Minulla on yleensä leikkimielisesti tapana kiusoitella ystäviä- kuten suurimmalla osalla varmasti- mutta narsistin kohdalla jouduin aina pyytelemään anteeksi. Minusta normaalissa parisuhteessa on aina sellaista lämminhenkistä kiusoittelua pariskunnan välillä, jonka todellinen viesti on, että tykkään sinusta. Siis ei henkistä väkivaltaa tai kiusaamista: kaikki varmaan tietää, mitä tarkoitan. Narskun kanssa tällaisista sai varoa, koska muuten oli järjetön riita valmis. Oli kuin miinakentällä olisi kävellyt.
Loppujen lopuksi kaikki kääntyi narskun päässä aina vittuiluksi, vaikka olisi sanonut mitä.
Loppujen lopuksi kaikki kääntyi narskun päässä aina vittuiluksi, vaikka olisi sanonut mitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kulttuuritausta voi myös olla syy. Netissä kiusoittelu esim. voi olla vanhemmille ihmisille vierasta, koska sitä tulkitaan kirjallisena eikä suullisena. Eri ihmiset kiusoittelevat eri tavoin ja hyvä että kiusoittelevat: http://www.youtube.com/watch?v=Wv6wnzQGWPE
Se on mykistävä tunne kun huomaa että kumppanin huumorintaju loppuu. Sitä sitten paikkailee omalla rakkaudella, ja yrittää ymmärtää...aina väärin..
Rakkaus on vakava asia. Hautajaisissa ei naureta.
Rakkaus on elämän hautajaiset??
A.n kaksi irrallista lausetta yhdistettyinä herätti mussakin ajatelmia. Rakkaus on vakava ja tärkeä asia joka tuntuu niin ihanalta että naurattaa. Ja, totta, meidän kulttuurissa ei hautajaisissa naureta, joissain taas iloitaan ja tanssitaan. Kuolleet läheisemme potkisi meitä persuksille jos pääsisivät takaisin ja näkisivät meidän itkevän. Läheinen haluaa toiselle onnellisuutta, miksi siis toimimme vainajan tahdon vastaisesti(?)
Sama virhe tuli tehtyä, narsu laski minusta leikkiä, jollaisena sen myös otin. Kun laskin hänestä lekkiä, niin nauroi sille, mutta olikin vähitellen kerännyt kaikki mieleensä ja yhtenäpäivänä se tuli ulos.
Muistutin hänen leikilaskustaan, mutta sama se on mitä narsistille sanoo, kun sitä ei voi kohdella edes leikillään niinkuin se kohtelee muita.
Kiitos vielä tämän ketjun aloittajalle. Ajattelin kirjoittaa lyhyen vakavan viestin ilman ironiaa.
Otsikon aihe on ilmennyt itselleni läheiseksi nyt kun muutama päivä on ehtinyt kulua sen avaamisesta. Itselläni on ollut vuosikymmenien aikana niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin ikämiehenäkin ja vielä viime vuosina runsaasti vaikeita maastokohtia ylitettäväksi ja olen rämpinyt välillä aika syvällä ja tullut sieltä mm. rationalisoinnin ja aggression suuntaamisen kaltaisten poikkeustilajärjestelyjen avulla aina takaisin ylös.
On minulla huumorintajuakin, piilossa. Mutta lapsena totuin vetämään varmuuden vuoksi turpaan jos sitä minulta edellytettiin ja sitten taas aikamiehenä piti opetella siitä turpaanvetämisestä pois. Joten suhteeni huumoriin, komiikkaan ja aivan erityisesti huumorin varjolla tapahtuvaan leikkimieliseen kiusoitteluun pääsi kehittymään aika ... hmmm ... räjähdysherkäksi.
On hyvä että aihe nousi esille. Tämä on sellainen seikka, joka panee esimerkiksi parisuhteen joskus koville ja panee esimerkiksi miettimään onko jompi kumpi nyt poikennut vakavastikin vuorovaikutuksen eettisistä periaatteista. Tosikkoutensa tunnistaminen ei ole vielä kovin iso askel teille mutta se on iso askel minulle.
http://www.youtube.com/watch?v=b0rRYAY5eLA
:-D
*pyyhkii kahvinpärskeitä pois näytöltä katsottuaan munamiestä*
Hillitöntä taituruutta!!
Varmuuden vuoksi turpaan..hmm..On toisenkinlaisia kohtaloita; ensin kasvatuslaitokseen, sitten katkaisuhoitoon.. ;-P