Käytöskukkanen

...olet oikeassa. Häpeän meidän vanhempien puolesta.

Olen itse 48-vuotias, ja minäkin saan välillä itseäni vanhemmilta samantapaisia vastauksia kuin sinä. Ja kuitenkin luulisi, että vanhemmalle ikäluokalle olisi opetettu käytöstavat jopa paremmin kuin nuoremmille, mutta jostain syystä ne eivät ole aina menneet jakeluun. Luen itseni jo siihen vanhempaan ikäluokkaan, jonka pitäisi muistaa olla esimerkkinä nuoremmilleen. Saatan parinkymmenen vuoden päästä tarvita bussissa istumapaikkaa - ja todennäköisimmin saan paikan siltä mieshenkilöltä, johon olen hänen nuorena ollessaan suhtautunut asiallisesti. :)

Itsekin muistan vuosien takaa tilanteita, joissa alle kaksikymppiset auttoivat, kun jouduin menemään lastenrattaiden kanssa hankalaan paikkaan. Muistin kyllä kiittää heitä. :)

Asiattomasti käyttäytyviä nuoria ei ole nähdäkseni sen enempää kuin asiattomasti käyttäytyviä vanhempia.

Se niin vain taitaa olla että nuoret enemmän apua tarjoavat.

Itse olen sen huomannut mm.rattaiden kanssa. Turha odottaa linja-autossakaan saatikka ovien avaamisessa että vanhempi ihminen auttaisi, nuoret ne aina on jotka apuaan tulevat tarjoamaan.

Ölin töissä vielä ihan raskauden lopulla, joka oli erittäin raskasta seisomatyötä, sen jälkeen sitten bussilla kotiin, ja oikein odotin että pääsen istumaan, niin minua tuli moittimaan n.50 vuotias nais-ihminen, että vanhemmille pitää antaa istumapaikka, mikä onkin ihan totta, mutta tämäkin olisi voinut ajatella vähän enemmän tätä asiaa.

Nainen hyvin jaksoi seistä koko matkan ja oli erittäin virkeän näköinen, minähän en paikkaani antanut, en olisi jaksanut enää yhtään seistä.

Kyllä se pitäisi jo tajuta että jos nainen iso maha pystyssä niin voi jalat olla myös hänellä koetuksella ja aivan loppu.

Nykyään ja jo ennen raskauttakin kyllä tarjosin/tarjoan paikkani jos tarve tulee. Annan mielelläni paikkani sellaiselle ketä istumapaikkaani tarvitsee, minulla nuoret ja terveet jalat joilla nyt seistä!

Ensinnäkin olen huomannut ihan saman. Toinen mikä on enemmän sääntö kuin poikkeus on se, että iäkkäämmät etuilevat kauppojen kassalla. Vaikka he olisivat väsyneitä ja jonottaminen työlästä, niin käytöstavat kuitenkin pitäisi olla. Sitä voisi vaikka kysyä jos saisi maksaa ensin mun ei enää jalat jaksa jonottamista.

Tuosta tien kysymisestä sitten, nyt kun olen äitiyslomalla ja kuljen paljon ulkona vaunujen ja vaihtelevan lapsikatraan kanssa, olen huomannut olevani yleinen "opas", eli viimeksi tänään opastin eksynyttä. Jotenkin kärryjen kanssa kulkeva on ilmeisesti "helppo" bongata tien neuvojaksi, ja ilmeisesti vaunullinen antaa sellaisen viestin ettei ole juuri nyt kiire mihinkään, kysy pois :) Tosin mulla ei vielä koskaan ole ollut niin kiire ettenkö olisi neuvonut neuvoa kaipaavaa...

Kerran satuin nousemaan bussin kyytiin samalta pysäkiltä kuin eräs minua jonkin verran vanhempi nainen. Bussi oli täynnä yläasteikäisiä, ja em. nainen alkoi vaativaan sävyyn neuvoa pojille, että vanhemmalle pitäisi ilman muuta luovuttaa paikka. Pojat vastasivat, että heillä on painavat reput ja ovat väsyneitä koulupäivän jälkeen.

Seisoin naisen takana, ja ilmeisesti pojat huomasivat ilmeestäni, että minua häiritsi naisen vaativa sävy. En kuitenkaan sanonut mitään. Minua ei seisominen niin paljoa haitannut. Ja miten kävi: minulle tarjottiin paikkaa ensin.

Tietenkin on hyvä tapa tarjota paikkaa itseään vanhemmille, mutta myös se vanhempi voisi ensin ajatella, miten asian ilmaisee. Epäilen vahvasti, että kauniisti pyytämällä hän olisi saanut paikan huomattavasti nopeammin. Liian tiukka sävy sai vain uhman heräämään. No, eihän uhmakaan kaunista ole, mutta emmehän me aikuiset koskaan reagoi väärin, emmehän? ;)