Haluaisin niin kysyä tätä suoraan sinulta - mutta eihän se kuulu sosiaaliseen normistoon. Ja se että kysyisit tätä minulta - vastaisin varmasti suoraan, sen verran tämä asia on vaivannut aika-ajoin.
Onko kaikki sinulle vain leikkiä, vai ystävystymisen yritystä mutta kun huomasit syvempien tunteiden olevan pelissä, peräännyit? Onko sinulla Ollenkaan tunteita jolloin ahdistan vain sinua katseillani? Jos näin olisi ja vain Tietäisin asiasta, jättäisin sinut todella rauhaan.
Tai no, näinhän olen tavallaan tehnytkin. Vaikka liekki palaakin rinnassa, on vain pakko yrittää pitää tunteita kurissa. Päivisin yritän keskittyä opiskeluun ja normaaliin elämään. Mutta öisin kun käyn nukkumaan, mietin sinua. Käyttäytymistäsi, motiivejasi. Oletko tosissasi kanssani, onko tunteita pelissä vain onko kaikki vain peliä. Kuvittelenko vain? Vai onko sinulla sama aavistus kuin minullakin, että tunteita kyllä on, mutta olemme tavanneet vain väärässä paikassa väärään aikaan?
Miksi aina näin? Miksi kaikki on aina niin vaikeaa? Pitäisikö minun vielä odottaa? Mutta niinhän olen aina tehnyt! Jos odotan, missä on se vipu jolla unohtaa sinut, kunnes emme enää näe? Jos En odota niin - hitto miten Ihmeessä pääsen juttusillesi? Tässä tulee väistämättä mieleen se tornin neito ja ritari-tarina. Jos lähden kapuamaan tornin kuvetta ylös, unohtaen kaiken muun ja keskittyen vain siihen, onko se sen arvoista? Voisi kenties ollakkin, mutta en minä tällä hetkellä pysty siihen. En vain voi - ja jos se olet *sinä* siellä ruudun toisella puolen niin tiedät kyllä miksi. Kyllä sinun täytyy laskeutua sieltä norsunluutornistasi jos haluat tutustua minuun.
Mutta koska olet ja pysyt siellä - haluatko siis edes...?
Onko kaikki sinulle vain leikkiä, vai ystävystymisen yritystä mutta kun huomasit syvempien tunteiden olevan pelissä, peräännyit? Onko sinulla Ollenkaan tunteita jolloin ahdistan vain sinua katseillani? Jos näin olisi ja vain Tietäisin asiasta, jättäisin sinut todella rauhaan.
Tai no, näinhän olen tavallaan tehnytkin. Vaikka liekki palaakin rinnassa, on vain pakko yrittää pitää tunteita kurissa. Päivisin yritän keskittyä opiskeluun ja normaaliin elämään. Mutta öisin kun käyn nukkumaan, mietin sinua. Käyttäytymistäsi, motiivejasi. Oletko tosissasi kanssani, onko tunteita pelissä vain onko kaikki vain peliä. Kuvittelenko vain? Vai onko sinulla sama aavistus kuin minullakin, että tunteita kyllä on, mutta olemme tavanneet vain väärässä paikassa väärään aikaan?
Miksi aina näin? Miksi kaikki on aina niin vaikeaa? Pitäisikö minun vielä odottaa? Mutta niinhän olen aina tehnyt! Jos odotan, missä on se vipu jolla unohtaa sinut, kunnes emme enää näe? Jos En odota niin - hitto miten Ihmeessä pääsen juttusillesi? Tässä tulee väistämättä mieleen se tornin neito ja ritari-tarina. Jos lähden kapuamaan tornin kuvetta ylös, unohtaen kaiken muun ja keskittyen vain siihen, onko se sen arvoista? Voisi kenties ollakkin, mutta en minä tällä hetkellä pysty siihen. En vain voi - ja jos se olet *sinä* siellä ruudun toisella puolen niin tiedät kyllä miksi. Kyllä sinun täytyy laskeutua sieltä norsunluutornistasi jos haluat tutustua minuun.
Mutta koska olet ja pysyt siellä - haluatko siis edes...?
Vastaukset 16
Vanhimmat
En tiedä oletko sinä Hän, joka kirjoitat -toivoisin niin.
Tiedän ja ymmärrän mitä tarkoitat tuolla normistolla, eihän se siihen kuulu. Mietin itsekin olenko vain kuvitellut aistivani Sinusta samoja tunteita, kuin itsessäni. En voi sanoa, että tämä olisi vaivannut aika-ajoin, vaan jatkuvasti.
Minun osaltani mikään ei ole ollut pelaamista tai leikkimistä. Olen miettinyt paljon Sinun käyttäymistäsi, enkä ole voinut olla varma mistään. Hetkittäin olen lähes varma, että Sinäkin tunnet jotain, mutta seuraavassa hetkessä huomaan sen tosiasian etten tiedä. Siksi omakin käyttäymiseni on vähintäänkin sekavaa.
Sinun katseesi eivät minua ahdista, päinvastoin.
Tiedän sen, että minun pitäisi kysymykseni asettaa. Ja oletankin, että siihen suoran vastauksen saisin jos niin uskaltaisin tehdä. Väärässä paikassa ja väärään aikaan - ahdistavaa, mutta totta.
Tiedän, että et voi lähteä norsunluutorniini kiipeämään.
Tämä on hyvin vaikeaa myös minulle. En tiedä pitäisikö minun odottaa vai ei. Ja jos en odota miten saan Sinusta 'kiinni'. Vai haluatkokaan, että saisin Sinusta kiinni...
mikä on R naisen oikea nimi ja missäpäin liikutaan ?
Opiskellaanko samassa paikassa ?
Ilmeisesti näiden molempien alimmaisten kysymysten takana on sama henkilö. En ala tässä nimiä ja paikkakuntia julkistamaan (Internetti kun kuitenkin on kyseessä), mutta opiskellaan luonnollisesti samassa paikassa.
Ja ylimmäiselle vastaajalle: Vaikka sanasi ovatkin kauniita, en tiedä oletko todella Se jolle viestini osoitin. En vain voisi uskoa että henkilö joka tuntuu suhtautuvan minuun niin välinpitämättömästi, olisi oikeasti noin vahva tunteissaan minua kohtaan. Se ei vain tunnu todelliselta. Tiedän että en minäkään tuo itseäni niin esille (En ainakaan enää..), tuntuu että kaikkea on jo yritetty - ainoa mikä enää puuttuisi olisi että tulisin balalaikalla soittamaan serenaadia ikkunasi alle, vakuuttaen rakkauttasi Sinua kohtaan. Tässä vaiheessa tuntuu vain että joskus on ymmärrettävä lopettaa - ei pelkästään itsen vaan myös sen toisen vuoksi. Lopettaa se mikä ei ole vielä edes alkanutkaan.. Tuttua minulle - mutta aina yhtä kivuliasta.
Ei olleet samalta henkilöltä molemmat viestit. Miten kummassa niin ajattelit ?
Intuitio :)
tuo tujottaminen ahdistaisi ,ketä vain ,,kirjoitat kirjeen nettiin ja siihen ne sunkin puheet jäävät,
Eipä näytä aina pitävän paikkaansa sekään.!
Kummalles tämä nyt oli tarkoitettu? Minulle vai tuolle toiselle? Jos minulle niin intuitiolla on aina 50 % mahdollisuus pitää paikkaansa, joten ihan ymmärrettävää jos osuu väärään :)
Ja toiseksi, jos tuijottaminen ahdistaa niin miksi ihmiset harrastavat silmäpeliä?
Minä en ole puhunut tuijottamisesta mitään.
Tuijottamista koskeva vastaus olikin ylemmälle kirjoittajalle tarkoitettu :)
suomea opiskelette
En opiskele rannikkoseudulla, en pohjoisessa. En itärajalla.
Kysymyksiä satelee vaan kertooko kyselijä itsestään? Non?
osoitin ne Hänelle. Niinhän sinäkin teit ;)
Mua muuten oikeesti huvittaa toi touhu :D
Pistä rattaat pyörimään
No tuolla mentaliteetilla ne pelimiehet liikkuu - rattaat pyörimään, öljyä väliin ja kohta vaihdetaan jo uuteen, "parempaan". Olenko minä näitä pelimiehiä? No en ole. Haluan tutustua toiseen ennen kuin alan jotain suhdetta kyhäämään. En liiku "Aletaaks? - Ai niin, minkälainen sä muuten oot? - (Ei hitto se onkin tollanen... Ffuuu...)"
Vaan
"Missäs sä muuten asut? Mistä musiikista tykkäät? - (Wow, meillähän on paljonkin yhteistä..!)"
Tämänlaisessa mentaliteetissa tulee taas kirouksena se, että koska välitän toisesta, olkoonkin sitten vaikka vain ihastumisen tasolla (Eli siis kyllä, välitän toisesta osapuolesta ALUSTA ASTI, voisin herättää kysymyksen ilmaan että ne jotka liikkuvat vain sen "rattaidenvälin" perässä niin välittävätkö he siitä toisesta OIKEASTI?), niin totta kai en halua satuttaa sellaista josta välitän. Jos taas toinen osapuoli antaa sellaisia merkkejä ettei pidä läsnöolostani (Lue: Mahdollisesti ahdistuu), niin voin sanoa että ei se ainakaan Helpota tilannetta. Tässä auttaisi kaikista parhaiten se, jos toinen tulisi vastaan. Mutta miksei omalle kohdalleni ole tällaista oikein tullut? Vai onko minussa joku vika että ihastun ihmisiin joihin ei vain ole mitään mahdollisuuksia?
Käyttäytyminen voisi tottakai johtua myös siitä että toinen ahdistuu sen takia koska tuntee MYÖS tunteita. No siinähän sitä onkin sitten dilemmaa kerrakseen.