Elämä on todella kurjaa...parisuhde menee päin helvettiä...Mies ei ota vastuuta kahdesta lapsestaan tai perheestään, tekee pitkiä työreissuja, tänä talvena olemme nöhneet miestä kotona kokonaiset 30 päivää...siis marraskuun jälkeen...ja tätä jatkuu keväälle asti...kun mies vihdoin on kauan kaivattuna saapunu kotiin, muutamaksi päiväksi,hän vain nukkuu ja haluaa nähdä ystäviään kaljottelun merkeissä...kun hälle asiasta mainitsee, tulee riita, koska kai hän nyt saa ystäviään nähdä...itse kannan vastuun koko perheestä ja kodista...ainoa mistä mies kantaa vastuun, on tilipussin tulemisesta kotiin...ja siitäkin napistaan, kun menen maksamaan laskuja joita en omasta muutaman satasen kodinhoidontuestani pysty maksamaan...että minä muka määrään mihin rahat laitetaan...jos taas jätän miehen vastuulle laskujen maksun (kuten kerran tein) niin laskut jääkin maksamatta koska "verkkopankki ei toiminut, ihan pankin oma moka, syyttäkööt niitä" ja parin päivän jälkeen mies olikin tuhlannut laskuun tarkoitetut rahat kun itse olin muutaman päivän reissussa.. Mies saa todella paljon vapauksia ja kotitöitä hänen ei tarvitse tehdä..on käynyt ja saa käydä jatkossakin yksin tai ystävän kanssa ulkomailla..lapset vielä niin pieniä ettei niitä miehen kiinnostamiin kohteisiin voi viedä ja toisaalta, ei meillä olisikaan varaa matkustaa aasian maahan kahdeksi viikoksi, kaikki koko perhe...eikö minua pahemmin kiinnostakkaan, joten mies on saanut mennä ilman meitä...eikähäntä tunnu asia yhtään haittaavan.. nyt on muutaman vuoden mennyt parisuhde niin päin vitsiä kun vaan voi mennä ja tunne siitä, ettei mies pohjimmiltaan edes rakasta minua, vain vahvistuu...en halua että kanssani ollaan vain lasten takia...
Masentaa ja ahdstaa myös paikkakunta missä asun..täällä ei asu sukulaisia, lähimmät asuu 200km päässä, ystäviä meillä ei täällä ole..paitsi miehen kaljakavereita ja minun työkaverit ketkä ovat kaikki reippasti vanhempia kuin me...muutama ystävä minulla täällä on, mutta toisesta n tullut alkoholisti,joka vain ryyppää vaikka hänellä onlapsia..ei paljoa kiinnosta sellaisen kanssa pyöriä (lapset siis kuitenkin aina hoidossa) ja toinen taas viettää ennemmin aikansa siskonsa kuin minun kanssani ja häntä ei tänne meille saa, vaikk apyytäisi...lapset käy kerhossa, mutta sielläkin on niin sisäänpäin kääntynyttä sakkia, että ei siellä saa yhteyttä kehenkään..koska emme omista autoa, emmekä asu omakotitalossa, olemme muiden kerholaisten mielestä ilmeisesti toisen luokan kansalaisia...ehkä sanotaan kerhossa moikat, jos sitäkään..ei aina...kerran kävin perhekerhossa missä nämä muutkin äidit käy, mutta KUKAAN ei puhunut mulle, koko kahden tunnin aikana!! ..istuin sitten yksinäni hiljaa ja leikin lasteni kanssa..vaikk auskokaa, mua..yritin..ja nyt parina ed kertana vanhempi lapsi on ruvennut puhumaan kuinka hänen kanssaan ei leikitä kerhossa...että hän joutuu aina olemaan leikissä joku tietty tyhmä hahmo ja muut on niitä kivoja ja kuinka tänäänkin oli joutunut leikkimään toista sukupuolta olevan lapsen kanssa, koska muut kaverit olivat haukkuneet omaa lastani...se tuntuu todellapahalta, varsinkin kun itse korostan omille lapsilleni että kaikkien kanssa pitää leikkiä ja pidän huolen että jos näen että oma lapseni syrjii jtn niin siitä sanon..ja hyvin on ainakin tähän asti oppi mennyt perille... en koe olevani mitenkään "idiootti", olen ystävällinen, en kersku tai juorua muista, osaan "small talkin" jne mutta ei..en tiedä mikä mättää..kun en minä seuraani tupatakkaan halua...
Itsellä on laaja kaveripiiti mutta monen sadan km päässä..ja autotta on sinne vaikea päästä...
asunto on myynnissä ja muutto mielessä mutta puoleen vuoteen ei ole tullut yhtäkään tarjousta eikä yhtäkään kiinnostunutta..
Huono parisuhde ja tukiverkoston puuttuminen rasittaa minua ja vie voimia...olentänäänkin huutanut lapsille ihan tuhista asioista...lapsi pissasi housuihinsa, ja huusin pää punasena että mitä v*ttua sä k*uset housuihis iso lapsi, just kysyin et onko pissa hätä ja sanoit että ei ollu!! kauheeta...ihan kauheeta!! pyysin anteeksi rakkaaltani, mutta ei tuo todellakaan ollut edes anteeksi antamisen arvoista...
Neuvolan perhetyöntekijä on meillä joskus köynyt mutta hänkin perui aina viime hetkellä tulojansa...välillä piti siis olla nuorimman kanssa että voisin viedä vanhimmat esim uimaan tms..mutta saattoi aamulla laittaa viestiä ettei pääsekkään... todella epäluotettava tapaus ja tuntui ettei hänestä ollut kuin harmia..siispä lopetin yhteydenpidon häneen..
Olen niin yksin ja niin yksinäinen..tuntuu että maailma kaatuu päälle, että oma mieskään ei enää rakasta... lapset on parasta mun elämässä ja tärkeintä että heillä on hyvä olla...ja nyt olen uhkaamassa tuhota senkin ja vielä omalla käytökselläni..Jos joku saa mun veren kieuhumaan, niin lapsiin kohdistuva epäoikeudenmukaisuus..ja nyt olen tekemässä sitä itse...
Masentaa ja ahdstaa myös paikkakunta missä asun..täällä ei asu sukulaisia, lähimmät asuu 200km päässä, ystäviä meillä ei täällä ole..paitsi miehen kaljakavereita ja minun työkaverit ketkä ovat kaikki reippasti vanhempia kuin me...muutama ystävä minulla täällä on, mutta toisesta n tullut alkoholisti,joka vain ryyppää vaikka hänellä onlapsia..ei paljoa kiinnosta sellaisen kanssa pyöriä (lapset siis kuitenkin aina hoidossa) ja toinen taas viettää ennemmin aikansa siskonsa kuin minun kanssani ja häntä ei tänne meille saa, vaikk apyytäisi...lapset käy kerhossa, mutta sielläkin on niin sisäänpäin kääntynyttä sakkia, että ei siellä saa yhteyttä kehenkään..koska emme omista autoa, emmekä asu omakotitalossa, olemme muiden kerholaisten mielestä ilmeisesti toisen luokan kansalaisia...ehkä sanotaan kerhossa moikat, jos sitäkään..ei aina...kerran kävin perhekerhossa missä nämä muutkin äidit käy, mutta KUKAAN ei puhunut mulle, koko kahden tunnin aikana!! ..istuin sitten yksinäni hiljaa ja leikin lasteni kanssa..vaikk auskokaa, mua..yritin..ja nyt parina ed kertana vanhempi lapsi on ruvennut puhumaan kuinka hänen kanssaan ei leikitä kerhossa...että hän joutuu aina olemaan leikissä joku tietty tyhmä hahmo ja muut on niitä kivoja ja kuinka tänäänkin oli joutunut leikkimään toista sukupuolta olevan lapsen kanssa, koska muut kaverit olivat haukkuneet omaa lastani...se tuntuu todellapahalta, varsinkin kun itse korostan omille lapsilleni että kaikkien kanssa pitää leikkiä ja pidän huolen että jos näen että oma lapseni syrjii jtn niin siitä sanon..ja hyvin on ainakin tähän asti oppi mennyt perille... en koe olevani mitenkään "idiootti", olen ystävällinen, en kersku tai juorua muista, osaan "small talkin" jne mutta ei..en tiedä mikä mättää..kun en minä seuraani tupatakkaan halua...
Itsellä on laaja kaveripiiti mutta monen sadan km päässä..ja autotta on sinne vaikea päästä...
asunto on myynnissä ja muutto mielessä mutta puoleen vuoteen ei ole tullut yhtäkään tarjousta eikä yhtäkään kiinnostunutta..
Huono parisuhde ja tukiverkoston puuttuminen rasittaa minua ja vie voimia...olentänäänkin huutanut lapsille ihan tuhista asioista...lapsi pissasi housuihinsa, ja huusin pää punasena että mitä v*ttua sä k*uset housuihis iso lapsi, just kysyin et onko pissa hätä ja sanoit että ei ollu!! kauheeta...ihan kauheeta!! pyysin anteeksi rakkaaltani, mutta ei tuo todellakaan ollut edes anteeksi antamisen arvoista...
Neuvolan perhetyöntekijä on meillä joskus köynyt mutta hänkin perui aina viime hetkellä tulojansa...välillä piti siis olla nuorimman kanssa että voisin viedä vanhimmat esim uimaan tms..mutta saattoi aamulla laittaa viestiä ettei pääsekkään... todella epäluotettava tapaus ja tuntui ettei hänestä ollut kuin harmia..siispä lopetin yhteydenpidon häneen..
Olen niin yksin ja niin yksinäinen..tuntuu että maailma kaatuu päälle, että oma mieskään ei enää rakasta... lapset on parasta mun elämässä ja tärkeintä että heillä on hyvä olla...ja nyt olen uhkaamassa tuhota senkin ja vielä omalla käytökselläni..Jos joku saa mun veren kieuhumaan, niin lapsiin kohdistuva epäoikeudenmukaisuus..ja nyt olen tekemässä sitä itse...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä on aika ihme mies sinulla. Toisaalta itse valitsit hänet, ja perustit perheenkin. Teillä on siis 3 lasta? Ei autoa? En osaa sanoa mitään. Ei miehen pitäisi yksin matkustella ulkomailla eihän tuossa ole mitään tolkkua. Nyt vedät rajan tähän! Ja ettähän ei maksa laskuja niin jotain vikaa hänessä taitaa oikeasti olla. Miten edes päädyit tuollaisen kanssa 3 lasta saamaan ja avioon?
tiedä miten asiat näin on päässeet menemään..mutta sillon kun lapsia tehty ja mietitty on kyllä ollut rakkautta eikä mies ole aina tuollainen ollut..