Olin joku aika sitten lähisukulaisen hautajaisissa ja kokemus papista jäi mieleen todella epämiellyttävällä tavalla.
Vuosi sitten olimme samaisessa kappelissa erään vanhan sukulaisen hautajaisissa ja tuo kokemus oli lämmin ja pappi (kirkkoherra) puhui kauniisti ja sydäntä lämmittävästi. Näihin hautajaisiin emme saaneet samaa pappia mikä oli harmi. Jouduimme tyytymään pappiin josta tiesimme että on lestadiolainen.
Hautajaiset olivat pienet, vain lähiomaiset olivat mukana. Mietin, oliko pappi valmistellut puhetta ollenkaan, sen verran sekavasti hän tarinoi. Tiesimme että järjestelyistä vasatannut sukulainen oli käynyt keskustelemassa papin kanssa ennakkoon ja kertonut omaisestamme asioita.
pappi puheli hajanaisesti sitä sun tätä. Puheesta jäi mieleeni vain (xxx on nyt kuollut, eikä hän palaa enää takaisin, xxx makaa tuolla arkussa ja on kuollut, Jeesus herättää tuomiopäivänä....). Hän puhui liirumlaarumia eikä ollut keksinyt yhtään lohduttavaa sanaa. Muistotilaisuudessa oli sama juttu, mitään lohduttavaa hän ei sanonut. Onko tämä tyypillistä lestadiolaispapille?
Vuosi sitten olimme samaisessa kappelissa erään vanhan sukulaisen hautajaisissa ja tuo kokemus oli lämmin ja pappi (kirkkoherra) puhui kauniisti ja sydäntä lämmittävästi. Näihin hautajaisiin emme saaneet samaa pappia mikä oli harmi. Jouduimme tyytymään pappiin josta tiesimme että on lestadiolainen.
Hautajaiset olivat pienet, vain lähiomaiset olivat mukana. Mietin, oliko pappi valmistellut puhetta ollenkaan, sen verran sekavasti hän tarinoi. Tiesimme että järjestelyistä vasatannut sukulainen oli käynyt keskustelemassa papin kanssa ennakkoon ja kertonut omaisestamme asioita.
pappi puheli hajanaisesti sitä sun tätä. Puheesta jäi mieleeni vain (xxx on nyt kuollut, eikä hän palaa enää takaisin, xxx makaa tuolla arkussa ja on kuollut, Jeesus herättää tuomiopäivänä....). Hän puhui liirumlaarumia eikä ollut keksinyt yhtään lohduttavaa sanaa. Muistotilaisuudessa oli sama juttu, mitään lohduttavaa hän ei sanonut. Onko tämä tyypillistä lestadiolaispapille?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuolee niin ei siinä paljön lohtua ole. Vai mitä Kesitas, eihän auta vaikka kuinka uskoo niinkuin sinä uskot? Ei rauhaa saa tunnolleen vainaja eikä omaiset.
sen jälkeen kun lakkasin uskomasta vanhoillislestaadiolaisen ihmisen keksimään uskoon, on ollut kovasti rauha tunnolla. Ei kuolema pelota, eikä kuolinvuoteella tarvitse miettiä, että meni elämä ohi uskoessa ihmisten sepittämiin oppeihin. Soon korkiammas käres!
Valitettavasti mulla on sama kokemus lestadioalispapin höpö-yhdentekevästä muistopuheesta kun tämä piti vl-uskovaisen henkilön siunaustilaisuudessa. Yhtä lailla ei-lestadiolainen pappi voi olla pettymyt myös. Papit yleensä on...
Papin mielestähän vainaja joutui helvettiin koska ei ollut vl-uskossa. Olin kerran hautajaisissa joissa lestapappi piti puheen jossa hädin tuskin mainitsi vainajaa vaan puhui enimmäkseen lomamatkastaan.
Onhan se lesta-papille vähän vaikea kun pitää helvettiin tuomita, mutta sehän heillä onnistuu. Siunaisivat vain niitä omiansa, ei meitä vääräuskoisia ja taviksia.
suorittamassa ruumiinsiunauksessa ja muistotilaisuudessa. Mieleen jäi se, että pappi muistutti sfinksiä, ja söi muistotilaisuudessa ainakin kolmen miehen edestä. Siinä tärkein.