Kekkosta ja hänen pitkää valtakauttaan on käsitelty täälläkin pitkään ja hartaasti. Kääntäkäämme kuitenkin tällä kertaa katseemme tähän päivään.
Olisiko tämän päivän Suomessa vaaraa yhden puolueen ja yhden miehen vallan kasvamisesta demokratiaa uhkaavaksi voimaksi Kekkosen ajan arvostelijoiden kuvaamalla tavalla?
Jos näin on, eikö pitäisi löytää rohkeita miehiä ja naisia, jotka uskaltavat nousta tätä demokratiaa uhkaavaa voimaa vastaan, ettei kävisi niin kuin Kekkosen ajan arvostelijat väittävät hänen aikanaan käyneen?
Demokratian pelastajien työ ei tule olemaan helppo. Heitä tullaan mustamaalaamaan ja häpäisemään valtakoneiston koko voimalla. Heitä ahdistetaan syytöksin ja oikeudenkäynnein. Heidän tulee olla viisaita ja tarkkoja, niin lopulta he tulevat voittamaan ja demokratia pelastuu.
Olisiko tämän päivän Suomessa vaaraa yhden puolueen ja yhden miehen vallan kasvamisesta demokratiaa uhkaavaksi voimaksi Kekkosen ajan arvostelijoiden kuvaamalla tavalla?
Jos näin on, eikö pitäisi löytää rohkeita miehiä ja naisia, jotka uskaltavat nousta tätä demokratiaa uhkaavaa voimaa vastaan, ettei kävisi niin kuin Kekkosen ajan arvostelijat väittävät hänen aikanaan käyneen?
Demokratian pelastajien työ ei tule olemaan helppo. Heitä tullaan mustamaalaamaan ja häpäisemään valtakoneiston koko voimalla. Heitä ahdistetaan syytöksin ja oikeudenkäynnein. Heidän tulee olla viisaita ja tarkkoja, niin lopulta he tulevat voittamaan ja demokratia pelastuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämän SAK-"demokratian" pelastamisesta?
Suomessa eduskunnan ja hallituksen valtapuolue vaihtuu (=vuorottelee) huomattavasti tiheämpään kuin valtaosassa Euroopan maita.
Presidenttiyden puolesta pikkuinen riski on, sillä lain mahdollistamat 12 vuotta putkeen on pitkä aika ja toteutuu helposti. Onneksi sentään hieman kavennettiin presidentin valtaoikeuksia.
Kenraalikuvernööri kekkonen juo votkaa ja
kasakat ne eteisessä lyö korttia.
Presidentin valtaoikeudet ovat nykypäivänä vitsi. Jos Presidentti käyttää vähäisiä valtaoikeuksiaan täysillä, vastoin Valtioneuvoston kantaa, se tulkitaan kansalaisten keskuudessa hyväksi, mutta vastuullisten keskuudessa ailahtelevaisuudeksi.
Pitkällä tähtäimellä Suomesta tulee kahden blokin maa, joista kansalaiset valitsevat itselleen kulloinkin parhaiten sopivan vaihtoehdon.