Kiinnostaa miten teillä kaksisuuntaisilla on nämä jutut menneet. Kumpaako tyyppiä olet ja oletko työelämässä kokopäiväisenä omasta tahdosta vai pakosta, osapäiväisenä, kuntoutustuella vai eläkkeellä. Tuliko eläke sujuvasti vai pitkän valitustien kautta? Paljonko on diagnoosista aikaa eläkkeen saamiseen?
Bibo I ja II, eläkkeellä vai työelämässä?
Päättötyö
6847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Työkyvyttömyyseläkkeellä ja koskaan en ole voinut näin hyvin kuin nyt.
Eläke tuli nopeasti - ensin jonkin aikaa kuntoutustuella ja kun hoitava lääkäini kirjoitti sellaisen B -lausunnon, jossa luki: katson henkilön pysyvästi työkyvyttömäksi, niin vakuutusyhtiöltä tuli alta kolmen viikon myönteinen eläkepäätös.
Ratkaisevinta omien kokemuksieni perusteella työkyvyttömyyseläkkeellpääsyssä on se, paljonko hoitava lääkäri panostaa B -lausunnon kirjoittamiseen. Sitä ei pidä kiirehtiä hoitavalta lääkäriltäsi liikaa, koska tuloksena on heikompilaatuinen B -lausunto ja ikävämpiä yllätyksiä vakuutusyhtiöltä koskien eläkkeellepääsyä / kuntoutustuen saamista.
Jäin 1993 työttömäksi, varsin hyvästä, itsenäisestä työstä jossa sain toteuttaa itseäni.
Loppu, aina vuoteen 1999 olikin sitten aika raastavaa aikaa, en saanut koulutusta vastaavaa työtä vaan sain pelkästään työkkärin määräaikaisia ja harjoittelupaikkoja ja kurssituksia.
Jo pelkästän työilmapiirin vuoksi moni työpaikka oli ylijännittynyt. Kaikki vaalivat omaa duuniaan mustasukkaisesti, näin eräänkin todella kauhean "selkäänpuukotus"draaman.
Päädyin palkkatukipaikkaan, pieni liksa, pitkä matka. Terveyteni oli jo kaikin puolin surkea jo fyysisestikin.
Sain hermoromahduksen ja diagnoosin kaksisuuntaisesta. Olin todella pihalla henkisesti ja aloin jo kuulla olemattomia.
Kesti 1.5 vuotta ja sain eläkepapaperit.
Nyt voin sangen hyvin.
pst. 2009 jäin eläkkeelle. :))
Onko mun känny filmattu? Niin minäkin - 2009.
Olen ykköstyypin bipo. Sairaus todettiin kolme vuotta sitten ollessani 22-vuotias opiskelija. Nyt opiskelu takkuilee niin, etten rehellisesti sanottuna usko saavani koskaan yliopistotutkintoani valmiiksi, saati kykeneväni toimimaan työelämässä. Salaa olen jo alkanut haaveilla työkyvyttömyyseläkkeestä, vaikka tiedän, ettei sinne noin vain päästä. Nytkin olen sairauslomalla.
Itselläni kesti kolmisen vuotta sen kuntoutusjaksorumba ennenkuin pääsin eläkkeelle.
Sitä ennen kaiken turhimpaisena oli joku pulju - Verve - vai mikä se oli. On omien kokemuksieni mukaan yksi Suomen turhimmista palveluista.
Itselläni oli parempi tilanne kuin sinulla - oli sitä työkokemusta kertynyt ennen toistuvaa maanisuutta ja unettomuutta. Eli eläke on ihan kohtuullinen. Työnarkomania.
Siinä vaiheessa, kun sanoin pomoani joksikin muuksi, mitä se ei ollut, niin sain passituksen mielenterveyspalveluihin ja siltä tieltä olen palannut takaisin elävien kirjoihin.