Olen 18 vuotias nainen ja sain juuri tietää olevani raskaana. Tulin raskaaksi "yhden illan jutusta", mutta tunnen siis miehen aikalailla hyvin (ja tiedän myös ettei hän halua isäksi). Käytimme kyllä ehkäisyä, mutta tulipa sitten todettua etteivät ne tosiaan ole 100%.. ;/
Itse en ole ikinä oikein aborttia tukenut, mutta nyt kun itse tähän tilanteeseen jouduin, en tiedä mitä tehdä. Toisaalta en haluaisi tehdä aborttia ja toisaalta en tiedä olenko kykenevä pitämään lapsesta huolta. Minulle hyvin läheinen äitini kuoli n. vuosi sitten ja olen purkanut pahaa oloa lähinnä ryyppäämällä ja sitä kautta "siirtänyt" surua, tuntuu ettei mikään suju. Koulussa tulee käytyä silloin tällöin, tosin olen niin pahasti jäljessä etten todellakaan valmistu vuosikurssini kanssa. Isäni lähti lätkimään joskus kun olin pentu, joten ei hänestäkään ole apua. Olen aivan yksin. En tiedä onko minulla edes voimia pitää lasta 9kk ensin sisälläni, saatika sitten kasvattaa se aikuiseksi. Toisaalta tuntuu väärältä synnyttää lapsi tähän helvettiin mitä elän.
Mietin myös sitä, että miten pahasti alkoholi vaikuttaa sikiöön raskauden ensivaiheissa? En ole juonut sen jälkeen tippaakaan kun sain tietää olevani raskaana, mutta joku 2-3 viikkoa tuli juotua useammin kuin pari kertaa viikossa. Ja yleensä aika huonoon kuntoon. Onko mahdollista että lapsi syntyy vammaisena jos sen päätän synnyttää? Vai voiko minulle tulla keskenmeno?
Itse en ole ikinä oikein aborttia tukenut, mutta nyt kun itse tähän tilanteeseen jouduin, en tiedä mitä tehdä. Toisaalta en haluaisi tehdä aborttia ja toisaalta en tiedä olenko kykenevä pitämään lapsesta huolta. Minulle hyvin läheinen äitini kuoli n. vuosi sitten ja olen purkanut pahaa oloa lähinnä ryyppäämällä ja sitä kautta "siirtänyt" surua, tuntuu ettei mikään suju. Koulussa tulee käytyä silloin tällöin, tosin olen niin pahasti jäljessä etten todellakaan valmistu vuosikurssini kanssa. Isäni lähti lätkimään joskus kun olin pentu, joten ei hänestäkään ole apua. Olen aivan yksin. En tiedä onko minulla edes voimia pitää lasta 9kk ensin sisälläni, saatika sitten kasvattaa se aikuiseksi. Toisaalta tuntuu väärältä synnyttää lapsi tähän helvettiin mitä elän.
Mietin myös sitä, että miten pahasti alkoholi vaikuttaa sikiöön raskauden ensivaiheissa? En ole juonut sen jälkeen tippaakaan kun sain tietää olevani raskaana, mutta joku 2-3 viikkoa tuli juotua useammin kuin pari kertaa viikossa. Ja yleensä aika huonoon kuntoon. Onko mahdollista että lapsi syntyy vammaisena jos sen päätän synnyttää? Vai voiko minulle tulla keskenmeno?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Noin aikaisessa vaiheessa alkoholi eikä muutkaan veressä olevat aineet vaikuta alkioon. Ensimmäiset viikot se elää ruskuaispussinsa varassa eikä verenkirrot ole keskenään tekemisissä.
Olet aikuinen nainen ja se tuo aikuisen vastuun. Lapsi voisi motivoida sinua laittamaan omankin elämäsi kuntoon! Voin suositella tätä lämpimästi, koska itse olin sun ikäisenä aikalailla samassa jamassa. Ei koulutusta, ei työtä, asuin vanhemmillani. Päihteiden käyttöä ja huono suhde. Olin syöksykierteessä eikä pohjalle ollut enää pitkä matka.. Mies yritti painostaa aborttiin, mihin en onnekseni suostunut :) Ryyppäsin myös melkoisesti (oli juhannus) vielä ennen positiivista testiä rv5 asti, mutta lapsi on täysin terve!
Ota vastaan mitä elämä antaa, koskaan ei tiedä mitä myöhemmin tapahtuu ja saatko enää toista tilaisuutta. Aborttia olisin katunut loppuikäni ja pelkkä ajatuskin siitä aiheutti tuskallista syyllisyyttä. Asioilla on tapana järjestyä kuitenkin, onnea sekä sinun että lapsesi elämään tästä eteenpäin!
Itsekkin mietin tuota, että ehkä nyt olisi hyvä aika laittaa asiat järjestykseen ja lapsen kautta se olisi tietenkin pakko. Toisaalta kuitenkin tunnen itseni niin voimattomaksi, etten tiedä pystynkö siihen yksinkertaisesti. Entä jos yhtäkkiä minulla vain napsahtaa ja syöksyn taas pohjalle? En halua tuottaa lapselle huonoa elämää. Enkä halua synnyttää lasta vain siksi etten tuntisi syyllisyyttä.
Itse aina ajattelin, että abortti on vain niiden vastuuntunnottomien teinijen hommaa, jotka eivät jaksa käyttää ehkäisyä.. Sainpahan huomata ettei näin ole. Ajankohta vain ei ehkä ollut ihan oikea tämmöiselle pommille, ihan kuin en olisi muutenkin jo tarpeeksi sekaisin..
jatkua, saat joitakin kuukausia lisää aikaa miettiä jaksatko ryhtyä äidiksi. Jollet tunne näin vielä lapsen synnyttyäkään, niin lapsi saisi ainakin myös jatkaa elämäänsä jossain häntä kauan kaivanneessa perheessä. Ei lapsen koko ihmiselämää kannata riistää vain sen mahdollisuuden pelossa, että entä jos napsahtaa. Jos näin käy niin hankit tietenkin heti apua! Abortti on peruuttamatonta, eikä tätä lasta saa enää koskaan sen jälkeen takaisin. Näin isoissa asioissa ei kannata hätiköidä.
Niin no siinä keskustelussahan oli tosiaan kyse siitä, että abortti puolustava henkilö kannusti aloittajaa joka oli epävarma, niin pitämään lapsensa. Hän antoi paljon hyviä neuvoja mitä aloittaja voisi tehdä tai mistä pyytää apua. Hän myös sanoi näin: "Itse olen aborttioikeuden kannattaja, mutta en todellakaan suosittele aborttia kenellekään, joka ei itse hyväksy aborttia." Tästä hänet sitten tämä eräs abortin puolustaja tuomitsi manipuloivaksi ja valehtelevaksi ihmiseksi. Ja niinkuin yllä näet, tosiaan pelkästään se että toivottaa voimia jatkolle on kuulemma jotain "mainailua." (Siis tämän aborttia vastustavan henkilön mielestä. Ilmeisesti jos aborttia puolustava kehottaa pitämään lapsen, se on jonkin sortin manipulointia tekemään abortti..? :D)
Tietysti elämää saa puolustaa ja pitääkin! :> Mutta luulisi nyt että myös aborttia puolustavat ihmiset ovat myös oikeutettuja siihen ilman että syytetään valehtelijaksi..
Oot ihan hullu. Miten voit suositella jollekkin, jolla on elämä melkeinpä ihan sekaisin, että juu siitä vaa kuule synnytä se lapsi, ehkä sunkin elämäs paranee ja kaikkee muuta paskaa.
Entä jos ei paranekaan? Entä jos kyseinen henkilö masentuu entisestään? Kun kyseessä ei ole kuitenkaan toivottu raskaus, tai edes yritetty raskaus, vaan puhdas vahinko? En ainakaan itse voisi koskaan hankkia lasta tähän elämäntilanteeseen; olen masentunut, itsetuhoinen, saamaton paska, työtön, en koulussa. Ainoa mikä on ns hyvin, on parisuhteeni (olen avoliitossa). Mutta en siltikän haluaisi lasta, en voisi ajatellakkaan niin itsekkäästi että juu tehään lapsonen vaa niin ehkä se auttaa mua muuttumaan... entä jos ei? Entä jos ongelmat vaan jatkuu syntymänkin jälkeen tai jopa pahenevat?
Ja jos kyseessä on vielä vahinkoraskaus.. jos en ole lasta toivonut alunperinkään vaan olen huolehtinut ehkäisystä, mutta sitten ehkäisy pettäisikin --> olen raskaana. Jos en ole lasta alunperinkään halunnut, miten voisin kuvitella rakastavani sitä masuasukkia raskausaikana? Tai edes synnytyksen jälkeen? Mielestäni lapsen hankkiminen kuuluisi tapahtua niin, että molemmat osapuolet (isä,äiti) haluavat molemmat lapsen --> alkavat sitä lasta yrittämään---> jos hyvin käy, nainen tulee raskaaksi enemmin tai myöhemmin--> nainen on iloinen (EI JÄRKYTTYNYT) raskaustestin näyttäessä plussaa---> naisen rakkaus masuasukkia kohtaan kasvaa raskauden aikana ja synnyttäessä/synnytyksen jälkeen rakkaus lasta kohtaan on ääretön.
Eikä mennä silleen, että joo kokeillaan vaa että jos se rakkaus vaikka tulis siin raskauden puolivälissä tai vaikka lopussa tai sit viimeistään sairaalassa... Entä jos tulekaan?
T. Ei-toivottu lapsi, jonka oma äiti näytti vihan lastaan kohtaan varsin avoimesti ja on siitä joutunut kärsimään koko elämänsä.
Olet vasta lapsi, joka on kokenut kovia, kun on jäänyt ilman isää ja äitiä. Mielipiteeni on se, että hoidat ensiksi itsesi kuntoon, sitten käyt koulun loppuun. Vasta sitten on lapsen ja perheen vuoro. Hakeudu mielenterveystoimistoon juttelemaan suruistasi, tarvitset aikuisen tukea.
Tuskin se abortti ainakaan auttaa hoitamaan ketään kuntoon, päinvastoin.. ja vähiten sitä syntymätöntä lasta!
Aikuinen pitäisi olla, mutta oloni tunnen vain yksinäiseksi lapseksi. Ja ohan se totta, että ensin pitäisi osata huolehtia itsestään, ennen kuin voi toisesta..
Tämä voi ehkä olla tyhmä kysymys, mutta tiedätkö masavatko nuo mielenterveys osastolla asiomiset? Itse olen lähinnä kuullut vain "kauhu-tarinoita" siitä että terapeutti kyselee vain ahdistavia kysymyksiä ja sitten tulee suuri lasku perässä vaikkei mitään apua ole tullutkaan. Tai sitten on vaihtoehtona se että määrätään lääkkeet korjaamaan kaikki. Itse hain unilääkkeet eikä silloin ainakaan terapeutti auttanut ollenkaan: Määräsi mieliala lääkkeet ja olin omillani. Toisaalta en silloin myöskään "halunnut apua", olin vielä niin shokissa, nyt voisi olla asia eri.. Pahimmassa vaiheessa meni homma kuitenkin niin, että vedin lääkkeet viinan kanssa. En haluasin enää palata siihen, mutta minua pelottaa että koska niistä ajoista on niin vähän aikaa, niin saattaisi jotkut mieli-ala lääkkeet olla liian provosoivia.
18v on aivan lapsi ja tämä tyttö on ihan hukassa, elämäntilanne on niin raju. Ensiksi on hoidettava itsensä kuntoon, sitten voi haaveilla vauvoista!
"Jollet tunne näin vielä lapsen synnyttyäkään, niin lapsi saisi ainakin myös jatkaa elämäänsä jossain häntä kauan kaivanneessa perheessä"
Adoptio on käynyt myös mielessäni. Minusta kuitenkin olisi jotenkin hirveää ns. "hylätä" lapsi jonnekkin, kun on itsekkin tullut aikoinaan hylätyksi. Toisaalta on kuitenkin totta että lapsi saa parhaimmassa tapauksessa hyvän ja raskatetun elämän. Pelottaa kuitenkin etten jaksa tätä aikaa. Elämäni on niin tasapainoton tällä hetkellä. Hätiköiminen ei kuitenkaan ole aikomukseni, ohan tässä vielä vähän aikaa.
Mutta sekö on siis varmaa että alkoholi ei raskauden varhaisessa vaiheessa häiritse sikiön kehittymistä, niin kun aijemmin sanottiin? Vai oliko se vain yhden henkilön onni? Jos se voi vaurioittaa sikiötä, ei adoptio tule kysymykseen ollenkaan, en halua että tämä lapsi joutuu elämään elämänsä vain sosiaali tanttojen heittelemänä.
Ei se ole käytännössä mahdollista kun verenkierrot ei vielä ole yhteyksissä. Ja voihan lapsi tietysti huonolla onnella olla muullakin tapaa vammainen, mihin ei ole itse voinut vaikuttakaan. Eihän lapsia kuitenkaan surmata vain "varmuuden vuoksi" jos näin huono tuuri olisi sattunut käymään, on vain odotettava ja toivottava parasta. Jos lapsi olisikin pahasti sairas, se selviäisi varmaankin sen ajan sisällä kun abortteja vielä myönnetään.
Kumman tiedon kanssa eläisit mieluummin loppuelämäsi, että lapsesi jatkoi elämäänsä hyvässä hoivassa (EI siis 'hylättynä' minnekään!), vaiko että hän kuoli koska et jaksanut tsempata ja auttaa lasta hänen elämänsä alkutaipaleella muutamaa kuukautta?
että se ylistämänne laki kuitenkin määrittelee 18-vuotiaan ihan täysivaltaseksi ja -velvoitetuksi aikuiseksi ;)
Monen monet on hoitaneet itsensä kuntoon juurikin sen vauvan myötävaikutuksella. Ja monille lapsistaan surmaamalla eroon hankkituneille on käynyt paljon heikommin..
"Mutta sekö on siis varmaa että alkoholi ei raskauden varhaisessa vaiheessa häiritse sikiön kehittymistä, niin kun aijemmin sanottiin?"
Se riippuu raskauden kestosta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että ennen kuin kuukautiset ovat vielä myöhässä, ei pitäisi vaikuttaa, sen jälkeen kylläkin riskit ovat varsin suuret.
"Neljän ensimmäisen raskausviikon aikana alkion solut ovat ns. totipotentiaalisia eli jokainen solu sisältää potentiaalin minkä tahansa elimen muodostamiseksi ja vaurioituneet solut korjaantuvat uusilla eikä epämuodostumia synny. Siksi lääkkeiden tai alkoholin käyttö hyvin varhain _jo ennen kuin kuukautiset ovat myöhässä_ ei yleensä aiheuta sikiölle kehityshäiriöitä, jos raskaus jatkuu.
Aikaa viidennestä viikosta kymmenennen viikon loppuun kutsutaan alkiovaiheeksi, jolloin elimet ja kudokset muodostuvat. Tämä ajanjakso on sikiön kehityksen herkin vaihe, jolloin alttius vaurioitua mm. alkoholin, lääkkeiden, tartuntatautien sekä ympäristömyrkkyjen seurauksena on kaikkein suurin."
http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/11617
Milloin sinulla viimeisimmät kuukautiset alkoivat? Siitä lähdetään laskemaan raskausviikkoja. Siitä voit laskea millä viikoilla olet holia ottanut.
Toverilla (lapsella) on vielä vaikeuksia pärjätä oman itsensä kanssa, niin sitten sen pitäisi vielä alkaa murehtimaan myös jonkun toisen kuntoon saamista....
Lapsi tietää vastuuta. Vastuu on vanhemman kannettava, lapselle itselleen sitä ei voi sysätä. Aloittajan pitää nyt löytää vain sen oman elämän hallinta ja alkaa sitten miettiä sitä jaksaisiko kantaa myös toisen elämästä vastuuta.
Mt-toimsitoissa asiointi maksaa. Mutta aloittamiseen on pienemmän kynnyksen paikkoja, joita voisi suositella, esimerkiksi kriisipuhelimet...
Kukaan ei voi luvata sinulle,e ttä vahinkoa ei ole tapahtunut. Kukaan ei voi luvata ettei vahinkoa myös ole tapahtunut vaikket olisi pisaraakaan alkoholia ottanut.
Alkoholi on myrkky. Kun verenkierrot eivät kohtaa, myrkky ei ole päässyt sikiön elimistöön, mutta tämä on vain yksi osa alkoholin sumuista maailmaa.
Alkoholilla on myös muita vaurioittavia ominaisuuksia, kuten esim päihtynyt on tapaturmaalttiimpi, tapahtuu törmäyskiä, katumisia, jotka voivat vaurioittaa sikiötä ihan mekanisesti.
Päihteitä käyttävä ihminen on myös alttiimpi mm. sukupuolitaudeille ja huonolle ravitsemukselle, jtoka sitten puutostiloina ja ihan pöpöinä voivat vaikuttaa sikiön kehitykseen.
Olet niin alsusa raskaana, että jos sikiöösi tai alkioosi on tullut jokin vika, niin raskaus menee mitä ilmeisimmin kesken, tässä vaiheessahan viat ovat niin perustavan laatuisia, että sikiöstä muodostuu elinkelvoton. Eli sikäli ole huoleton, jos raskaus jatkuu kaikki on mitä ilmeisimmin hyvin vielä, koskaan ei tiedä mitä myöhemmin voi tapahtua...
Teistä oli suuri apu kun jaksoitte vastata. Olen ollut niin yksin ja peloissani, mutta nyt olen saanut jo vähän näkökulmaa tähän asiaan. Mietin vielä mitä teen, mihin pystyn ja mihin en. Se on ainakin varma, että haen vihdoin sitä apua. Teen mitä teen, ainakin ensimmäisen kerran tänä vuonna mietin sen kunnolla. Se on jo alku. Kiitos vielä kaikille. Nyt minä palaan pohtimaan asoitani ja ehkä rohkaistun vaikkapa koulun terkkarille puhumaan näin aluksi.
Hyvää kevään jatkoa vielä teille kaikille.
Nyt siis 18-vuotias on "lapsi" joka hädin tuskin kykenee huolehtimaan itsestään (niskasta kiinni vaan), mutta toisaalla taas aborttia hinkuva alaikäinen on niiin "aikuinen" ja tietää kyllä mitä haluaa ja mikä on kaikille "parasta" ;D
...ei vastaa henkistä ikää.
Itse 27-vuotiaana en olisi ollut vielä tarpeeksi kypsä äidiksi, mutta minkäs sille voi, että joku kokee olevansa kypsä jo 17-vuotiaana.
Törmäsin tähän keskusteluun sattumalta (vähän myöhemmin kuin sitä käytiin). On tosi kaunista nähdä, miten monet kannustivat "tyttöä" pitämään lapsensa.
Tietenkin se on vaikeaa. Elämä on usein vaikeaa, monin tavoin. Mutta toisaalta kaunista ja hyvää. Ei vaikeuksia voi lakaista maton alle noin vain - abortissa on kyse oman lapsen tappamisesta. Se jättää kauheat ja pysyvät haavat sieluun. Abortin tekeminen vain lisää omaa pahoinvointia.
"Se jättää kauheat ja pysyvät haavat sieluun. Abortin tekeminen vain lisää omaa pahoinvointia."
Ei kaikilla. Monen elämänlaatu on sitä vastoin vaan parantunut. Se miettimisaika (kun saa tietää olevansa raskaana) on varmaan se stressaavin. Suurin osa naisista varmasti miettii sinä aikana kaikki mahdollisia ratkaisuja. Mutta sitten kun päätös on tehty, oli se mikä tahansa, voi huokaista helpotuksesta.
"Abortin tekeminen vain lisää omaa pahoinvointia. "
Valitettavasti joillakin abortti ei ollutkaan se parempi vaihtoehto, ja on surullista että monet jotka eivät sitä oikeasti halua siihen joutuu.
Pitäisikin miettiä miten oikeasti tavoittaisi näitä jotka tuntevat olevansa pakotettuja siihen, joko läheisten painostuksesta, tai sitä syystä että kuvittelevat etteivät mitenkään pärjäisi.
Pitäisi saada jonkinlainen tukiverkosto näille yksinäisille naisille, jotka jäisivät kokonaan yksin raskausajan, ja pienen lapsen kanssa.
Itse olen nyt raskaana, ja ilman aviomiestäni en selviäisi tästä, koska tämä raskaus on jostain syystä minulle todella fyysisesti raskas, ja sairaslomallakin joutnut jo pari viikkoa olemaan vaikka vasta puolitiessä ollaan...
Että kuka olisi minusta huolehtinut jos olisin yksinäinen opiskelija, vailla kumppania, toisella paikkakunnalla?
No, mutta kuitenkin, pointtini oli se, että tottakai jokainen toivoo että ei olisi ikinä joutunut aborttiin, koska eihän se mitenkään mukavaa tai hauskaa ole, mutta joillekin se on aidosti, oikeasti, se parempi vaihtoehto joka ei lisää omaa pahoinvointia mitenkään.