"Kumpi on teistä parempi?", kysyi anonyymi kirjoittaja.
vai
- Kumpi on teistä parempi? kysyi anonyymi kirjoittaja.
Kysymys on tietenkin pitkälti makuasiasta. Molempia käytetään.
Itse käytän lainausmerkkejä koska ne mielestäni erottavat repliikit selkeämmin.
Toisaalta, joskus lainausmerkkejä tarvitsee muihin tarkoituksiin ja etenkin repliikkien sisällä se menee sekavaksi.
vai
- Kumpi on teistä parempi? kysyi anonyymi kirjoittaja.
Kysymys on tietenkin pitkälti makuasiasta. Molempia käytetään.
Itse käytän lainausmerkkejä koska ne mielestäni erottavat repliikit selkeämmin.
Toisaalta, joskus lainausmerkkejä tarvitsee muihin tarkoituksiin ja etenkin repliikkien sisällä se menee sekavaksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
usmerkki. Juohevampi.
Olen vakaa lainausmerkkien kannattaja. Viiva vaatii yleensä aina oman kappaleen, mikä vaikeuttaa tekstin rytmittämistä. Sitaatteihin repliikkien sisällä käytetään yksinkertaista heittomerkkiä ' kaksoismerkin sijaan. Käsittääkseni ne myös vuorottelevat, mikäli jostakin äärimmäisen harvinaisesta syystä tarvitset monta sitaattia sisäkkäin. Ikään kuin näin:
"Hän sanoi 'se on nimeltään "kissa", luulen'. Hassua."
Olen käyttänyt tuota heittomerkkiä, mutta en tiennyt tuota sääntöä vuorittelusta, se kyllä tuntuu järkevältä, kiitos vain!
En tosin allekirjoita väitettä siitä, ettäkö viiva tarvitsisi oman kappaleensa, rivinvaihto riittää kyllä ja se on hyvä olla useimmiten repliikeille, käyttipä mitä merkkiä tahansa.
Minä käytän viivaa, jotenkin tuntuu paremmalta. En ole sitä tarkemmin miettinyt.
Viivaaa
Viivaa tietenkin. Huomaan lukiessani toisten tekstejä, että lainausmerkit ärsyttävät, oli teksti sitten vaikka miten laadukasta. Ne tuntuvat kuuluvan johonkin menneeseen aikaan. Viiva on selkeä, pelkistetty.
Jännää, miten tämä vaihtelee ihmisten välillä! Itse nimenomaan pidän lainausmerkeistä koska ne "ympäröivät" sen repliikin, joka minusta helpottaa lukemista.
Olen kyllä samaa mieltä, että viiva on modernimpi. Jotenkin jopa sen suoraviivainen (heh) ulkomuoto on laianusmerkkien koukeroita nykyaikaisempi.
Lukiessa pidän enemmän viivasta, mutta sen käyttäminen kirjoittaessa ei tunnu luontevalta. Lainausmerkeillä jatkanen hamaan loppuun saakka.
...... ihan näistä viimeaikaisista ja fiftysixty
suunnilleen,
ja tuossa
Pelle Miljoonan
kirjassa on nököjään lainausmerkeillä
ja sitten taas tuossa
Juha Vuorisen
kirjassa viivoilla.
Mutta sitten kun tarkemmin niitä visuaalisesti fundeeraa näitä kahta, niin niinhän ne pitää ollakin.
Elikkäs
visuaalinen
juttu
kaikenkaikkiaan.
¤
Näin minä sen näkisin,
ja minäkin eri kirjoituksissa käytän
välillä toista ja välillä toista.
Kumpaselta se paremmalta näyttää.
-
Oliko tämä nyt selkeästi kirjoitettu?
Viiva.
- Kumpi on teistä parempi?
Yleensä kirjoitan niin, ettei tarvitse lisätä perään tuota "kysyi anonyymi kirjoittaja". Eli se kuka puhuu, käy ilmi tekstistä muuten. Mutta makuasiahan tämä, ja riippuu varmaan tekstistäkin kuten täällä on jo ollut puhetta.
päätalo (esimerkiksi) käyttää molempia sillä tavalla, että meneillään olevien tapahtumien repliikit viivoitetaan ja takaumien replat lainataan.
tuolla ylempänä joku sanoi ettei kappaleenvaihtoa tarvita vaan rivinvaihto riittää. mielestäni se on sama asia? vai tarkoittaako sanoja sitä että tekee kappaleiden välille kokonaisen tyhjän rivin. se ei mielestäni sovi proosaan. tieteellisessä tekstissä sitä kyllä näkee. kirjoja ei kuitenkaan taiteta sillä tavalla, joten jos julkaisupäätös tulee on tiedossa paljon tyhjien rivien deletointia. (tästä ei saa loukkaantua, koska en tarkoita provoseerata, olen aamukahvilla ja unentuhrussa joten en jaksa miettiä sanamuotoja. enhän minä mikään kirjailija ole.)
On edellytyksiä kirjailijaksi, jos on kymmenen aikaan aamukahvilla. Itse pistän kahvin tippumaan viiden jälkeen.
24 tuntia vuorokaudessa silti, tippui kahvi milloin tahansa.