpiin, vaikutusvaltaisimpiin ja sosialistisen Suomen mittapuulla hyvin palkattuihin töihin. Niin myös kuuluu olla, sillä kukapa haluaisi tyhmän lääkärin potilaaksi tai idioottituomarin eteen. Rankasta opiskelusta, työstä ja kyvykkyydestä kuuluu myös maksaa. Tosin lääkistenkin osalta olen huolissani liian suuresta sisäänottomäärästä, 1/100 ikäluokasta koulutetaan lääkäriksi ja se on aivan liikaa.
Oheisesta linkistä voi myös tarkestella äo:n arvoilla mitattuja ammatteja. Parhaat tulokset on lääkäreillä. Toki näissäkin pitää muistaa, että korkeakoulutus parantaa ihmisten suoriutumista testeissä.
http://www.woosk.com/2008/11/list-of-iqs-by-profession.html
Nyt tulee aika rohkeaa, etten sanoisi jopa että itsekeskeistä ja kapeakatseista tekstiä... Kerropas kuinka monen alan opiskelijoita tunnet riittävän suurella otannalla johtopäätöksien vetämiseksi. En toki tahdo kieltää kaikkia väitteitäsi; esimerkiksi tuttuni Helsingin lääkiksestä ovat kyllä varsin fiksua sakkia. Kuitenkin esimerkiksi tuo "oikiksesta ja erityisesti lääkiksestä myös päädytään arvostetuimpiin, vaikutusvaltaisimpiin ja sosialistisen Suomen mittapuulla hyvin palkattuihin töihin" -kommenttisi, joka sinänsä pitää osin paikkansa, kuulostaa kovin oudolta: suurin osa suomalaisen elinkeinoelämän ja yhteiskunnan vaikuttajista (kuin myös muut yritysten ylempiin portaisiin kuuluvat) taitaa tulla muualta kuin oikiksesta tai varsinkaan lääkiksestä. (Kaikkein ylimpään asemaan päässeet ovat tietysti aina tavallaan poikkeustapauksia, puhuttiin mistä tahansa opinahjosta valmistuneista...) Mutta kannattaa muistaa, etteivät ne lääkärit maailman napa ole. :)
Ainakin noin omakohtaisesti voi sanoa, että tuollainen hetkellinen spurtti on tähän saakka riittänyt. Mitä tuolla strategialla on saavutettu: ylempi tieteellinen jatkotutkinto ja sitä vastaava työtehtävä.
Henkilökohtaisesta älykkyydestäni en kvantitatiivisesti pysty sanomaan mitään. Mutta kun jatkuvasti ihmettelee, millaisten kysymysten kanssa kollegat painivat, niin suuresti ihmettelen...
Täytyy sanoa, että on varsinainen idiootti, jos hakee yliopistoon ja silti luetaan lukiossa hikihatussa kympin keskiarvo. Näille hikareille löytyy paikka sieltä asiantuntijaosastolta Oikea materiaali osaa priorisoida ja jättää lukiossa lukematta ja lukee sitten kerran elämässään siihen pääsykokeeseen. Lukio vaatii enemmän sitä "motivaatiota" kuin pääsykokeet.
Riippuu alasta. Lääketiedettä pääsee nollapohjalta äärettömän harva lukemaan pikku pääsykoespurtilla. Lääkikseen haettaessa vaaditaan käytännössä pääsykoekirjan sekä lukion kemian, fysiikan ja osittain pitkän matematiikan oppimäärän hallintaa. Lisäksi pitää selviytyä osittain aineistotyyppisestä kokeesta, jossa mitataan käytännössä myös paineensietokykyä (usein hakijoilla tulee kiire selviytyä viidessä tunnissa paperipinosta). Johonkin humanistisiin ym. epämääräisille aloille taas pääsee kuka tahansa idiootti lukaisemalla pääsykoekirjan.
Melko syvällä lirissä olet, jos jätät teknillisille aloille pyrkiessäsi lukion matematiikat ja fysiikat opettelematta. Sisään voi päästä hetken ponnistuksellakin - niin alhaalla pisterajat ainakin joihinkin paikkoihin ovat, mutta kun ne samat asiat pitää osata perusmatematiikkoja ja -fysiikoita opiskeltaessa. Silloin opiskeltavaa todella riittää ja perslihakset saattavat kipeytyä.
Hypoteesi I
Ihmisten kvantitatiivisesti mitattavissa oleva älykkyys (ÄO) on normaalijakautunut peruskoulussa
Hypoteesi II
Lukiosta yliopistoon ja ammattikorkeakouluun jatkaneiden oppilaiden ÄO-jakauma on sama kuin lukiossa
Hypoteesi III
Ammattikoulusta yliopistoon, ammattikorkeakouluun ja työelämään jatkaneiden oppilaiden ÄO-jakauma on sama kuin ammattikoulussa
Hypoteesi IV
Kaikkein lahjakkaimmat menevät lukioon
Hypoteesi V:
Kaikkein lahjattomimmat eivät mene peruskoulun jälkeen mihinkään
-----------------------------------------------------------------------------------
PERUSKOULU
- koko ikäluokka läsnä, ei juurikaan jakautumista
PERUSKOULUSTA TYÖELÄMÄÄN
- ÄO-jakauman heikoin aines yliedustettuna
- ÄO-jakauman paras aines aliedustettuna
--> keskiarvo alle peruskoulutason
AMMATTIKOULU
- läsnä n. puolet ikäluokasta
- ÄO-otannassa kaikkein lahjakkaimmat aliedustettuna suhteessa normaalijakaumaan
--> pääosa oppilaista keskitasoa, keskiarvo hieman alle peruskoulun
LUKIO
- läsnä n. puolet ikäluokasta
- ÄO-otannassa kaikkein lahjakkaimmat lievästi yliedustettuna suhteessa normaalijakaumaan
- ÄO-otannassa kaikkein lahjahttomimman lievästi aliedustettuna suhteessa normaalijakaumaan
--> valtaosa harmaata keskitasoa, mutta lahjakkaita suhteessa hieman peruskoulua enemmän
TYÖELÄMÄ
- sama jakauma kuin peruskoulussa
AMMATTIKORKEAKOULU
- oppilaista noin 75 % lukiosta ja 25 % ammattikoulusta
--> aineksen sekoittumisen vuoksi lahjakkaita suhteessa kutakuinkin yhtä paljon kuin peruskoulussa, mutta lahjattomia hieman vähemmän
YLIOPISTO
- oppilaista noin 95 % lukiosta
--> jakauma kuten lukiossa: kaikkein lahjakkaimmat lievästi yliedustettuna suhteessa normaalijakaumaan ja lahjattomimmat lievästi aliedustettuna
Tuskin kukaan on koskaan väittänytkään, että kaikki yliopisto-opiskelijat olisivat jotenkin erityisen teräviä, mutta lienee tilastollinen fakta, että KESKIMÄÄRÄINEN yliopisto-opiskelija on hieman KESKIMÄÄRÄISTÄ suomalaista älykkäämpi. Ero tuskin on kovin merkittävä, mutta kuitenkin havaittavissa oleva. AMK:hon nähden ero tuskin on edes tilastollisesti merkittävä.
Nimimerkille: Perusteekkari 30.1.2011 13:33
Lukemalla kommenttejasi voi rivien välistä havaita jonkilaista katkeruutta ja huonoa itsetuntoa.
Oletko kenties sukusi ensimmäinen edustaja, joka on päässyt yliopistoon? Yrität jatkuvasti nostaa itseäsi muiden yläpuolelle esimerkiksi väheksymällä muita oppilaitoksia (amis, amk, yliopistot) ja niissä olevia opiskelijoita. Pidätkö itseäsi jotenkin ylivertaisena kun olet teekkari? Eivätkö muut tiedekunnat ja oppilaitokset ole mitään?
Itse tunne useita erittäin lahjakkaita opiskelijoita eri oppilaitoksissa (amk, yliopistot).
Ihmettelenkin kommenttejasi, jotka vähättelevät esimerkiksi amk:ta ja siellä olevia opiskelijoita!? Käsittääkseni amk:ssa olevista opiskelijoista kaikki ovat yliopistokelpoisia ja pystyisivät suoriutumaan yliopisto-opinnoista ja itse asiassa, aika moni hestä suorittaakin yliopisto-opinnot amk:n jälkeen ollen todellisia osaajia niin tieteen kuin tekemisen puolella.
Miten kommentoit?