Kannattanee hankkia veneensä varusteeksi meri-vhf.Lomaillessani Savossa ja Keski-Suomessa oli taas sähköt
poikki useammastakin kylästä ja sitä mukaa myös kännykät pimenivät.Noita samoja oireita on taas varmasti tulevanakin kesänä.
poikki useammastakin kylästä ja sitä mukaa myös kännykät pimenivät.Noita samoja oireita on taas varmasti tulevanakin kesänä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
olet fiksu veneilijä jos hankit meri-VHF:n
Totta on että meri-VHF käsipuhelimia saa kohtuu hinnalla (jopa alle 100 €), mutta ellen ole aivan väärässä niin kokonaishinta tuplaantuu mikäli hankkii asianmukaiset luvat laitteen käyttöön. Tämä johtaa eittämättä siihen että tulee miettineeksi sijoittaako ko. turvavarusteeseen vain laitteen hinnan, ostaako tuon edullisen laitteen ja hankkii vaadittavat luvat jolloin hinta on kaksinkertainen, vai sijoittaako luvan hinnan puhelimeen jolloin todennäköisesti saa jo merkittävästi paremman laitteen.
Onko tässä kyseessä vähän samanlainen "kansalaistottelemattomuus" kuin nuotion tekeminen luontoon, eipä taida monikaan nuotion tehnyt olla luvallisella asialla. Tiedän jo kysymättäkin että kaikki joilla on asianmukaiset luvat meri-vhf puhelimeen, kannattavat luvan hankkimista, mutta löytyykö palstan lukijoista myös heitä jotka ovat puhelimen hankkineet turvavarusteeksi, -ja siis vain turvavaruseeksi eikä terveisten lähettämiseen. Onko omatunto soimannut tai onko tullut jopa käytettyä laitetta laittomasti ilman pakottavaa tarvetta.
Itse olen kahden vaiheilla, ostaako meri-VHF ihan vain hätävaraksi rakettien seuraksi, vai luottaako edelleen tuuriin ja olemassa oleviin varusteisiin. Lupien hankkiminen ei toistaiseksi näytä todennäköiseltä.
Meri VHF puhelimen lupamaksu on vuodessa 19,43 euroa. Tuskinpa siihen kenenkään talous kaatuu, ja samaan maksuun sisältyy myös tutka, josta kuitenkin joudut luvan maksamaan, eli kun maksat tutkan lupamaksun niin saat periaatteessa VHF luvan ilmaiseksi.
Odotinkin että vastaukset ovat juuri edellisen "Luvan hinta" otsikon kaltaisia, vaikka juuri niitä en sinällään kaipaa.
Rannikkolaivurin radiotutkinto maksaa sen mainitsemani "tuplat" puhelimen hintaan, en edes tiennyt että siitä pitää maksaa vuosittaistakin maksua. En ylpeile yhtään, mutta olen n. 20 vuotta seilannut ilman meri-VHF puhelinta, ja siltä pohjalta tässä olen äänessä kun turvavarusteeksi sellaista suositellaan ja hinta laitteella ei ole paha. Tarkoitukseni oli että laite olisi vähän kuin hätäraketitkin, eihän niitäkään saa käyttää tarpeettomasti, eli minäkään en käyttäisi meri-VHF:ää kuin äärimmäisessä tarpeessa. Tutkaa minulla ei ole ja tuskin tuleekaa, ei sillä etteikö sekin ole varmaan hyvä laite heille jotka sitä tarvitsevat.
Uskaltautuuko kukaan kertomaan että omaa meri-VHF puhelimen ja on tyytyväinen siihen ilman käyttölupia ja maksuja? Onko esim. sen kuuntelusta jossain tietyissä tilanteessä ollut hyötyä?
Kysyit "onko kuuntelusta jossain tilanteessa ollut hyötyä". Olen 15 vuoden aikana käyttänyt VHF-puhelinta tasan kaksi kertaa saadakseni yhteyden johonkuhun (ns. tositarkoituksella, lisäksi 2-3 kertaa olen testannut laitetta kutsumalla parinkymmenen metrin päässä laiturisa olevaa venettä). Molemmilla kerroilla oli keskustelukumppanina VTS. Ensimmäinen kerta liittyi purjehduskilpailuun, jonka järjestelyissä olin mukana, toisella kertaa olimme menossa Tallinnaan ja aamulla oli sen verran sankka sumu, että kysyin VTS:lta liikennetilanteen Kustaanmiekka-Harmaja -alueella. VTS-kanava on muutenkin minulla se, jolle laitteen pistän, jos sen yleensä avaan.
Minulla on vain käsikapula ja sen hankkimisen motivaationa oli oikeastaan se, että kun liikkuu purjeveneellä samoilla vesillä kuin laivat, sattuu joskus tilanteita, joissa joutuu miettimään, miten sovittautuu niiden sekaan, ettei jäisi jalkoihin. Joskus elämää helpottaa, jos voi kysyä siltä isommalta vaikkapa, mihin se aikoo väylänhaarasta kääntyä tai mikä sen nopeus on. Tähän tarkoitukseen käsikapula riittää loistavasti, koska etäisyys toiseen on maksimissaan parin kilometrin luokkaa. Samoin se näyttää hyvin riittävän yhteyden saamiseen VTS-keskukseen; en tiedä, onko niillä jokin linkkijärjestelmä.
Olen lievästi harkinnut ostaa sellaisen VHF-laitteen, jossa on integroitu AIS. Tai pikemminkin siis AIS-vastaanottimen, jossa tulee VHF "kaupan päälle" :)
Kyllä ainakin minulle on merialueella ollut VHF puhelimesta paljonkin hyötyä (ja myöskin huvia).
Olen tarvinnut sitä mm.myrkytystapauksessa radio medical puheluun (on maksuton lääkärikonsultointi)kun kännykässä ei ollut kuuluvuutta.
Olen myöskin käräyttänyt mm.kaksi ruorijuoppoa saamalla yhteyden lähellä olleeseen merivartioston veneeseen.
Meri VHF on kansainvälinen yhteydenpitoväline,joten ei ole suotavaa että siellä kaikenmaailman pellet huutelee ilman lupia ja taitoa.
Practical Boat Ownerin tammikuun numerossa oli testi, joka kannattaa lukaista ennen ostopäätöstä. Käsipuhelimissa oli aika suuria eroja. Parhaaksi ostokseksi arvioitiin Standard Horizon HX751E.
Huomionarvoista oli sekin, että käsipuhelimien kantomatka oli enimmillään 4-5 mpk. Ne sopivat lähinnä satamakäyttöön ja lähietäisyyksille.
Hätäpuhelimeksi kannattaa hankkia kiinteä VHF ja kunnollinen antenni!
Kiinteä VHF mielestäni on juurikin kavereiden kanssa yhteydenpitoa varten. On hyvä kuuluvuus kauas. Kun on sellainen hätätila, että joutuu jättämään aluksen, niin sinne meni yhteydenpitoväline. Kapula, vaikkei kuulukkaan kauas, pysyy mukana ja voi pelastaa hengen.
Tottakai hätätilanteita on monia ja yleensä ei tarvitse veteen joutua. Miksipä ei siis olisi molempia? Näin tekisin jos raaskisin sen kiinteän ostaa.
En hehkuttaisi niin hirveästi sitä VHF:n arvoa hätäpuhelimena. Jotain kertovat Merivartioston tilastot, niiden mukaan alle 10% vuotuisista hälytyksistä tulee VHF:lla.
Kiinteä VHF ensinnäkin edellyttää veneen sähköjen toimivan. Toiseksi antennin pitäisi olla kunnossa ja paikoillaan. Kolmanneksi veneen pitäisi olla vielä sen verran pinnalla, että radiota pystyy käyttämään.
Olen joskus miettinyt, että kiinteän VHF:n käytön varmistamiseksi voisi olla hyvä ajatus ottaa sen virta erillisestä akusta, joka olisi sijoitettu ihan toiseen paikkaan kuin pääakusto, mielellään aika ylös. Toisaalta, jos pääakusto on veden alla, niin abandon ship saattaa olla jo muutenkin ajankohtainen toimenpide.
Jos todella kaipaa laitetta, jolla saa suurella varmuudella yhteyden myös kaukana rannasta, niin satelliittipuhelin olisi todennäköisesti hyvä valinta.
Niin, koska johonkin on joskus rahansa pistänyt, pitää sitten sitä kehua, vaikka ilmankin pärjää. On pärjätty tuhansia vuosia vesillä ilman minkäänlaisia puhelimia.
Voi hyvinkin pitää paikkansa, että suomalaisen merivartioston tilastoissa vain 10% veneilijöiden hälyytyksistä on tehty VHF-puhelimella niinkuin kerroit. Entä sitten? Vain pienellä osalla veneilijöistä on VHF. Jos VHF olisi useammalla, sitä myös olisi käytetty hätäpuhelimena useammin. Eikö olisi loogista päätellä, että merellä liikkuvien veneiden tulisi hankkia hätälähetin. Mieluiten kiinteä DSC-VHF, jossa on kunnollinen antenni (purjeveneessä 3db mastonhuippuantenni, moottoriveneessä pitkä 6db kansiasennusantenni). Vara-antenni on jopa katsastusvaruste avomeriveneissä. Pienten käsipuhelin-VHF:n ominaisuuksiin kuuluu nykyisin kelluvuus, joissakin on jopa DSC.... mutta käsi-VHF:n kantomatka on vain muutamia merimaileja. Pieni VHF-käsipuhelin on hyvä lisä kiinteälle VHF:lle.
Jos liikkuu usein niin kaukana laivaliikenteestä ja rannikoista, että on vain harvoin VHF:n kantavuusalueella, kannattaa hätävarusteeksi hankkia EPIRB. Se on kuvittelemassasi "abandon ship" tilanteessa kaikkein luotettavin radiolähetin: se kelluu ja lähettää hätäkutsua+sijaintia.
Satelliittipuhelin ei todellakaan ole hätäpuhelin. Sillä ei voi lähettää kaikille asemille tarkoitettua hätäviestiä. Sillä voit soittaa vain valitsemaasi numeroon niinkuin matkapuhelimilla muutenkin. Et voi esim. pyytää apua horisontissa havaitsemaltasi laivalta, ellet tiedä sen satelliittipuhelimen numeroa.
Johtopäätöksesi ei tunnu loogiselta. Ehkä se olisi looginen, jos veneitä katoaisi kohtalaisen usein niin, että hätäsanomaa ei saada millään konstilla perille. Ne tapaukset ovat kuitenkin joltisenkin harvinaisia, minä en muista tältä istumalta yhtään tapausta, että suomalainen, tai ylipäätään Itämerellä liikkunut matkavene olisi kadonnut ilman, että mitään hätäsanomaa olisi missään vastaanotettu. Katoamisella tarkoitan sitä, että ei ole löydetty koskaan tai on löydetty uponneena ja miehistö kuolleina tai ei lainkaan. Jossain länsirannikolla taisi viime syksynä olla jonkinlainen tapaus, mutta ei tietoa ko. veneen viestikalustosta.
EPIRB on varmasti hyvä värkki, senkin harmina on tosin, ettei sitä käsittääkseni voi testata yhtään sen enempää kuin DSC-hätäsanomaa, pitää vain toivoa, että toimii.
Miksi hätäviesti pitäisi lähettää "all stations"? Mm. sitä varten me maksamme veroja, että viranomaiset hoitelevat asiat. Jos liikkuu kaukana EU:n/Pohjois-Amerikan/Australian vesialueiden ulkopuolella, tämä ei ehkä ole aivan yhtä kattava vastaus, mutta eipä silloin myöskään VHF ole välttämättä riittävä ratkaisu vaan jokin SSB alkaa olla ajankohtainen valinta.
http://www.ficora.fi/attachments/suomiry/1156442766198/Rannikkol__radiol.opas_2010_web150210.pdf
Satutko muuten muistamaan Estonian uppoamisen? Sen vhf:llä lähettämä mayday oli esimerkki siitä, miksi vastaanottaja on "all stations".
Useimmat veneilijät varmaankin testaavat vhf-puhelimensa vuosittain. Sen voi tehdä kutsumalla vaikka toista alusta (esim. tuttua kaveria) tai rannikkoradioasemaa.
"SSB" (=MF/HF-lähetin/vastaanotin) on "valtamerten vhf". Senkin voi hankkia DSC-varustettuna (esim. Icom 801).
Hätäliikenteen periaatteet voi opetalla vaikkapa SRC- tai LRC-tutkintoon valmistautumalla.
Hätä voi olla ja ylivoimaisesti suurimmassa tapauksessa onkin jotain muuta kuin uppoamassa oleva alus. Varmaan noloa kertoa "all stations", että löpö perkule pääs loppumaan, mutta siihenkin vaivaan luultavasti löytyisi varakannu avuksi jostain paljon lähempää ja halvemmalla kuin lähimmältä merivartioasemalta tai käytännössä päivystävältä meripelastusseuran veneeltä. Syitä, joiden vuoksi voi joutua apua pyytämään on monia, paljon useampia kuin mihin mielikuvitus ikinä riittäisi.
Luonnollisesti 90 %:a avunpyynnöistä voidaan hyvin hoitaa soittamalla kotiin, kaverille tai viranomaiselle kännykällä. Mutta entäs ne loput 10 %, onko se niin pieni määrä, ettei niitä kannata pelastaa?
PS. Saarten väleistä muuten löytyy paljokin katvealueita gsm-kentässä. Vieläpä omassa kotisatamassani Helsingissä joutuu käytännössä nousemaan kannelle voidakseen katkotta puhua, vaikka lähin tukiasema olisi ilman puustoa näkyvissä.
- hätäkutsua kanavalla 16 ei osoiteta kellekään (ei siis kutsuta koskaan "all stations")
- hätäkutsua saa käyttää vain, kun alusta tai siinä olevia ihmisiä uhkaa vakava ja välitön vaara ja kun tämän vuoksi tarvitaan pikaista apua ("löpö perkules pääsi loppumaan" ei todellakaan ole tilanne, jossa hätäkutsu lähetetään)
Jos sinulla on DSC, voit hätätilanteessa tehdä hätähälytyksen kanavalla 70 (kun ihmishenki on kyseessä tai alus todellisessa vaarassa). Hätähälytys sisältää aluksen sijainnin, kelloajan. Ne tulevat automaattisesti, jos laitteeseen on kytketty gps. Monissa laitteissa on valikko, josta klikkaat hädän syyn (uppoamisvaara, tulipalo jne). DSC-VHF lähettää hätähälytystä niin kauan kunnes joku sen kuittaa vastaanotetuksi tai itse peruutat hälytyksen tai hälytys keskeytyy.
Silloin käytät kutsukanavaa ja ilmoitat ketä kutsut ja kuka kutsuu. Voit kutsua merivartiostoa tai vaikka jotain rannikkoasemaa. Jos osoitat puhelun alukselle, jonka nimeä et tiedä, voit käyttää sijaintitietoa: esim. purjevene sijainnissa se ja se. Kun alus vastaa, siirrytte työskentelykanavalle ja selostat ongelmasi.
En tiedä onko sisävesillä DSC-järjestelmää. Ehkä Ch 16 kuunnellaan jossain. Siellä etäisyydet ovat toisaalta niin lyhyet, että luulisi kännykälläkin pärjäävän (kun "perskules löpö on päässyt loppumaan").
Kaipa vhf:llä voi tehdä muunkin avunpyynnön kuin "mayday"-kutsun. Silti se menee "all stations" vhf:n toimintatavan takia ja sitä luultavasti moni löpön loppuessa välttelee nolouttaan. Tuuliajolla oleva vene voi kyllä olla hätätapaus monestakin syystä. Avomerellä ei voi olla varma, että kohti tuleva laiva huomaisi ja sään muuttuessa merikelpoisuus voi olla riittämätön. Saaristossa taas hätä on ilmeinen, kun ajautuminen rantaan seuraa nopeasti, eikä läheskään kaikissa tapauksissa ankkurointi onnistu. Viimeksi mainittu voi hyvin olla jo oikea "mayday"-tapaus.
lukea "Rannikkolaivurin radioliikenneopas"! Jossain viestissä taisi jo olla linkki siihen.
Kun olet sen opiskellut, saatat kenties ymmärtää olleesi hiukan hakoteillä. Löpön loppumisesta ei todellakaan ole tapana kutsua kanava 16:lla "all stations, all stasion....this is vene se ja se, I need fuel". Tapana on käyttää kutsukanavaa (Ch 16) ainoastaan kutsumiseen. Heti kun yhteys on saatu, siirrytään työskentelykanavalle ja vasta sitten selitetään asia. Se ei enää ole kaikille asemille osoitettua puhumista, vaikka jokainen tietysti voi uteliaisuuttaan kuunnella sinunkin juttujasi siirtymällä samalle työkanavalle. Vhf ei ole höpöttämistä tai yksityisasioiden selvittelemistä varten. Niihin käytät matkapuhelintasi.
Eihän siinä mitään häpeämistä ole, jos toimit asiallisesti. Vhf on hyvä yhteydenpitoväline merellä. Voit tarvittaessa pyytää vaikkapa säätiedot, toimintaohjeita sairastapauksessa jne. Monissa ulkolaisissa satamissa sinun pitää ottaa vhf-yhteys satamaviranomaiseen (port control) saadaksesi luvan ajaa aallonmurtajan sisäpuolelle (esim. Doverissa). Samalla saat ehkä ohjeet siitä, mihin voit veneesi kiinnittää. Toisinaan paikallinen coast guard ottaa vhf:llä yhteyttä kysyäkseen venetietosi, call signin, määräsataman, henkilöluvun jne. Tallainen normaali vhf-liikenne ei todellakaan ole kaikille aluksille osoitettua hätäliikennettä, vaikka sinulla sattuisi olemaan jotain pikkuongelmia!
Liikennöinti on tullut opeteltua ja luvat on niin ilmailu- kuin rannikkokäyttöönkin. Mutta edelleen pyydettäessä apua vhf:llä kaikki asemat sen kuulevat, mikä ei pitäisi sinulle olla tuntematon asia. Löpön loppuminen taas vikatapauksia lukuunottamatta on osoitus melkoisesta hölmöydestä, ja senkin pitäisi olla kaikille tunnettua. Jos taas kutsuu viranomaisia kanavalla 16, on perin juurin mahdollista, että joku/jotkut ihan uteliaisuudesta tai ajankulukseen siirtyy myös työskentelykanavalle seuraamaan tapahtumia. Puhumattakaan tilanteesta, jossa haetaan sitä lähintä alusta, joka apua voisi antaa. Kutsu menee joka tapauksessa joka tilanteessa pyytämättä kaikille asemille, jotka kantamalla ovat, siis "all stations" sitä erikseen mainitsematta.
Suo nyt anteeksi kansanomaistukseni tekstissä. En nimittäin usko menetelmäsanojen ja yhteysprotokollien olevan lukijoiden enemmistön hallinnassa.
Ai niin, oletko tosiaan sitä mieltä, että moottorin sipattua löpön loppumisen tai minkä muun hyvänsä syyn takia, ei ole maydayn paikka, jos tuuli on tuuppaamassa kallioihin? Selvennetään nyt varmuuden vuoksi vielä, että koskee veneitä, joissa ei ole muuta kulkuvoimaa käytettävissä kuin se moottori.
Ymmärsin (väärinkö) aiemman kirjoittajan viitanneen siihen, että DSC-toimintoa ei voi (ei saa) testata. On vain luotettava siihen, että se sitten toimii, kun sitä nappia hätätilanteessa painaa.
Suorita DSC:llä rutiinikutsu toiseen alukseen tai asemaan.Valitse kuitenkin riittävän pitkä etäisyys.Samassa laiturissa kutsu menee läpi vaikka radio/antenni olisi kurakunnossa.Kun kutsuttu kuittaa sen vastaanotetuksi,niin se on merkki toimivuudesta.Parasta olisi jos kutsussa esität vielä työkanavan ja siirrytte sinne,niin tulee puhepuolikin testattua.Hät'-pika-ja varoitusluokan sanomilla EI SAA TESTATA.
Ajattelin automaattista hätäsanomaa, distress callia. Eli juuri sitä punaista nappia painamalla lähetettävää. Sitä ei saa testata. Ymmärsin edellisen kirjoittajan myös sitä tarkoittaneen, mutta saatoin olla väärässä, ehkä hän erotti toisistaan nuo käsitteet, jotka minä sotkin.
DSC=digital selective call eikä suinkaan distress call. Mun moka.
Pärjäsihän Amerikan löytäjäkin jopa ilman karttaa.
Ihan tosissaan saa ekstreamiä harrastaa jos yksin haluaa,mutta vastuunsa tunteva päällikkö hankii
alukseensa asianmukaiset välineet.Meriradio on yksi niistä.
ensin saatko vhf:n viranomaisyhteydet toimimaan Savossa.
Whf toimii ilman sähköä??
Akussa on sähköä ja laturi tekee sitä lisää sekä omaan, että viranomaisen veneeseen vhf:n tarpeisiin. Vieläpä maissa olevat radioasematkin toimivat varasähköillä, gsm-tukiasemat eivät.
Kyllä GSM-tukiasematkin toimivat akuilla, mutta niiden kapasiteetti vaan loppuu pitkän sahkökatkoksen aikana.
Elisan ison keskuksen sähkövika pudotti puolet verkosta pois.Näin uutisoi mm HS.
Siinä taas esimerkki miten gsm toimii.
Kerkeää vielä kurssillekin.Kansalaisopiston kurssi alkaa Noukanniemessä 9.2 .
sisävesillä voi uida lähimpään rantaan ja kävellä lähimmälle huoltoasemalle kertomaan murheensa tai sitten lainata jonkun mökinomistajan saunaa lämmitelläkseen.
urhea meriveneilijä taas asialla.Ei meitä pelota,sanoi poika ja pyytää matkapuhelimella merivartioston paikalle kun eksyi sumussa tai pa loppui.Tunnetko olevasi huipulla?
Valtaosa meripelastuksen hätäilmoituksista tehdään matkapuhelimella, mikä on varmasti myös se helpoin tapa huviveneilijälle. Homma toimi hienosti kun ollaan rannikon tuntumassa tai sisäsaaristossa. Jos meripelastuskeskus katsoo tarpeelliseksi se voi välittää tiedon muiille alueella oleville aluksille Mayday relay tai Pan Pan viestillä. Eli sen suhteen ei ole ongelmaa.
Tilanne muuttuu kun poistutaan rannikon tuntumasta esimerkiksi Helsinki - Tallinna välille. Suomenlahden keskilinjalla on melko laaja alue, missä GSM peitto ei ole riittävä. Puhelut saattavat yhdistyä, mutta katkeavat helposti. Tukiasemat ovat mantereella tai saaristossa, eli GSM paikannus menee myös epätarkaksi. Kiinteällä VHF radiolla, jossa antenni on asennettu muutaman metrin korkeuteen peitton on käytännössä koko Suomenlahden kattava. Oikeaoppisesti GPS laitteeseen kytketty DSC-laite lähettää myös sijaintitietosi hätähälytyksen yhteydessä.
Rannikon tuntumassa liikkuessa GSM on pääsääntöisesti riviveneilijälle riittävä väline, mutta ulompana merellä liikkuville VHF on ehdottomasti varmempi tapa saada asiasi esitettyä.