sillä minä voin kertoa sen.
Olen koulukiusattu,
mielisairaan lapsi,
neuroottisen äidin poika,
uskonnollisen kodin ahdistama,
naisten kiusaaman,
muiden silmätikku,
oppilaiden ja opettajien naurun kohde,
työpaikkakiusattu.
MUTTA OLEN HELVETTI VIEKÖÖN VAHVEMPI
JA SISÄISESTI RIKKAAMPI, KUIN YKSIKÄÄN TEISTÄ,
JOTEN HAISTAKAA PASKA!
Olen koulukiusattu,
mielisairaan lapsi,
neuroottisen äidin poika,
uskonnollisen kodin ahdistama,
naisten kiusaaman,
muiden silmätikku,
oppilaiden ja opettajien naurun kohde,
työpaikkakiusattu.
MUTTA OLEN HELVETTI VIEKÖÖN VAHVEMPI
JA SISÄISESTI RIKKAAMPI, KUIN YKSIKÄÄN TEISTÄ,
JOTEN HAISTAKAA PASKA!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vihaa, raivoa ja ylenkatsetta. Näitä vavisuttavia ja kenties ainoita aseita, joilla hylätty ja kenellekään kelpaamaton voi persoonaansa suojella, aivan suotta parjataan. On paljon parempi pitää sisällään vihan lepattavaa liekkiä kuin vaipua pelokkuuden ja melankolian loihtimaan utuiseen apatiaan. Kaiketi vihakin on pelkoa, mutta se on rakentavaa pelkoa ja parhaimmillaan se on polttoainetta.
jotka säälivät kaikkea kärsimystä. Ja luulen, että se on se perustila. Mutta mitä tehdä nyt? Tulipas huono vastaus. No ihan sama.
Nuorempana sitä syytti toisia ja pahoitti mielensä syrjinnästä ja kiusaamisesta. En todellakaan muista montaa kertaa jossa toinen olisi minulle sanonut täysin vilpittömästi jotakin mukavaa taikka tarkoittamalla tarkoittanut jotain hyvää. Tilanne on täysin päinvastoin. Sitä ei jaksa muistaa kuin ne muutamat hetket jossa toinen olisi sanonut tai tehnyt vilpittömästi jotakin hyvää. Ehkä ainukaiset hetket jolloin sisältä on todella riipaissut on ollut silloin kun on kysytty mukaan johonkin sellaiseen minkä itse on pitänyt itsestään selvyytenä, ettei kysytä edes säälistä. Oli se hämmennys kun joku tuli kysymään minulta kuin keneltä tahansa muulta, että lähdetkö mukaan? Kenelle puhut, katselen ympärilleni ja totean, että minullekko? Ai että lähdenkö mukaan...?? Normaalistihan näihin liittyy jokin ivaa, sääli tai muu otaksuma, että saattaisin jopa olla riippuvainen niistä muutamista sosiaalisista tilanteista jota minulle järjestelemällä järjestetään.
Eihän se näin aikuisena niin hyvältä edelleenkään tunnu kun sitä huomiota, mielenkiintoa ja syrjintää osoitetaan nakikioskilla, kauppajonossa taikka huoltoasemalla huutelemalla. Mitä minä heille olen tehnyt? Mitä se ketään ulkopuolista hetkuttaa vaikka sitten olisikin oppinut elämään ilman kolmeasataa facebook kaveria?
Aina löytyy jokin poliitikko taikka viranomainen, joka näkee sinussa syrjäytyneen ja tätä myöden vaarallisen taikka säälittävän tapauksen. Ehei... Ainut jolla lyötyä voi todella lyödä on vilpitön huomioon ottaminen.
"Ainut jolla lyötyä voi todella lyödä on vilpitön huomioon ottaminen. "
Olet aivan oikeassa. Joka kerralla kun minut on otettu huomioon poikkeuksellisen ystävällisesti, vilpittömästi, oma-aloitteisesti ja ilman taka-ajatuksia olen suorastaan hajonnut, ollut aivan murtunut sisältä tuollaisen odottamattoman hyväksynnän edessä! Yhteiskuntamme tilaa kuvaavaa kuitenkin on se, että tämä on tapahtunut minulle tasan 2 kertaa 31-vuotisen elämäni aikana. :D :D :D Aika surullista!
Olisitko sitten kuitenkaan halunnut olla porukoissa jotka suhtautuu sinuun niin kuin suhtautuu? Pitkälle aikuisuuteen, ellei sitten jopa elämän kulkee koulumaailman kiusa- ja syrjimislainalaisuus, jokseenkin toimenpiteet kohdistuu työhön, toimeentuloon ja parisuhteisiin.
Minulla on ympäristössä paljon ihmisiä, jotka ei tavalla taikka toisella hyväksy minua, mutta samalla riittävän vanhvan itsetunnon omaavia, jotka voi todeta, ettei heitä juuri liikuta se mitä minä olen ja ettei ole ainnuttakaan syytä miksi ei voi käydä imaisemassa tuopillista kanssani. Toki aina löytyy jokin hienohelma, jolla on ollut puoli elämää vaaleanpunainen ruusu pitsipöksyissä ja toteaa, että jos pukeutuisit muuhunkin kuin verkkareihin, niin voisit tulla kanssamme yökerhoon. Miksi minä menisin kuuntelemaan jonkin blondin siideripiristeistä kikatusta paikkaan, jossa itse olen tottunut sulautumaan techno & dance kulttuuriin.
Se, että sinua kohdellaan syrjäytyneenä on käytännössä oma osansa syrjintää. Paremman itsetunnon ja jopa suosion saat sillä, että kippaat rohkeasti ne sinuun hankalasti asennoituvat pois silmistä, elät omaa elämääsi ja menet mukaan niihin juttuihin mitkä sinua kiinnostaa.
sellaista se on kun kierre tulee,sitä melkein alistuu jo kohtaloonsa joka ei näytä niin hyvältä..
mutta aina voi poisoppia siitä. Koskaan ei saa antaa muiden ihmisten tuntea oloa huonoksi.
Ihmisillä on taipumus pönkittää omaa egoaan toisten kautta..mutta paskat siitä.
Pääsemme keskustelussa yleisesti havaittuihin harhakäsityksiin. Harhakäsityksiin kuten siihen, että ylenpalttinen sosiaalisuus, suosio taikka ystävät toisi hyvinvointia ja että oman itsensä ja elämänsä löytäminen olisi jotain ylenkatsetta muihin nähden. Kaikkeen muuhun (myös yksinäisyyteen) tottuu paitsi siihen, että on jääpuikko takapuolessa. Jääpuikkokin sulaa takapuolessa ennen kuin siihen kerkiää tottumaan.
Tottahan joku pönkittää itseään muilla ja ellei jotain muuta, niin tekee lapsia suhteeseen johon niitä ei halua pelkästään siksi, ettei päästä sanomaan syrjäytyneeksi. Hän ei välttämättä ole siltikään onnellinen.