On ilmassa jo voimakkaitakin hajaannuksen säveliä.
On vl:iä, jotka kritisoivat SRK:ta vapaamielisyydestä ja ekumenian hengestä,
mutta on myös vl:iä, joiden mukaan SRK on pitäytynyt liiaksi vanhoihin ja ajasta jälkeen jääneihin käsityksiin, sekä sääntöihin, joilla ei ole raamatullisia perusteita.
En varmaan tiedä ainuttakaan vl:ää, joka ei olisi joskus jossain määrin esimerkiksi kritisoinut jonkun puhujan pitämää puhetta.
Aika usein saa kuulla, kuinka joku pitää pitkäveteisiä ja rönsyileviä puheita, tai puheet keskittyvät enemmän historiaan ja kristillisyyden eri vaiheisiin, kuin varsinaiseen pelastusoppiin.
Tai jopa sitä, että jonkun puhujan pitämissä saarnoissa ei käy tarpeeksi hyvin ilmi, että vain tällä uskolla pelastutaan jne.
Osa vl:istä näkee vanhoillislestadiolaisuuden vain maallisena ja poliittisena yhteisönä, osa yhtenä joukkona muiden uskovaisten seassa ja joku ainoana oikeana lammashuoneena.
On kritisoitu sitä, miksi eri maissa tietyt käytänteen vaihtelevat. Miksi esimerkiksi venäjän uskovaisilla on edelleen korvakoruja, vaikka ovat olleet vuosikymmeniä vl:inä. Voiko Togon yms. vl:iä pitää oikeana uskovaisena ja jos kerran kaikki lapset syntyvät uskovaisina, miksei jossain vaikkapa australian laitamilla joku voi saada taaperonsa kautta parannuksen armon jne.
Ei vl:ien joukko enää yhtäläinen joukko ole, vaan meidän keskuudessa todellakin esiintyy monenlaisia ajatusmalleja. Tästähän SRK ei luonnollisesti pidä. Se pyrkii kaikin mahdollisin keinoin ylläpitämään yhdenmukaisuuden illuusiota Päivämieslehden kautta. Se kun loppukädessä päättää, mitkä jutut siinä julkaistaan ja mitkä ei.
Viime aikoina Päivämiehessä on esitetty selkeitä kirjoituksia siitä, millaisen uskovaisen kuuluisi olla ja tänä päivänä kaikki vl:t eivät enää täytä niitä kriteerejä.
On vihjailtu Päivämiehessä, että ollaan menossa kohti uutta 60-lukua (tuolloinhan tehtiin tv-päätös, josta myöhemmin seurasi ne erottamiset).
Vanhoillislestadiolaisuudessa on tapahtumassa hajaannusta, mutta se, syntyykö uusia herätysliikkeitä, vai sulautuuko vl-liikkeestä lähteneet muihin olemassa oleviin ryhmittymiin, ei voi tietää.
Itse toivoisin, että vapaamieliset vl:t järjestäytyisivät omaksi ryhmäkseen ja äärimmäisen tiukat omaksi ryhmäksi ja loput jäis nykyiseen "SRK-lestadolaisuuteen"
On vl:iä, jotka kritisoivat SRK:ta vapaamielisyydestä ja ekumenian hengestä,
mutta on myös vl:iä, joiden mukaan SRK on pitäytynyt liiaksi vanhoihin ja ajasta jälkeen jääneihin käsityksiin, sekä sääntöihin, joilla ei ole raamatullisia perusteita.
En varmaan tiedä ainuttakaan vl:ää, joka ei olisi joskus jossain määrin esimerkiksi kritisoinut jonkun puhujan pitämää puhetta.
Aika usein saa kuulla, kuinka joku pitää pitkäveteisiä ja rönsyileviä puheita, tai puheet keskittyvät enemmän historiaan ja kristillisyyden eri vaiheisiin, kuin varsinaiseen pelastusoppiin.
Tai jopa sitä, että jonkun puhujan pitämissä saarnoissa ei käy tarpeeksi hyvin ilmi, että vain tällä uskolla pelastutaan jne.
Osa vl:istä näkee vanhoillislestadiolaisuuden vain maallisena ja poliittisena yhteisönä, osa yhtenä joukkona muiden uskovaisten seassa ja joku ainoana oikeana lammashuoneena.
On kritisoitu sitä, miksi eri maissa tietyt käytänteen vaihtelevat. Miksi esimerkiksi venäjän uskovaisilla on edelleen korvakoruja, vaikka ovat olleet vuosikymmeniä vl:inä. Voiko Togon yms. vl:iä pitää oikeana uskovaisena ja jos kerran kaikki lapset syntyvät uskovaisina, miksei jossain vaikkapa australian laitamilla joku voi saada taaperonsa kautta parannuksen armon jne.
Ei vl:ien joukko enää yhtäläinen joukko ole, vaan meidän keskuudessa todellakin esiintyy monenlaisia ajatusmalleja. Tästähän SRK ei luonnollisesti pidä. Se pyrkii kaikin mahdollisin keinoin ylläpitämään yhdenmukaisuuden illuusiota Päivämieslehden kautta. Se kun loppukädessä päättää, mitkä jutut siinä julkaistaan ja mitkä ei.
Viime aikoina Päivämiehessä on esitetty selkeitä kirjoituksia siitä, millaisen uskovaisen kuuluisi olla ja tänä päivänä kaikki vl:t eivät enää täytä niitä kriteerejä.
On vihjailtu Päivämiehessä, että ollaan menossa kohti uutta 60-lukua (tuolloinhan tehtiin tv-päätös, josta myöhemmin seurasi ne erottamiset).
Vanhoillislestadiolaisuudessa on tapahtumassa hajaannusta, mutta se, syntyykö uusia herätysliikkeitä, vai sulautuuko vl-liikkeestä lähteneet muihin olemassa oleviin ryhmittymiin, ei voi tietää.
Itse toivoisin, että vapaamieliset vl:t järjestäytyisivät omaksi ryhmäkseen ja äärimmäisen tiukat omaksi ryhmäksi ja loput jäis nykyiseen "SRK-lestadolaisuuteen"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun tarpeeksi moneen pilkotaan tulee massasta niin pieni että se katoaa eli sulautuu muuhun. Kaksi tai kolme perhettä yhdellä paikkakunnalla ei kestä kovin kauan. Nettiaikana vähän kauemmin mutta yleensä siinä käy niin että liukenee pois. Lienee monta paikkakuntaa missä määrä on niin ohut että jakamalla ei jää kuin tämä muutama perhe. Suurissa kaupungeissa jos kolmeen osaan jaetaan ehkä vielä jää joku jäljellekin. Kun maaseudulle monessa kunnassa jää ylipäätään koko kunnan elämän kannalta ne, jotka sammuttavat valot, ei nuorilla perheillä ole elämisen ja elinkeinojen madollisuuksia siellä. Virta käy kaupunkeihin.
-Eipä taida kuin kokoontua (Joh. 10:16; Ap. t. 2:39).
Ja jäljelle jääpi, "viisi viisasta ja viisi tyhmää."