Jatkoa...
Kun sitten tuli tuo joulu ja muutit pois ja silti kysyit josko jatkettais seurusteluna... Sanoin sulle etten voi.
Muistatko? Sanoin ettei mun sydän kestä ikävää ja kun mustasukkainenkin olen niin etten kestäisi ajatella missä ja mahdollisesti kenen kanssa missäkin liikut. Kuitenkin välimatkaa tuli aika lailla.
Sanoit mulle että tulet aina kun haluan, että koitetaan korjata ongelmat ja että tämä ei ole lopullista.
Mua pelotti... Oli tunne, että kuitenkin sinut menetän. En minä halunnut erota alunperinkään.
Sun viestit kaipuusta ja rakkaudesta, niin viesteillä puhelimeen kuin tännekkin ja myös s-postit... Ne aina vaan sulatti mun sydämen. Tiesin koko ajan että sä olet yhä mulle se ainoa oikea.
Tämä netti... Sekin ollut välillämme monet kerrat. Ja monet riidat siitäkin syntyny.
Mä myönnän että mä olin liikaa kiinni koneessa, en täällä, mutta siinä toisessa jutussa, tiedät kyllä. Mutta niin olit sinäkin. Kai myönnät sen ?
Kun olit muuttanut ja silti kävit täällä, kuitenkin, niin huomasitko edes... en ollut koneella, mutta sinä olit.
Poistin profiilinkin aiemmin, mutta sinä et jostain syystä voinut sitä tehdä. Piilotit sen vain.
Nyt tein väärin..perjantaina...tiedän.. Kun vierailijana tulin huoneeseen jossa sinä juttelit nikilläsi.
Kyllä mä sen myönnän, sinua tarkkailin, mutta oli niin tunne...sellanen epäilys...ja mun oli saatava tietää totuus. Ja sainkin sen. Sovit treffejä toisen kanssa.!!! :`(
Sä suutuit.. menit karkuun... haukuit mut pystyyn ja kielsit ottamasta yhteyttä.
Mä mietin, miksi suutuit? Itse olit jo aiemmin mun s-posteja lukenu luvatta ja mä sentään olin ihan ylellä keskustelemassa niinkuin sinäkin.. En tehnyt siinä mielessä mitään väärin. Sain vain vahvistuksen epäilylleni.
Tuossa oli alunperinkin syy, miksi en uskaltanut luvata että seurustellaan kun asumme näin kaukana toisistamme. Mä pelkäsin tuon tapahtuvan ja se tapahtui.
Vuodatit rakkauttasi vielä viime viikolla. Rakasteltiin pitkään vielä viime viikolla. Sanoit että mennään naimisiin vielä viime viikolla.
Miten pystyit HETI noin vaa sopimaan treffejä toisen kanssa tai yleensäkkään flirttailemaan...??????
Mä rakastan sua yhä edelleen enemmän kuin itseäni eikä ole päivääkään mennyt etten itkisi ikävää. Varsinkin katsoessani pientä poikaamme, muistan sinut koko ajan.
Tiedän profiilistasi, olet sen päivittänyt. Tiedän myös että uusia naiskavereita on ilmestynyt sinne. Sen verran utelias tänään olin, mutta en tullut huoneeseen jossa chättäilit. Olitkin jo tehnyt sitä 10 tuntia putkeen. Totta kai mustasukkaisena ajattelen että noh... muistan miten hehkutit mullekkin sitä kuinka oli vaikeaa lähteä huoneesta kun mä olin siellä...sillo alussa. Tosin se oli messengerissä.
Kai sulla nyt on jälleen se kihelmöivä tunne. ...jonkun muun kanssa vain. :-(
En kerjää sua...päästän sut irti.
Mutta halusin sun tietävän, jos mahdollisesti tämän luet, että olen valmis puhumaan, olen valmis jatkamaan. En haluaisi vieläkään luovuttaa. Luottamus ollut nollassa jo pitempään, mutta olisin valmis vielä koittaa kasvattaa sitä.
Mä rakastan sua ja jos rakastat mua, niinkuin vielä torstaina sanoit, niin tee aloite, ota yhteyttä.
Mutta kerro suoraan, äläkä kierrellen tai kysyen " no mitä nyt sitte ? "
Odotan... mutta turhaanko ?
Kaivaten... syvästi
Kun sitten tuli tuo joulu ja muutit pois ja silti kysyit josko jatkettais seurusteluna... Sanoin sulle etten voi.
Muistatko? Sanoin ettei mun sydän kestä ikävää ja kun mustasukkainenkin olen niin etten kestäisi ajatella missä ja mahdollisesti kenen kanssa missäkin liikut. Kuitenkin välimatkaa tuli aika lailla.
Sanoit mulle että tulet aina kun haluan, että koitetaan korjata ongelmat ja että tämä ei ole lopullista.
Mua pelotti... Oli tunne, että kuitenkin sinut menetän. En minä halunnut erota alunperinkään.
Sun viestit kaipuusta ja rakkaudesta, niin viesteillä puhelimeen kuin tännekkin ja myös s-postit... Ne aina vaan sulatti mun sydämen. Tiesin koko ajan että sä olet yhä mulle se ainoa oikea.
Tämä netti... Sekin ollut välillämme monet kerrat. Ja monet riidat siitäkin syntyny.
Mä myönnän että mä olin liikaa kiinni koneessa, en täällä, mutta siinä toisessa jutussa, tiedät kyllä. Mutta niin olit sinäkin. Kai myönnät sen ?
Kun olit muuttanut ja silti kävit täällä, kuitenkin, niin huomasitko edes... en ollut koneella, mutta sinä olit.
Poistin profiilinkin aiemmin, mutta sinä et jostain syystä voinut sitä tehdä. Piilotit sen vain.
Nyt tein väärin..perjantaina...tiedän.. Kun vierailijana tulin huoneeseen jossa sinä juttelit nikilläsi.
Kyllä mä sen myönnän, sinua tarkkailin, mutta oli niin tunne...sellanen epäilys...ja mun oli saatava tietää totuus. Ja sainkin sen. Sovit treffejä toisen kanssa.!!! :`(
Sä suutuit.. menit karkuun... haukuit mut pystyyn ja kielsit ottamasta yhteyttä.
Mä mietin, miksi suutuit? Itse olit jo aiemmin mun s-posteja lukenu luvatta ja mä sentään olin ihan ylellä keskustelemassa niinkuin sinäkin.. En tehnyt siinä mielessä mitään väärin. Sain vain vahvistuksen epäilylleni.
Tuossa oli alunperinkin syy, miksi en uskaltanut luvata että seurustellaan kun asumme näin kaukana toisistamme. Mä pelkäsin tuon tapahtuvan ja se tapahtui.
Vuodatit rakkauttasi vielä viime viikolla. Rakasteltiin pitkään vielä viime viikolla. Sanoit että mennään naimisiin vielä viime viikolla.
Miten pystyit HETI noin vaa sopimaan treffejä toisen kanssa tai yleensäkkään flirttailemaan...??????
Mä rakastan sua yhä edelleen enemmän kuin itseäni eikä ole päivääkään mennyt etten itkisi ikävää. Varsinkin katsoessani pientä poikaamme, muistan sinut koko ajan.
Tiedän profiilistasi, olet sen päivittänyt. Tiedän myös että uusia naiskavereita on ilmestynyt sinne. Sen verran utelias tänään olin, mutta en tullut huoneeseen jossa chättäilit. Olitkin jo tehnyt sitä 10 tuntia putkeen. Totta kai mustasukkaisena ajattelen että noh... muistan miten hehkutit mullekkin sitä kuinka oli vaikeaa lähteä huoneesta kun mä olin siellä...sillo alussa. Tosin se oli messengerissä.
Kai sulla nyt on jälleen se kihelmöivä tunne. ...jonkun muun kanssa vain. :-(
En kerjää sua...päästän sut irti.
Mutta halusin sun tietävän, jos mahdollisesti tämän luet, että olen valmis puhumaan, olen valmis jatkamaan. En haluaisi vieläkään luovuttaa. Luottamus ollut nollassa jo pitempään, mutta olisin valmis vielä koittaa kasvattaa sitä.
Mä rakastan sua ja jos rakastat mua, niinkuin vielä torstaina sanoit, niin tee aloite, ota yhteyttä.
Mutta kerro suoraan, äläkä kierrellen tai kysyen " no mitä nyt sitte ? "
Odotan... mutta turhaanko ?
Kaivaten... syvästi
Vastaukset 1
Vanhimmat
netin turmiollisesta vaikutuksesta. Netissä toisensa löytäneet - nettiin toisiltaan hävinneet. Paiskatkaa toosanne ikkunasta pihalle ja menkää yhdessä keräämään käpyjä.