Mua ihmetyttää meidän suvussa hiipunut lestadiolaisuus. Isomummoni isä oli arvostettu saarnamies paikkakunnallaan ja käytännössä toi lestadiolaisuuden sinne. Hänellä oli yksi ainoa tytär, mun isomummoni, joka oli myös vanhoillislestadiolainen. Vanhavaari kuoli mun ollessani ihan pieni mutta isomummon muistan minäkin. Ja hänen omat "omituisuutensa".
Äitini on vielä käynyt suviseuroissa, vaikkei lestadiolainen olekaan. Yksikään isomummon 10 lapsesta ei kuitenkaan ole/ollut lestadiolainen, kuten en siis minäkään tai äitini.
Mä olen saanut käsityksen, mutta en tietenkään tiedä, että etenkin vanhoillislestadiolaiset hytlkäävät sen suvun jäsenen, joka kääntyy pois uskosta. Olenko kuitenkin väärässä? Sekä vanhavaari, että isomummo asuivat kuolemaansa saakka sukutilalla kaikessa rauhassa, siitä huolimatta, että talossa ei muita lestadiolaisia enää ollut. He ei ainakaan hylänneet lapsiaan.
Äitini on vielä käynyt suviseuroissa, vaikkei lestadiolainen olekaan. Yksikään isomummon 10 lapsesta ei kuitenkaan ole/ollut lestadiolainen, kuten en siis minäkään tai äitini.
Mä olen saanut käsityksen, mutta en tietenkään tiedä, että etenkin vanhoillislestadiolaiset hytlkäävät sen suvun jäsenen, joka kääntyy pois uskosta. Olenko kuitenkin väärässä? Sekä vanhavaari, että isomummo asuivat kuolemaansa saakka sukutilalla kaikessa rauhassa, siitä huolimatta, että talossa ei muita lestadiolaisia enää ollut. He ei ainakaan hylänneet lapsiaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on kai enempi niin että ei vaan seurustella eikä olla tekemisissä muitten kanssa. Mä olen lapsuuteni elänyt yksitoistalapsisessa vl lestaperheessä ja oltiin aktiivisia uskonnossamme. Ystäviä meillä oli vain toisista "uskovista" perheistä. Maailmallisten kanssa ei liikuskeltu.
Ennen vanhaan ei hylkääminen ollut tapana.
Minulle on kerrottu samaa sellaista että vielä joskus ehkä40-50 v sitten eleltiin niin että epäuskoisetkin tuli seuroihin ihan olemana ja kuuntelemaan. ja toiselta puolen ei eristetty itseä heistä eik äheitä tuomittu epäuskoisiksikaan ihan suoraan ainakaan. Aateltiin että ihmisen tehtävä ei ole tuomita. Ei ollut rauhanyhdistyksiä kuin suurilla paikkakunnila ja kokoonnuttiin yleensä vaan kodeissa. Olisikin eksoottista jos sellaista olsi nykyään.
Oli jotenkin väljempää ennen tuo VL-usko, ahdasmielisempään suuntaan on menossa liike vaikka eletään 2000-lukua.
ollut näitä valta asetelmia kuten nyt ja joillakin se tuppaa oleen pääasia nykyään