Minua naurattaa (viisi vuotta kesti toipua kolmevuotisesta suhteesta narsistiin..) jälkikäteen se "maailma", jossa elin tuon kolme vuotta. Minua naurattaa ne vaatteet (epäseksikkäät), joita narsistinaiseni osti minulle- pitääkseen muut naiset kai loitolla. Minua naurattaa ne naurettavan kalliit häät, jotka naiseni järjesti, joissa hän oli päähenkilönä. Minua naurattaa oma tossuiluni. Minua naurattaa yritykseni muuttua paremmaksi mieheksi tämän naisen takia. En ymmärtänyt, että rakastunut ihminen ottaa toiseen vikoineen päivineen- kokonaisena persoonana. Ei vahanukkena, jota voi muokata mielensä mukaan. Minua naurattaa se, että muutuin suhteen aikana itsekin kovin teennäiseksi. Minä, joka kaveripiirissä olen tunnettu rentoudesta, hurtista huumorista ja lämpimästä luonteesta. Kavereita naurattaa tämä kaikki vieläkin enemmän. Kun mies vanhenee silmissä ja alkaa pukeutua ihan toisenlaisiin vaatteisiin kuin ennen ja puhuukin ihan kummallisia. Mukana kulkee nainen, joka ei edes loppujen lopuksi ole ilo silmälle, vaikka itse kuvittelee olevansa joku kuningatar. Keimailua, kujertelua, itsensä esittelyä.
Minua ei naurata se, että yritimme lasta vähän aikaan. Jälkikäteen puistattaa, että entä jos olisimme onnistuneet? Onneksi ymmärsin lähteä ajoissa..
Minua ei naurata se, että yritimme lasta vähän aikaan. Jälkikäteen puistattaa, että entä jos olisimme onnistuneet? Onneksi ymmärsin lähteä ajoissa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toipumisaikasi pituudesta näkee että sut väännettiin suhteessa mankelin läpi. Hyvä että olet saavuttanut pisteen missä asioille pystyy nauramaan. Positiivisesti ajateltuna sait elämänkokemuksen, mitä ei kirjoista lukemalla voi käsittää. Parempi sittenkin taivasalla kuin tossun alla.. :)
Kumma juttu, miksi miesten on niin vaikea uskoa kelpaavansa omana itsenään. Kumma juttu vielä sekin, että syyttää omasta tyhmyydestään naista vaikka itse on antanut itsensä muokkaamisoikeudet toisen käsiin. Rakastumisella ei tiettävästi ole mitään osuutta tuohon?