Eronneen avioitumiskielto - kirkon kanta?

olisi jo aika oppia elämään itsenäistä ja omaa elämää, eikä olla jatkuvasti kyselemässä miten saa elää ja toimia.
Onko kristikansa niin tahdottomia lampaita etteivät pysty itse päättämään omista asioistaan.
Niitä ei tarvitse raamatun kautta kierrättää.

http://www.srk.fi/index.php?p=artikkeli_1

"Kyllä hylätty, petetty saa vapaasti avioitua jos Luoja johdattaa uuden puolison hänelle."

Aviorikokseen syyllistyy myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen, tai jotenkin sinne päin siinä isossa kirjassa taisi lukea...

Tango_Delirium kirjoitti:

"Kyllä hylätty, petetty saa vapaasti avioitua jos Luoja johdattaa uuden puolison hänelle."

Aviorikokseen syyllistyy myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen, tai jotenkin sinne päin siinä isossa kirjassa taisi lukea...

Lue lisää

Jos mies saa hylätä vain vaimon, joka on tehnyt huorin, niin silloin miehensä hylkäämä nainen on ensin rakastunut uuteen mieheen, sitten pettänyt uuden miehen kanssa puolisoaan, aiheuttanut näin eronsa ja on lopulta menossa naimisiin aviorikoskumppanin kanssa. Sitä Jeesus ei salli.

Jos tulee hylätyksi muun syyn kuin haureuden tähden, niin silloin saa mennä uudelleen naimisiin.

7+14 kirjoitti:

Jos mies saa hylätä vain vaimon, joka on tehnyt huorin, niin silloin miehensä hylkäämä nainen on ensin rakastunut uuteen mieheen, sitten pettänyt uuden miehen kanssa puolisoaan, aiheuttanut näin eronsa ja on lopulta menossa naimisiin aviorikoskumppanin kanssa. Sitä Jeesus ei salli.

Jos tulee hylätyksi muun syyn kuin haureuden tähden, niin silloin saa mennä uudelleen naimisiin.

Lue lisää

Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä (haureudella avion rikkonut) on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 19:9). Viaton osapuoli on oikeutetusti hänet hylännyt. Tällöin ei suinkaan viaton osapuoli ole se syyllinen ja hylätty.

7+14 kirjoitti:

Jos mies saa hylätä vain vaimon, joka on tehnyt huorin, niin silloin miehensä hylkäämä nainen on ensin rakastunut uuteen mieheen, sitten pettänyt uuden miehen kanssa puolisoaan, aiheuttanut näin eronsa ja on lopulta menossa naimisiin aviorikoskumppanin kanssa. Sitä Jeesus ei salli.

Jos tulee hylätyksi muun syyn kuin haureuden tähden, niin silloin saa mennä uudelleen naimisiin.

Lue lisää

Mitähän mieltä eduskunnan lakivaliokunta mahtaa olla lakitulkinnoistasi?

Kössönöm kirjoitti:

Mitähän mieltä eduskunnan lakivaliokunta mahtaa olla lakitulkinnoistasi?

että käsittelisivät sitä samantasoisesti , kuin jätevesilain remonttia , eli sutta suden päälle!

Tango_Delirium kirjoitti:

"Kyllä hylätty, petetty saa vapaasti avioitua jos Luoja johdattaa uuden puolison hänelle."

Aviorikokseen syyllistyy myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen, tai jotenkin sinne päin siinä isossa kirjassa taisi lukea...

Lue lisää

Vaikka kössönöm tuolla ehtikin aprikoimaan , mitä lakivaliokunta sanoisi allaolevasta esityksestä.


Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä (haureudella avion rikkonut) on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 19:9). Viaton osapuoli on oikeutetusti hänet hylännyt. Tällöin ei suinkaan viaton osapuoli ole se syyllinen ja hylätty.

pertsa2010 kirjoitti:

Vaikka kössönöm tuolla ehtikin aprikoimaan , mitä lakivaliokunta sanoisi allaolevasta esityksestä.


Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä (haureudella avion rikkonut) on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 19:9). Viaton osapuoli on oikeutetusti hänet hylännyt. Tällöin ei suinkaan viaton osapuoli ole se syyllinen ja hylätty.

Lue lisää

ei perustu raamattuun. Avioerossa ei enää käsitellä syyllisyyttä. Ja hyvä niin. Se "syyllisyys" kun on niin monitahoinen asia.

Kössönöm kirjoitti:

ei perustu raamattuun. Avioerossa ei enää käsitellä syyllisyyttä. Ja hyvä niin. Se "syyllisyys" kun on niin monitahoinen asia.

täällä keskustellaan Raamatun kontekstissa,mutta :

Markuksen evankeliumi:
12:17 Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." Ja he ihmettelivät häntä suuresti.

Tällä hetkellä jotkut noudattavat ja / tai kunnioittavat vieläkin Jumalan lakia tuossa syyllisyyskysymyksessä.
Kirkko kylläkin sylkee sanan päälle.

ymmärtää meitä ”rusinapullia”?

Siis sinusta on aivan realistista se, että ihminen ei tarvitse seksiä eikä mitään läheisyyttä toisen ihmisen kanssa? Miksi Raamattu on niin kielteinen kaikkea fyysistä kohtaan? Voisiko siihen vaikutta tuon aikaistan ihmisten käsitys siitä, millainen ihminen on?

Jos muinoin osa ihmisistä todella viihtyi vain aistillisissa nautinnoissa, ja he jättivät mm. velvollisuutensa niin perheen kuin yhteiskunnan osalta hoitamatta, ei se tarkoita että niin kaikki tekivät. Se oli vain yleistä. Yhtälailla kuin missä muussa ilmiässä tahansa, vastareaktio on tehdä juuri päinvastoin. Kristityt halusivat erottautua tuosta yleisestä tavasta. Nykyaikana tilanne on vallan toinen.

Tuolloin ei avioliitto ollut sitä mitä nyt. Se oli joko sukujen välinen sopimus omaisuu
desta tai kahden ihmisen välinen yksityisasia, johon yhteisöllä oli vähän sanomista. Jo se saattoi olla avioliitto että oli sukupuoliyhteydessä. Ehkäpä nuo käskyt tarkoittivat tuon ajan ihmisille vallan toista kuin meille?

Ei kai se poista tietoa ja ymmärrystä vaikka uskoo Jumalaan?

mummomuori kirjoitti:

ymmärtää meitä ”rusinapullia”?

Siis sinusta on aivan realistista se, että ihminen ei tarvitse seksiä eikä mitään läheisyyttä toisen ihmisen kanssa? Miksi Raamattu on niin kielteinen kaikkea fyysistä kohtaan? Voisiko siihen vaikutta tuon aikaistan ihmisten käsitys siitä, millainen ihminen on?

Jos muinoin osa ihmisistä todella viihtyi vain aistillisissa nautinnoissa, ja he jättivät mm. velvollisuutensa niin perheen kuin yhteiskunnan osalta hoitamatta, ei se tarkoita että niin kaikki tekivät. Se oli vain yleistä. Yhtälailla kuin missä muussa ilmiässä tahansa, vastareaktio on tehdä juuri päinvastoin. Kristityt halusivat erottautua tuosta yleisestä tavasta. Nykyaikana tilanne on vallan toinen.

Tuolloin ei avioliitto ollut sitä mitä nyt. Se oli joko sukujen välinen sopimus omaisuu
desta tai kahden ihmisen välinen yksityisasia, johon yhteisöllä oli vähän sanomista. Jo se saattoi olla avioliitto että oli sukupuoliyhteydessä. Ehkäpä nuo käskyt tarkoittivat tuon ajan ihmisille vallan toista kuin meille?

Ei kai se poista tietoa ja ymmärrystä vaikka uskoo Jumalaan?

Lue lisää

Pysytään perusteissa, niin ei läiky piimävellit pitkin seiniä.

Kristinuskossa pidetään Raamattua Jumalalta saatuna kirjana ja sen vuoksi on tapettu pirusti ihmisiä, kun eivät ole uskoneet tähän. Raamatussa kerrotaan Jeesuksen opetus avioerosta miten Jumala oikeasti haluaa asian menevän. Mistä löytyy se itseluottamus, että kirjaa totena pitävä ja uskossa oleva pystyy sanomaan Jumalansa puhuvan väärin/vain aikaan sidottua opetusta?



Kippari-Kallella on pinaatti ja Luterilaisilla liberaaleilla on rusinapullat.

mave kirjoitti:

Pysytään perusteissa, niin ei läiky piimävellit pitkin seiniä.

Kristinuskossa pidetään Raamattua Jumalalta saatuna kirjana ja sen vuoksi on tapettu pirusti ihmisiä, kun eivät ole uskoneet tähän. Raamatussa kerrotaan Jeesuksen opetus avioerosta miten Jumala oikeasti haluaa asian menevän. Mistä löytyy se itseluottamus, että kirjaa totena pitävä ja uskossa oleva pystyy sanomaan Jumalansa puhuvan väärin/vain aikaan sidottua opetusta?



Kippari-Kallella on pinaatti ja Luterilaisilla liberaaleilla on rusinapullat.

Lue lisää

jopa Jeesuksen eli kristinuskon perustajan suulliset lausunnot.
Minulla alkaa jo pikkuhiljaa sulake hehkumaan noitten kaikkien vääristelyjen ja valheitten
viidakko.

on seistävä omilla jaloillaan ja on aivan turha lähteä muilta lupia kyselemään omiin asioihin.
Kullakin organisaatiolla on avioliitosta, ehkäisyistä, hetero- tai homoliitosta, lasten lukumäärästä ja avioeroliitoista omat käsityksensä ja saavat ne vapaasti pitää, mutta itse on päätettävä omista asioista.
Se on yksinkertaisen selvä.

Anteeksi, kun vastausta olette joutuneet odottelemaan. Kaikkia kysymyksiä ei vain aina huomaa. Varmasti luterilaisessa kirkossa on tästä uudelleen avioitumisestakin monenlaisia kantoja. Minusta tuntuisi sangen kummalliselta ajatella, että Raamattuun vedoten kiellettäisiin ihmisiä rakastumasta ja avioitumasta uudelleen. Sehän kertoisi aika armottomasta suhtautumisesta. Kirkko julistuksessaan julistaa anteeksi antamisen sanomaa ja erityisesti anteeksiantoa Jeesusken tähden ei meidän oman erinomaisuutemme tähden. Jos omassa avioliitossaan on epäonnistunut ja ainahan syyt avioeroon ovat erilaiset, tuomariksi niihin tilanteisiin on vaikea kenenkään ulkopuolisen asettua. Avioerotilanteessa tarvitaan pikemminkin rinnallakulkijoita ja tukijoita. Meidän julistuksestamme jo nousee ajatus siitä, että ihminen saa uusia mahdollisuuksia. Itse papin työssä iloitsen jokaisesta vihkimästäni parista, jotka haluavat solmia avioliiton ja ovat löytäneet rakkauden. Sen tiedän, että kirkko ei kiellä missään kannanotossaan eronneita avioitumasta uudelleen. Jokainen herätysliike ja muu kirkon sisällä toimiva yhteisö toki voi tehdä omia suosituksiaan yhteisönsä jäsenilleen.

Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Anteeksi, kun vastausta olette joutuneet odottelemaan. Kaikkia kysymyksiä ei vain aina huomaa. Varmasti luterilaisessa kirkossa on tästä uudelleen avioitumisestakin monenlaisia kantoja. Minusta tuntuisi sangen kummalliselta ajatella, että Raamattuun vedoten kiellettäisiin ihmisiä rakastumasta ja avioitumasta uudelleen. Sehän kertoisi aika armottomasta suhtautumisesta. Kirkko julistuksessaan julistaa anteeksi antamisen sanomaa ja erityisesti anteeksiantoa Jeesusken tähden ei meidän oman erinomaisuutemme tähden. Jos omassa avioliitossaan on epäonnistunut ja ainahan syyt avioeroon ovat erilaiset, tuomariksi niihin tilanteisiin on vaikea kenenkään ulkopuolisen asettua. Avioerotilanteessa tarvitaan pikemminkin rinnallakulkijoita ja tukijoita. Meidän julistuksestamme jo nousee ajatus siitä, että ihminen saa uusia mahdollisuuksia. Itse papin työssä iloitsen jokaisesta vihkimästäni parista, jotka haluavat solmia avioliiton ja ovat löytäneet rakkauden. Sen tiedän, että kirkko ei kiellä missään kannanotossaan eronneita avioitumasta uudelleen. Jokainen herätysliike ja muu kirkon sisällä toimiva yhteisö toki voi tehdä omia suosituksiaan yhteisönsä jäsenilleen.

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Päivää taas Merja pastori!

Tuossa alapuolella(Matteus) Jeesus itse määrittelee ainoaksi hylkäämissyyksi huorinteon.
Onko kirkko asettunut Luojaansa vastaan vihkiessään huorintekijät - kyllä tai ei ?

Jos kirkko on asettunut itseään Kristusta vastaan , se on tehnyt SUUREN SYNNIN!
Kirkko ei voi nähdäkseni tehdä Jeesuksen selvän sanomisen vastaisia "suosituksia" , vai voiko?
*******************************************************************************************
Yhteiskunta on aina(?) huolehtinut , että ihmiset pääsevät naimisiin - tarkoitan siviilivihkimistä,mutta kirkon
ei pidä siunata syntiä , silloin kuin se on sitä.Yhteiskunta ei siis estä menemästä naimisiin vaikkapa 1000 kertaa.

Ei seurakunnan jäsenkadolla ole merkitystä asioista päätettäessä.Alkuseurakuntaan ei otettu muita kuin uudesti-
syntyneitä kristittyjä ja laatukriteerit olivat taatusti korkeammalla , kuin nykyään.

Oikea seurakunta on hyvin harvalukuinen - Jeesus itse totesi :

Matteuksen evankeliumi:
7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Taivasten valtakuntaan ei nähtävästi ole tungosta , eikä asia ole kovin populaari?

Kristuksen ruumiiseen kuuluu jäseniä vähän sieltä sun täältä , mutta ei keitään sellaisia , jotka julistavat toista
evankeliumia.Jos pappi tai kuka vaan kertoo lähimmäiselle totuuden vaikkapa noista homo - tai avioasioista , niin ei se
ole säälimättömyyttä , vaan täsmälleen päinvastoin.

Matteus :
19:7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
19:8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

pertsa2010 kirjoitti:

Päivää taas Merja pastori!

Tuossa alapuolella(Matteus) Jeesus itse määrittelee ainoaksi hylkäämissyyksi huorinteon.
Onko kirkko asettunut Luojaansa vastaan vihkiessään huorintekijät - kyllä tai ei ?

Jos kirkko on asettunut itseään Kristusta vastaan , se on tehnyt SUUREN SYNNIN!
Kirkko ei voi nähdäkseni tehdä Jeesuksen selvän sanomisen vastaisia "suosituksia" , vai voiko?
*******************************************************************************************
Yhteiskunta on aina(?) huolehtinut , että ihmiset pääsevät naimisiin - tarkoitan siviilivihkimistä,mutta kirkon
ei pidä siunata syntiä , silloin kuin se on sitä.Yhteiskunta ei siis estä menemästä naimisiin vaikkapa 1000 kertaa.

Ei seurakunnan jäsenkadolla ole merkitystä asioista päätettäessä.Alkuseurakuntaan ei otettu muita kuin uudesti-
syntyneitä kristittyjä ja laatukriteerit olivat taatusti korkeammalla , kuin nykyään.

Oikea seurakunta on hyvin harvalukuinen - Jeesus itse totesi :

Matteuksen evankeliumi:
7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Taivasten valtakuntaan ei nähtävästi ole tungosta , eikä asia ole kovin populaari?

Kristuksen ruumiiseen kuuluu jäseniä vähän sieltä sun täältä , mutta ei keitään sellaisia , jotka julistavat toista
evankeliumia.Jos pappi tai kuka vaan kertoo lähimmäiselle totuuden vaikkapa noista homo - tai avioasioista , niin ei se
ole säälimättömyyttä , vaan täsmälleen päinvastoin.

Matteus :
19:7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
19:8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

Lue lisää

pertsa ei saa puhua noin lujaa liberaalit saattaa kuulla ja erota kirkosta!

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Anteeksi, kun vastausta olette joutuneet odottelemaan. Kaikkia kysymyksiä ei vain aina huomaa. Varmasti luterilaisessa kirkossa on tästä uudelleen avioitumisestakin monenlaisia kantoja. Minusta tuntuisi sangen kummalliselta ajatella, että Raamattuun vedoten kiellettäisiin ihmisiä rakastumasta ja avioitumasta uudelleen. Sehän kertoisi aika armottomasta suhtautumisesta. Kirkko julistuksessaan julistaa anteeksi antamisen sanomaa ja erityisesti anteeksiantoa Jeesusken tähden ei meidän oman erinomaisuutemme tähden. Jos omassa avioliitossaan on epäonnistunut ja ainahan syyt avioeroon ovat erilaiset, tuomariksi niihin tilanteisiin on vaikea kenenkään ulkopuolisen asettua. Avioerotilanteessa tarvitaan pikemminkin rinnallakulkijoita ja tukijoita. Meidän julistuksestamme jo nousee ajatus siitä, että ihminen saa uusia mahdollisuuksia. Itse papin työssä iloitsen jokaisesta vihkimästäni parista, jotka haluavat solmia avioliiton ja ovat löytäneet rakkauden. Sen tiedän, että kirkko ei kiellä missään kannanotossaan eronneita avioitumasta uudelleen. Jokainen herätysliike ja muu kirkon sisällä toimiva yhteisö toki voi tehdä omia suosituksiaan yhteisönsä jäsenilleen.

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Kiitos Merja lampila.

Kirjoitit:

"Sen tiedän, että kirkko ei kiellä missään kannanotossaan eronneita avioitumasta uudelleen. Jokainen herätysliike ja muu kirkon sisällä toimiva yhteisö toki voi tehdä omia suosituksiaan yhteisönsä jäsenilleen."

Tietenkin, Mutta tarkoitin kysymyksellä sitä että venyykö tämä luterilainen kristinoppi ihan mihin vaan? SRK:n "suositus" ei ole mikään pelkkä suositus vaan ehdoton kielto. Jos uskovainen (rauhanyhdistyksessä käyvä lestadiolainen) on joutunut erossa hylätyksi, hän ei saa avioitua uudestaan. ja jos avioituu, niin joutuu ulos lempatuksi rauhanyhdistyksestä ja uskosta.

Se on kauhistava kohtalo. Menee kaikki ystävät jne. ihmissuhteet.

Mikä kanta luterilaisella kirkolla on tällaiseen?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Anteeksi, kun vastausta olette joutuneet odottelemaan. Kaikkia kysymyksiä ei vain aina huomaa. Varmasti luterilaisessa kirkossa on tästä uudelleen avioitumisestakin monenlaisia kantoja. Minusta tuntuisi sangen kummalliselta ajatella, että Raamattuun vedoten kiellettäisiin ihmisiä rakastumasta ja avioitumasta uudelleen. Sehän kertoisi aika armottomasta suhtautumisesta. Kirkko julistuksessaan julistaa anteeksi antamisen sanomaa ja erityisesti anteeksiantoa Jeesusken tähden ei meidän oman erinomaisuutemme tähden. Jos omassa avioliitossaan on epäonnistunut ja ainahan syyt avioeroon ovat erilaiset, tuomariksi niihin tilanteisiin on vaikea kenenkään ulkopuolisen asettua. Avioerotilanteessa tarvitaan pikemminkin rinnallakulkijoita ja tukijoita. Meidän julistuksestamme jo nousee ajatus siitä, että ihminen saa uusia mahdollisuuksia. Itse papin työssä iloitsen jokaisesta vihkimästäni parista, jotka haluavat solmia avioliiton ja ovat löytäneet rakkauden. Sen tiedän, että kirkko ei kiellä missään kannanotossaan eronneita avioitumasta uudelleen. Jokainen herätysliike ja muu kirkon sisällä toimiva yhteisö toki voi tehdä omia suosituksiaan yhteisönsä jäsenilleen.

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Jumala antoi alkujaan tuon lainkohdan ja Jeesus sitä vielä korosti ja täsmensi. Nyt sitten kirkko sanoo heidän olevan väärässä. Kysyn usein tätä kysymystä, mutta jos oikeasti uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, niin kuinka voitte nuan vain kertoa heidän olevan väärässä?

Ennen oli vastauksena kysymyksiin, että tutkimattomia on Herran tiet, mutta nyt kirkko tuntee tietävän sen tien. Selitykset tosin on mielenkiintoisia, kun kerrotaan heidän Jumalansa olevan väärässä...Tuoko on sitä uskoa?

mave kirjoitti:

Jumala antoi alkujaan tuon lainkohdan ja Jeesus sitä vielä korosti ja täsmensi. Nyt sitten kirkko sanoo heidän olevan väärässä. Kysyn usein tätä kysymystä, mutta jos oikeasti uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, niin kuinka voitte nuan vain kertoa heidän olevan väärässä?

Ennen oli vastauksena kysymyksiin, että tutkimattomia on Herran tiet, mutta nyt kirkko tuntee tietävän sen tien. Selitykset tosin on mielenkiintoisia, kun kerrotaan heidän Jumalansa olevan väärässä...Tuoko on sitä uskoa?

Lue lisää

ihmeessä pitää jostain kysellä mitä saa intiimiasioilleen tehdä.?
Mitä se muille kuuluu.??
Ihminen ruokailee, pukeutuu, liikkuu, työskentelee ja päättää niistä itse, vai pitääkö niihinkin hakea jostain lupa. ?
Omat asiat eivät muille kuuluu ja niihin kuuluu myös avio-, seksi- ja lasten lukumäärät,
Ihmisten on jo syytä seistä omilla jaloillaan eikä olla kyselemässä muitten mielipiteitä.

body kirjoitti:

ihmeessä pitää jostain kysellä mitä saa intiimiasioilleen tehdä.?
Mitä se muille kuuluu.??
Ihminen ruokailee, pukeutuu, liikkuu, työskentelee ja päättää niistä itse, vai pitääkö niihinkin hakea jostain lupa. ?
Omat asiat eivät muille kuuluu ja niihin kuuluu myös avio-, seksi- ja lasten lukumäärät,
Ihmisten on jo syytä seistä omilla jaloillaan eikä olla kyselemässä muitten mielipiteitä.

Lue lisää

Sulle ei taida uskonnot ja niiden periaate olla tiedossa? Mietis pikkasen sitä...

mave kirjoitti:

Sulle ei taida uskonnot ja niiden periaate olla tiedossa? Mietis pikkasen sitä...

asioita pitää menneisyydeltä kysellä, niin miksi ihmisellä on ymmärrys.??
Raamattu on lähinnä hengellisen elämän ohje, mutta käytännön elämään pitää itsellä olla sävelet.
Uskosta tulee taikausko jos pitää jatkuvasti kysellä mitä ja miten saan omissa asioissa toimia.
Idealismia vähän,realismia enemmän,sitten elämä soljuu jos on soljuakseen.

Oikea ja väärä kirjoitti:

Kiitos Merja lampila.

Kirjoitit:

"Sen tiedän, että kirkko ei kiellä missään kannanotossaan eronneita avioitumasta uudelleen. Jokainen herätysliike ja muu kirkon sisällä toimiva yhteisö toki voi tehdä omia suosituksiaan yhteisönsä jäsenilleen."

Tietenkin, Mutta tarkoitin kysymyksellä sitä että venyykö tämä luterilainen kristinoppi ihan mihin vaan? SRK:n "suositus" ei ole mikään pelkkä suositus vaan ehdoton kielto. Jos uskovainen (rauhanyhdistyksessä käyvä lestadiolainen) on joutunut erossa hylätyksi, hän ei saa avioitua uudestaan. ja jos avioituu, niin joutuu ulos lempatuksi rauhanyhdistyksestä ja uskosta.

Se on kauhistava kohtalo. Menee kaikki ystävät jne. ihmissuhteet.

Mikä kanta luterilaisella kirkolla on tällaiseen?

Lue lisää

Tuossa matteuksen kohdassa Jeesus sanoo AINOAN laillisen syyn eroon olevan huorinteko.
Tässä kohden kirkko HERJAA Jeesusta hylkäämällä hänen nimenomaisen käskynsä.

Kuule Merja kuinka te kehtaatte johdattaa ihmisiä väärälle tielle , kun he kysyvät sielunsa ja vähän
muussakin hädässä mitä itse asiassa Jumalan mielipidettä asioista.

Matteus : 19:7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
19:8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

pertsa2010 kirjoitti:

Tuossa matteuksen kohdassa Jeesus sanoo AINOAN laillisen syyn eroon olevan huorinteko.
Tässä kohden kirkko HERJAA Jeesusta hylkäämällä hänen nimenomaisen käskynsä.

Kuule Merja kuinka te kehtaatte johdattaa ihmisiä väärälle tielle , kun he kysyvät sielunsa ja vähän
muussakin hädässä mitä itse asiassa Jumalan mielipidettä asioista.

Matteus : 19:7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
19:8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

Lue lisää

Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä (haureudella avion rikkonut) on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 19:9). Viaton osapuoli on oikeutetusti hänet hylännyt. Tällöin ei suinkaan viaton osapuoli ole se syyllinen ja hylätty.

body kirjoitti:

asioita pitää menneisyydeltä kysellä, niin miksi ihmisellä on ymmärrys.??
Raamattu on lähinnä hengellisen elämän ohje, mutta käytännön elämään pitää itsellä olla sävelet.
Uskosta tulee taikausko jos pitää jatkuvasti kysellä mitä ja miten saan omissa asioissa toimia.
Idealismia vähän,realismia enemmän,sitten elämä soljuu jos on soljuakseen.

Lue lisää

Minä autan sinua. Mikäli uskoo olevan Jumalan antama kirja, missä esitetään Jumalan tahto erillaisiina asioihin ja elämän ongelmiin, niin kyllähän sitä sitten uskoo. Mikäli Jumala on kaikkivaltias ja tietävä, niin eiköhän Jumala antaisi sitten oikeita ohjeita, jotka ei ole kulttuuriin tai aikaan sidottuja....Tuo on tietenkin vain siinä tapauksessa, että uskoo tälläisten kirjojen olevan totta..

pertsa2010 kirjoitti:

Päivää taas Merja pastori!

Tuossa alapuolella(Matteus) Jeesus itse määrittelee ainoaksi hylkäämissyyksi huorinteon.
Onko kirkko asettunut Luojaansa vastaan vihkiessään huorintekijät - kyllä tai ei ?

Jos kirkko on asettunut itseään Kristusta vastaan , se on tehnyt SUUREN SYNNIN!
Kirkko ei voi nähdäkseni tehdä Jeesuksen selvän sanomisen vastaisia "suosituksia" , vai voiko?
*******************************************************************************************
Yhteiskunta on aina(?) huolehtinut , että ihmiset pääsevät naimisiin - tarkoitan siviilivihkimistä,mutta kirkon
ei pidä siunata syntiä , silloin kuin se on sitä.Yhteiskunta ei siis estä menemästä naimisiin vaikkapa 1000 kertaa.

Ei seurakunnan jäsenkadolla ole merkitystä asioista päätettäessä.Alkuseurakuntaan ei otettu muita kuin uudesti-
syntyneitä kristittyjä ja laatukriteerit olivat taatusti korkeammalla , kuin nykyään.

Oikea seurakunta on hyvin harvalukuinen - Jeesus itse totesi :

Matteuksen evankeliumi:
7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Taivasten valtakuntaan ei nähtävästi ole tungosta , eikä asia ole kovin populaari?

Kristuksen ruumiiseen kuuluu jäseniä vähän sieltä sun täältä , mutta ei keitään sellaisia , jotka julistavat toista
evankeliumia.Jos pappi tai kuka vaan kertoo lähimmäiselle totuuden vaikkapa noista homo - tai avioasioista , niin ei se
ole säälimättömyyttä , vaan täsmälleen päinvastoin.

Matteus :
19:7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
19:8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

Lue lisää

josta otin monta kertaa yhteen edesmenneen mummoni kanssa. Ainakin ennen kirkko opetti juuri näin. Ei esiaviollista seksiä eikä ero mahdollisuutta. Mies sai erota vaimosta, ellei tämä ollut neitsyt. Muistaen että avioitumisikä oli alhaisempi kuin nyt 14 – 16 v naisilla.

Mummoni mukaan ”liha oli kuoletettava” ja ihmisen tuli pyrkiä hengellisyyteen. Tarkoitti että niin meidän fyysiset kuin mielen luoman tarpeemme olivat ”lihaa” jotka estävät ihmistä elämästä käskyjen mukaan ja vetävät meitä syntiin. Olemme kotoisin Jumalasta ja joudumme elämään ”eläimen” ruumiissa. Emme siis voi päästä taivaaseen, jos annamme mielihaluille vallan. Jos teemme syntiä, niin joudumme helvettiin.

Tämä sääntö oli kammottava. Ilmeisesti perua jostain keski-ajan askeesista? Kysyin häneltä usein, hänen tuomittuaan minut jo useamman kerran helvettiin, että jos ei kerran ole enää mitään toivoa, niin miksi ylipäätään uskoa? Muistutan että hän ei tuntenut sellaista kuin armon käsite. Se joka lankeaa kuoleman vakavaan syntiin, ei saa armoa vaikka katuisi.

Hänen oli vaikeaa selittää sitä, että jos jo nyt elämässä tuomitaan näin, ei hänellä ole enää mitään tarvetta edes yrittää uskoa tai koettaa pyrkiä kohti rakkaudellista elämää. Hänet on tuomittu ulos seurakunnasta sekä heidän seurastaan. Ei siis ole mitään järkeä saarnata mitään evankeliumia kaikille, sillä se koskee vain lapsia ja hyvin nuoria, joilla syntitaakkaa ei ole kertynyt.

Hän tuomitsi samalla itsensä, kaikki hänen ponnistelunsa olivat tyhjiä ja vailla mitään vakuutta, sillä hän itse oli raskaana 7 kk aviotuessaan. Lopun elämäänsä hän ilmeisesti koetti sovittaa tuota syntiään ja oli kova sydämeltään myös muille. Tuolloin koin että jos usko on tuollaiseksi tulemista, pysyttelen siitä kaukana.

No, myöhemmin ole jutellut muidenkin kanssa tästä. Totuus on että meillä on perustarpeemme ja yksi niistä on seksuaalisuus ja jopa Raamatussa on annettu myönnytyksiä sille, että näin on. Toki siellä on kerrottu myös se missä voidaan myöntyä. Ymmärtääkseni taka-alalla on että kaikki mikä huomion pois Jumalasta ja hengelliseltä elämältä, on väärin.

Tämä oli tuon aikuisten uskovien tapa koettaa erottautua muista. Mutta ei se heiltäkään kovin sujunut muistaen että tuolloin avioliittokäsitys oli toinen. Historian kulussa tämä ristiriita liha/ hengellisyys on synnyttänyt melkoisen kaksinaismoralismin sekä sen valheellisuuden mikä enemmän tuhoaa seurakuntia sisältäpäin kuin että se toimisi rakkaudellisena yhteisönä. Jos kaikki energia menee siihen että kyttäämme toinen toistamme ja julistamme toisillemme helvetin tuomioita voi mielestäni olla sitä, mitä Jeesus puhui?

Raamattu pitää huono-osaisten puolta. Tuolloin avioero tarkoitti naiselle häpeää ja siksi hänet hylättiin sukunsa toimesta. Se taas tarkoitti suoranaista nälkää ja kurjuutta sekä yksinäisyyttä. Naiselle ei jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin elättää itsensä myymällä itseään. Se taas takasi sen, että miehet ulkopuolisiin seksisuhteisiin suhtauduttiin myönteisemmin, mihinkä se nainen olisi lähtenyt? Jeesus taas ei hyljeksinyt näitä naisia, vaan kutsui heitä omaan yhteyteensä. Miksi hän olisi vaivautunut tuohon, jos he olivat jo tuomittu sinne helvettiin?

Toinen juttu on, mihin en ole koskaan saanut vastausta. Mistä sen voi erottaa mikä on Jumalan yhdistämää ja mikä ihmisen itsensä yhdistämää? Tai anteeksi, olen saanut monia tulkintoja. Kysyin tätä sovittelijana olevalta papilta, kun haimme mieheni kanssa avioeroa vaikka kuuluimme siviilirekisteriin.
Tähän vielä lisään että en usko siksi Jumalaan että pääsisin taivaaseen. Mummoni tuomiot ovat sen verran vaikuttaneet, että en edes haaveile mistään taivaspaikasta.

pertsa2010 kirjoitti:

Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä (haureudella avion rikkonut) on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 19:9). Viaton osapuoli on oikeutetusti hänet hylännyt. Tällöin ei suinkaan viaton osapuoli ole se syyllinen ja hylätty.

Lue lisää

se on ollut niin, että hylätty nainen on saanut lähtöpassit, vaikkei ollutkaan syyllinen. Lapset tietysti jäivät miehelle, koska jos ne olivat miehen laillisia perijöitä.

Nämä sotivat meidän nykyistä moraalitajuamme vastaan. Tuolloin nainen oli miehen omaisuutta, jota mies sai hallita mielensä mukaan. Erotettu nainen sai väistyä köyhyyteen ja vaati melkoista mielenlujuutta elää kerjuulla jos myymällä itseään olisi elänyt paremmin. Miehen oikeuksia siis kavennettiin niin, että vain jos nainen ei ollut neitsyt aviotuessaan, niin silloin mies sai hylätä epäkurantin tavaran ja maksamansa hinnan takaisin.

Aviorikos taas oli toinen juttu. Siitä taas harvoin todellisuudessa rangaistiin miestä. Muistaakseni vanhanjuutalaisen tavan mukaan ero on sillä selvä kun julistaa muiden kuulleen kolmesti että eroan sinusta. Näin yhteiskunnassa oli joukko hylättyjä naisia ja lapsia, joilla ei ollut mitään turvaa. Jeesus taas piti näiden puolta sillä, että heitä ei hylätty ihan noin vain.

mave kirjoitti:

Minä autan sinua. Mikäli uskoo olevan Jumalan antama kirja, missä esitetään Jumalan tahto erillaisiina asioihin ja elämän ongelmiin, niin kyllähän sitä sitten uskoo. Mikäli Jumala on kaikkivaltias ja tietävä, niin eiköhän Jumala antaisi sitten oikeita ohjeita, jotka ei ole kulttuuriin tai aikaan sidottuja....Tuo on tietenkin vain siinä tapauksessa, että uskoo tälläisten kirjojen olevan totta..

Lue lisää

on kartasto elämään, mutta se ei ole piikkiaidalla miinoitettu.
Raamattu on lähinnä Juudan kansan/Israelin elettyä historiia ja UT Paavalin opetuksia alkuseurakunnille.
Missään ei lue että Jumala olisi ne krjoittanut. Se käsite lanseerattiin /otettiin käyttöön vasta viidennellä vuosisadalla, koska kirkko tarvitse tulkinnoilleen jumalallista selkänojaa.
Kirjoitukset ovat ihmisen kirjoittamia, ihmisen tulkitsemia ja ihmisen neuvoja alkuseurakunnille.

Mikäli Paavalin opetuksia, neuvoja sellaisenaan ja kirjaimellisesti toteutettaisiin, niin se olisi
käytännössä mahdottomuus, ellei palattaisi primitiiviseen toimintamalliin.
Nyky-yhteiskunta/ -seurakunta ei voi toimia menneisyyden toimintamalleilla.

mummomuori kirjoitti:

josta otin monta kertaa yhteen edesmenneen mummoni kanssa. Ainakin ennen kirkko opetti juuri näin. Ei esiaviollista seksiä eikä ero mahdollisuutta. Mies sai erota vaimosta, ellei tämä ollut neitsyt. Muistaen että avioitumisikä oli alhaisempi kuin nyt 14 – 16 v naisilla.

Mummoni mukaan ”liha oli kuoletettava” ja ihmisen tuli pyrkiä hengellisyyteen. Tarkoitti että niin meidän fyysiset kuin mielen luoman tarpeemme olivat ”lihaa” jotka estävät ihmistä elämästä käskyjen mukaan ja vetävät meitä syntiin. Olemme kotoisin Jumalasta ja joudumme elämään ”eläimen” ruumiissa. Emme siis voi päästä taivaaseen, jos annamme mielihaluille vallan. Jos teemme syntiä, niin joudumme helvettiin.

Tämä sääntö oli kammottava. Ilmeisesti perua jostain keski-ajan askeesista? Kysyin häneltä usein, hänen tuomittuaan minut jo useamman kerran helvettiin, että jos ei kerran ole enää mitään toivoa, niin miksi ylipäätään uskoa? Muistutan että hän ei tuntenut sellaista kuin armon käsite. Se joka lankeaa kuoleman vakavaan syntiin, ei saa armoa vaikka katuisi.

Hänen oli vaikeaa selittää sitä, että jos jo nyt elämässä tuomitaan näin, ei hänellä ole enää mitään tarvetta edes yrittää uskoa tai koettaa pyrkiä kohti rakkaudellista elämää. Hänet on tuomittu ulos seurakunnasta sekä heidän seurastaan. Ei siis ole mitään järkeä saarnata mitään evankeliumia kaikille, sillä se koskee vain lapsia ja hyvin nuoria, joilla syntitaakkaa ei ole kertynyt.

Hän tuomitsi samalla itsensä, kaikki hänen ponnistelunsa olivat tyhjiä ja vailla mitään vakuutta, sillä hän itse oli raskaana 7 kk aviotuessaan. Lopun elämäänsä hän ilmeisesti koetti sovittaa tuota syntiään ja oli kova sydämeltään myös muille. Tuolloin koin että jos usko on tuollaiseksi tulemista, pysyttelen siitä kaukana.

No, myöhemmin ole jutellut muidenkin kanssa tästä. Totuus on että meillä on perustarpeemme ja yksi niistä on seksuaalisuus ja jopa Raamatussa on annettu myönnytyksiä sille, että näin on. Toki siellä on kerrottu myös se missä voidaan myöntyä. Ymmärtääkseni taka-alalla on että kaikki mikä huomion pois Jumalasta ja hengelliseltä elämältä, on väärin.

Tämä oli tuon aikuisten uskovien tapa koettaa erottautua muista. Mutta ei se heiltäkään kovin sujunut muistaen että tuolloin avioliittokäsitys oli toinen. Historian kulussa tämä ristiriita liha/ hengellisyys on synnyttänyt melkoisen kaksinaismoralismin sekä sen valheellisuuden mikä enemmän tuhoaa seurakuntia sisältäpäin kuin että se toimisi rakkaudellisena yhteisönä. Jos kaikki energia menee siihen että kyttäämme toinen toistamme ja julistamme toisillemme helvetin tuomioita voi mielestäni olla sitä, mitä Jeesus puhui?

Raamattu pitää huono-osaisten puolta. Tuolloin avioero tarkoitti naiselle häpeää ja siksi hänet hylättiin sukunsa toimesta. Se taas tarkoitti suoranaista nälkää ja kurjuutta sekä yksinäisyyttä. Naiselle ei jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin elättää itsensä myymällä itseään. Se taas takasi sen, että miehet ulkopuolisiin seksisuhteisiin suhtauduttiin myönteisemmin, mihinkä se nainen olisi lähtenyt? Jeesus taas ei hyljeksinyt näitä naisia, vaan kutsui heitä omaan yhteyteensä. Miksi hän olisi vaivautunut tuohon, jos he olivat jo tuomittu sinne helvettiin?

Toinen juttu on, mihin en ole koskaan saanut vastausta. Mistä sen voi erottaa mikä on Jumalan yhdistämää ja mikä ihmisen itsensä yhdistämää? Tai anteeksi, olen saanut monia tulkintoja. Kysyin tätä sovittelijana olevalta papilta, kun haimme mieheni kanssa avioeroa vaikka kuuluimme siviilirekisteriin.
Tähän vielä lisään että en usko siksi Jumalaan että pääsisin taivaaseen. Mummoni tuomiot ovat sen verran vaikuttaneet, että en edes haaveile mistään taivaspaikasta.

Lue lisää

Tuossa , kun puhut asiaviollisesta seksistä niin ei tämä nykykirkko opeta muuta , kuin "Älä tee aviorikosta".
Huorata siis saa sen kuin kerkeää kunhan sitä ei tee avioliitossa.Se tuli mahdolliseksi kun tuo Merja papin
porttokirkko vähän fiilasi käskyä älä tee huorin.He varmaankin ajattelivat siinä naimattomien etuja.
Minä sanoisin , että käytännössä kaikki synnit saa anteeksi Jeesuksen Kristuksen veriuhrin kautta.
Jos joku alkaa ihmetellä onko syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan niin silloinhan hän on tullut synnin-
tuntoon - eikö totta?

Niinpä - hän tuomitsi silloin itsensä , mutta ehkä sai ennen kuolemaansa sovittua asiat vapahtajansa
kanssa?

Me emme voi tuomita ketään helvettiin - voimme vain tuoda esiin Raamatun Sanaa.

Prostituoitu tai siihen verrattava saa syntinsä anteeksi samalla tavalla , kuin me muutkin - parannusta
tekemällä uskomalla evankeliumin ,ja Jeesuksen veriuhrin voimaan luottaen - ei se ole sen kummempaa.

Mikä sitten on Jumalan yhdistämää?Minä en voi esittää , kuin ainoastaan oman näkemykseni asiasta.
Nykyisenkaltaista avioliittorituaalia ei ollut alkuseurakunnassa.
Jumala on rakkaus - minkä rakkaus on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako.Jumala vihaa hylkäämistä,
koska hän on Rakkaus.

***************************************************************************************
Alkuseurakunnan aikana oli (ehkä pakanuudesta kääntyneidenkin keskuudessa) yleisenä tapana seurata juutalaisen avioliiton kaavaa. Yhteinen elämä aloitettiin julkisesti hääjuhlalla. Paikalla olivat yljän ja morsiamen omaiset, ystävät ja tuttavat, sekä tietysti seurakunta siunaamassa. Asia virallistettiin sillä tavalla. Varsinaista yhteiskunnallista vihkimistä ei ollenkaan tunnettu.
Katolinen kirkko keksi vihkimisen. Tähän oli motiivina halu saada kaikki ihmiset kontrolliinsa.
***************************************************************************************
Markuksen evankeliumi:
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen

Huomaa , että näyttäisi siltä ,kuin vain usko riittäisi , mutta käsittääkseni uskoontullut hakeutuu ennenpitkää myös kasteelle.Mutta kasteelle meno on PUHDISTAUTUMISTA synnistä ja kuuliaisuuden osoitusta Jumalalle.Ja kävihän Jeesuskin Johanneksen kasteella.

Siis , jos kuitenkin uskot , ja sinut on kastettu , niin silloin pelastut.Itse menin varmuuden vuoksi aikuiskasteelle USKON tultua MINUUN.
Ei ole välttämätöntä haaveilla mistään.Raamattu kertoo pelastumisen ehdot , ja siinä eivät ratkaise
tunneseikat.Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi noinhan se menee.
Tiedän hyvin mistä puhut - minäkin jätän itseni vanhurskaan Jumalan tuomittavaksi luottavaisin
mielin - hän sitten aikanaan kertoo millainen usko minulla oli ja mitkä olivat tuon uskon hedelmät.

Kristuksen näkymättömään seurakuntaan kuuluu ihmisiä kaikilta "suunnilta" - mökin Miinakin
yksinäisessä kotterossaan saattaa siihen kuulua.

Kirkkoon kuuluminen ei liitä tuohon seurakuntaan ketään pikemminkin päinvastoin , kun kuuntelee näitten liberaalipappien tyhjiä puheenvuoroja.

Toivottavasti sanoin jotakin!

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Anteeksi, kun vastausta olette joutuneet odottelemaan. Kaikkia kysymyksiä ei vain aina huomaa. Varmasti luterilaisessa kirkossa on tästä uudelleen avioitumisestakin monenlaisia kantoja. Minusta tuntuisi sangen kummalliselta ajatella, että Raamattuun vedoten kiellettäisiin ihmisiä rakastumasta ja avioitumasta uudelleen. Sehän kertoisi aika armottomasta suhtautumisesta. Kirkko julistuksessaan julistaa anteeksi antamisen sanomaa ja erityisesti anteeksiantoa Jeesusken tähden ei meidän oman erinomaisuutemme tähden. Jos omassa avioliitossaan on epäonnistunut ja ainahan syyt avioeroon ovat erilaiset, tuomariksi niihin tilanteisiin on vaikea kenenkään ulkopuolisen asettua. Avioerotilanteessa tarvitaan pikemminkin rinnallakulkijoita ja tukijoita. Meidän julistuksestamme jo nousee ajatus siitä, että ihminen saa uusia mahdollisuuksia. Itse papin työssä iloitsen jokaisesta vihkimästäni parista, jotka haluavat solmia avioliiton ja ovat löytäneet rakkauden. Sen tiedän, että kirkko ei kiellä missään kannanotossaan eronneita avioitumasta uudelleen. Jokainen herätysliike ja muu kirkon sisällä toimiva yhteisö toki voi tehdä omia suosituksiaan yhteisönsä jäsenilleen.

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Lueppa tämä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9630084

body kirjoitti:

on kartasto elämään, mutta se ei ole piikkiaidalla miinoitettu.
Raamattu on lähinnä Juudan kansan/Israelin elettyä historiia ja UT Paavalin opetuksia alkuseurakunnille.
Missään ei lue että Jumala olisi ne krjoittanut. Se käsite lanseerattiin /otettiin käyttöön vasta viidennellä vuosisadalla, koska kirkko tarvitse tulkinnoilleen jumalallista selkänojaa.
Kirjoitukset ovat ihmisen kirjoittamia, ihmisen tulkitsemia ja ihmisen neuvoja alkuseurakunnille.

Mikäli Paavalin opetuksia, neuvoja sellaisenaan ja kirjaimellisesti toteutettaisiin, niin se olisi
käytännössä mahdottomuus, ellei palattaisi primitiiviseen toimintamalliin.
Nyky-yhteiskunta/ -seurakunta ei voi toimia menneisyyden toimintamalleilla.

Lue lisää

Kristityt uskoo raamatun olevan Jumalalta saatu.

body kirjoitti:

on kartasto elämään, mutta se ei ole piikkiaidalla miinoitettu.
Raamattu on lähinnä Juudan kansan/Israelin elettyä historiia ja UT Paavalin opetuksia alkuseurakunnille.
Missään ei lue että Jumala olisi ne krjoittanut. Se käsite lanseerattiin /otettiin käyttöön vasta viidennellä vuosisadalla, koska kirkko tarvitse tulkinnoilleen jumalallista selkänojaa.
Kirjoitukset ovat ihmisen kirjoittamia, ihmisen tulkitsemia ja ihmisen neuvoja alkuseurakunnille.

Mikäli Paavalin opetuksia, neuvoja sellaisenaan ja kirjaimellisesti toteutettaisiin, niin se olisi
käytännössä mahdottomuus, ellei palattaisi primitiiviseen toimintamalliin.
Nyky-yhteiskunta/ -seurakunta ei voi toimia menneisyyden toimintamalleilla.

Lue lisää

Olisi oikein mukavaa ja helppoa elämä jos.. 1) Meillä ihmisillä olisi sekeät käskyt joka elämän tilanteeseen olisi kyseessä sitten esiaviollinen seksi, avioero, uudelleen avioituminen.
2) Me ihmiset kristillisen ihmiskäsityksen mukaan olisimme kykeneviä noudattamaan noita käskyjä
Mutta...
1) Käskyjä me osaammee laatia ja niihin selityksiä ja poikkeuksia ja tulkintoja vrt. Suomen Laki. Oikeudessa ihmiset tuomitaan Suomen lain mukaan, jonka pitäsi olla kaikkia elämän tilanteita kattava ja silti on tulkintoja ja aina jonkun mielestä tuomio oli väärä. Miten ihmeessä voisimme uskonnollisen elämän alueelle luoda sellaisen käskykokoelman joka olisi aukoton. Jeesuksen rakkauden kaksoiskäsky pistää meidät punnitsemaan jokaisessa tilanteessa mikä on oikein ja mikä väärin. ja osoittaa, että on mahdoton täyttää tuon käskyn vaatimus.
2) Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan me olemme syntisiä, jokaikinen ( perisynti). Emme tee sitä hyvää mitä haluaisimme, vaan teemme sitä pahaa mitä emme haluaisi. Monessa moraalikysymyksessä meidän on punnittava erilaisia vaihtoehtoja; kumpi on pienempi paha koska aina ei ole selkeää vaihtoehtoa oikea ja väärä. Usko tuo tähän kysymykseen oman ulottuvuuden. Jeesukseen uskominen antaa meille armon. Syntini on sovitettu, olen taakastani vapaa. Tämä ei tarkoita etteikö minun pitäsi pyrkiä hyvään ja välttää pahaa. Mutta tämä ei poista sitä ettenkö edelleen tekisi syntiä ( tahtoen ja tietäen ja tahtomatta ja tietämättä). Luterilaisen opin mukaan olen siis yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas. Ja meidän vanhurskaus (Jumalalle kelvollisuus) on vierasta vanhurskautta eli Jeesuksen ansaitsemaa. Meidät armahdetaan Jeesuksen tähden ei meidän omien tekojen tähden.

Eettiset kysymykset ovat aina tärkeitä onhan kyseessä meidän elämämme. Meidät on Jumala luonut tarkoittaen meidät elämään rakastaen ja toisiamme kunnioittaen. Ei niin että koko ajan etsisimme syitä ja tuomiota toisiamme kohtaan, vaan olemaan armahtavaisia, koska olemme itse armahdettuja Kristuksen tähden emme omien hyvien tekojemme tähden.

Hyvää pyhäpäivää toivotellen

Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Olisi oikein mukavaa ja helppoa elämä jos.. 1) Meillä ihmisillä olisi sekeät käskyt joka elämän tilanteeseen olisi kyseessä sitten esiaviollinen seksi, avioero, uudelleen avioituminen.
2) Me ihmiset kristillisen ihmiskäsityksen mukaan olisimme kykeneviä noudattamaan noita käskyjä
Mutta...
1) Käskyjä me osaammee laatia ja niihin selityksiä ja poikkeuksia ja tulkintoja vrt. Suomen Laki. Oikeudessa ihmiset tuomitaan Suomen lain mukaan, jonka pitäsi olla kaikkia elämän tilanteita kattava ja silti on tulkintoja ja aina jonkun mielestä tuomio oli väärä. Miten ihmeessä voisimme uskonnollisen elämän alueelle luoda sellaisen käskykokoelman joka olisi aukoton. Jeesuksen rakkauden kaksoiskäsky pistää meidät punnitsemaan jokaisessa tilanteessa mikä on oikein ja mikä väärin. ja osoittaa, että on mahdoton täyttää tuon käskyn vaatimus.
2) Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan me olemme syntisiä, jokaikinen ( perisynti). Emme tee sitä hyvää mitä haluaisimme, vaan teemme sitä pahaa mitä emme haluaisi. Monessa moraalikysymyksessä meidän on punnittava erilaisia vaihtoehtoja; kumpi on pienempi paha koska aina ei ole selkeää vaihtoehtoa oikea ja väärä. Usko tuo tähän kysymykseen oman ulottuvuuden. Jeesukseen uskominen antaa meille armon. Syntini on sovitettu, olen taakastani vapaa. Tämä ei tarkoita etteikö minun pitäsi pyrkiä hyvään ja välttää pahaa. Mutta tämä ei poista sitä ettenkö edelleen tekisi syntiä ( tahtoen ja tietäen ja tahtomatta ja tietämättä). Luterilaisen opin mukaan olen siis yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas. Ja meidän vanhurskaus (Jumalalle kelvollisuus) on vierasta vanhurskautta eli Jeesuksen ansaitsemaa. Meidät armahdetaan Jeesuksen tähden ei meidän omien tekojen tähden.

Eettiset kysymykset ovat aina tärkeitä onhan kyseessä meidän elämämme. Meidät on Jumala luonut tarkoittaen meidät elämään rakastaen ja toisiamme kunnioittaen. Ei niin että koko ajan etsisimme syitä ja tuomiota toisiamme kohtaan, vaan olemaan armahtavaisia, koska olemme itse armahdettuja Kristuksen tähden emme omien hyvien tekojemme tähden.

Hyvää pyhäpäivää toivotellen

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

"Ei niin että koko ajan etsisimme syitä ja tuomiota toisiamme kohtaan"

Sun kirjoitukset jää höpötykseksi bittiavaruuteen, kun sulla ei ole mitään näyttöä eikä perustaa että kirkko oikeasti noin toimisi. Kyllä sanoja ja "mielipiteitä" maailmaan mahtuu.

Niinkauan kuin kirkko ei puutu lestadiolaisten sisäiseen toinen toisensa kiusaamiseen näillä älyttömillä epäraamatullisilla määräyksillä, kirkko ei ole tippaakaan uskottava.

pertsa2010 kirjoitti:

Tuossa , kun puhut asiaviollisesta seksistä niin ei tämä nykykirkko opeta muuta , kuin "Älä tee aviorikosta".
Huorata siis saa sen kuin kerkeää kunhan sitä ei tee avioliitossa.Se tuli mahdolliseksi kun tuo Merja papin
porttokirkko vähän fiilasi käskyä älä tee huorin.He varmaankin ajattelivat siinä naimattomien etuja.
Minä sanoisin , että käytännössä kaikki synnit saa anteeksi Jeesuksen Kristuksen veriuhrin kautta.
Jos joku alkaa ihmetellä onko syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan niin silloinhan hän on tullut synnin-
tuntoon - eikö totta?

Niinpä - hän tuomitsi silloin itsensä , mutta ehkä sai ennen kuolemaansa sovittua asiat vapahtajansa
kanssa?

Me emme voi tuomita ketään helvettiin - voimme vain tuoda esiin Raamatun Sanaa.

Prostituoitu tai siihen verrattava saa syntinsä anteeksi samalla tavalla , kuin me muutkin - parannusta
tekemällä uskomalla evankeliumin ,ja Jeesuksen veriuhrin voimaan luottaen - ei se ole sen kummempaa.

Mikä sitten on Jumalan yhdistämää?Minä en voi esittää , kuin ainoastaan oman näkemykseni asiasta.
Nykyisenkaltaista avioliittorituaalia ei ollut alkuseurakunnassa.
Jumala on rakkaus - minkä rakkaus on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako.Jumala vihaa hylkäämistä,
koska hän on Rakkaus.

***************************************************************************************
Alkuseurakunnan aikana oli (ehkä pakanuudesta kääntyneidenkin keskuudessa) yleisenä tapana seurata juutalaisen avioliiton kaavaa. Yhteinen elämä aloitettiin julkisesti hääjuhlalla. Paikalla olivat yljän ja morsiamen omaiset, ystävät ja tuttavat, sekä tietysti seurakunta siunaamassa. Asia virallistettiin sillä tavalla. Varsinaista yhteiskunnallista vihkimistä ei ollenkaan tunnettu.
Katolinen kirkko keksi vihkimisen. Tähän oli motiivina halu saada kaikki ihmiset kontrolliinsa.
***************************************************************************************
Markuksen evankeliumi:
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen

Huomaa , että näyttäisi siltä ,kuin vain usko riittäisi , mutta käsittääkseni uskoontullut hakeutuu ennenpitkää myös kasteelle.Mutta kasteelle meno on PUHDISTAUTUMISTA synnistä ja kuuliaisuuden osoitusta Jumalalle.Ja kävihän Jeesuskin Johanneksen kasteella.

Siis , jos kuitenkin uskot , ja sinut on kastettu , niin silloin pelastut.Itse menin varmuuden vuoksi aikuiskasteelle USKON tultua MINUUN.
Ei ole välttämätöntä haaveilla mistään.Raamattu kertoo pelastumisen ehdot , ja siinä eivät ratkaise
tunneseikat.Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi noinhan se menee.
Tiedän hyvin mistä puhut - minäkin jätän itseni vanhurskaan Jumalan tuomittavaksi luottavaisin
mielin - hän sitten aikanaan kertoo millainen usko minulla oli ja mitkä olivat tuon uskon hedelmät.

Kristuksen näkymättömään seurakuntaan kuuluu ihmisiä kaikilta "suunnilta" - mökin Miinakin
yksinäisessä kotterossaan saattaa siihen kuulua.

Kirkkoon kuuluminen ei liitä tuohon seurakuntaan ketään pikemminkin päinvastoin , kun kuuntelee näitten liberaalipappien tyhjiä puheenvuoroja.

Toivottavasti sanoin jotakin!

Lue lisää

Ikävä kyllä mummoni kuolema ei ollut levollinen. Eihän hänellä kai ollut mitään anteeksi pyydettävää?

Tuossa kirkkoasiassa olen päinvastaista mieltä. Vasta nyt sen suunta alkaa olla oikeaan päin. Siksi liityinkin kirkkoon reilu vuosi sitten.

Olen usein miettinyt tuota pidättäytyvyys asiaa. Sillä on omat hyvät puolensa, mutta on siitä koitunut paljon pahaakin. Ensinnäkin meillä on pidentynyt lapsuus eli ikäraja verrattuna fyysiseen kehitykseen (joka aina vain aientuu) siihen mitä pidämme sosiaalisena aikuisuutena eli ikänä jolloin voimme solmia avioliiton on pitkittynyt.

Ne avioliitot joissa seksi tuli kuvaan vasta vihkimisen jälkeen olivat liian usein todellista kärsimystä – etenkin naisille. Se oli myös usein syy tuohon avioliittoon, että päästiin fyysiseen yhteiselämään. Toinen iso syy tietysti oli omaisuus jossa suku päätti avioliitosta. Olipa aikakausi jolloin rakkausavioliittoa pidettiin erittäin huonona asiana.

Sekin mietityttää että kuinka miehen neitsyys sitten todetaan? Fyysisesti kun se ei ole mahdollista. Eikö naisella olisi yhtä suuri oikeus erota silloin miehestään? Epäilen että tuon käskyn takana on enemmän patriarkaalinen maailmankatsomus. Omaisuus periytyi miehen kautta hänen jälkeläisilleen. Koska vain naisen vahva kontrollointi oli takeena siitä, että lapset olivat miehen jälkeläisiä, vaadittiin noita siveellisyyspykäliä. Siitä huolimatta riitoja oli paljon.

En pidä pahana vaikka tässä asiassa saataisiin järkevä päätös. Kohtuus kaikessa, myös siinä lihan kuolettamisessa!

mummomuori kirjoitti:

Ikävä kyllä mummoni kuolema ei ollut levollinen. Eihän hänellä kai ollut mitään anteeksi pyydettävää?

Tuossa kirkkoasiassa olen päinvastaista mieltä. Vasta nyt sen suunta alkaa olla oikeaan päin. Siksi liityinkin kirkkoon reilu vuosi sitten.

Olen usein miettinyt tuota pidättäytyvyys asiaa. Sillä on omat hyvät puolensa, mutta on siitä koitunut paljon pahaakin. Ensinnäkin meillä on pidentynyt lapsuus eli ikäraja verrattuna fyysiseen kehitykseen (joka aina vain aientuu) siihen mitä pidämme sosiaalisena aikuisuutena eli ikänä jolloin voimme solmia avioliiton on pitkittynyt.

Ne avioliitot joissa seksi tuli kuvaan vasta vihkimisen jälkeen olivat liian usein todellista kärsimystä – etenkin naisille. Se oli myös usein syy tuohon avioliittoon, että päästiin fyysiseen yhteiselämään. Toinen iso syy tietysti oli omaisuus jossa suku päätti avioliitosta. Olipa aikakausi jolloin rakkausavioliittoa pidettiin erittäin huonona asiana.

Sekin mietityttää että kuinka miehen neitsyys sitten todetaan? Fyysisesti kun se ei ole mahdollista. Eikö naisella olisi yhtä suuri oikeus erota silloin miehestään? Epäilen että tuon käskyn takana on enemmän patriarkaalinen maailmankatsomus. Omaisuus periytyi miehen kautta hänen jälkeläisilleen. Koska vain naisen vahva kontrollointi oli takeena siitä, että lapset olivat miehen jälkeläisiä, vaadittiin noita siveellisyyspykäliä. Siitä huolimatta riitoja oli paljon.

En pidä pahana vaikka tässä asiassa saataisiin järkevä päätös. Kohtuus kaikessa, myös siinä lihan kuolettamisessa!

Lue lisää

Niin se kirkko sahaa tällä hetkellä omaa oksaansa - eli tallovat oman perustuslakinsa töppösiensä alle.
Se ei tule menemään ilman rangaistusta ja tuon homopaneelin jälkeisen erobuumin katson tuollaiseksi ennakoivaksi rangaistukseksi.
Jokainen valtakunta , joka riitaantuu itsensä kanssa joutuu autioksi - harvinaisen selkeätä logiikkaa?
Taitaa pian pappien eläkkeenmaksussa tulla vaikeuksia.

Minun nuoruuteni kului yksinomaan noissa esiaviollisissa suhteissa ja peruisin kyllä ne jos vain voisin.
Se tekee seksistä jotenkin kuluneen oloista sitten myöhemmin.Mutta tämä oli minun mielipiteeni
ja sinulla on omasi.
Vaimon kanssa emme "muistaakseni" seksiä harrastaneet ennen avioliittoa.Hän oli eronnut ,mutta mies
oli löytänyt toisen naisen piste.

Asiahan on niin , että naisen neitsyyden menetys voitiin todeta helposti , mutta miehen osalta se on
mahdotonta ellei jää rysän päältä kiinni.
Ihminen oli silloin vähintään yhtä paha kuin nykyäänkin ja pahuus ilmeni tuossa siinä ,että vain nainen todettiin ei neitsyeksi plus rangaistuksen alaiseksi - en ole lukenut miehen syyllistämisestä tuossa asiassa.
Tuo periytyminen / suvun puhtaana pysyminen oli tietenkin yksi asiaan vaikuttava seikka.

PS.
Seilasin 6 vuotta ja olen nähnyt jokseenkin joka sortin pervertikkoja omilla silmilläni.

mummomuori kirjoitti:

se on ollut niin, että hylätty nainen on saanut lähtöpassit, vaikkei ollutkaan syyllinen. Lapset tietysti jäivät miehelle, koska jos ne olivat miehen laillisia perijöitä.

Nämä sotivat meidän nykyistä moraalitajuamme vastaan. Tuolloin nainen oli miehen omaisuutta, jota mies sai hallita mielensä mukaan. Erotettu nainen sai väistyä köyhyyteen ja vaati melkoista mielenlujuutta elää kerjuulla jos myymällä itseään olisi elänyt paremmin. Miehen oikeuksia siis kavennettiin niin, että vain jos nainen ei ollut neitsyt aviotuessaan, niin silloin mies sai hylätä epäkurantin tavaran ja maksamansa hinnan takaisin.

Aviorikos taas oli toinen juttu. Siitä taas harvoin todellisuudessa rangaistiin miestä. Muistaakseni vanhanjuutalaisen tavan mukaan ero on sillä selvä kun julistaa muiden kuulleen kolmesti että eroan sinusta. Näin yhteiskunnassa oli joukko hylättyjä naisia ja lapsia, joilla ei ollut mitään turvaa. Jeesus taas piti näiden puolta sillä, että heitä ei hylätty ihan noin vain.

Lue lisää

Minä käytän tässä Uuden Liiton minulle suomaa oikeutta tehdä valintoja myös opillisissakin asioissa.
Jos mies on löytänyt toisen naisen ja hylkää vanhan puolisonsa niin hän tekee huorin ja vaimon ei
missään tapauksessa tarvitse jäädä yksinäiseksi miehen kuolemaan asti.
Tämä on selkeästi ja vastaansanomattomasti oikeudenmukaista!

14+4 kirjoitti:

Lueppa tämä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9630084

Luin tuon ketjun ja siihen oli jo kuunteleva kirkko vastannut ja ketju käsittelee aivan eri asiaa. Ikäväkseni huomasin, että tähän ketjuun antamaani vastausta oli osaksi lainattu tuohon ketjuun ja mielestäni se oli nyt jotenkin aivan väärin ymmärretty.


Merja Lampila, pappi

pertsa2010 kirjoitti:

Niin se kirkko sahaa tällä hetkellä omaa oksaansa - eli tallovat oman perustuslakinsa töppösiensä alle.
Se ei tule menemään ilman rangaistusta ja tuon homopaneelin jälkeisen erobuumin katson tuollaiseksi ennakoivaksi rangaistukseksi.
Jokainen valtakunta , joka riitaantuu itsensä kanssa joutuu autioksi - harvinaisen selkeätä logiikkaa?
Taitaa pian pappien eläkkeenmaksussa tulla vaikeuksia.

Minun nuoruuteni kului yksinomaan noissa esiaviollisissa suhteissa ja peruisin kyllä ne jos vain voisin.
Se tekee seksistä jotenkin kuluneen oloista sitten myöhemmin.Mutta tämä oli minun mielipiteeni
ja sinulla on omasi.
Vaimon kanssa emme "muistaakseni" seksiä harrastaneet ennen avioliittoa.Hän oli eronnut ,mutta mies
oli löytänyt toisen naisen piste.

Asiahan on niin , että naisen neitsyyden menetys voitiin todeta helposti , mutta miehen osalta se on
mahdotonta ellei jää rysän päältä kiinni.
Ihminen oli silloin vähintään yhtä paha kuin nykyäänkin ja pahuus ilmeni tuossa siinä ,että vain nainen todettiin ei neitsyeksi plus rangaistuksen alaiseksi - en ole lukenut miehen syyllistämisestä tuossa asiassa.
Tuo periytyminen / suvun puhtaana pysyminen oli tietenkin yksi asiaan vaikuttava seikka.

PS.
Seilasin 6 vuotta ja olen nähnyt jokseenkin joka sortin pervertikkoja omilla silmilläni.

Lue lisää

sanoa kuin että osa erosi siksi että homoihin ei suhtauduta kyllin tuomitsevasti ja osa siksi että se oli liian tuomitsevaa!

Oletko koskaan miettinyt että olet siinä mielessä erikoisasemassa että olet oppinut nuo asiat kokemuksen perusteella? Eikö se ole vähän outoa että et soisi tuota muille? Haluat päättää oman tietämyksesi perustella että se ei sovi heille.

Myönnän että tämä on paha paikka. Kuinka voit omien kokemusten tai virheiden kautta sanoa jollekin, että älä tee? Emme me aina pääse siihen toisen todellisuuteen ja voi verrata niitä toisiinsa. Mieleisestäni se on yksi rakkauden muoto että voimme varoittaa ja laittaa toisen miettimään, mutta jos toinen ei usko ja haluaa kokea, emme voi sitä estää. Emme voi myöskään tuomita häntä siitä.

Voi olla että ev. lut kirkko kokee hajaannuksen. Sekin voi olla mahdollista että se sulkee ovensa meiltä erilaisilta. Silloin kai täytynee etsiä sitä omaa hengellistä kotia toisaalta? Ainakin itse kaipaan paikkaa missä asioita voi pohtia ja jutella kriittisesti avoimesti ilman pelkoa, että tulee hylätyksi. Seurakuntaa joka on valmis kehittymään ja kehittämään.
Toivon kuitenkin että ne, joilla on ehdottomammat käsitykset kuitenkin säilyisivät yhteydessä ja näitä keskusteluja voitaisiin käydä edelleen.

Mutta haluan kiittää sinua. Olet antanut paljon uutta ajateltavaa ja teit sen rakentavassa hengessä!

mummomuori kirjoitti:

sanoa kuin että osa erosi siksi että homoihin ei suhtauduta kyllin tuomitsevasti ja osa siksi että se oli liian tuomitsevaa!

Oletko koskaan miettinyt että olet siinä mielessä erikoisasemassa että olet oppinut nuo asiat kokemuksen perusteella? Eikö se ole vähän outoa että et soisi tuota muille? Haluat päättää oman tietämyksesi perustella että se ei sovi heille.

Myönnän että tämä on paha paikka. Kuinka voit omien kokemusten tai virheiden kautta sanoa jollekin, että älä tee? Emme me aina pääse siihen toisen todellisuuteen ja voi verrata niitä toisiinsa. Mieleisestäni se on yksi rakkauden muoto että voimme varoittaa ja laittaa toisen miettimään, mutta jos toinen ei usko ja haluaa kokea, emme voi sitä estää. Emme voi myöskään tuomita häntä siitä.

Voi olla että ev. lut kirkko kokee hajaannuksen. Sekin voi olla mahdollista että se sulkee ovensa meiltä erilaisilta. Silloin kai täytynee etsiä sitä omaa hengellistä kotia toisaalta? Ainakin itse kaipaan paikkaa missä asioita voi pohtia ja jutella kriittisesti avoimesti ilman pelkoa, että tulee hylätyksi. Seurakuntaa joka on valmis kehittymään ja kehittämään.
Toivon kuitenkin että ne, joilla on ehdottomammat käsitykset kuitenkin säilyisivät yhteydessä ja näitä keskusteluja voitaisiin käydä edelleen.

Mutta haluan kiittää sinua. Olet antanut paljon uutta ajateltavaa ja teit sen rakentavassa hengessä!

Lue lisää

Minulla nyt on oma tapani esittää asioita ja se on enemmän kuin hivenen provosoiva.

En minä ole synnitön enkä ole koskaan sellaista tavannut - puheita jotka vihjailevat siihen suuntaan
olen kyllä kuunnellut.

Asia on tietysti käytännössä niin kuin sanoit.Jokaisen täytyy tehdä itse omat erehdyksensä niitä ei
voi joku muu tehdä sijaisena.

On aika mukava keskustella kanssasi , koska et valehtele tai ole kiero - kyllähän senkin tietää kas
valheella on sille ominainen hajunsa ,joka leijailee varsinkin täällä kirjoittavien paimenten teelmyksien yllä.

Eli siksi te opetatte toisin kuin Jumalanne....Aamen sille.

mave kirjoitti:

Eli siksi te opetatte toisin kuin Jumalanne....Aamen sille.

Eettisten ihanteiden esilläpitäminen ja niiden opettaminen on tärkeää ja tukee ihmisten mahdollisuutta hyvään elämään. Kirkon eettiset periaatteet ja arvot nousevat Raamatusta ja perustuvat kristilliseen traditioon sen tekstien ja kokonaisuuden tulkinnasta. Keskeinen kristinuskon sanoma on myös armo. Ihminen, joka ei pysty elämään ihanteiden mukaisesti saa armon. Hän saa tulla Jumalan eteen pyytämään siunausta uuteen alkuun ja elämään.

Henna Hauta-aho
pappi