Olen tässä pyöritellyt ajatusta hoitovapaalle palaamisesta, ja tulinkin kyselemään ja kuulostelemaan muiden äitien kokemuksia ja tuntoja. =)
Eli meillä on vähän alle puolitoistavuotias lapsi. Olen nyt vähän aikaa ollut takaisin työssä ja kovasti on alkanut tuntua että voisin vielä palata hoitovapaalle. Pidän työstäni ja työkaverit ovat huipputyyppejä, meillä on työssä oikeasti hyvä ryhmähenki. Ongelmiin puututaan eikä niitä jätetä pinnan alle ja sitten mulkoilla toisia vihaisesti. Eli asiat siellä on kunnossa, en siis tosiaan koe pakenevani töistä. En myöskään välttele töitä, koska olen aina ollut sellainen että työt tehdään ja kunnolla. En näe sinänsä työtä vain pakollisena pahana, että saataisiin vähän rahaa tilille.
Palasin siis töihin hyvillä mielin. Nyt on alkanut kuitenkin hyvä mieli karista... Tuntuu että sydän revitään rinnasta kun joudun viemään lapseni hoitoon. Hoitopaikka on hyvä, siinä itsessään ei ole vikaa ja siellä kaikki onkin sujunut hyvin. Mutta mutta... Halu olla oman lapsen kanssa on tosi voimakas, vielä kun toinen on niin pienikin. Pieni ääni takaraivossa muistuttaa, että itsepä valitsit... Totta kyllä mutta ei sitä osannut kuvitella että näin pahalle tuntuisi :O Onhan se kuitenkin ainutlaatuista aikaa kun toinen on pieni.
Raha-asiaan muuten sen verran, että sen puolesta selviäisimme kyllä, jos ei tuhlailla turhuuksiin. Pakkoa käydä työssä sen takia ei siis ole.
Miten te muut olette tehneet / ajatelleet töihin palaamisesta, kun lapsi on alle 3-vuotias?
Eli meillä on vähän alle puolitoistavuotias lapsi. Olen nyt vähän aikaa ollut takaisin työssä ja kovasti on alkanut tuntua että voisin vielä palata hoitovapaalle. Pidän työstäni ja työkaverit ovat huipputyyppejä, meillä on työssä oikeasti hyvä ryhmähenki. Ongelmiin puututaan eikä niitä jätetä pinnan alle ja sitten mulkoilla toisia vihaisesti. Eli asiat siellä on kunnossa, en siis tosiaan koe pakenevani töistä. En myöskään välttele töitä, koska olen aina ollut sellainen että työt tehdään ja kunnolla. En näe sinänsä työtä vain pakollisena pahana, että saataisiin vähän rahaa tilille.
Palasin siis töihin hyvillä mielin. Nyt on alkanut kuitenkin hyvä mieli karista... Tuntuu että sydän revitään rinnasta kun joudun viemään lapseni hoitoon. Hoitopaikka on hyvä, siinä itsessään ei ole vikaa ja siellä kaikki onkin sujunut hyvin. Mutta mutta... Halu olla oman lapsen kanssa on tosi voimakas, vielä kun toinen on niin pienikin. Pieni ääni takaraivossa muistuttaa, että itsepä valitsit... Totta kyllä mutta ei sitä osannut kuvitella että näin pahalle tuntuisi :O Onhan se kuitenkin ainutlaatuista aikaa kun toinen on pieni.
Raha-asiaan muuten sen verran, että sen puolesta selviäisimme kyllä, jos ei tuhlailla turhuuksiin. Pakkoa käydä työssä sen takia ei siis ole.
Miten te muut olette tehneet / ajatelleet töihin palaamisesta, kun lapsi on alle 3-vuotias?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja takaan ettet kadu sitä! Varsinkin kun omatuntosi ja sydämesi selvästi niin sanoo ja jos on varaa, kuuntele niitä äläkä tätä "yhteiskunnan luomaa painetta ja pakkoa mennä töihin"! Itse suunnittelin palaavani töihin esikoisen ollessa 1v4kk, mutta onneksi mieli muuttui (tulin uudestaan raskaaksi :-)) ja olen kotona nyt siihen asti ainakin kun nuorinkin on vähintään 1v9kk ikäinen, voi olla että pitempään jos rahat riittää. Itse käyn lasten kanssa päivittäin ulkona pulkkamäessä ja kesällä puistossa, jossa näki perhepäivähoitajien lapsia ja kyllä lähes kaikki alle 3-vuotiaat näyttivät olevan ihan hukassa siellä (eivät noin pienet edes juuri leiki keskenään) ja hoitajat hoitavat lapset miten sattuu siellä. Valitettavasti monet näiden lasten äidit eivät sitä tiedä, koska eihän joku 1-2-vuotias osaa välttämättä edes kertoa sitä :-(. Tosin se pitää paikkaansa, että 1-vuotias sopeutuu näennäisesti paremmin kuin 3-vuotias, mutta se johtuu siitä, että mitä vanhempi lapsi, niin sitä enemmän on kiintynyt omiin vanhempiinsa. Joku 1-vuotiashan saattaa ruveta nopeasti pitämään hoitopaíkkaa kotina ja hoitotätiä äitinä.
kuukauden takia en palaisi, lapselle voisi olla aika rankkaa se että ensin sopeudutaan hoitoon ja sitten yhtäkkiä ollaankin kotona ja taaas sopeudutaan hoitoon...
Eli jos päätät palata kotiin, palaa sitten siihen asti kun lapsi on 3.. tai ehkä lapsen kannalta paras vaihtoehto (kun on jo siellä hoidossakin kerennyt olemaan) olisi että olisitkin osa-aika hoitovapaalla (mikä lie sitten oikeelta nimeltään onkaan :D ). Kelan sivuilta löytyy enempi tietoa tästä, mutta käytännössä, voit joko tehdä lyhennettyä työpäivää tai lyhennettyä työviikkoa..silloin saisit olla kotona enempi lapsen kanssa, mutta lapsesi saisi jatkaa hoidossa missä on tod näk jo tottunut olemaan ja toisaalta saisit jaktaa työssä etkä "tipahtaisi kärryiltä" :) Näin ollen voisit siis myös syödä kakun, että säästää kakun ;)
Tämähän on vain minun mielipiteeni ja ajattelen tässä lähinnä sitä, että kun lapselle se hoitoon vieminen on rankka kokemus, niin kannattaako se nyt ottaa sieltä kokonaan pois ja viedä taas 1,5v päästä takasin ja sama asia lapsella taas edessä.. ja ei (kaikille tiedoksi ennen kuin lynkkausjoukot tulevat) en tarkoita että hoidossa oleminen olisi lapselle rankkaa vaan se sinne meneminen...ainahan sanotaan että esim kuivaksi oppinut lapsi saattaa hoidon alettua "taantua" hetkeksi, kunnes tottuu hoidossa olemiseen.. Itse olen sitä mieltä että haluan olla kotona, ja olenkin kunnes lapsi on 2,5..olisin ollut 3-vuotiaaksi asti, mutta kun lapsi täyttää heinäkuussa 3, niin olisi joutunut aloittamaan hoidon heti varapaikassa.. Isompi on silloin reilu 5..ehtii hänkin tottumaan hoitopaikan rutineihin ennen esikouluun menoa (HERRANJUMALA, EI SE VOI OLLA NIIN ISO....)..
Enkä myöskään ole sitä mieltä ettei lasta hoitoon saisi laittaa, asia on jokaisen oma ja jokaiselle tehty päätös on se oikea...Ei ole lasten etu jos äiti on kotona vasten tahtoaan kun haluaisi ennemmin olla töissä...
että näin....siis lyhyesti vastattuna, ehdottaisin että alat tekemään lyhennettyä työviikkoa...koravusta siitä saat kelalta huimat 70 e :) muistaakseni...ja tottakai myös sen lisäksi palkkasi lyhennetystä viikosta :)
Minä teen töitä 20h/vko, mieheni työajan ulkopuolella. Meillä lapsi kylläkin vasta tulee vuoden ikään ja siksi halutaan vielä ainakin jonkin aikaa hoitaa kotona. Saan palkan lisäksi (olisiko 1000e/kk paikkeilla) kotihoidontuen ja kuntalisän.
Meille todella hyvä järjestely ja työpaikkaani saan isosti kiittää siitä, että tämä onnistuu. Tosin siitä olen samaa mieltä, että ehkä ei kannata lasta ottaa hoidosta pois nyt, kun siihen on jo totuteltu.
kommenteista =) Tässä kaiken arkisen kiireen keskellä vastaan nopeasti, että lapsemme hoito on järjestetty perhepiirissä, eli ei siis ole päikkärissä tai perhepäivähoidossa. Eli vieraaseen hoitopaikkaan totuttelua ei ole takana. Ja tarkoitus olisi tosiaan sitten olla siihen kolmeen ikävuoteen asti kotona jos hoitovapaalle palaisin.
Toisaalta on ollut mukava olla töissä, tehdä hommia ja nähdä ihmisiä, toisaalta syli kaipaa omaa pikkuihmistä hellittäväksi. =)
Vaikeaa siis. Mutta tässä talven aikana olisi tarkoitus tehdä ratkaisu.
että hoitovapaasta pitää ilmoittaa aikaisintaan 2 kk ennen aiotun loman aloitusta.. ja jos lapsi on perhepiirissä hoidossa, niin toki silloin asia on täysin eri. Jää vain kotiin jos kerta pystyt ja haluat, et tule katumaan lapsesi kanssa vietettyä aikaa ikinä, mutta sitä että olitkin töissä, saatat katuakkin..
En tiedä millaista työtä teet, mutta voittehan sopia että käyt esimerkiksi tekemässä keikkaa joskus jos on tarvetta. Ja kyllä se työpaikka siellä pysyy, lapsi ei kuitenkaan ole pieni ikuisesti :)
Hyvää jatkoa :)
kiitos kannustavista kommenteista, tuntuu kuitenkin hyvältä kuulla vaikka sitten vaan tällasella keskustelupalstalla että ei tässä ihan hupsu ole :D
Samoin teille kaikille kommentoineille =)