Uskallan ihan nimesi laittaa, sillä Suomessa on niin monta Jukkaa, mutta tunnistat tästä kyllä itsesi, jos suinkin tämän näet ja luet.
Kirjoitan kahdessa osassa, kun muutoin ei anna lähettää tätä..viesti kuulemma liian pitkä.
Niin paljon haluaisin sanoa, mutten tiedä mistä aloittaa...
Moni täällä haukkuen kommentoi miksi ei ikäväänsä suoraan kyseiselle ihmiselle kerro, mutta en voi ottaa sinuun yhteyttä, vaikka kuinka haluaisin, sillä sain kyllä s-postisi, sen lyhyen, jossa kiroten huusit " älä ota yhteyttä " ja minä kunnioitan pyyntöäsi, siksi en soita enkä laita s-postia.
Vain me kaksi tiedämme mitkä meidän ongelmamme olivat, vielä viimiseen asti puhuit, että minä pidän itseäni täydellisenä, ettei vikaa ole minussa, vain sinussa. Mutta yhtä monta kertaa minä sanoin sulle etten ole täydellinen ja tiedostan kyllä sen että lapset saivat aikaani huomattavasti enemmän kuin sinä.
Tiedän että yhteinen aika on niin tärkeää parisuhteessa, mutta se oli niin vaikeaa jättää lapset sivuun ja olla kuin ei heitä olisikaan. Eikä sitä lapsenlikkaakaan kovin helposti saanut.
Mutta myönnän... tuossa mulla opittavaa...
Sinun virheesi taas... noh.. ne nimittelyt ja kiellot ja jo kerran myönsitkin että päästät turhan helposti ilkeitä sanoja suustasi, mitä et kuitenkaan tarkoita. Sitä sun oli tarkoitus koittaa työstää...pois se sinusta.
Olen aina sanonut sulle.. alunalkaenkin että sä olit mulle tärkein ihminen, en ymmärrä mikset sitä huomannut. Vaikka itse kosit mua jo suhteen alussa.. olin minä kuitenkin se joka jaksoi uskoa että naimisiin mennään, siksi ne häätavaratkin jo ostin. Ajatellen että ehkä jo vuoden päästä...tai jo aiemmin.
Olihan meidän suhde alusta lähtien erinlainen... kun ei ollut sitä " honeymoon "iakaan. Arki tuli kuin rytisten elämäämme. Mutta sä tuit mua niinä vaikeina aikoina ja olenkin nyt erittäin pahoillani jollet tuntenut minusta samaa. JATKUUUU…
Kirjoitan kahdessa osassa, kun muutoin ei anna lähettää tätä..viesti kuulemma liian pitkä.
Niin paljon haluaisin sanoa, mutten tiedä mistä aloittaa...
Moni täällä haukkuen kommentoi miksi ei ikäväänsä suoraan kyseiselle ihmiselle kerro, mutta en voi ottaa sinuun yhteyttä, vaikka kuinka haluaisin, sillä sain kyllä s-postisi, sen lyhyen, jossa kiroten huusit " älä ota yhteyttä " ja minä kunnioitan pyyntöäsi, siksi en soita enkä laita s-postia.
Vain me kaksi tiedämme mitkä meidän ongelmamme olivat, vielä viimiseen asti puhuit, että minä pidän itseäni täydellisenä, ettei vikaa ole minussa, vain sinussa. Mutta yhtä monta kertaa minä sanoin sulle etten ole täydellinen ja tiedostan kyllä sen että lapset saivat aikaani huomattavasti enemmän kuin sinä.
Tiedän että yhteinen aika on niin tärkeää parisuhteessa, mutta se oli niin vaikeaa jättää lapset sivuun ja olla kuin ei heitä olisikaan. Eikä sitä lapsenlikkaakaan kovin helposti saanut.
Mutta myönnän... tuossa mulla opittavaa...
Sinun virheesi taas... noh.. ne nimittelyt ja kiellot ja jo kerran myönsitkin että päästät turhan helposti ilkeitä sanoja suustasi, mitä et kuitenkaan tarkoita. Sitä sun oli tarkoitus koittaa työstää...pois se sinusta.
Olen aina sanonut sulle.. alunalkaenkin että sä olit mulle tärkein ihminen, en ymmärrä mikset sitä huomannut. Vaikka itse kosit mua jo suhteen alussa.. olin minä kuitenkin se joka jaksoi uskoa että naimisiin mennään, siksi ne häätavaratkin jo ostin. Ajatellen että ehkä jo vuoden päästä...tai jo aiemmin.
Olihan meidän suhde alusta lähtien erinlainen... kun ei ollut sitä " honeymoon "iakaan. Arki tuli kuin rytisten elämäämme. Mutta sä tuit mua niinä vaikeina aikoina ja olenkin nyt erittäin pahoillani jollet tuntenut minusta samaa. JATKUUUU…
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.