Yritän selittää sinulle nyt, jos olet ihmetellyt käytöstäni. Aloin nyt taas miettiä olenkohan kuvitellut kaiken, siis tämän oletetun kiinnostuksesi minusta...? Jos olen vaan kuvitellut kaiken? Ihminenhän selittää itselleen asiat loogisiksi kokonaisuuksiksi parhain päin käytettävissä olevista palasista. Jos nämä monet sattumat (palaset), joita olen luullut merkeiksi kiinnostuksestasi, olivatkin vain sitä - sattumaa ja liittyivät johonkin muuhun kuin minuun. Ja minä raukka luulin niiden liittyvän minuun ja sinuun! Ja tätä mä olen pähkäillyt jo pitkään, siksi olen ollut niin niukkaeleinen.
Et sinä ainakaan alussa kuitenkaan tuntunut pistävän pahaksesi, mutta olikohan ne sittenkin vaan työhön kuuluvia eleitä?
Mielestäni käytöksesi on muuttunut, nyt näyttää siltä, että tuo mitä olen miettinyt on se todennäköisempi vaihtoehto. Vai oletko siksi ollut erilainen, koska luulet, että en ole kiinnostunut, etkä uskalla enempää ilmaista omaa kiinnostustasi? Varsinkin, kun itse olen ollut aika eleetön oman kiinnostukseni osoittamisen suhteen? Vai onko tämäkin sitä kuvittelua ja liian vilkasta mielikuvitusta?
Miksi mun pitää aina analysoida liikaa ja ajatella monen mutkan kautta? :D Mutta just näiden ajatusten takia (ja parin muun seikan takia) en heti uskalla näyttää kiinnostustani. Olen kyllä vapaa tekemään mitä tahdon, siitä ei ole kyse. Mutta oletko sinä?
Suutuitko silloin eräänä päivänä, kun en ollut muka huomaavinani sinua pitkän näkemistauon jälkeen? Yritin vaan käyttäytyä niin kuin kuka tahansa siellä käyttäytyisi ja ujous iski, siksi välttelin katsomistasi. Vai onko tämäkin vaan mun mielen aikaansaamia kuvitelmia? Ihan kuin sun käytöksesi olisi kuitenkin muuttunut sen jälkeen.. vai keksinkö taas sopivan palasen täydentämään kuviota, joka sopii todellisuuden tapahtumien kanssa yhteen?
Mutta ei kai tästä muutenkaan mitään taida muodostua, kun ei kuukausien jälkeenkään ole edes onnistuttu puhumaan toistemme kanssa. Selitän sen itselleni ja johtuneen mm. ympäristöstä ja käytöksestäni, mutta voihan tämä etenemättömyys johtua ihan muustakin asiasta. Yksinkertaisin selityshän yleensä pätee eli esimerkiksi se, ettei se ole ollut tarkoituksesikaan.
Jotenkin kaksijakoinen tunne, kun toisaalta tuntuu, että voiko sitä kiinnostusta osoittaa siinä ympäristössä erinäisistä syistä ja pitäisikö olla välinpitämättömän korrekti ja toisaalta taas, jos en osoita kiinnostusta, niin menetänkö jotain, joka olisi ollutkin mahdollista eikä vain pelkkää kuvitelmaa? Per**le kun on hankalaa. Jelppiä?
Kiva sinua on kuitenkin katsoa aina tilaisuuden tullen. Katson silloin, kun et huomaa ja ehkä vielä joskus silmiinkin, kun tulee tilaisuus. Katson miten reagoit ja katsotko sinä ensin :) En usko, että kiusaannut siitä, et ainakaan ennen. Hyvää työviikkoa!
P.S. Jos olet kiinnostunut ja vapaa, niin näytä se. Silloin minäkin yritän tästä lähtien. En ole enää niin yrmy tosikko. Hymyilen sulle. Ei kai sitä missään lakipykälässä ole kielletty :D
P.S.S. Tämä oli kyllä sen luokan tunnustus, että nolottaa. Oikea mies taatusti tunnistaa tilanteen, paitsi jos kyseessä on tuo mielikuvitusvaihtoehto. Voi olla, että tämän tunnustuksen takia taas katselen seinille ja hymyilyt jää hymyilemättä, mutta menköön nyt, kun tuli kirjoitettua.
Et sinä ainakaan alussa kuitenkaan tuntunut pistävän pahaksesi, mutta olikohan ne sittenkin vaan työhön kuuluvia eleitä?
Mielestäni käytöksesi on muuttunut, nyt näyttää siltä, että tuo mitä olen miettinyt on se todennäköisempi vaihtoehto. Vai oletko siksi ollut erilainen, koska luulet, että en ole kiinnostunut, etkä uskalla enempää ilmaista omaa kiinnostustasi? Varsinkin, kun itse olen ollut aika eleetön oman kiinnostukseni osoittamisen suhteen? Vai onko tämäkin sitä kuvittelua ja liian vilkasta mielikuvitusta?
Miksi mun pitää aina analysoida liikaa ja ajatella monen mutkan kautta? :D Mutta just näiden ajatusten takia (ja parin muun seikan takia) en heti uskalla näyttää kiinnostustani. Olen kyllä vapaa tekemään mitä tahdon, siitä ei ole kyse. Mutta oletko sinä?
Suutuitko silloin eräänä päivänä, kun en ollut muka huomaavinani sinua pitkän näkemistauon jälkeen? Yritin vaan käyttäytyä niin kuin kuka tahansa siellä käyttäytyisi ja ujous iski, siksi välttelin katsomistasi. Vai onko tämäkin vaan mun mielen aikaansaamia kuvitelmia? Ihan kuin sun käytöksesi olisi kuitenkin muuttunut sen jälkeen.. vai keksinkö taas sopivan palasen täydentämään kuviota, joka sopii todellisuuden tapahtumien kanssa yhteen?
Mutta ei kai tästä muutenkaan mitään taida muodostua, kun ei kuukausien jälkeenkään ole edes onnistuttu puhumaan toistemme kanssa. Selitän sen itselleni ja johtuneen mm. ympäristöstä ja käytöksestäni, mutta voihan tämä etenemättömyys johtua ihan muustakin asiasta. Yksinkertaisin selityshän yleensä pätee eli esimerkiksi se, ettei se ole ollut tarkoituksesikaan.
Jotenkin kaksijakoinen tunne, kun toisaalta tuntuu, että voiko sitä kiinnostusta osoittaa siinä ympäristössä erinäisistä syistä ja pitäisikö olla välinpitämättömän korrekti ja toisaalta taas, jos en osoita kiinnostusta, niin menetänkö jotain, joka olisi ollutkin mahdollista eikä vain pelkkää kuvitelmaa? Per**le kun on hankalaa. Jelppiä?
Kiva sinua on kuitenkin katsoa aina tilaisuuden tullen. Katson silloin, kun et huomaa ja ehkä vielä joskus silmiinkin, kun tulee tilaisuus. Katson miten reagoit ja katsotko sinä ensin :) En usko, että kiusaannut siitä, et ainakaan ennen. Hyvää työviikkoa!
P.S. Jos olet kiinnostunut ja vapaa, niin näytä se. Silloin minäkin yritän tästä lähtien. En ole enää niin yrmy tosikko. Hymyilen sulle. Ei kai sitä missään lakipykälässä ole kielletty :D
P.S.S. Tämä oli kyllä sen luokan tunnustus, että nolottaa. Oikea mies taatusti tunnistaa tilanteen, paitsi jos kyseessä on tuo mielikuvitusvaihtoehto. Voi olla, että tämän tunnustuksen takia taas katselen seinille ja hymyilyt jää hymyilemättä, mutta menköön nyt, kun tuli kirjoitettua.
Vastaukset 53
Vanhimmat
skitsofreeninen olo :D En tiedä kirjoititko tuon itsestäsi vai minusta vai kuvittelenko taas. Saattaa olla olen unissani hiipinyt kirjoittamaan jotain, mitä en juuri nyt muista. Vai lukeeko joku ajatuksiani vai olikohan se sittenkin vain niin, että jollain on samanlaiset ajatukset kuin minulla?
pitikö johonkin vastata jotain?
Lue aloitus uudestaan, kirjoitit jo sen mitä ajattelin.
Toivottavasti sinulla on parempi tuuri hänen suhteensa kuin minulla oli :)
aloitus voisi mielikuvituksissani olla ihan yhdeltä mieheltä minulle... ilmeisesti ihmisillä on niin samankaltaisia tilanteita :D
Ja täällä..
Täälläkö minä kirjoittelen kun luulin tekeväni lettuja..
Mutta... sun - mun - ja hänen mies-ihanteillaan on kyllä nyt aikamoinen sotku olemassa.
Mutta ei paha... Kiva vain jos jotakin tapahtuisi kun näin moni tökkii :)
itse kirjoittaa tuollaista.
Asiasisältö, kirjoitustyyli ja muutamat avainsanat antoivat vaikutelman tuttuudesta. Ehkä monille muillekin.
Voin hyvin ajatella, että hän on sen kirjoittanut ja voin yrittää ottaa huomioon ja toimia sen mukaan.
Mitään nolostumisen aihetta ei pitäs kirjoottajalla olla, asiaa kaikki. Hymyile sinä kirjoottaja ne hymyilyt joka tapauksessa aina kun hymyilyttää :)
En lähde tässä sen enempää vastailemaan, mutta hyvä oli kirjoitus, siitä voi moni saada mielenylennyksen. Täällä on ihan liikaa niitä "en enää koskaan puhu sinulle muuta kuin..." - viestejä.
Ota ihmeessä huomioon ja toimi sen mukaan hänen kanssaan, toivottavasti onnistut! (Tässä mulla on vähän omakin lehmä ojassa - jos olisit vaikka hän :D)
tunnen kyllä Naisen, joka voisi kirjoittaa näin ja pidän hänestä ja olen ihastunutkin, ehkä enemmänkin ts. haluaisin, että hän voisi liittyä elämääni tavalla tai toisella tästä eteenkinpäin, mutta suhde on tavallista monimutkaisempi, ei ihan tyyppi esimerkki. Oma tunnesiteeni häneen on aika vahva vaikka en ole asiaa ilmaissut hänelle. On niin monia toisiinsa vaikuttavia juttuja, mutta olen kuitenkin varma, että jotain polkua pitkin suhde jatkuu ja jatkuu, ainakin siltä nyt näyttää. Saan siis toivottavasti olla yhteyksissä ja päästä vielä vähän lähemmäksi, ainakin kosketusetäisyydelle :D
älä unta näe, herää todellisuuteen!
Minkä nimiselle naiselle menee tämä viesti? Edes eka kirjain..kiitos :)
ihan sama mitä tähän laittaa, laitetaan nyt vaikka akkosjärjestyksessä abcdefg...
Vastavuoroisuuden vuoksi kysyjä voi vastata samaan kysymykseen..kiitos :)
Tää tässä menee J:lle.
Jani, Janne, vai Juha? Uteliaisuuttani vain... :)
Jarkolle (selvennykseksi, ei länsi-Suomeen).
Tämä voisi olla minun kirjoittama! :) Vähän samankaltainen tilanne itselläni ja samoja kysymyksiä pohdin. Olen itse kyllä tullut siihen tulokseen, että kuvittelin kaiken. Vaikea on neitiä kuitenkaan saada mielestä...
Tarkkaile tilannetta vielä vähän aikaa siltä varalta, että siellä on samanlainen pässinpää kuin täällä :)
Joo tarkkaillaan. Harmi ettei tuohon tarkkailuun ole mahdollisuutta useammin. Toivottavasti kaikki päättyy hyvin sinun tapauksessasi. :)
mun tunteet ainakin oli aitoja, et kuvitellut mitään (tai siis hän), olen vai ujo ja niissä olosuhteissa oli muutenkin stressiä ja vaikea näyttää tunteitaan selvästi ja sitäpaitsi olen tottunut miesten tekemiin aloitteisiin :(
nyt ei olla tekemisissä ja peli on menetetty... pitää vaan yrittää jotenkin unohtaa koko juttu :(
täysin. Ei varmasti ollut helppo tilanne. Itse toimin niin kuin ajattelin olevan yleisesti oikein, älä vedä siitä mitään sellaisia johtopäätöksiä etten muka välittäisi.
huomautan, että en siis ole tuo ap. Ja kyllä, olen tehnyt sellaiset johtopäätökset, että hän EI välitä. Tähän päätökseen olen tullut oikean elämän käyttäytymisen johdosta. Minkään nettiin kirjoitetun nimettömän viestin (joka voi olla ihan keneltä tahansa) vuoksi en ala mitään päätöksiä tekemään enkä johtopäätöksiäni muuttamaan.
tuon kerroit,niin aloitetta saat odottaa.Peli on pelattu ja leikit leikitty.Unohdetaan koko juttu.Ei toiminut oikein.
En tarkoittanutkaan mitään nettikirjoittelua, vaan ihan oikeaa elämää. Yritä nähdä asiat monelta kantilta, ennen kuin hätiköit.. Monesti asioihin on syynsä.
ja mistäs SINÄ voit tietää hänen ja minun syistä tai ajatuksista yhtään mitään, kun et todennäköisesti ole meitä koskaan edes tavannut!
Edelleenkään sinun anonyymin nettikirjoittelijan jutut jätän omaan arvoon ja pysyn niissä päätelmissä mitä olen oikean elämän perusteella tehnyt. Susta en tiedä kuka edes olet, joten mielipiteesi ovat mulle ilmaa.
Ei ei ei!
Mä olen jo liian monta kertaa pahoittanut mieleni sinunlaistesi takia - täällä.
Miksi pitää olla noin julmalla sanalla liikenteessä.
Nämä liippaa niin läheltä niin monen tilannetta - että et viitsisi pahoittaa meidän useiden,
useiden naisten (tällä erää) mieltä.
Jokaisella on oma tilanteensa - ja täällä ollaan kuitenkin herkällä mielellä liikenteessä.
Minä tässä vain ohisilmäilijänä mainitsen, että pahoitin mieleni - vaikka et minulle vastannutkaan!
Ärsyttää - miksi pitää olla noin julma toiselle!!
Siten - et tuota ihmistä edes ansaitse - etkä hänen ihailujaan, vaikka hän niitä sinulle suokin.
Kumpa hän näkisi minkälainen olet - ettei tarvitsisi ajatustaan sinulle suoda :(
pimee :D
minä :)
miehestä noin.Ei varmaan mielenkiintoa ole puolin eikä toisin.Ikävälle voi heittää hyvästit ja unohtaa kaiken.
Tässä sen näkee, että vaikka pitää omaa tilannettaan ainutlaatuisena niin kuitenkin samanlaisessa tilanteessa ja samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia on monilla ihmisillä. Nolotus vähän hälveni näiden kommenttien jälkeen, kiitos kaikille kommenteista :)
Jos teistä vastaajista tai lukijoista joku oli hän, niin yritetäänhän vielä? Itse pelkään mokaavani, mutta ole kärsivällinen mun kanssa, please :) Hän on ihana!! :)))
Vaikutat aika nuorelta kirjoituksesi perusteella, käytkö varmasti nimenomaan *töissä*?
Olen aika lapsenmielinen joissain asioissa, vaikka ikää onkin kertynyt!
Näen häntä hänen työpaikallaan. Enempää en paljasta.
aloittajan viestiä, olenhan itse samanlaisessa tilanteessa yhden miehen kanssa. Välillä tuntuu siltä, että olen jonkun pelin kohteena minkä tarkoituksesta ja motiivista en saa selvää. Tunnen, että tunteitani ja minua pyöritellään heittämällä intiimejä kommentteja erilaisissa tilanteissa. Yritän kuitenkin vetää rajoja kun liika flirtti alkaa ahdistaa, ja näyttää siltä, että se on toiminut. Sain takaisin mielenrauhan ja itsekunnioituksen, mutta miksi sitten jään kaipaamaan pitkiä kuumia katseita? Outoa tämä naisen elämä.. ;)
Ja sitten kun joku ihan ystävyydestä hymyilee työpaikalla, niin se johtaakin kiivaisiin rakkauden tunnustuksiin? Sitä voi päässään rakennella vaikka millaisia pilvilinnoja, mutta vain puhe tuo esiin totuuden. Ei oikeastaan ihme, että ennen vanhaan käytettiin puhemiehiä ja -naisia, jotta saatiin nuoret naimisiin, kun väärinymmärryksiä syntyi kuin Jane Austenin romaaneissa konsanaan. Eipä nykyaika ole siitä paljoa muuttunut. Edelleen sitä hämmentyneinä seistään ja ihmetellään katsooko tuo minua? Katsonko sitä takaisin?
Ei millään pahalla, olen ollut samassa tilanteessa joskus itsekin ja hymyilin viestillesi muistaen omat mietteeni, mutta jos sitä kissaa ei koskaan nosta pöydälle ja lähesty toista vaikka kahvikutsulla, niin joku toinen, määrätietoisempi ehtii kyllä väliin. Niin se vain menee. Flirtti on erikseen, sillä sen ei aina ole tarkoituskaan johtaa mihinkään muuhun kuin päivän piristykseen.
Viisaita kirjoitat. Itse mietin tällä elämän viisaudella ja kokemuksella, että kysyvä ei tieltä eksy. Silmäpeliä, harmitonta flirttiä usein itselläkin voi olla, mutta kun lähdetään astetta vakavammalle linjalle, niin kyllä silloin rohkeus ja avoimuus ovat niitä asioita joita itsekkin suosittelen. Eikä tule pilvilinnoja eikä harhoja taikka turhia kuvitelmia. Tälläiset leikkimiset aivät vain jaksa enää kiinnostaa. Ne kuuluivat itselläni nuoruuteen ja ujouteen.
Määrätietoisempi taitaa viedä voiton tällä kertaa ellei ole jo vienyt.
Pointtina olikin, että en ole tiennyt tähän asti kumpi vaihtoehto on tässä meneillään. Tänään vahvistui kuitenkin sellainen käsitys, että ei tässä taida olla muuta kuin pelkkä normaali kohteliaisuus/havainnointi kyseessä hänen puoleltaan, olen ymmärtänyt asiat väärin. Tyhmä minä. Ja olisihan tosiaan tuota ikäeroa ollut aika paljon meidän välillä. En jaksa enää pallotella eri vaihtoehtojen välillä, vaan päädyin nyt hänen tämänpäiväisen käytöksensä perusteella tuohon vaihtoehtoon, että ei hän ole sen kiinnostuneempi minusta tai olisi ollut varmaan joka tapauksessa varattu.
Tänään hänessä ei nimittäin näkynyt minkäänlaisia kiinnostuneisuuden merkkejä, vaikka olisi ollut tilaisuus niiden näyttämiseen. Eli kyllä minä nyt luovutan, en odota enää tämän asian suhteen mitään eli mun lopulliseksi oletukseksi jää nyt tuo käsitys ellei tule syytä ajatella toisin. Nyt oikeastaan tuntuu ihan hyvältä, että olen ollut aika niukkaeleinen ja varovainen, kun kyseessä ei ollutkaan sen ihmeempää hänen puoleltaan. En ehtinyt nolaamaan itseäni sen kummemmin. Niitä ekoja katseita kyllä ihmettelen edelleenkin. Ilman niitä en olisi tässä tilanteessa nyt. Mikä syy niihin oli? Ehkä se luuli mua varkaaksi ja siksi tarkkaili! Ei helvetti :D
Mutta hänelle on kyllä aina pieni paikka varattuna sydämeeni, koska hän sai minut tekemään jotain sellaista, josta hyödyn luultavasti melkoisesti elämäni varrella eli kiitos siitä hänelle :)
no selvisihän minullekin että aloittaja ei ollutkaan hän jonka kanssa on erinäisiä juttuja meneillään. joudun samoin päättämään "lopullisesti" että kuvitelmaa kaikki. hän ei edes ole täällä. no helpotus huomiselle päivälle kun näen hänet ei ole tarvetta yrittää saada selvyyttä. ympyrä sulkeutui ja olen taas nollapisteessä.
no oikeasti en tee näiden juttujen perusteella mitään päätöksiä vaan real laiffi vain merkitsee jotain. tämä kanava taitaa nyt olla katsottu. bye :D
mua ymmärtämään mitään.Täytyy olla suuria tekoja.
tehdä jotain.
Töitä ja ressiä piisaa aika ajoin yli tarpeen ja silloin vedän viilipyttylinjaa, vaikka juuri tänään lähempi kanssakäyminen -silmiisi katsominen, olisi ollut puitteiden puolesta helppoa. You're the one, we just can't to see or say that at all...
Facebookissa. Sitä kautta helpompi lähestyä?
en ole netissä vasta kuin huomenna. Tsemppiä!
Mutta ensi kerralla kannattaa kehdata... Itse vastaavassa tilanteessa olevana voin kertoa, että melkein toivon, että en enää tapaisi häntä. Huomaamatta jättämiset sattuvat! Kun on huomaamisiin päässyt tottumaan. No, itsekin esitän välillä - tai ehkä liiankin usein - viilipyttyä. Eipä muutakaan oikeastaan voi, sehän olisi aivan tyrkkyä!
Puhut ihan siihen malliin kuin olisit ollut paikalla? :) En kyllä oikein usko sinun olevan hän.
Hänen tapauksessaan ihmettelen vain sitä miksi hän ei laittanut Facebook-sivulleen tietoa siitä onko hän vapaa vai ei, jos jotain oli ilmassa. Luulisi vapaan miehen voivan näyttää tiedon siitä, että on sinkku, jos sellainen on. Tästäkin syystä päädyin tuohon vaihtoehtoon, mihin päädyin, koska vaikuttaa aika selkeästi tuon perusteella siltä, että hän ei olekaan vapaa. Ja jos mitään kiinnostusta ei näytä enää olevan, jos koskaan olikaan, niin parempi näin.
olla mulle niin kova kohtelit niin törkeästi. vittu että vihaan sitä äijää
miehiä.Sen kun olisit kertonut ihan alussa,olisin jo silloin jatkanut matkaani ja unohtanut sut.Jätti jotain minuunkin.
voiko kukaan oikeasti olla niin "hullu" että setvisi täällä noita ihmissuhdejuttuja vakavissaan.
En usko. Varmaan joku sama vinksahtanut on kirjoittanut koko ketjun.
aloitus on miehelle naiselta vittu opetelkaa nyt edes lukemaan
Jos tietäisit, niin uskoisit. On täällä niitä hullujakin, jotka tasan tietävät kenen kanssa kirjoittavat. Mitäs itse täällä sitten teet, halvat on huvit sullakin.
eukko latoo tekstiä tuutin täydeltä,miten yleensä jaksaa.Hoitoon pitäis viedä.
???! :D
Kirjoittelen tänne kyllä erittäin harvoin ja jatkossa luultavasti vielä harvemmin, jos tämä juttu jäi nyt tähän.
Miten näihin ketjuihin muuten aina eksyykin muutama sekoboltsi? Mistä te tuutte? :D
Ihmissuhdejuttuja ei voi setviä yksipuolisesti, joten ei se onnistu täällä. Siksi voin puhua vain omasta puolestani. Enkä tiedä onko mitään ihmissuhdejuttua edes olemassa muuta kuin minun puolelta, sehän oli aloituksen yksi pointtikin.
Ja kyllä, olen ihan tosissani. Tämä aloitus tosin oli vaan message hänelle, jota tuskin oikea henkilö edes koskaan näkee. Nämä olivat vaan minun ajatuksiani, joita yritin tässä samalla selvitellä itselleni.
Kannattaako muuten kommentoida, jos edes aloituksen sisältö ei kiinnosta tai ei mene ihan ymmärrykseen?
Aloitus oli kyllä hyvinkin kiinostava. Henkilö ei ole varmaankaan oikea (ts. ei minulle).
Mä tajusin just, että kaikkien niiden sekoboltsiviestien joukossa tälläinen tilitys on kyllä varmaan aika outo :) Eihän Suomi24 tosin ole profiloitunutkaan minään asiallisena keskustelukanavana. Miksi mä edes roikun täällä? Yhtäkään tunnisteellista viestiä en ole saanut häneltä täällä, joten ehkä häippäsen täältä lähiaikoina veks...