Olen 15-vuotias tyttö jonka äiti on narsisti. Äiti on ollu narsisti aina mutta tajusin sen vasta tämän ikäisenä kun äiti alkoi kiusata vuorostaan mua.
mulla on isosisko joka on 18.v. Kun hän oli mun ikänen niin äiti teki siskon elämisestä YHTÄ helveettiiä. Haukkui ulkonäöstä,kavereista ja vertasi siskon kaveriin joka "oli niin täydellinen". Siskollani on nykyään mennyt välit äitiin. He puhuvat kyllä toisilleen mutta äiti ei ole enään siskolle äiti.
Nyt kun sisko on jo pikkuhiljaa vetäytymässä omiin oloihinsa niin musta on tullut silmätikku. Jokapäiväistä nimittelyä ja haukkumista,uhkailua( "jos et tee sitä ja tätä niin koira lähtee pois") ja halveksintaa. Mulla on tosi hyvä suhde isään mutta en tajua miten hän kestää äitiä. Pelkään että musta tulee samanlainen. Voinko mitenkää estää sitä? Ja mitä neuvoisitte mitä pitäisi tehdä kun tuo nimittely alkaa?
mulla on isosisko joka on 18.v. Kun hän oli mun ikänen niin äiti teki siskon elämisestä YHTÄ helveettiiä. Haukkui ulkonäöstä,kavereista ja vertasi siskon kaveriin joka "oli niin täydellinen". Siskollani on nykyään mennyt välit äitiin. He puhuvat kyllä toisilleen mutta äiti ei ole enään siskolle äiti.
Nyt kun sisko on jo pikkuhiljaa vetäytymässä omiin oloihinsa niin musta on tullut silmätikku. Jokapäiväistä nimittelyä ja haukkumista,uhkailua( "jos et tee sitä ja tätä niin koira lähtee pois") ja halveksintaa. Mulla on tosi hyvä suhde isään mutta en tajua miten hän kestää äitiä. Pelkään että musta tulee samanlainen. Voinko mitenkää estää sitä? Ja mitä neuvoisitte mitä pitäisi tehdä kun tuo nimittely alkaa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sanoit että sinulla on hyvä suhde isään.Juttele hänen kanssaan asiasta kahdenkesken.Ehkä hän pystyisi tekemään asialle jotain?
Saattaa olla että äitisi ei osaa toimia oikein ja siksi sinusta saattaa tuntua että hän kiusaa sinua ja
aikaisemmin siskoasi. Se saattaa johtaa juuri kertomaasi, syynä ehkä pettymys itseensä kasvattajana,
joka sitten purkautuu väärinä sanoina ja tekoina. ilmeisesti aikaisemmin äitisi on toiminut teitä kohtaan
mielestäsi "oikein", sillä kirjoitut hänen alkaneen kiusata sinua nyt 15 vuotiaana, samoin siskoasi kun hän oli 15 vuotias.
Puhu isäsi kanssa ensin, hänkin varmaan on äitisi oikut huomannut ja niihin tottunut vuosien aikana
tai sitten mahdollisesti huomannut äidin käyttäytymisen muuttuneen juuri noihin aikoihin kun siskosi
täytti 15 vuotta.
Jos tuo muutos on tapahtunut vasta nyt lähiaikoina, siihen on aivan luonnollinen syy.
Koita sopia äitisi ja isäsi kanssa "pelisäännöt", eli mitä kuuluu sinun tehtäväksi ja mitkä ovat "rajat".
Olet edelleen heidän lapsensa ja heidän vastuullaan, joten he joutuvat määräilemään ja asettamaan rajoja. Sen lisäksi kuuluisi myös saada kannustusta, kiitosta ja kehuja. Ne kaikki kuuluvat rakastamiseen ja huolehtimiseen, oikeassa suhteessa ja asiat oikein sopien.
Jos äitisi käyttäytyy kertomallasi tavalla siksi että hänellä ei ole muuta tietoa ja hän kokee olevansa "pulassa" tietämättömyytensä kanssa niin voisit koittaa ihan rauhallisesti keskustella ja pyytää häntä vierailemaan vaikka MLL sivustolla, sinun ikäsiten asioihin liittyen:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/ika/15-18/
Ikä jota elät on itsenäisyyden hakemista ja rajojen kokelilemista, sinä olet siinä ammattilainen ja toimit kehityksesi/ikäsi mukaisesti. Vanhempasi ovat se toinen osapuoli ja myös heillä pitäisi olla tietoa ajasta jota elät ja mitä se vaatii nanhemmilta. Muutoin se on hankalaa.
Jos hän ei ole halukas miettimään parempia toimintamalleja ja on sitä mieltä että hänen ei tarvitse
alkaa ohjeita lukemaan niin voit sitten hieman itse ohjeistaa häntä.
Sano äidillesi jos/kun hän alkaa nimittelemään tai uhkailemaan, että tuo ei ole normaalia käyttäytymistä, tai normaali-ihmiset ei käyttäydy noin. Sitten jos olet jatkanut sitä jonkin aikaa, eikä hän tajua mistä on kyse vaihda sanonnaksi, kuvittele että ******** ******** on tässä vieressä. Keksi joku sellainen henkilö, jonka seurassa hän ei ikinä näyttäisi huonoja puoliaan. Se voi olla isäsi vanhemmat, äitisi työkaveri tai vaikka sosiaalitoimen "täti".
Silloin hän kyllä tilanteessa huomaa että ei niin käyttäytyisi jos joku, oikeasti - oikean toimintatavan tietävä olisi paikalla. Ehkä hän sen jälkeen innostuu hakemaan tietoa, esimerkiksi sieltä MLL sivuilta.
Narsistin kanssa ei voi neuvotella ei koskaan eikä missään, kaikki sopimukset mitä onnistut tekemään ne narsisti rikkoo viikon kahden sisällä. Siis jos kyse on narsistista, mutta muut nuorten ja vanhemien väiset solmut on aukaistavissa normaali ihmisten välillä kuten neuvoit, mutta narsistin kanssa se on ajan haaskausta.
Narsistin kanssa ei tosiaankaan voi tehdä mitään sopimuksia. Ne eivät päde, koska narsisti pelaa omilla säännöillään. Toinen asia mikä tuli mieleen, niin ei ainakaan meillä olisi 15-vuotias saanut vaatia äitiä tilille inhottavasta ja epäreilusta käytöksestä. Narsistihan ei koskaan tee mitään väärää, ja jos joku narsistin vallan alla kärsii, syy on varmasti uhrissa itsessään. Ja jos aloittajan äiti on yhtään tullut minun äitiini, niin kaikenlainen uppiniskaisuus, kyseenalaistaminen ja tottelemattomuus nujerrettiin tunteja kestäneillä saarnoilla, jotka sisälsivät mm. narsistin itsesääliä ("mä olen kaikkeni uhrannut teidän eteen"), vihaa ("mikä sä saatana luulet olevas, kyllä mä kuule tiedän nää asiat paremmin, sä olet vaan yksi vitun paskakikkare kengänpohjassa ja nyt alat mulle uhoomaan, hyi helvetti!") sekä julmaa, emotionaalista kidutusta ("jos sä vitun huora nyt lähdet tosta ovesta, niin sulla ei enää ole tänne asiaa, ja sun kissan vien huomenna piikille, koska senkin on parempi olla ilman sun kaltaista mielisairasta läskikasaa").
Narsisti pystyy huutamaan solvauksia tuntikausia, sitä ei pidä aliarvioida. Narsisti pystyy tekemään 15-vuotiaan elämästä helvetin, koska 15-vuotias on vielä riippuvainen vanhemmistaan, eikä VOI lähteä pois. Aloittajalle antaisin ohjeeksi mielistellä ja teeskennellä, ja miettiä miten ja milloin voisi muuttaa pois kotoa. Ei todellakaan kannata antaa narsistille yhtään lisää bensaa heitettäväksi liekkeihin niin kauan kun ei ole paikkaa, mihin paeta.
Sun äidillä saattaa olla tiedostamaton pelko vanhenemistaan kohtaan, ja kaipuu omiin teinivuosiin. Monet psykiatrit otaksuvat että liika kriittisyys itseä kohtaan heijastuu kriittisyytenä muita kohtaan. Ehkä äitisi näkee sinussa, ja siskossasi oman 'kadonneen' nuoruutensa. Kysäise äidiltäsi joku kerta, miltä hänestä tuntui sinun ikäisenä, johdattele hänet muistelemaan omaa nuoruuttaan. Se saattaa lähentää teitä.
Kysyit mitä tehdä nimittelyn alkaessa. Viisas vaikenee-on paras ratkaisu! Pyri hyvyyteen, hyväksy pahuudenkin olemassaolo. Sun äiti ei ole sinut kaikessa itsensä kanssa, hyväksy se, ja anna anteeksi, niin pelkosi tulla äitisi kaltaiseksi on turha.
> anna anteeksi, niin pelkosi tulla äitisi kaltaiseksi on turha.
Pahat tavat eivät tartu kun suojaudumme niitä vastaan. Suojautuminen on mahdollista harjoittamalla hyvekasvatusta itseään kohtaan ja työskentelemällä opettelemaan anteeksiantoa ja rakastamista. :D
Suurin pelko on pelätä muuttuvansa muuksi kuin itsekseen, sillä jokainen meistä on hyvä syntyessään.
Pelko pois ja ala hommiin! Olet reipas! :D
Nämä mietteet matkaeväänä singahdan töihin :)
Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti!
Ole onnellinen, että olet tajunnut asian nyt ja pystyt sen ymmärtämään ja asiaa käsittelemään.
Itselläni meni yli 20 vuotta, ja minusta tuli itsestäni äiti ennen, kuin tajusin mistä kaikki paha oloni on kotoisin. Äitini narsismi on lähes tuhonnut minut henkisesti.
Äidilläni on ollut läpi elämäni mainitsemasi kaltaisia heittoja. Hän on haukkunut minut teininä huoraksi, kun minulla oli poikaystävä, pukeutumistani ja ulkonäköäni ruodittiin aina, ja äitini sanoi minulle suoraan useita kertoja, että olisipa hänellä samanlainen tytär kuin silloisen paikkakunnan paras urheilijatytttö. Milloin olen ollut hänen mielestään lihava, milloin näyttänyt mieheltä, vaikka yleisen mittapuun mukaan olen erittäin kaunis. Itse olen pitänyt iseäni aina äärimmäisen rumana...äitini takia.
KOSKAAN en ole hänelle ollut riittävän hyvä ja näiden asioiden näkemiseen on tarvittu yli 10 vuotta terapiaa.
Jos äitisi on oikeasti narsisti, niin hänen kanssaan et voi puhua ja asiaa selvittää, sillä äitisi on SAIRAS. Jos asia oikeasti kiinnostaa, niin lue Karyl McBriden kirja "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?". Minua se järkytti, sillä se on suora lainaus minun elämästäni.
Olen myös "isin tyttö" ja jumaloin isääni. Äitini taas inhoaa isääni ja tekee kaikkensa, että meillä lapsilla ei saisi olla mitään suhdetta isäämme.
Minulla on myös kaksi veljeä, ja äitini jumaloi heitä. Veljeni eivät ole selvinneet koskaan edes normaalista elämästä, koulut on käymättä ja ihmissuhteet pilalla. He ovat myös molemmat alkoholisteja. Minulla on työ, ura, lapsi, avioliitto, koti ja olen menestynyt siksi, että halusin äitini olevan ylpeä. Nyt hänen mielestään olen niin erilainen, etten kuulu perheeseen ja hän hoitaa vuorotellen veljiäni. Hänen mielestään on vika, että selviää. Mutta heti, jos suoritan tutkinnon, valmistun koulusta tai saavutan hienon tittelin, niin äitini on ensimmäisenä rinnallani selittämässä kuinka upea olen ja hän on aina tiennyt että pääsen pitkälle. Tällöin kelpaan kyllä esiteltäväksi ystäville, sillä se nostaa hänen arvoaan. Sääli vain, että se on aina ollut isäni joka on tukenut opiskeluani rahallisesti, henkisesti ja kaikin muin tavoin. Äitiäni en ole tällöin nähnytkään.
Äitini lempilause lapsuusaikanani oli: "Minä olen teidät tähän maailmaan tehnyt, synnyttänyt teitä 24 tuntia ja revennyt pahasti ja tämäkö on kiitos siitä?" Äitini syyllisti minua siitä, että olen syntynyt. Oli minun vikani, että synnytys oli vaikea ja olin aivan kamala lapsi.
Ymmärrätkö, että jos todella on kyse narsistisesta äidistä, et voi tehdä muuta kuin pelastaa itsesi? Puhu isällesi (joka todennäköisesti on niin äitisi otteessa ettei voi mitään), mene terapiaan tai perheneuvolaan jne. Keskity siihen, että saat oman elämäsi alkamaan mahdollisimman pian. Haukkuminen ei lopu ikinä, jos äitisi ei hakeudu hoitoon. Voit vain väistellä niitä kommentteja kunnes saat oman asunnon.
Narsistinen ihminen ei osaa olla äiti. Äidin tulisi rakastaa lastaan ehdoitta ja tukea tätä kaikessa. Narsistinen äiti tuhoaa lapsensa itsetunnon, käyttää tätä oman egonsa ja kuvansa pönkittämiseen, ja lapsi on vain väline tuoda itseään esiin. Sinä ja sisaresi ette siis ole äidillesi mitään muuta kuin pelinappuloita äitisi sairaassa pelissä...jos hän siis oikeasti on narsisti. Lue mainitsemani kirja niin tiedät ensimmäisen 10 sivun jälkeen mikä tilanteesi on.
Oho, oli aika rohkeasti kirjoitettu ja totta kyllä varmasti joka sana. Aloittajaa kehoitan kuitenkin muistamaan että tuonkin kirjoituksen lopussa luki "jos hän siis oikeasti on narsisti".
Nuo "narsisti äidit" kyllä ihan sieltä lapsen syntymästä saakka osoittavat oman "laatunsa". Se ei pamahda päälle kuin psykoosi, vasta kun lapsi on murrosiässä. Narsistiäiti hallitsee koko perhettä kyllä ihan alusta saakka, miestä heti kun yhteinen elämä on alettu ja todellinen minä on voitu päästää irti. Siihen saakka on jaksettu teeskennellä ja samalla tutkiskella miestä, onko hän "sopiva" kumppaniksi.
Lapsien hoidon hän hoitaa ja on aina hoitanut yksin, siitä hänelle kuulu kaikki kunnia, vaikka se oikeasti olisikin ollut isä joka perheestä ja lapsista on oikeasti huolen pitänyt. Äidin keskittyessä haukkumiseen, komentelemiseen, syyllistämiseen ja vastuullistamiseen. Vieraille, sukulaisille, opettajille, päivähoidon henkilökunnalle ym annetaan todellinen ihanneäidin kuva, se muuttuu kuin yö päiväksi kun kotiovi mene kiinni.
Äiti saa huutaa ja raivota, olla väsynyt mitä vaan, hänella on aina siihen soku syy tai perustelu miksi.
Pieni laspi ei osaa asioita itse miettiä ja käyttäytymiseen syyksi tulee ajateltua kähes aina jokin oma toiminta. Narsistiäitien lapset oppivatkin siten sen että äidin mielentila on aina heistä kiinni.
Äiti on iloinen ja hyvällä tuulella jos olen huudon jälkeen nöyrtynyt ja kehunut häntä ihanaksi ja kertonut rakastavani häntä. Kyllä se kauheaa on ja vielä se että sen yleensä kieltää täysin kokeneensa ja koittaa pitää asian salassa.
Olen 17v poika ja myös oma äitini on narsisti (täyttää kaikki tuntomerkit, mitään varsinaista diagnoosia ei ole). Oma elämäni on mennyt aikalailla pilalle tämän takia, olen masentunut ja käyn terapiassa, mutta lääkitystä ei ole. Itsemurha ajatuksia on myös ollut aika pienestä lähtien, mutta ei ole koskaan edennyt yritykseen asti. Olen jotenkin kadottanut itseni, järki on mennyt tähän touhuun. Koulussa olen kuitenkin pystynyt käymään.
Asumme edelleen isän kanssa tässä yhdessä narsistin kanssa. Tilanne on sikäli hankala, että vanhempani omistavat puolet "kodista" ja tämä narsisti ei suostu myymään asuntoa. Isä ei ole halunnut lähteä viemään asiaa oikeusteitse, kyseessä on siis umpikuja.
Itse täytän kyllä 18 pian, mutta minkäänlaisia voimia ei ole muuttaa mihinkään omaan asuntoon. Suurin toive ainakun joutuu kotona olemaan on että kunhan eivät isä ja "äiti" huutaisi koko yötä ja saisi edes nukuttua rauhassa. Mielellään en tietenkään pistäisi koko omaa oloani narsistin syyksi. Onhan hänessä hyviäkin puolia, mutta aivan liian vähän. Koko koti pyörii hänen hallinnassa ja järjestelmä on niin hullu että en viitsi edes puhua siitä enempää.
Haluaisin vain sanoa näin kaikille, jotka kärsitte narsisteista että pelastakaa itsenne jos teille on siihen mahdollisuus. Itselläni ei ole ollut kun olen tällaiseen perheeseen syntynyt.
Narsistinhan saa hoitoon, teitä on sinä ja isäsi, jotka kärsivät hänen sairautensa vuoksi.
Tottakai siitä alkuun tulee sota mutta kai se on parempi pistöää poikki mahdollisimman pian ja
saada ihminen ehkä hoidettua kuntoon. Sehän olisi kaikille paras tilanne.
Ei teidän tarvitse olla uhreja koko elämäänne, ei se ainakaan pahemmaksi muutu jos koitatte hoitoon toimittaa.
Minne narsistin voi viedä hoitoon ?
Miten narsistin saa vietyä hoitoon ?
olitko oikeasti sitä mieltä että narsistin voi viedä hoitoon?
Ainoastaan psykoottisen potilaan saa hoitoon ilman omaa tahtoa ja narsistilla on todellisuuden taju erittäin hyvä.
Itselläni takana toista kymmentä vuotta terapiaa, vaikea masennus, 3 vuotta lääkkeitä ja ties mitä. Kerro terapeutillesi äitisuhteestasi, että terapeutti tietää mitä hoitaa. Lue myös mainitsemani kirja, se oikeasti herättää kummasti.
Ja narsistissa on hyviä puolia sinulle vain silloin, kun HÄN hyötyy siitä jotain. Muista se. Hankkiudu eroon tuollaisesta ihmisestä ennen, kuin hän tuhoaa sinut. Se kuulosti minusta aikanaan todella kummalliselta ohjeelta, mutta niin se vaan on. Näen nykyään joka kerta äitini kanssa tekemisissä oltuani, että hän ei muutu. Ei ikinä. Ainoa keino selvitä hengissä on pysyä äidistäni erossa.
Sinun pitää ponnistaa vielä kerran ja pelastaa itsesi, sitten helpottaa.
Narsisti osaa pettää itseään niin täydellisesti että häntä on vaikea saada hoitoon.
Olen tutkinut narsisteja tuttavissani ja tunnen heidän tapansa toimia ja uskoa jopa auttavansa
muita ihmisiä, kuitenkin aina jonkun toisen kustannuksella.
Vaikein tapaus oli kuitenkin narsisti joka aina kuvitteli joutuneensa kohdelluksi väärin ottamatta
huomioon ettei ihminen voi aina vain kaikin keinoin pitää puoliaan.
Pahinta että tämä ihmistyyppi käyttää häikäilemättä toisia hyväkseen omissa kostotoimissaan.
Parasta olisi hankkia lähestymiskielto ja hoitoa ei tarvita kummallekkaan osapuolelle.
Sehän selviää kun kokeilee. Ei se tilannetta pahenna, nostaa vaan kissan pöydälle, eli aiheen puheeksi ajatusten sijaan.
Jos ja kun pihalle tulee auto ja sieltä tuleva setä tai täti kertoo äidille että nyt olisi lähdettävä tutkimuksiin, niin kyllä siinä tulee todellinen luonne kaikkine häiriöineen melko selkeästi esiin.
Tietty persoonallisuuden tulee olla jo sitten aikalailla häirintynyt, mutta niinhän tuollaisilla toiset musertavilla onkin. Eiköhän siinä ole mukana jo hieman sellaista vanhojen traumojen aiheuttamaa psykoottisuutta ja harhaisuuttakin silloin tällöin. Sekin selviää jo siinä vaiheessa kun ollaan hoitoon laittamassa. Sehän on selvä salajuoni tai muuta vastaavaa, hänestä yritetään tehdä hullu tms.
Jos hän ei olisi "sairas" ei lapsilla ja miehellä olisi elämässä sellaista hätää kuin nyt on.
Jos hän on terve, hän haluaa järkevästi selvittää mistä on kyse ja lähtee vaikka tutkittavaksi jos se on siitä kiinni ja joku täysin aiheettomasti hänestä ilmoituksen tehnyt.
Tämä siis etenkin nimimerkille rauhaa ja rakkautta.
Hänen perheessään uskoakseni noiden yöllisetn tappeluiden takana on jo jotain "harhaisia" syitä,
vai kuinka ???? En usko että vuosikausia ratkotaan jonkin yhden asian erimielisyyksiä, "tappelemalla"
ellei siinä ole jotain todellisuuteen perustumatonta oletusta tai luuloa taustalla.
Mäkin oon 15 ja oon huomannu ihan saman mun äidissä! Meillä on ihan sama tilanne! Monet kerrat oon itkeny sitä, kuinka oma äiti kaataa omat paskansa mun niskaan. Oonki ajatellut muuttoa mun isän luo.
Mieheni äiti on narsisti. Vaikka ei ole saanut diagnoosia, itse tunnistan ainakin hänet kaikista kuvauksista. Pahoinpiteli lapsiaan vuosikaudet henkisesti ja fyysisesti. Piti koko perhettä ja sukulaisia otteessaan. Tappeli milloin kenenkin kanssa ajankulukseen. En ikinä tuntenut tässä ihmisessä minkäänlaista lämpöä. Manipuloinnin ja syyllistämisen mestari. Valehtelee mitä tahansa, on kertonut minustakin vaikka mitä tarinoita. Mieheni kärsi vuosikaudet masennuksesta ja kun se paheni, äitinsä teki kaikkensa syyllistääkseen tästä. Kuvittelin että hän tajuaisi lapsensa, vaikkakin jo aikuisikäisen, olevan nyt niin lähellä luovuttamista, että ymmrtäisi vihdoin osoittaa muuta kuin halveksuntaa. No turhaa odotin, mitään myötätuntoa tai apua ei tullut, hän vain halveksi poikaansa tämän heikkoudesta ja osoitti sen kaikin tavoin. Manipuloi ja syyllisti vaikeasti sairasta ihmistä sairaalaan menosta ja avun hakemisesta. Sanoi että olisi parempi kun tämä pian tappaisi itsensä ettei tarvitsisi mielenterveysongelmaista katsella ja tuntea häpeää. Olisi edes pysynyt kokonaan poissa tämän elämästä kun ei pystynyt myötätuntoon, olisi ollut joku mahdollisuus. Mieheni päätti elämänsä. Äitiä kiinnosti tämän jälkeen vain se mitä muut ihmiset ajattelevat ja paljonko tällä oli pankkitilillään rahaa. En voi kutsua tuollaista edes ihmiseksi, hän on minulle Saatanasta seuraava.
Sama vika mullakin oon kans 15v ja mun oma äitini on narsisti tajusin sen myös tän vuoden puolella. Mun äiti haukkuu mua lihavaksi, tuijottaa joskus tappavaalla katseella eikä snao mitään, on jopa lyönyt mua ja minä häntä takaisin. mun äidin huuto siis kun narsisti huutaa se huuto kestää nimenomaan tuntikausia oon yrittänyt puhua sen pälle rauhallisesti kun se huutaa ja huutaa mut jokaisella ihmisellä on mittansa en minäkään jaksa todellakaa kuunnella 2 tuntia putkeen miten'' kauhea lapsi olen ja ruma ja läski ja kaveritkin on parempia kun minää ja syön aina mukamas kaiken kotoa, miksi jumala on luonut minut hänelle ja kaikki tämä mitä mä olen tehnyt äidilleni niin kostautuu sitten minulle mukamas sittenkun olen aikuinen ja naimisissa.
toi manaamine on iha kauheeta en enää tiedä mikä auttaa. Vika on AINA ja VAIN minussa, minä olen se paha minä teen kaiken väärin..! mun oma äiti ei enää tunnu olevan mulle äiti on päättänyt sen että narsistisen äitini kanssa en aio tulevaisuudessakaan tulla toimeen eli hetikun ikää on sen 18 niin se on välit poikki samantien.
Ja itsestänihän ei samanlaista tule ku äidistäni seon vissi se! äitini käyttää/ uhkaa väkivalllalla jos ei tahdo tehdä hänen käskyjensä mukaisesti. Kerrankin meillä oli riita se nalkutti ja huusi sen tunti ja puoli ja olin varoittanut jo 2 kertaa että en kauaa enään jaksa lopulta mulla palo hermo ja rikoin aukosäätimen, koska se viha joka kertyy sun sisääs on pakko purkaa tavaroiden heittelyllä pois tein sen ja äitini sai uuden aiheen huutaa minulle. joskus oma äitini iha tahallaan etsii aihetta huutaa jostakin.
Äidilläni on myös tapana valehdella hän ei näytä muistavan mitä kaikkea on sanonut huutaessa, jälkeen päin hän kiistää kaiken ja muuttaa asiat sillain että minä olisin syypää koko asiaan ja hän ei oo tehnyt muka mitään väärää, tollanen satuttaa ja loukkaa.
Sosiaalityöntekijätkin on vuosia ollu meidän perheen parissa koittanu meidän perheen välejä parantaa mut minkäs sille teet kun ne täditkin on langennut äitini ansaan :) vika on aina minussa ja kokouksissa jauhetaan vain minusta.
JOskus aikoinaan sain rangaistukseski vaastaansanomisesta ruokailukiellon, eli en saanu syödä päivällistä perheen kanssa.
Sairasta se on ja mikä pahinta LAPSIA ei IKINÄ kuunnella.
Vika on aina meissä ja tulee aina olemaankin.
Muuttaisin kotoa jos vain voisin ei oo paikkaa minne mennä,,,
Minä suosittelisin sinua hakeutumaan ulkopuolisen puheille sen takia, että jos perheen sisällä on mielenterveysongelmia tai persoonallisuushäiriöinen ihminen, niin se tarkoittaa sitä, että myöskään isäsi ei välttämättä tiedosta asiaa eikä välttämättä voi auttaa.
Asia voi tietysti selvitä siten, että puhut asioista niiden oikeilla nimillä isäsi kanssa. Jos se ei onnistu, eli jos hän ei kuuntele sinua tai ajattelee, ettei ongelmaa ole, niin silloin hän kieltää asian myös itseltään eikä näin ollen tiedosta sitä. (Tämä voi olla hyvinkin todennäköistä, koska isäsi on kuitenkin vallinnut äitisi puolisokseen.)
Parhaimman avun saat psykoterapiasta, jota suosittelen lämpimästi, jos äidilläsi todella on persoonallisuushäiriö. Vain psykoterapian avulla voit varmistaa sen, että sinulle itsellesi ei kehity persoonallisuushäiriötä, joka periytyy opittuna käyttäytymisenä vanhemmilta (ja osin geneettisesti) .
Voit esim. mennä koulun terveydenhoitajalle ja kertoa asiasi tai sitten lääkäriin, joka voi lähettää sinut psykiatrille tai psykologille. Voit myös hakeutua itse suoraan paikkakuntasi nuorisopsykiatriseen keskukseen (isoilla paikkakunnilla) tai mielenterveystoimistoon.
Muistathan, että sinä et osaa tehdä diagnoosia äidistäsi, koska et ole psykologi tai psykiatri, joilla on siihen pitkä koulutus.
Jos sinusta tuntuu, että tarvitset luotettavan aikuisen tukea, voit todella hakea sitä noista paikoista. Luota rohkeasti ulkopuolisen aikuisen apuun, vaikka se tuntuisikin aluksi vaikealta!