Olen 27 v mies ja olen alkanut jo itsekin ärsyyntymään tähän piirteeseen itsessäni. Tuntuu että tiedän tasan tarkkaan miltä teistä naisista tuntuu kun teillä on kuukautiset. Tyttöystäväni kertoo että olen aina kuukaudessa viikon tai puoltoista yhtäkkiä kaikesta raivoava, masentunut, itsetuntoni on nollassa, vainoilen, näen että kaikki nauraa mulle. Kaikki tuntuu todella raskaalta ja olen yhtäkkiä aivan hukassa noin viikon. En tunne kuka olen ja itsevarmuuteni on hukassa ja vainoilen kaikkea.
Yleensä tämä kohtaus tulee kerran kuukaudessa. Juuri olin tuossa 3 viikkoa onnellinen, rauhallinen, tasapainoinen ja itsevarma. Nyt tämä viikko ollu ihan skitso. Sain raivarin jopa siitä että tyttöystäväni näki kavereitansa ja siitä että hän vaihtoi vapaapäivänsä toiseen päivään joka ei vaikuta muhun mitenkään mutta friikahdin vaan siitä ja pidin kunnon saarnan ja tyttöystävä jäi suu auki.
Voiko tosiaan miehillä olla myös ns. henkiset kuukautiset? Minulla on ihan selvät pms oireet kun niitä selailin netistä..
Yleensä tämä kohtaus tulee kerran kuukaudessa. Juuri olin tuossa 3 viikkoa onnellinen, rauhallinen, tasapainoinen ja itsevarma. Nyt tämä viikko ollu ihan skitso. Sain raivarin jopa siitä että tyttöystäväni näki kavereitansa ja siitä että hän vaihtoi vapaapäivänsä toiseen päivään joka ei vaikuta muhun mitenkään mutta friikahdin vaan siitä ja pidin kunnon saarnan ja tyttöystävä jäi suu auki.
Voiko tosiaan miehillä olla myös ns. henkiset kuukautiset? Minulla on ihan selvät pms oireet kun niitä selailin netistä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
mun miehellä on ollut jo vuosikymmet tuota samaa.Perheessä on tullut jo käsite sen kuukautisista.Ei siis tarvii slitellä kun sanoo että sillä on ne ajat kaikki tietää että jaahas.
MUTTA on sitten tullut pitkään jatkunut vakava masennus jossa myös nyt vuodien päästä jo epäilty aaltoilu häiriötä ja kaksisuuntaista mieliala häiriötätäkin.
Onhan tämä aikamoista nykyään.Pidät varas koko ajan mitä sanot tai teet.Mihinkään et voi mennä ilman sanomista tai epäilyä miehen puolelta. jne jne loppumaton tarina.
Näiden elettyjen vuosien jälkeen neuvosin Sinua...jos asia Sinua kiusaa ja vaivaa ja ennen kaikkea sen itsellesi rehellisti myönnät että nän on, hakeutumaan vaikka nyt ensi alkun Perheasiain neuvottelukeskukseen.Ei ole mikään niin virallinen paikka kun esim terveyskeskuksen pyk.vastaan otto.Olen törmännyt paikkaan ihan muissa merkeissä ja saamani palvelu on ollut ystävällistä ja asiallista.EIKÄ käynnistä tule "viralliseen" tk.n potilas tiedostoon mitään tietoa kun on ihan eripulju koko systeemi.
Eihän muo Sinun "oireesi" tarkoita että on joku tauti tai häiriö, mutta ihan turhaan sitä itseään ressaa jos asia vaivaa ja tuntuu pahalta.Käy puhumassa jollekin,saat ulkopuoleisen näkökannan asiaasi.
Toivon todellakin ettei kukaan joudu samaan tilanteeseen kun minä läheisensä kanssa.Pitkään olen jaksanut,mutta nyt en tiedä jaksanko enään sitä ylä ja alamäkeä. Mieheni on hoitokenkilökunnankin kannalta vaikea hoidetava koska omasta mielestään hänessä ei ole mitään vikaa vaan vika on aina muissa tai tilanteissa tai ajassa tai työssä tai perpeutissa tai lääkärissä tai rahatilanteess tai sääs AINA muussa kun hänessä itsessään.Olemme yrittäjä pari joka pitäisi tehdä töitä yhdessä 24h/365 vrk/v, et tälleen.
Semppiä sulle.Jos Sinusta siltä tuntuu eikun apua hakemaan.Ei siitä tarvitse edes alkuun muille kertoa tai etsikää apua yhdessä tyttökaverin kanssa jos siltä tuntuu (riipuu ihan toisesta miten suhtaantuu tilanteeseen).