Eli käytän päivittäin 225mg venlafaxinia. Unettomuuteen käytettiin ensin mirtazapinia 30-60mg (kyllä, depressio annostus!) ja toimikin hyvin mutta sitten alkoi älytön ruokahalun lisääntyminen. Mirtazapinit vaihdettiin pois ja tällä hetkellä unen saantiin joko atarax tai zopinox. Ataraxi ihan yhtä tyhjän kanssa mutta zopinox.. Tarkoituksena on viikossa pitää kaksi peräkkäistä päivää ilman zopinoxia.. Aluksi pidinkin, nykyään uni ei tule lainkaan ilman lääkettä.
Kysymys kuuluukin; kuinka pitkässä ajassa toleranssi ns. katoaa? Eli olen nyt jo reilun kuukauden käytöllä huomannut kuinka joudun hiljalleen annosta nostamaan. Ei hyvä. Auttaako esim. kuukauden totaalinen tauko palauttamaan lääkkeen tehoa? Eli kauanko menee että elimistö taas osaa käyttää pienempää annosta?
Olen sitten vaikka kuinka rättipoikki mutta joku unilääkeriippuvuus tästä enää puuttuukaan!!
Kysymys kuuluukin; kuinka pitkässä ajassa toleranssi ns. katoaa? Eli olen nyt jo reilun kuukauden käytöllä huomannut kuinka joudun hiljalleen annosta nostamaan. Ei hyvä. Auttaako esim. kuukauden totaalinen tauko palauttamaan lääkkeen tehoa? Eli kauanko menee että elimistö taas osaa käyttää pienempää annosta?
Olen sitten vaikka kuinka rättipoikki mutta joku unilääkeriippuvuus tästä enää puuttuukaan!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on sama ongelma somnorin kanssa. Muistaakohan elimistö tuon toleranssin ikuisesti? Somnorin kans ainakaan 1½kk tauko ei ole auttanut.
Mulla unettomuuteen ensin Mirtazapin. Ei auttanut, joten siihen rinnalle lisättiin melatoniini. Sekään ei auttanut ja sain Zopinoxia. Kun otin elämäni ensimmäisen Zopinoxin joulukuun alussa, nukahdin niin salamannopeasti, että havahduin omaan olemassaolooni seuraavan kerran 12 tunnin kuluttua lukuvalo päällä ja kirja kädestä tippuneena. Olin huojentunut ja ajattelin, että onpa tehokas hätävära.
Olin väärässä: toleranssi nousi todella nopeasti, söin kuukauden aikana 10 Zopinoxia. Jo kolmannella kerralla vaikutus oli heikentynyt selvästi. Toki tietty myös univelkani oli kahden hyvin nukutun yön jälkeen pienentynyt, joten tämäkin saattoi vaikuttaa siihen, etten enää sammunutkaan kuin saunalyhty.
Sitten pidin lähes kahden kuukauden tauon. Viime yönä jouduin ottamaan lääkkeen. Tauosta huolimatta en enää en nukahda yhdestä 7,5 mg tabletista, nukahtaminen näyttää nyt vaativan 1,5 tablettia - eli siis ohjeenvastaisen määrän.
Hurjalta tuntuu, ja harkitsen, että heitän loput tabletit roskiin. Mulle Zopinox ei näköjään ole keino katkaista ajoittain päälle iskeviä unettomuuskausia.
Onko muilla kokemuksia näin nopeasta toleranssin kasvusta? Mitä tilalle?
Itse olen kärsinyt ehkä 16 - 17 vuotta univaikeuksista, eli kokemusta on. Minulla on parhaiten tehonnut Tenox, jota olen käyttänyt lähes koko ajan, joskaan nykyisin en onneksi tarvitse aivan joka yö. Myöskään en ole kokenut sen kohdalla tehoavuuden laskemista, ei ainakaan olennaista lukuunottamatta aikaa, jolloin unettomuuteni, stressi oli noussut niin vaikeaksi, että nukkuminen nukahtamislääkkeen avulla ei pystynyt antamaan riittävää lepoa, siis en nukkunut enää sitäkään, joten jäin pidemmälle sairaslomalle.
Muista vastaavista lääkkeistä oli sivuvaikutuksia, yleensä levottomat jalat, vain Tenox on toiminut. Niin ja minulla on saattanut olla useita kuukausia peräkkäin joka öinen lääkkeen tarve, jotta olen saanut nukuttua.
Lääkärit eivät "suosi" tätä, mutta "toivottomana tapauksena" saan reseptin jo sovinnolla. Nyt nukun jonkin verran paremmin ilman lääkettäkin. Olen ottanut E-Epa 500 kapselin päivittäin, myös D-vitamiinia reilun kahden kk:n ajan, ja on tuntuma, että näillä on oma osuutensa siihen, että pystyn nukkumaan useita öitä ilman nukahtamislääkettä.
Joudun ottamaan kuukauden käytön jälkeem 4 xopinoxia yötä vasten. Ja päivät menee kahvilla ja energiajuomilla. Tarviin välillä pameja, kun meen töihin. Auttakkaa Kiitos rakkaat ihmiset ja zemppiä teillekin.
itsekin kroonisesta univaikeudesta liki 20 vuotta kärsineenä voin todeta omalta kohdaltani, että bentsopohjaiset unilääkket on joskus tarpeen, mutta toleranssi tulee pirun nopeasti. itse yritän sinnitellä viimeiseen asti ilman. tällä hetkellä ketipinor aika jämäkällä annoksella (500 mg) auttaa nukkumaan, mutta ei sekään aina takuu varmaa ole. ja ketipinorin sivuvaikutukset on pirullisia.
lopulta minunkin, joka aiemmin suorastaan vaadin lääkäriltä sitä tenox tai imovane reseptiä, on ollut pakko opetella muita keinoja. liikuntaa, ei iltaisin tietokonetta ja kaikkein merkittävimpänä asiana opetella jättämään menneet ja tulevat surut, murheet ja huolehtimiset sängyn ulkopuolelle. minä todellakin tiedän sen olevan vaikeaa, eikä se onnistu itseltänikään läheskään aina.
kognitiivinen terapia riittävän pitkään tankattuna on saanut minulla jonkinlaisen lampun syttymään. nukkumaan opettelu ei todellakaan ole helppoa mutta mahdollista kyllä
tseppiä ja kauniita unia!