"Kun lestadiolaisia pappeja kokoontui Iin pappilaan vuonna 1885, he antoivat seuraavan julkilausuman:
Kokous tunnusti yksimielisesti, että ulkopuolella nk. lestadiolaista liikettäkin löytyy Jumalan Hengen työtä, vieläpä opetuslasten mieltä ja elävää uskoa.16"
Lainaus sivustosta: http://lestadiolaisuus.info
Näin olen uskonut ja ainakin tuolloin yksimielisesti myös lestadiolaispapit ajattelivat.
Kokous tunnusti yksimielisesti, että ulkopuolella nk. lestadiolaista liikettäkin löytyy Jumalan Hengen työtä, vieläpä opetuslasten mieltä ja elävää uskoa.16"
Lainaus sivustosta: http://lestadiolaisuus.info
Näin olen uskonut ja ainakin tuolloin yksimielisesti myös lestadiolaispapit ajattelivat.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Lestadiolainen evankelisluterilaisen kirkon pappi ja herätysliikkeen epävirallisen äänenkannattajan Sanomia Siionista-lehden toimittaja Aatu Laitinen totesikin:
Jos te uskotte Herran Jeesuksen sovintoveressä synnit ja viat anteeksi, missä ulkonaisen kirkon helmassa te sitten mahtanette olla, olette hyvät ja kalliit kristityt.18
Sama lähde kuin yllä
Ei ole väliä minkä kirkon "jäsen" on. Tärkeintä on oman sydämen tila. Että synnit on anteeksi.
18. SS 9B/1895, 184. Artikkeli oli vastaus Pohjois-Amerikan kirkkoriitoja koskeviin kysymyksiin.
Tässä on kanssa yks ote eräästä kirjeestä:
"Mutta emme silti tahdo tuomita, ettei eläviä kristityitä voi löytyä myös kirkon ulkopuolelta."
Johan Raattamaa,
Isak Poromaa,
Joonas Purnu,
Nils Olsson Sunna,
Henr. Olsson Partapuoli,
Per Andersson Nutti,
P.O. Fjelldal (Meripietari)
Alla on koko kirje, jos haluat lähemmin tarkastella:
Raattamaan ym vanhinten kannanotto kirkosta erkaantumiseen
Näin kirjoittaa rovasti E. Melander kirjassaan Vildmarksliv i norrskenslandet? (Erämaanelämää revontulenmaassa), joka oli mukana Lannavaaran kokouksissa 1895 ja sai siellä myös kuulla Raattamaan saarnan:
Siihen aikaa oli kovin painostettu Amerikan uskonveljien puolelta, että mennä ulos valtionkirkosta ja minä olin läsnä yhdessä pienessä kirkkokokouksessa kun kysymys pohdittiin vanhimmilta ja seuraava päätös tehtiin:
Me lestadiolaisherätyksen vanhimmat saarnaajat Jumalan viinimäessä tunnustamme täten veljille ja sisarille ja myös meidän tuleville sukupolville, että me aina, Lestadiuksen ajasta asti olemme ilolla ja tyytyväisellä mielellä seisoneet jäljellä Lutherilaisen kirkon helmassa, siellä käyttäneet sakramentteja ja on meillä aina ollut se vakaumus, että lutherilainen oppi on täysin yhtäpitävä Pyhän Raamatun kanssa. Me olemme kiitollisia Jumalalle ja meidän kristilliselle esivallalle siitä, että meillä on säilynyt puhdas oppi ja ulkonainen Jumalan palvelus. Toivomme saavamme aine pysyä kirkon helmassa niin kauan kun saamme siinä olla ja sanaa julistetaan ja sakramentteja jaetaan. Mutta emme silti tahdo tuomita, ettei eläviä kristityitä voi löytyä myös kirkon ulkopuolelta."
Johan Raattamaa,
Isak Poromaa,
Joonas Purnu,
Nils Olsson Sunna,
Henr. Olsson Partapuoli,
Per Andersson Nutti,
P.O. Fjelldal (Meripietari)
"Mutta emme silti tahdo tuomita, ettei eläviä kristityitä voi löytyä myös kirkon ulkopuolelta."
...
Hajaannusta edelsi voimakas valtataistelu. Ja kun hajaannus oli tapahtunut, ja rakkaudettomuus oli kasvanut kypsän hedelmän.
Silloin kun omat joukot oli koottu itse kunkin "kuninkaan" selän taa, alettiin polttaa helvetin tulta eri mieltä uskovien veljien ja sisarien ahterin alla.
Tästä eslusiivisuus on kotoisin, ei se leastadiolasisuutta ole, vaikka meille edelleen niin usein valehdellaankin.
Näitä valheita toinen toisistaan on nyt syötetty eri suunnissa olevien "keisarien" toimesta nyt reilun sata vuotta.
Tässä jo pikkuhiljaa yritetään vihdoinkin herätellä Kristusta kuoleman haudasta seurakuntansa johtajan paikalle. Totuutta joka on ja pysyy Jeesus Kristus, joka on totuus ja rakkaus. Jeesus elää kyllä valheenkin keskellä.
Ei häntä ole vielä kukaan "hengellinen" saanut lopullisesti hävittää, hyvistä yrityksistään huolimatta.
Mutta kuten näemme hyvin tältäkin sivulta, ei omavanhurskaus saatanan uhristaan helpolla hellitä.
Kaikki kommervenkit ja sota-aseet on kovasti sojossa ja tanassa niitä kohtaan jotka julistavat vapauttavaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Lohikäärme vieläkin vartioi vaimoa, ja omaa huonettaan, että heti kun Jeesus lapsi syntyisi, se puuskaisee suuren veden liikkeelle upottaakseen ja tukehduttaakseen Jeesuksen.
Nämä omanvanhurskauden sotajoukoissa vahvana seisovat kun eivät raukat tiedä kenen joukossa he seisovat, he luulevat seisovansa Kristuksen sotajoukoissa, vaikka puolustavat omanvanhurskauden perkelettä henkeen ja vereen, keinoja säästämättä.
Tämä on eräänlainen näkökulma, mutta syy erkaantumisiin löytyy ensinmäiseksi sisäisestä lankeemuksesta.
Vain katumuksen ja parannuksen kautta olisi tuo hajaannus voitu välttää. Tälläkin ajalla on voitu havaita samalaisia ilmiöitä herätysliikkeen sisällä, jossa pieni joukko jolla on tapahtunut maailman suuntaan joutumista on alkanut työtänsä tekemään jotta rakkaudettomuus saisi vallan.
Tämä pieni joukko on yhdessä Joosefin ja Nikodemuksen kanssa alkaneet haudata Jeesuksen ruumista, tosin omista sydämistään siinä onnistuenkin.
He ovat tulleet pulmukaisiksi itsessä ei juuri korjattavaa löydy, mutta veljessä on paljon parantamista aina uskon elämästä lähtien.
Maailmakin vaatii kristityiltä parannusta, jotta he tulisivat samanlaiseen herätykseen kuin missä he itse ovat eli kuolleeseen uskoon.
4000 on todella paljon lukijoita tunnin aikana.
pitänyt minuutin pari F5-näppäintä pohjassa..?
Tuo on laaja sivusto. Voisitko laittaa tarkat paikat mistä on lainailtu?
laitan. Molemmat lainaukset sivulta:
http://lestadiolaisuus.info/ortodoksinen/ortodoksinen.htm
Kiinnosti tuo ortod./lestad. suvun takia..
Katsoin mitä tuo 16 tuossa perässä tarkoittaa ja sivun lopusta löytyi tämmöinen lisäys:
16. SS 2/1886, 25.; Vanhollislestadiolaisuuden keskeisiin vaikuttajiin 1900-luvun alkuvuosikymmenillä kuulunut saarnaaja Heikki Jussila katsoi mukana olleiden Ylivieskan rovastin Johan Petter Bäckmanin, Pudasjärven kirkkoherran Karl Abiel Heikelin ja Merijärven ylimääräisen papin Oskar Immanuel Heikelin "joutuneen heikoiksi evankeliumin puolesta vastatessaan". Iin kokouksesta poissa ollut pastori Athur Leopold Heideman oli myös lausunut negatiivisen arvion Iin kokouksen julkilausumasta:"He kirjoittivat itsensä ulos kristillisyydestä." (Jussila 1948, 52).
"Iin kokouksesta poissa ollut pastori Athur Leopold Heideman oli myös lausunut negatiivisen arvion Iin kokouksen julkilausumasta:"He kirjoittivat itsensä ulos kristillisyydestä."
puumerkkinsä asian käsittelyyn.
Siellä oli koolla yhdeksän lestadiolaista pappia ja muutama maallikkosaarnaaja.
"Tämä eksklusiivisuus oli epäilemättä arka asia kirkon virassa toimiville lestadiolaispapeille. Siksi Iin kokouksen keskeisimmäksi kysymykseksi, vaikka sitä ei suoraan sanottukaan, näyttää muodostuneen, miten paljon lestadiolaisessa julistuksessa voitaisiin tehdä kompromisseja kirkon virallisen näkemuksen kanssa."
"Pyrkimys johtaa lestadiolaisuutta "kirkollisemmaksi" ilmeni kokouksen julkilausumasta."
"Veljeskokous julisti, että uskoon voi tulla myös luetun sanan välityksellä."
"Edellä mainittujen "irtiottojen" vuoksi ne lestadiolaispapit, jotka eivät olleet mukana Iin kokouksessa (3 kpl), suhtautuivat kokouksen kannanottoihin pidättyvästi, jopa ankarasti arvostellen."
Kerrotaan, että ilmeisesti juuri tämän kokouksen jälkeen suuri joukko iiläisiä lestadiolaisia olisi seuraavana vuonna matkustaneet Matarenkiin Juhani Raattamaan pitämiin seuroihin.
Lähde: Pohjolan kristillisyys. Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870-1899
"minulla on myös muita lampaita"- kohta, joka viittaa muihin Jeesuksen omiin, kristityihin. Mutta jatko kuuluu; he tulevat samaan lammashuoneeseen. Elikkä samaan laumaan tulevat. Ja kun usko on sama, oppi sama, ei ole mitään syytä erillistyä. Ja esim. Venäjältä on löytynytkin meidän lailla, samoin uskovia... Tässä esimerkki. Mutta kotomaassamme tiedetään varsin hyvin meidät, laumamme. Vääriä oppeja ei ole syytä lähteä myötäilemään.
Millä lailla Vl eroaa El:stä opillisesti? Ei mitenkään.
varmasti on... Yksi, yhteinen seurakunta. Me näemme, että ei voi erillistyä. Pitää olla yhdessä lammashuoneessa. Synti vie pois sieltä, mutta kaikki eksyneet lampaat Jeesus kyllä tuo takaisin. Ja Jeesus ei muuten ole mikään vihainen palauttaja, vaan kärsivällinen... Uskonelämän näemme raittiilla tavalla, uskovaiselle ei kuulu esim. tämän maailman tavoilla seurustelu (pussaamisineen yms himoineen).
Jos Vanhoilliset on eronnut Lestadiolaisista, niin eiks se yhteinen seurakunta oo silloin jäänyt niille ketkä on jäänyt, eli Esikoisille (esikoinen =ensimmäinen).
Niinhän Esikoisillakin on raittiit tavat
oli monia,kuten Raamattu todistaa,he silti olivat kaikki uskovia ja uskoivat samoin,vaikka ehkä eivät olleet aina kaikesta samaa mieltäkään.
Ei lestadiolaisuus tee ketään autuaaksi vaan usko Jeesukseen. Jumala tuomitsee meidät kerran,kuten apostli sanoi:"jokainen olkoon uskossaan varma"
Anteeksi vain, mutta mun on nyt pakko korjata sun selitys kyseiseen Raamatun kohtaan. "Minulla on myös muita lampaita" tarkoittaa kylläkin meitä pakanoita, jotka emme ole juutalaiskansaa. Muut lampaat Hän johdattaa myös samaan lammashuoneeseen, eli meille pakanakansoihin kuuluville on nyt myös mahdollista syntyä Jumalan lapsiksi. Uudestisyntyneet kristityt ovat siten muita lampaita, jotka on johdatettu uskon kautta sisälle lammashuoneeseen.
se varmaan tarkoittaa. Ei ole tuota kohtaa hirveenä selitettykään seuroissa, tai en muista. Lammashuoneeseen ne lampaat tulevat, mutta oven kauttahan tullaan. Ja kun oven kautta tullaan, niin parannus silloin kyseessä
Jeesus itse on ovena tässä vertauksessa ja Pyhä Henki ovenvartijana. Usko syttyy ensimmäisenä ja kaikki muu seuraa uskosta niin kuin parannuskin.
Et raukka tiedä mitä kirjoitat, siinä on suuri ero on kuin päivällä ja yöllä. Vl:t kun kulkevat kuun valossa ja El:t auringon valossa. Eikö tässä jo ole paljonkin eroa. Lue vertaus rikas mies ja Lasarus jos ymmärryksesi tähän riittää.
Meillä el:n seuroissa on tätäkin Raamatun paikkaa selitetty monet monituiset kerrat.
Minkälainen parannus sellainen onkaan, jos ensin tehdään parannus ja luullaan sitten vasta saatavan luvan uskoa. Sehän on aivan nurinkurista. Tuntuu, että siinä ei jätetä Pyhälle Hengelle tilaa vaan se on oma suorite ja armonvarkautta eli silloin ei tulla oven, Jeesuksen, kautta sisälle. Tämä on sitä mitä olen vl:ien uskosta ajatellut , että se on kuollutta uskoa. Siinä se on, että ihminen itse asettuu Jumalan paikalle. Uskotaan sillälailla, että toinen saa uskoa vasta kun hän on kuullut sanat "Jeesuksen nimessä ja veressä".
Uskon voimastahan näitä töitä tehdään eli parannusta, joka on uskon hedelmää. Ja se voima tulee Jumalalta.
Näistä opissa horjuneista moni meni myöhemmin uskottomiksi.
Laitinenkaan ei erottanut seurakuntaoppia vaan horjui uudenherätyksen ja vanhoillisuuden välillä ja kallistui lopulta uuteen herätykseen.
luterilaisen kirkon vl-papit olivat kovassa paineessa. Pohjois-Suomen piispa Johansson aikoi nujertaa lestadiolaisuuden, piti tarkastuksia seurakunnissa. Tarkastuksien yhteydessä uskoa tunnustavia lestadiolaisia pappeja ja maallikoita "kuulusteltiin" uskon perusteista.
Ahdistelun vuoksi lestadiolaiset papit kokoontuivat mainittuun neuvotteluunsa. Kävi todella näin niinkuin kirjoitat; eivät jaksaneet seistä suorana; en tiedä, oliko joku johtohahmo joukossa vetämässä päätöstä kirkon opin suuntaan.
Sama aihepiiri toistui vajaan sadan vuoden kuluttua, 1960; silloinkin joukko pappeja tukeutui luterilaisen kirkon käsityksiin vanhurskauttamisesta, ehtoollisesta ja kasteesta.
Uuden heräyksen eräitä alkusyitä on löydettävissä myös samaisen piispa Johanssonin painostuksesta. Kittilän lestadiolaiset johtajiensa lupauksin luopuivat piispaa ärsyttäneistä, mm seurakuntakäsityksistä. Saivat piispalta tunnustusta ja kehuja, mutta uskon kannalta kävi ikävästi.