päätin karata pakkohoidosta ja onnistuin siinä. pääsin kotia ja ajattelin että milloikahan poliisit saapuu. mitään ei kuulunut. en voinut hakea tavaroita mielisairaalasta ennen kun tapahtui outo juttu. minulle saapui kirjre joka oli loppulausunto, jossa ilmeni minun karanneen, minusta oli tehty virka-apupyyntö ja se että mut oli kirjoitettu ulos sairaalasta poissa olevana. sen kirjeen jälkeen hain tavarani sairaalasta. asiani pointti on se että pakkohoidota voi vapautua karkaamalla olen siitä elävä todiste. nyt käyn mielenterveystoimistolla kerran kuukaudessa tämän hoidon aloitin itse karkaamisen lälkeen...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten pääsit sieltä ulos? Ovet on lukossa.
karkasin ryhmä kävelyllä jossa oli hoitaja mukana mentiin kahvilaan jäin ulkopuolelle polttamaan piippua ja karkasin. juoksin autolleni hoitaja juoksi vähän matkaa huusi perääni mutta antoi asian olla
Mietin mikseivät pistäneet sinua pakkohoitoon kun kävit hakemassa tavaroitasi..
mut oli uloskirjoitettu en ollut enää heidän potilas:) muuten olis tavarat jääneet sinne, enkä olisi niitä hakenut. jostain kummansyystä olin ilmeisesti karkureissulla parantunut;) välillä kyllä mietityttää vaikuttaakohan tuo karkaaminen negatiivisesti jos joudun mielisairaalaan uudestaan, esim. ulkoilu kieletään kokonaan tai jotain muuta? onko kellään kokemusta?
Saatat olla päässyt pois pakkohoidosta mutta muista ettet tule koskaan olemaan yksi meistä.
mitä tarkoitat yksi meistä? nyt on osaa olla hyvillään enkä pahoillaan sun kertomasta asiasta. anteeksi kun en tajunnut mitä tarkoitat
psyk.esh. taitaa ollaa itse hoidon tarpeessa.
terv. lähihoitaja sekä mt.potilas
Kukaan normaali ei haluakaan olla "yksi meistä" jos viiteryhmänä on psyk. puolen työntekijät. Siellä jos missä on kipeetä jengiä. Tosin ovat niin sairaudentunnottomia että eivät itse sitä edes huomaa kuten psyk.esh. kommentista käy selville.
selville tosiaan käy kyseinen asia. potilaat ja hoitajat vois vaihtaa paikkaa...:) monesti ei erota kuka on potilas ja kuka hoitaja..
Itse olen ihmetellyt samaa, että mitä ihmeen ilmottautumisvelvollisuuksia mukamas täällä on. Se ei oikein mennyt meidänkän paikkakunnan viranomaisille perille, että sairaalasta ollaan kotiutettu, eikä minun mielestä sairalaareissulle ollut mitään järjellistä syytä alun alkaenkaan. Toki pyrkivät velvoittamaan johonkin avohoitoon, mutta kun avohoitopuolikaan ei osannut perustella sitä syytä miksi roikkuvat kiinni, niin pääsimme siihen tulokseen, että menen omia menojani.
Viesti ei sitten mennyt läpi kaikkiin viranoamisiin ja esim. jossakin työvoimatoimistossa vaativat henkilökohtaista käyntiä kahden viikon välein ja vastassa oli kaksi virkailijaa, jotka soittelivat jopa kurssittajille perässä. Kertaalleen pistivät virheellisesti ansiosidonnaiset poikki ja vaikka oikaisivat virheen, niin tein siitä kantelun joka meni jopa lävitse. Viesti siitä, että valitan tartvittaessa ja epäkohtiin saatetaan jopa puuttua, niin ei mennyt tälläkään vielä perille.
Sittemmin mm. poliisit on saattanut roikkua kiinni vuosikymmenen jopa sellaisilla alueilla, joissa olen työskennellyt lähes neljä vuotta elämästäni ja muutoinkin ns. kotiseutua. Parhaimillaan pysättelivät kahdesti viikossa ja kun kysyin syytä, niin haluavat tarkastaa henkilöllisyyttä jne.. Jostain syystä he eivät olleet kiinnostuneita minusta edeltävän 30-vuoden aikana.
Todellisuudessa en ole saanut kuin yhden parkkisakon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kertaallenkin poliisi lääppi ajokorttiani lähes varttitunnin. Ei kait siinä kohtaa ollut uskoakseen, että olen esim. ensimmäisen ajoluvan kevytmoottoripyörää varten saanut 21-vuotta sitten. Todellakin ihmetyttää kun minulla on ollut kaikki mahdolliset vempeleet mopoista motskareihin ja autoihin ja erinlaisia autoja minulla on ollut 5 ja ajokilometrejä reippaat puolimiljoonaa, niin se autoilu on minulle kyllä yhtä kotoista kun seudun jossa ajelen.
Tyhmempikin tajuaa, että jos ei satu olemaan puntiksella armeijasta, karannut sairaalasta taikka vankeudesta ja ellei satu laistamaan jotain oikeuskäsittelyä, niin ihmiset ovat vapaita, eikä sieltä poliisin tietoverkoista mitään hakuja löydy ja miksi löytyisi kun koskaan mitään ongelmia näiden taikka liikenteen suhteen edes ollut. Silti se poliisi pysäyttää pysäyttämistään ja ajelee kotipihalle asti puhalluttamaan vaikka ei ole koskaan saanut edes moitetta aikaiseksi ja ampparikuskit pyörii oven takana ilman poliisin myöntämää virka-apua. Taistelun tuoksennassa poliisikin sai nuhteita.
.
Voit myös kuvitella tuon kaiken "vainoamisen".
Eipä siinä paljon jää kuvittelemiselle tilaa kun alkup. lähetteen kirjoittanut lääkäri jopa myönsi, että minun perään määräajoin soitellaan. Tilasin sairaalasta paperini, niin siellähän ne minulle ventovieraan eläkeläislääkärin perättömät jutut oli. Edellinen työ loppui siihen, että työpaikkalääkäri moralisoi tupakointiani ja lähetti minut kehkokuvaan, mengneettikuvaan ja loppujenlopuksi vielä johonkin veren happipitoisuuden mittaamiseen jokseenkin ylilöydysti, enhän minä mitään happipulloa tarvitse hengittämiseen. Kyllästyin siihen simputukseen, enkä jaksanut sadatta kertaa kuunella sitä moralisointia, siellähän työpaikan röökikoppi on täynnä sauhuttelijoita. Lääkäri totesi, ettei kyseessä ole mikään pakkohoito, mutta silti jaksoi soitella perääni työpaikalle kun keuhkopolilla selvisi, ettei niissä kuvissa ollut mitään erikoista ja työpaikkalääkärini ei saanut tutkimustuloksia. Alkoi väittämään etten ole käynyt lääkärintarkastuksessa. Mikäli en väärin muista, niin siellähän minä mukiin kusin. Samaan aikaan jokin eläkeläislääkäri soittelee työpaikalle kun olen laistanut jostain sukuloinnista ja työn jatkumisen ehto on, että käyn vapaapäivinäni "keskustelemassa" työpaikalla. Minullahan on tuossa passi, sotilaspassi ja ajokortti. Vietän vaapaani todellakin jossain Tallinan maastossa, en työpikalla. Silloin kun työantajakaan ei tiedä mistä on kysymys, niin kaikki väännettään aina joksikin mielenterveysasiaksi.
Siitä sitten työttömäksi ja sama virsi jatkuu. Työvoimavirkalijian mielestä "minulla on nyt jotain" ja että heillä työvoimatoimistossa asiat on paremmin kuin muualla. Kun mitään erikoispalvelua ei ole työkkärissä tarjolla, niin loppujenlopuksi olisivat tarjonneet minulle ajanvietettä työvoimatoimistosta. Tyhmempikin tajuaa, etten ole mikään virkamies, mutta en myöskään holhokki tai vajakki. Mielenkiintoista kun siellä työkkärissä seisoo selän takana jokin mummo, joka ei osaa vaihtaa edes autoon renkaita, mutta on edelleen "pätevä" arvioimaan sitä, että mitä sinulla on ja mitä ei. Työttömyyskorvauksia kun ei makseta kun reilu 2-vuotta, niin olen joutunut toimeentulotuelle ja taas sama juttu. Joitain kertoja olen vapaaehtoisessa käynnillä ollut, mutta joitain kertoja kun olen perunut ajan, niin puoli vuotta vanhat toimeentulopaperit toimitetaan haastemiehen kautta. Sosku on kirjamiellisesti sanonut syyksi sen, etten ole käynyt paikanpäällä. Samalla myöntävät, että tukea maksetaan kirjallisesta hakemuksesta. Joitain kertoja vihjailivat jotain mielenterveysasiaa ja laitoin heidät tilaamaan ajan psykiatrille. Kävin lanttumaakarilla, enkä saanut mitään lääkitystä taikka hoitoa. Tämän jälkeen sosku on kysynyt useita kertoja, että olenko aloittanut hoidot ja lääkityksen. Olen vastannut, ettei hoitoa taikka lääkitystä ole määrätty ja sama kysymys esitetään uudelleen kahden kuukauden päästä.
Nämä jossa poliisi on saanut nuhteita, niin näissä jutuissa jopa poliisin pari on todistanut parinsa riehumisen.