Viitaten alla olevaan keskusteluun haluan aloittaa keskustelun , paljonko lapsiperheen pitää saada sinun mielestäsi tukea yhteiskunnalta, jotta se olisi tarpeeksi . Aina on liian vähän , siis paljonko se olisi esim kahden alle kouluikäisen kuvitellaan vaikka 2 ja 4 vuotiaitten perheellä , kotihoito / tarha .
Paljonko pitää äidin saada rahallista tukea yhteiskunnalta ?
rilla-milla
18713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kun tuet olisivat edes yhdenvertaisia. Toisissa kunnissa pitää pärjätä kotihoidontuella, 316 eurolla kuussa kun osa kunnista maksaa (isojakin) kuntalisiä.
Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa lapsista?
Suomi yksi harvoista maissa missä on näin hyvät sosiaalietuuden ylipäätään.
On lapsilisät, asumistuet ym.
Eikös lapsia pitäisi suunnitella jos on itse varaa elättää
esim. äitiysloma ei ole missään muussa maassa niin pitkä kun suomessa..
ei lapsia tehdä tukien takana, vai?
kotiäitipalkkaus systeemiä,koska kaikesta työstähän maksetaan palkka ja jos äiti olisi kodin ulkopuolella töissä lapsi olisi hoidossa ja tulis kalliimmaksi kuin jos äidille maksetaan siitä kotiin....ja inhimillisempikin nimike kotiäitpalkka olisi koska monelle kuitenkin sana tuki on nöyryyttäväkin kenties ja kuitenkin se tulee tarpeeseen...tämä on tätä tänä päivänä.....yhteiskunnan elättejä vai ei,voisihan näin ollen ajatella että miksi vanhana maksetaan eläkettä,etkö voinut aikanasi tienata niin paljon että pärjäät loppuelämäsi?
Niin. Äitiyslomaa on 3kk ja sen jälkeen alkaa vanhempainvapaakausi, jolloin kumpi vain vanhempi voi olla kotona. Kaiken kaikkiaan päivärahakautta on pitkästi, juu, mutta ei se varsinainen "äitiysloma" ole sen pitempi kuin muuallakaan.
Eikä minun mielestäni päivärahoissa mitään vikaa olekaan; ne ovat oikein avokätisesti ansiosidonnaisia ja kun ottaa huomioon verotuksen progserrsion avituksen ei käteen jäävän rahan osuus putoa mitenkään merkittävästi.
Sen sijaan en ymmärrä kotihoidon tuen määrää. Sitä kolmea sataa kuussa. Jos tätä vertaa siihen kustannuspottiin, jonka kunta säästää, kun lasta ei tuoda päivähoidon piiriin vaan hoidetaan kotona. Nämä eivät ole missään suhteessa toisiinsa. Epätasaravoa vielä lisää se, että jotkut kunnat maksavat kuntalisiä ja toiset eivät.
Ja todella, ei lapsia tukien tähde tehdä. Mutta mielellään heitä hetken kotonaan hoitaisi ja kasvattaisi - jos siihen olisi taloudelliset mahdollisuudet.
vaan mieheltä, lasten isä on velvollinen kustantamaan lasten elämän siinä missä äidin on pakkko. Kun kaikki nousee, äiti on se joka siitä maksaa, ei mies, koska elarit ei nouse samassa suhteessa kun ruoka ym.
Kaiken lisäksi mies vapautuu vielä lasten hoidostakin, ja ottaa lapset terveinä, puhtaina ja omalla vapaa ajallaan!
Äidit sen sijaat, pesee, käy kaupassa, hoitaa sairaina, siivoaa ym ym, kaiken. Ovat äidit sitten itse sairaina tai väsyneitä, ei auta hoidettava on!
Ja ilman palkkaa. Elareihin pitäisi sisältyä lasten hoitokorvaus mieheltä, joka siistä säästyy.
Kun on itse halunnut lapsia eikä siihen ole kukaan pakottanut. Lapsia tehdessään luulisi jokaisen järkevän tietävän ottavansa sen riskin ettei liitto tai suhde jääkkään pysyväksi. Valittamisen sijaan voi alkaa itse maksaan elareita ja luovuttaa sen väsyneen osan jollekkin muulle, isälle tai sijaisperheelle.
Minä hoitelisin omia lapsiani mielelläni ilman palkkaa mutta kurjimmalta tuntuu tehdä kodinulkopuolista työtä ilman palkkaa niin kuin monet joutuu tekemään. kuinka paljon on opiskelijoita ja työttömiä kodin ulkopulisessa palkattomassa työssä ja vapaaehtoistyöntekijät lukuunottaen jotka eivät ruikuta suureen ääneen?
tässä ollut kyse yksinhuoltajista, vaan ihan yleisesti pienten lasten äideistä. Oli sitten avoliitossa/avioliitossa tai yksinhuoltajana. Kyllähän ne on äidin tulot, jotka on pienet jos äiti on kotona hoitamassa lapsia, oli minkälainen elämäntilanne tahansa. Vaikka kuinka on yhteiset lapset niin tuskin kukaan äiti haluaa elää miehen elätettävänä. En minä ainakaan.
Minä haluan. Koska emme voi saada kaikkea, on tehtävä selkeitä arvovalintoja. Onnellisuus ei tule kasvavista rahavaroista tai itsekeskeisyydestä. Omaa rahaa tärkeämpää on omien lasten hoitaminen kotona. Mikään ei voi olla arvokkaampaa, kuin antaa aikansa perheelle, etenkin lapsille kasvattamalla heitä elämän alkuun.
Siksi teen töitä miehen työajan ulkopuolella ja tienaan itse rahani. Ei ole tarvinnut kenenkään minua aikuisiällä elättää eikä tarvi vastakaan. Lapsi hoidetaan yhdessä kotona.
Milloin lapsella on sitten arjessaan kaksi vanhempaa, viettämässä yhdessä hänen kanssaan aikaa. Toinen tulee ja toinen menee, jompikumpi aina tienaamassa rahaa ja lapsella kaipaamisen kierre.
Ja onhan niitä vapaapäiviäkin olemassa, teki sitten millaista työaikaa vaan. Kannattaa kokeilla ihan omakohtaisesti molempia vaihtoehtoja, ja pohtia sitten uudestaan. Uskon vakaasti siihen, että lapsen ja isän suhteelle tekee myöskin hyvää tällaiset yhdessäolot. Aikuiset tosin joutuvat luopumaan paljon "omasta ajastaan", eli harrastuksista ym. Eipähän ole koskaan tarvinnut valittaa sitä, että isä ei tee ja isä ei pärjää ym, koska hän on saanut paljon vastuuta ja kyennyt sen myöskin kantamaan. Lasten kommentitkin ovat olleet myönteisiä, onneksi ei enää tarvitse aikaisin lähteä hoitoon ym. Ja koska itselläni oli vuorot pidempiä kuin normaalisti, niin se tarkoitti lisää kokonaan vapaita päiviä. Ja tilanteen mukaan sain pidettyä palkattomia vapaitakin lisää, jos oli tarvis.
Olen eri kirjoittaja kuin se, jolle vastasit. Mutta moni tällaisen järjestelyn ihmettelijä ei osaa havaita sen etuja. Olisihan se tietysti ihan kivaa, kun saisimme ukkokullan kanssa yhdessä viettää illat, kun lapset nukkuvat. Eikä siinä mitään, jos näin haluaa tehdä, mutta toisten kustannuksella sitä ei saa vaatia oikeudeksekseen. Ainakaan niin, että nykyisiä yhteiskunnan tukia pitäisi nostaa. Elintasoaan pitää oppia nostamaan ihan omalla työllään. Ei niin, että se kuoppa kinutaan muiden rahoilla tasaan.
Teen töitä 20h/vko. Myös yhteistä aikaa kyllä löytyy. Ja lisäksi tietysti täydet lomat molemmilla.
Lapset hoidettava kotona, kaikilta alle 3- vuotiailta päivähoito-oikeus pois. Miesten palkkoihin tuntuva korotus siksi aikaan, kun äiti on lasten kanssa kotona.
En arvostele puoleen enkä toiseen , näistä asioista vain oli puhetta tuttavani kanssa, joka on politiikassa vahvasti mukana .
Kaikista ei ole kotiäidiksi edes siihen 3 ikävuoteen ja jos on kotona , eri kunnat tosiaan maksavat erilailla, mutta eihän tasa-päisyys vallitse muutenkaan, eri alueilla asuminen maksaa aivan eri summia esim , työllisyyttä taas ei ole niillä paikkakunnilla yhtä hyvin, missä asuminen olisi edullista.
Itse sain omat lapseni 70-80 luvun vaiheessa, lapsilisä oli ja lapsen ollessa 9 kk, menin työelämään, hoitopaikat olivat kortilla, kaupan ilmoitustaululle laitoin lapun. Eräs vanha nainen hoiti kotona poikaani, kunnes sain toiselta puolelta kaupunkia tarhapaikan.
2 vuoden kuluttua tuli toinen lapsi, ei edes synnytyksen ajaksi saanut enää viedä tarhaan ,taas hoiti toinen vieras vanha nainen . Koska olin 3 - vuorotöissä ja mieheni siirtyi matkatöihin , ei ollut mitään mahdollisuutta jatkaa töissäni . Tein ns keikkatöitä tyttäremme täytettyä 3 kk , sen lisäksi meillä oli vuorotyöläisten lapsia minulla hoidossa , tämän lisäksi ompelin kaupungin työntekijöiden takkeihin irronneet napit ja korjasin repeytymiä . Onneksi lapsemme olivat sopeutuvia, välillä oli tosin päiviä, ettemme päässeet ulos , jos sattui olemaan vaikka 5 alle 4v ja talossamme oli usein hissi rikki , asuimme 6. kerroksessa.
Voin vannoa, että oli haasteellista, itse valittu elämäntapa ( olin siis kaikki viikonloput sairaalatyössä, kun mies oli kotona ). Näin teki moni, kun ei ollut mitään lisätuloja .
No sitten syntyi 3. lapsi , sain päivätöitä ja menin töihin , kun hän oli 10 kk, sain lapsille yksityisen rouvan kotiin ( kallista hoitoa ja itse piti tehdä ruuat seuraavalle pvälle ) . Paras aika oli sitten se, kun lapset pääsivät 2 tarhaan ja vanhin meni kouluun . Koulun jälkeen tuli itse kotiin , jos pääsi klo 12 koulusta , sai olla klo 17 yksin , mutta selviytyi .
Asiani ydin ; olin aktiivinen päivähoidon ja maksujen puolestapuhuja, olin aktiivinen mm . ns kotihoitoyhdistyksessä , osa asioista , joita silloin ajoimme toteutuivat vuosien päästä , jolloin lapsemme olivat liki teinejä .
Itse en ole oikein ymmärtänyt tätä subjektiivista päivähoito oikeutta, siinä olisi vähän viilaamista .
Eli kaikki odotetut parannukset tulevat viiveellä , kun niitä itse touhuaa. Itseäni 20 v vanhempi naapurini kertoi, että silloin mentiin töihin suoraan , kun lapsi oli 3 kk, ei kännyköitä , millä kysellä perään .
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole mitätöidä tätä aikaa, tässä ajassa on paljon omaa haastetta, on vain hyödyllistä miettiä tätä historian näkökulmasta.
Voimia kaikille äideille, ei ole oikeaa eikä väärää tapaa hoitaa asioita .
Niin kauan kun lapsentekeminen on vapaa ehtoista. Eri asia jos siitä tulisi pakollista.
Maapallon liikakansoitus vähenisi huomattavasti jos kaikki tukiaiset lopetettaisiin. Lastenkoteja ja perhekoteja ei enään tarvittaisi, sosiaalitoimistoja ei tarvittaisi, huoltajuus riidat vähenisi, vähenisi ns, "veronmaksajien" siittämimen joista ei tule kuin veronkuluttajia korkeintaan. Nuorten itsemurhat vähenisi kun vanhemmuuteen kykenemättömät eivät tee lapsia saadakseen siitä elintasonsa siis ammati yksinhuoltajat joilla ei mikään suhde pysy mutta lapsia pitää saada vaikka väkisin.
Ihmettelen kuinka omista harrastuksistaan pitäisi saada yhteiskunnan tukea ja vaan enemmän ja enemmän. Jos joku valitsee harrastuksekseen lasten tekemisen ja kasvattamisen, mikä on vapaa ehtoista ja joku muu valitsee jonkun muun harrastuksen joka tuo sisältöä elämään yhtä lailla kuin se lasten siittäminen niin sitä ei tueta vaan saa itse kustantaa kaiken. Ihminen joka valitsee eläimet ja niiden hoitamisen ei koskaan valita kun ei saa palkkaa tehdystä työstään vaan maksaa autuaasti. Miksi vain ja ainoastastaan lapsen tekijät kehtaavat valittaa omista valinnoistaan ja siitä kuinka yllätyksenä on tullut harrastuksensa hinta vaikka veronmaksajia rokotetaan moisesta harrastuksesta jo ihan liikaa?
Itse en ole koskaan valinnut itselleni mitään sellaisia harrastuksia joista rokotettaisiin veronmaksajia ja vaatisin lisää. Liikunta harrastukseeni en ole saanut yhtään yhteiskunnan tukia vaikka säästän veronmaksajien varoja harrastaessani terveellisiä elämäntapoja.
On täällä ihmeellisiä ajatusmaailmoja äidilläkin joka on äidiksi tullut varmasti ihan omaa haluaan niin kaiken maailman ja ihmisten pitäisi olla lähes polvillaan jos äiti on joskus sairas...voi helvetti mikä marttyyri!
Olis se aika kamalaa jos minäkin hankkiutuisin paksuksi tuosta vaan ja alkaisin sen jälkeen äitinä ihan toivottoman köyhäksi marttyyriksi kun kukaan ei maksa riittävästi elämäntapaani olla vain kotiäiti. Siis kotona makaavahan äitihän on täystyöllistetty jos joku ja kukaanhan ei halua sellaiseen rääkkiin, vai mitä?
Näitä hitaasti kakara kärryjä työntäviä äitejä näkee lasten leikkipuistoissa eikä heillä ole stressin stressiä.
Ei olisi lastenkoteja ja perhekoteja niin paljon ja tarvetta huostaanottoon jos kakaroista lopetettaisiin maksaminen. Moni ihan tienaa kakaroiden väsäämisellä eikä kukaan tunnusta sitä. Täällä pyörii kakaroita vanhempien välittämättä paskaakaan ja sitten syy on niissä muissa ihmisissä jotka eivät anna kakaroiden huutaa 24 h vuorokaudessa.
Näkeehän täälläkin keskustelupalstoilla että joidenkien tienaamis keino on ollut ainoastaan lapset.
Rahastamisen makua on näillä jotka vatiii lisää rahaa omien kakaroiden tekemisestä. Mitä muutakaan keinoa on "tienata" kuin tehtailemalla kakaroita ja valittamalla kun siitä ei makseta. Törkeätä olisi syntyä sellaisille jotka lisääntyy vain elättääkseen itsensä kakaroiden avulla. Yksinäistä ihmistä ei niin holhota kuin kakaran tehnyttä. Tehdään edes yksi kakara niin saa huomioo. Tehdään se kenelle tahansa jos ei vapaa ehtoista löydy ja suurimmalle osalle ei vapaaehtoista löydy.
Rahaa pitää saada vaikka kakaran tekemällä ja valittamalla kun ei yhteikunnan rahat riitä. Baareistahan saa retkuja siityoshommiin horatsu joka haluaa kakaroilla elantonsa hakea sossusta.
Harvinaista on sellaisen ihmisen ajatusmaailma jolla ei ole hyötykäyttö naidessa. Naimimesta pitää aina hinta maksaa ja se maksaa eliniän tai veronmaksajien pussista.
Lapsi tehdään aina hyöty tarkoituksessa jos ei ole kykeneväineen parisuhteeseen.
Olisihan se kuitenkin ihan perusteltua, että kotona lasta hoitava äiti saisi sen rahan, mikä kunnalta muuten menee päivähoitopaikan järjestämiseen, tai edes lähelle sen. Päivähoitomaksuillahan ei todellakaan kateta lasten päivähoitoa. Silloin useammalla äidillä olisi mahdollisuus valita, meneekö töihin heti äitiysloman jälkeen.
Meillä kotikunta maksaa palkan myös omien lasten hoidosta, jos alkaa yksityiseksi pph:ksi, ja ryhmässä on vähintään yksi ulkopuolinen. Toki se vaatii "yrittäjäksi" heittäytymistä (mm. sosiaaliturvassa tulee huononnuksia). Mutta veikkaanpa, että se on kunnalle hyvä tapa.
Pienipalkkaiselle nykytuillakaan ei välttämättä monen lapsen kanssa työnteko kannata. Itselleni riitti ihan pelkkä kotihoidontuki sekä viikonlopputyöt, jotta elintasossa ei tullut mitään muutosta. Toki perheessä se toinenkin rahantuoja oli, joka hoiti lapsia viikonloppuisin. Työnteon suurempi merkitys oli kuitenkin se, että oli jotain muutakin kuin kotia ja perhettä, sekä myöskin pysyi "työvire" yllä, eikä paluu ollut lainkaan niin paha kotonaolovuosien jälkeen. Tein myöskin opintoja samaan aikaan, ja lopputulema oli, että tuo paussi työelämästä oli elämässäni kaikenkaikkiaan loistavaa aikaa. Mutta sain samalla kuitenkin viettää myöskin täysipainoista elämää lasten kanssa. Ratkaisuni olisi ollut aikalailla samanlainen, vaikka kotihoidontukea ei olisi maksettu lainkaan. Eli tavallaan tuo oli vain kiva ylimääräinen raha, sekä kädenojennus yhteiskunnalta.