Minulla ei ensin ollut mitään muuta kun masennusta. Tiedän miten olenkaan ite tehnyt asioota väärin, mitä en rupea tässä listaamaan, sitten mua ollaan pahoinpidelty, enkä ole viaton tässä tilanteessa koska löin takaisin ja raavin pahoinpitelijää. Se oli itsepuolustusta ja ainut keino lopettaa se että minua hakattiin. Elin pahoinpideltävänä mm 11-15 vuotiaana ja aikaisemminkin. kaiken lisäksi mulla oli vaikeuksia ihmisten kanssa ajoittain, mua kiusattiin ja kostoks siitä haukuin ja keksin ja piirsin kaikkia noloja "hauskoja" pilakuvia ja pilarunoja. Se että mun elämä kävi liian kestämättömäks johti siihen että yritin tappaa itseni jotta pääsisin eroon tuskasta ja elämästä mitä en halunnut enää kestää. En kuitenkaan onnistunut ja jouduin lopulta suljetulle osastolle. osastolla näin yhen potilaan ja hain siltä lohtua tai turvaa en tiedä miks, olin ehkä kiinnostunut. muistin aivan lähi-aikoina että se ihminen teki mulle tosi väärin, semmosta mitä en halunnut ja se teko on seksuaalinen ja se tehtiin mulle vasten mun tahtoa. sitä en pysty tänne kirjoittamaan vaikka haluaisinkin, hän tuli aivan liian lähelle ihan kiinni muhun vaikken halunnut ja koski niin miten en halunnut. Nyt mietin että mua ilmeisesti ollaan käytetty hyväksi suljetulla osastolla, siltä vaan tuntuu. Myöhemmin sain kuulla miten olin vaan kuvitellu että hän olisi ollut kiinnostunut tai jotakin. Se oli mielikuvitusseurustelua ja sitä että mulle tehtiin väärin, mutta minä kuulemma kaiken aloitin. Enkä tuota ymmärrä. Mua ollaan vaan vahingoitettu silläkin tavalla, muutamia vuosia sen tapahtuman jälkeen mun keho on tuntunut iljettävältä niinkin pahasti että oon satuttanut itseäni enkä piitannut ollenkaan siitä että sattuu. Tuntuu että oon pilalla ja alaarvonen sen takia mitä minulle ollaan menty tekemään. Ihankun mulla ei olisi mitään arvoa ollenkaan. Enkä halua että asiat on näin.
Kun kerroin siitä tapahtumasta yhdelle ihmiselle hän sano että se tekijä voisi tosiaankin saaha minkä tahansa rangaistuksen siitä ja menis senkin elämä aika lailla pilalle.
en voi kirjoittaa enempää koska pelkään että minut tässä jotenkin tunnistetaan ja siitä seuraa vaikeuksia.
Kun kerroin siitä tapahtumasta yhdelle ihmiselle hän sano että se tekijä voisi tosiaankin saaha minkä tahansa rangaistuksen siitä ja menis senkin elämä aika lailla pilalle.
en voi kirjoittaa enempää koska pelkään että minut tässä jotenkin tunnistetaan ja siitä seuraa vaikeuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä siis enää tekisin noin kamalan menneisyyden kanssa? Miten tuosta voi enää selvitä ja saada takaisin itselleen normaalin elämän? Onko mitään toivoa enää?
Suljetullahan on tosi tarkka valvonta. Miten tuollaista olisi voinut tapahtua?
voit tehdä asiasta rikosilmoituksen. ehkä kannattaa puhua ensin psykiatrille asiasta jos et ole varma tapahtuiko sitä?
jos oikeasti tiedät, että se tapahtui niin voit soittaa vaikka tukilinjalle, en muista numeroita, googleta "raiskaus tuki"
semmosesta teosta minkä tähän kirjoitit, vaan hieman toisenlaisesta. Tapahtumasta on myös vuosia aikaa.