Mä pelkään muutamia asioita jotka sitten hallitsevat mun elämää..Mä pelkään sosiaalisia tilanteita,eli ihmisten katseita ja huomion keskipisteeksi joutumista:( Mä pelkään myös likaa ja likaisuutta ja olen sotkuinen vaikka mieleni tekisi siivota. Mutta pelkään siis likaa ja sotkuisuutta niin paljon että en pysty siivota kunnolla-mä olen lamaantunut:( Joskus elämä on tosi vaikeeta,kun tuntuu että ahdistus valtaa koko mielen..Asioita vaikeuttaa se,että mulla on vilkas mielikuvitus ja se että mä olen ujo puhumaan asioistani..Mä olen käynyt terapiassa,mutta ei se niin paljon ole auttanut..Mun unelmana olisi tulla kirjailijaksi..rakastan piirtämistä ja kirjoittamista ja kerrottavaa mulla ainakin riittäisi:) Mutta tässä tarinani lyhykäisyydessään. Jos joku tuntee samaistuvansa jollakin tasolla,niin kommentteja!:)ja apua!
Ahdistuksen kahleet
Weirdo
4578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sussa on jotain samaa kuin mussakin. Olen taiteellinen tyyppi ja rakastan piirtämistä ja öljyväreillä maalausta. Ja sitten tuo sosiaalisten tilanteiden pelko... olen usein aina pidättyväinen ja hiljainen isossa porukassa. Aina kun minä sanon jotain, sydän hakkaa, hengitys tihenee ja ääni ei kulje kunnolla. Tämän vuoksi monet joutuvat kysymään: mitä? ja joudun toistamaan asiani uudelleen. Ärsyttävää! Mä en oo ikinä käyny terapiassa, en luultavasti uskalla (viitsi) käydä siellä.
Nuo ovat selviä taiteilijoiden ja luovien ihmisten piirteitä. =) Itsekin olin lukioon asti ujo. Pelkäsin yli kaiken esiintymistä esim. luokan edessä. Ryhmässä ollessani jättäydyin syrjempään varsinkin tuntemattomien seurassa. Lukion aikana jotenkin opin olemaan ryhmässä ja juttelemaan kaikkien kanssa, koska oli pakko ryhmätöiden takia ja jatkuvan esiintymisen vuoksi. Monet valittivat hiljaista ääntäni ja nopeaa puhetyyliäni. Tämä tuli automaattisesti koska halusin vain pois tilanteesta.
Ajan myötä jos uskaltautuu ja kerää kaiken rohkeuden niin tottuu kiusallisimpiinkin tilanteisiin. Olen muuten kans taiteellinen...=)
Tsemppiä teille!
Moikka WEIRDO , samaistuin tähän sun problem-strategiaas. Mulla on myös ollut samaa, sotkuisuus ei ole hyvä, mutta. . .sosiaalisuus/ihmiset . . jne.Muistanpa sieltä lapsuudestani, että eipä Rakas Äitykkäni juuri tukea ja apua antanut, kun olisin sitä tarvinnut. Komentoja ja määräyksiä kyllä, suun täydeltä! - on siitä se hyöty ollut, että sulattelen niitä vieläkin nyt 50-v :) OK, asia on tietysti muutakin, kivoja muistoja muutama, mutta ne huonot kokemukset ovat enemmistöä minun sisäisessä avaruudessani. OK- olen myös erittäin mielikuvitus rikas = LAHJANI, jonka olen saanut!
Tätä nykyä pärjään kyllä sosiaalisissa tilanteissa siinä missä muutkin, - olen saanut olla se mikä MINÄ olen n.20vuotta. Äitini kuoli 5 vuotta sitten- joten ei ole enää muistuttelemassa. Mutta - kiinnittäppä huomiotas Weirdo siihen, että (jos olet nuori ihminen) niin mietippä tosiaan, mitä sinä olet kasvattajiltasi saanut nollasta(O-v) - tähän päivään ja treenaatko niitä juttuja 24 t/vrk- Hyvät asiat tietty on hyviä, mutta ne pahat pitäs treenata pois. TSAU toivottavsti vastaat.t.F.Dostojevskaja
olen kans tosi ahdistunut kun pelkään jos vaikka joku paikka on kipeänä niin pelkään että kuolen. minulla on hirveä kuoleman pelko. pelkään lähes päivittän että kuolen.onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa ois kiva saada hyviä neuvoja.