Vantaan eilinen äänestystulos osoittaa selkeästi siellä asuvan keskustalaisesti ajattelevia ihmisiä. Korostan sanaa yleensäkin ajattelevia.
Helsingin äänestystulos taas osoittaa suuruudenhulluuden jatkumoa, joka on leimannut kaupunkia jo pitkään, käytännön asioiden sujumisen kustannuksella.
Ihan jokainen ymmärtää, ettei demokratia toimi kunnolla nytkään. Kuinka se sitten voisi isommissa yksiköissä toimia?
Helsingin äänestystulos taas osoittaa suuruudenhulluuden jatkumoa, joka on leimannut kaupunkia jo pitkään, käytännön asioiden sujumisen kustannuksella.
Ihan jokainen ymmärtää, ettei demokratia toimi kunnolla nytkään. Kuinka se sitten voisi isommissa yksiköissä toimia?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Pikkuhiljaa näyttää järki vääjäämättä etenevän kohti Helsinkiä.
Siitä saakka, kun paikallishallinto on perustunut kuntarakenteeseen, on kuntien rajat piirretty karttaan sen mukaan, että rajan sisään jäävät ihmiset sekä asuvat että käyvät työssä samassa kunnassa. Kun maailma on kehittynyt, on ovat kuntien asukkaat kasvaneet ulos näistä hevoskärryaikojen kuntarajoista.
Pääkaupunkiseudulla on kuntia yhdistetty eniten Suomessa juuri siksi, että ihmiset asuisivat ja työskentelisivät samassa kunnassa, koska se antaa hallinnolle, verotuksille ja palvelutuotannolle parhaan pohjan. Sellainen kehitys, jossa ihmiset asuvat kehyskunnissa ja käyvät vain työssä keskuskunnassa, ei ole hallinnon ja palvelutuotannon kannalta enää järkevää.
Vantaa tullaan pakkoliittämään Helsinkiin, koska muu tulisi asukkaille kohtuuttoman kalliiksi heikon ja tehottoman hallintobyrokratian, korkeiden veroäyrien ja riittämättömien palvelujen muodossa.
Olen aikamoisen paljon toiminut johtajana eri kokoisissa organisaatioissa ja tunnen myös siviilipuolelta niiden sisäistä dynamiikkaa. Siltä pohjalta voin sanoa sanojesi olevan pitkälle pelkkää helinää.
Asioiden (perustoimintojen) hoituminen on kiinni pääosin muusta kuin yksikön koosta. HUS on oiva esimerkki päättömästä suuruudenhulluudesta. Myös Helsingin kaupungin (Saurin) voihkinta lumen keskellä on osoitus liiallisesta keskittämisestä ja väärän henkilön valinnasta, hänelle ylivoimaiseen tehtävään.
Demokratian toimivuus on yhteiskuntajärjestelmämme peruspilareita. Halunnet, että mennään äärimmäiseen edustuksellisuuteen tai oikeammin äärimmäiseen byrokratiaan.
Kehyskunnista puhuminen ei osoita kaikkien kuntien arvostamista.
Sitäpaitsi suomalainen ei halua vapaaehtoisesti asua kasvottoman massan keskellä, jossa ei edes samassa rapussa asuvia tervehditä.
Ei suuruus ole tavoite pääkaupuniseudun hallinnon yhdistämiselle, vaan hallinnon järkeistäminen ja rinnakkaisten byrokratioiden yhdistäminen. Hussiin vertaaminen on hyvä pointti sillä juuri nse paljastaa, ettei useiden kuntien yhteishankkeista mitään tule, kun "omistus" on hajautettu yli kymmenelle päättävälle kunnalle ja asiat pyörivät niiden lautakunnissa tehottomasti. Helsingin lumiongelma johtuu tällä kertaa kyllä lumesta eikä Saurista, koska ei tänne ole koskaan ennen satanut näin paljoa lunta näin lyhyessä ajassa.
Demokratia tullee melko varmasti uuteen harkintaan, kunhan pääkaupunkiseudun hallinto päästään yhdistymään. olettaisin, että suurkunnan hallintoon pitäisi perustaa alueellisia lautakuntia valmistelemaan ja antamaan lausuntoja alueita koskevista hankkeista, mutta päätöksenteon on oltava yksissä käsissä, mitä tulee valtuustoon, hallitukseen ja etenkin palvelutuotantoon ja budjetointiin.
Kasvottomasta massasta sinun on turha puhua. Olen asunut Helsingissä koko ikäni sekä kerros-, rivi- että omakotitaloissa, nykyisin olen palannut kerrostaloon, ja voin sanoa, että naapureita tervehditään, heidän kanssaan vaihetaan kuulumisia ja naapuria myös autetaan. Hyvä puoli täällä on, että naapurit ovat tosiaan naapureita ja lähellä. Siellä maallahan te ette näe ikkunastanne muuta kuin metsää ja naapuri on hänkin oman metsänsä keskellä.
Et ole aito helsinkiläinen typerys. Täällä on tilaa ajatella.
Myönnätkö muuten Saurin olevan täysin perseestä, johtajana?
Olen ensimmäisen polven syntyperäinen stadilainen. Vanhemmat maalta, isä Etelä-Hämeestä, Tammelasta, äiti Savosta, Syvänniemeltä, molemmat isojen punikkiperheiden lapsia, vaikkei kummankaan vanhemmat kapinassa mukana olleetkaan. Maalla olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät ja hiihtolomat ja on mulla stadilaisnaapureiden joukossa paljon maalla syntyneitä ystäviä, joiden kotitiloilla ja mökeillä olen nyt aikuisena päässyt vierailemaan. Maatöihinkin olen osallistunut. poikasena ajoin hevosta ja osasin jopa peruuttaa. ;-) Aikuisena tyydyin heinätöissä seipäiden pystyttämiseen, kun en saanut heiniä pysymään seipäällä ja olin siinä hommassa ihan liian hidas paikallisten kaveriksi. Ajatteluun tämä "historia" on varmasti vaikuttanut, sitä en kiistä.
Sauria en ole seurannut, mutta hänen edeltäjänsä, Pekka Korpisen tunsin hyvin, kun kirjoitimme ylioppilaiksi samalta luokalta aikoinaan.
Vantaa teki kyllä typerästi torpatessaan yhdistymisselvityksen. Mitä vantaalaispäättäjät pelkäsivät selvityksen tekemisessä? Oliko heillä porttiteoria- selvitys johtaa vääjäämättä yhdistymiseen?
Helsingin entinen maalaiskunta on tietysti vähän lähempänä kepulandiaa kuin Helsinki, mutta jotenkin nyt tehty "itsenäisyyspäätös" vaikuttaa lyhytnäköiseltä Vantaankin kannalta. Kun otetaan vielä huomioon vantaalaisten enemmistön kanta yhdentymiseen, päättäjien enemmistö teki tunteikkaan ratkaisun tulevaisuuden tappioksi.
Vantaan päättäjien päätöksen taustalla on tietenkin se, ettei Helsingin rahamassi osoittautunut riittävän suureksi Vantaan tappioiden kattamiseksi. Itse asiassa Helsinki on onnistuttu kuppaamaan heikkoon kuntoon. Seteliselkärankaiset Vantaan päättäjät olisi ollut mahdollista ostaa selvityksen taakse riittävän suurilla tukiaisilla Vantaan talouteen. Vantaan päättäjät eivät ajatelleet yhtenäisen "Suur-Helsingin" etuja tulevaisuudessa yrityksille ja asukkaille.
Yhteistyökuviot Helsingin ja ympäryskuntien välillä ovat keinotekoisia ja kalliita. Liikenneratkaisuja pohditaan taas ihan lähiaikoina. Ehdotettavana on, että pääkaupunkiseudulla matkan pituus ratkaisee maksun hinnan kaupunkien rajoista riippumatta. Koska rajat kaupunkien välillä pikemminkin vahvistuvat lähitulevaisuudessa, on täysin mahdotonta hyväksyä eriarvoisia matkojen hintoja kaupunkien sisällä.
näkyy joskus syntyvän tyhjänpäiväisellä avauksella. Yleisempää on, että asiallinen avaus saa jatkokseen enimmäkseen asiatonta herjanheittoa. Hyvä, että joskus noinkin päin.
Yleisellä tasolla tiedän aika tarkkaan helsinkiläisten suhtautumisen toisiinsa. Itse näytät tarkastelevan asioita mutu-menetelmällä. Vai yritätkö pyyhkäistä olemattomiin kokemukseni tuhansista suomalaisista?
Ei omien kokemusten yleistäminen mitään tietoa ole.
Luuloa se on.
Kuten olen jo sanonut monta kertaa, tiedän johtamisesta aika paljon. Siksi Sauri siinä roolissa erottuu kuin mustetahra valkoisella paperilla.
Mielenkiintoista oli Tammelan mainitsemisesi. Tuli mieleen pari entistä varusmiestä, jotka olivat sieltä. Heissä oli yhteisenä nimittäjänä lievä sotaväkivastaisuus. Lienevätköhän he myös olleet "punikkiperheistä"?
Mikä muuten selittää Tammelan punaisuuden? Äkkiä ajatellen sen luulisi olevat vakaata maaseutua, Keskustan aluetta.
Kyllä avauksissani on kaikesta päätellen vahvaa, sisäistä dynamiikkaa.
Onhan Saurilla ja Korpisella ero. korpinen osai panna asiat tapahtumaan, mikä on johtamisen olennaisin tehtävä.
Etelä-Häme oli vahvaa punikkialuetta kartanoineen ja torppineen; Forssa myös vahva teollisuuspaikkakunta. Moni tehtaan duunari asui mökissään Tammelan puolella. Ja jos pohjoiseen kuljetaan, niin pian päästään Urjalaan ja Honkolan kartanon maille, josta Väinö Linna sai inspitaationsa Täällä pohjan tähden alla -trilogiaansa.
Siis kartanoiden alustalaisuus värjäsi väen punaiseksi. Noin vahvasta kartanoiden vaikutuksesta en ollut kovin hyvin tietoinenkaan.
Anjalan kartanoista olen joskus lukenut. Erityisesti Gertrud von Ungernin tekoja vieläkin muistan.
Pitäisiköhän tehdä matka Etelä-Hämeeseen kesällä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Urjala on tutustumisen arvoinen. Honkolan kartano on edelleen omistajasukunsa hallussa. Ainakin siellä hevosia kasvatetaan. Linnan trilogian pappilakin löytyy ja se silta, jossa kartanon patruuna kirjassa ammuttiin kapinan aikana. Koskelan perheen torppakin on olemassa, tosin se ei ole juuri se, mutta suunnilleen samanikäinen ja nyt museoksi sisustettu. Tammelasta taas löytyy Saaren kartano. Ei hassumpi muinaismuisto sekään siitä, miten parempi väki ennen hoiteli maataloustuotantoa köyhemmän kansan avustuksella. Jos lintubongausta harrastat, niin kaislaisella järvellä pesii kaulushaikaroita. Ainakin ääni törähtää kuuluvasti, vaikkei lintuja näkisikään.
Forssassa ei teollisuutta juuri enää ole, mutta kahden valtatien risteyskaupunkina se näyttää jotenkin pärjälevän. Finlaysonista oli jäljellä enää tehtaanmyymälä kun Forssassa viimeksi jalkauduin autosta 45-6 vuotta sitten
Nuokin kolme on pakko olla jotakin huijausääniä;-)))))
http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;2031;2033;82330
Vantaalla kepu sai viime kuntavaaleissa hieman yli 5 % kannatuksen ja neljä paikkaa 67-henkiseen valtuustoon. Menetti yhden paikan entisistä.
Demarit sen yhdistymisen kaatoi, eikä se mistään puolueesta saanut täyttä kannatusta.
Lienetkö yliluutnanttina evp (tuskin olet koskaan ollutkaan yliluutnatti) mutta typeryksenä olet vielä kepun palveluksessa. Ilmankos kepulla menee huonosti, kun sillä tuollaisia palvelijoita on.
http://www.vaalikone.fi/kunta2008/vaalipiiri.htm?MK=2&VP=92&AA=0
Yritän osoittaa kunnioitusta Vantaalle, historiastaan kuululle ja vakaalle maaseudulle.
paska haisee keväisin kun viljelyksiä lannoitetaan ;)))
Onhan siellä selvästi maatalouteen viittaava alueen nimikin, Karja Vantaa.
euroja maataloustukiaisia ;)))
Vantaalaiset ei äänesät kepua. Helsingin läheisyys on tuonut sinne sivistyksen.
ja hiukka huorahtavat naiset ovat joutuneet vain pakosta pakenemaan vantaalle. demariainesta, helposti sumutettavia.
Enemmän Vantaalle on tullut muita kuin sellaisia härkösiä.
peräti sinä??
tulee kallosi sisäpuolelta;)))
Saatanan homo ja perseapina;)))
hyvää sydämmelle. Paskalaaki tulee hätäsesti.
Luonnollisesti siitä ei synny mitään vahinkoa yhteiskunnalle. Päinvastoin.
sellainen on, jos toteaa paskapäisen perseapinan paskapäiseksi perseapinaksi.
arvottoman elämäsi lopettamista?
Tämä on hyvä päivä siihen. Varmistat vain, että oksa kestää, eikä tule joutavia kuluja yhteiskunnalle.
enhän ole kepulainen
parempi kaikkien kannalta.
Opettajatarkin iloitsisi vilpittömästi.
mutta sinun kyllä kannattaisi kepulaisena yhteiskunnan elättinä tehdä lopullinen
ratkaisu mahdollisiman pian, muutkin kuin opettajasi iloitsisivat vilpittömästi
Ihan ääneen nauraen
voi syytellä omaperäisestä intelligentsiasta.
Ei maksa vaivaa apinoita opettaa pähkinöitä kuorimaan :)
kyllä sinulta varmaan käy niin pähkinöitten kuin banaanienkin kuorinta (vaikka varpailla),
edustathan lajisi (kepu) älymystöä.
Asumusero: Helsinki ja Vantaa muuttaneet jälleen erilleen! 1.2.2011 13:28 Laura Kolbe Helsinki.
Eilisen valtuustokokouksenjälkeen (samaan aikaan Helsingissä ja Vantaalla) olo on kuin krapulaisella tai avioeron kokeneella: hölmistynyt ja hämmentynyt yhdellä kertaa. Miten tässä näin kävi? Parisuhteen luominen kuntien kesken on hankalaa, vaikka järki sanoo: avioitukaa!
On vaikea ymmärtää päätöksenteon hitautta, kun tavoite on kirkas: maat, valtiot ja kansakunnat tarvitsevat pääkaupungin, joka on samalla kertaa alueellisesti eheä ja kansainvälisesti kilpailukykyinen. Koko ja arvovalta kulkevat ykköskaupungin kohdalla käsi kädessä. Meillä moinen on hankala tavoite. Jostain syvältä kumpuaa hiljainen tieto, halu vaalia kunnallista itsemääräämisoikeutta, peruslaissakin mainittua
Eilen sain taas todisteen siitä, että kaikista suomen kielen poliittisista käsitteistä kunta on kiehtovin osa suomalaisten itseymmärrystä. Kaikki merkittävät poliittiset ilmaukset pitävät sisällään tämän sanan (yhteiskunta, suuriruhtinaskunta, kansakunta, eduskunta, ihmiskunta). Sen lisäksi ”kunta” leimaa suomalaista yhteisötunnetta, kuten tiedämme sanoista seurakunta, osakunta, kuppikunta, lautakunta ja osuuskunta. Kielitieteilijät arvelevat, että ”kunta” on vanha sana suomalais-ugrilaisissa kielessä. Kunta tarkoittaa toisiinsa yhteen liittyvien asioiden, ihmisten tai ilmiöiden joukkoa tai ryhmää.
Kunta on vahva arvoa ja arvostusta osoittava käsite, joka edelleen muokkaa yhteisöllistä politiikkaa. Ehkä tässä on selitys sille, miksi meidän on niin vaikea luopua omasta kunnastamme. Ongelmia tulee, kun kunnat ja yhteiskunta marssivat eri tahtia, kuten nyt Vantaalla ja Helsingissä. Politiikan keinoin tilannetta on yritetty ratkaista. Kun 2000-luvun alun historiaa kirjoitettaan, voidaan todeta että Vanhasen/Kivinimen hallitukset ovat käynnistäneet monia hankkeita pääkaupunkiseudun aseman turvaamiseksi kansainvälisessä kilpailussa.
Kaupunkitutkimuksessa korostuu kaupunkiympäristön merkitys alueiden menestymiselle: sitä edistävät palvelut, vireä kulttuuritoiminta, asuminen, liikenne ja fyysinen ympäristö. Potentiaalia ei ole oikein osattu hyödyntää, vaikka hallituksen metropolipolitiikka on tuottanut erilaisia kärkihankkeita muun muassa työperäisen maahanmuuton edistämiseksi, maankäytön ja liikenneratkaisujen yhteen nivomiseksi sekä riittävän asunto- ja tonttitarjonnan turvaamiseksi. Alueen kilpailukykyä toivon mukaan pian vahvistaa myös yliopistouudistus ja sen kärkihanke, Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopiston vahvistuminen.
Asukkaiden mielipide on tärkeä; yhdistämisen selvittämistä kannattavat niin helsinkiläiset kuin vantaalaisetkin. Me teemme uudistuksia, jos ne edistävät kuntalaisten hyvinvointia, ei virkamiehiä tai politiikkoja varten. Rakenteiden lisäksi on syytä kiinnittää huomiota prosesseihin, joiden avulla asiat tehdään paremmin ja tehokkaammin. Se ei aina vaadi rahaa tai rajuja uudistuksia. Usein hyvä kuunteleminen riittää.
Helsingin kehittäminen ei ole vain helsinkiläisten asia, vaan pääkaupunki on koko Suomen asia. Pääkaupunkiseutu ei kilpaile, eikä sen tule kilpailla muun Suomen kanssa. Pääkaupunkiseudun kilpakumppaneita ovat tämän alueen, muun Euroopan ja maailman metropolit. Helsinki on käyntikortti maailmalle ja sen kansantaloudellinen merkitys maallemme on kiistaton. Tämä seutu on koko historiansa ajan tarvinnut muuta Suomea – se on ollut Helsingin kasvun perusta! Mutta myös koko Suomi hyötyy vahvasta ja kilpailukykyisestä pääkaupunkiseudusta.
Minun unelmassani yhtenäinen Helsinki-Vantaa muodostaisi kiinnostavan kulttuurisen kokonaisuuden ja eheän Suomi-kuvan osan: Helsingin vahvat taidelaitokset, pääkaupungin instituutiot ja omat kulttuuripalvelut yhdistyisivät Vantaan, vanhan Helsingin pitäjän historialliseen kulttuurimaisemaan ja fyysisen ympäristöön; syntyisi rauhallisia asuinympäristöjä, vilkkaita keskustoja ja uudenlaista historiallista kerrostuneisuutta. Kestävä yhdyskuntarakenne ja puhdas luonto, urbaani hiljaisuus tulevat olemaan merkittävä kilpailuetu.
http://laurakolbe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60075-asumusero-helsinki-ja-vantaa-muuttaneet-jalleen-erilleen
Mene ja tiedä noiden kaikenmaailman höpöttäjien viisaudesta.
Laura Kristina Kolbe (s. 9. syyskuuta 1957 Bogotá, Kolumbia) on historiantutkija, Helsingin yliopiston Euroopan historian professori, Eteläsuomalaisen osakunnan inspehtori ja Helsingin kaupunginvaltuutettu.
Laura Kolbe on työskennellyt useiden historiikkihankkeiden parissa. Hän valmistui maisteriksi 1982 ja väitteli tohtoriksi 1988 Kulosaaren huvilakaupungin historiasta. Vuosina 1989–1996 hän toimi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historiantutkijana ja julkaisi kaksi osaa ylioppilaskunnan historiaa. Vuosina 1996–2001 hän toimi Helsingin kaupungin historiatoimikunnassa ja kirjoitti kunnallispoliittisen osuuden Helsingin historia vuodesta 1945 -kirjasarjaan.
Kolbe on toiminut Helsingin yliopiston historian laitoksella dosenttina vuodesta 1995, ja vuoden 2006 alussa hänet nimitettiin Helsingin yliopiston Euroopan historian professoriksi.
Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Kolbe lähti sitoutumattomana keskustan listoilta ehdokkaaksi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Hän tuli valituksi valtuustoon 1 218 äänellä, joka oli koko keskustan listan paras tulos. Kolbe on myös Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laura_Kolbe
Että siis hyvin paljon viisaampi kuin sinä (kukapa muuten ei sitä olisi)
sitoutumattomana kepun listoilla. On ihan viisas ihminen. Samaa ei voi sanoa avaajasta.
kepulaisen leimaa joutuu kantamaan koko ikänsä. Kova kohtalo hetkellisen ajattelemattomuuden takia. Onhan kapikin edelleen kepuleille demari, kun oli sitoutumattomana ehdokkaana demarien listoilla 40 vuotta sitten.
Onhan Kolbe näköjään koulun penkillä istunut pitkään, opettanut ja tutkinutkin asioita. Se on selvää, mutta mitä tekemistä sillä on viisauden kanssa? Siitä voidaan olla monta mieltä.
Itse näen viisauden mm. kykynä hahmottaa kokonaisuuksia ja sen osia sekä niiden funktiota toisiinsa nähden. Käsittääkseni Kolbella ei tuollaista kykyä ole, on vain suppea tietämyksen ala hallussa.
Viisautta on myös kyky sosiaaliseen kanssakäymiseen, joka Kolben tyyppisillä ihmisillä ei perustu aitoon hedelmälliseen vuorovaikutukseen.
Kaikenkaikkiaan näen viisauden kokonaisvaltaisena ominaisuutena, jossa teoria ja käytäntö lyövät sopusointuisesti kättä. Liiallinen teorian opettelu, vailla käytännön syventämistä ei ketään viisaaksi tee.
Sinullakin näyttää pahasti närästävän, ota ruokasoodaa, veteen sekoitettuna.
P.S. Viisauteen liittyy myös älykkyys. Eräs muoto siitä on kyky hahmottaa ja toteuttaa ratkaisu ongelmatilanteessa, jota et aiemmin ole kokenut.
Kerron mielelläni lisää, jospa Sinäkin viisastuisit?
olevasi erityisen kyvykäs johtaja, niin kerroppa vihdoin, mistä olet sellaisen pätevyyden saanut. Et ainakaan armeijasta, kun olet päässyt urallasi vain yliluutnantiksi. Joukkueen johtajina ylimmillään ne ylilutit toimii, yrittää vain parhaansa mukaan toimeenpanna niitä käskyjä, joita ovat saaneet komppanian päälliköltä, jotka on kapteeneita. Kapteenit jotain johtamaankin pääsee, ainakin niitä yliluutnantteja, vaikka herra se vielä heilläkin on, jonka käskyjä ne toteuttaa.
Minulla näyttää olevan erinomainen geneettinen perimä, riittävästi teoriatietoa ja runsaasti käytännön kokemusta johtajana. Terävöitymiseni on tapahtunut tuhansien kouluttamieni ja johtamieni ihmisten vaikutuksesta.
Yleistietämystäni ja kokonaisuuden hahmottamiskykyäni on kovasti ihmetelty, ei suotta. Venäjä on osaamisaluettani, aina vaiston tasolle saakka.
En leuhki, totean vain asioiden tilan.
kun olet vain kepuryssä, vaikka rajan pinnassa kai asutkin.
Romahduksen partaalla, sen katu, viemäröinti ja vesijohto verkosto on suurimmaksi osaksi satavuotta vanhaa. Kaikki uusiminen ja korjaaminen jäänyt aivan pintapuoliseksi tuhertamiseksi. Edessä on useiden miljaardien eurojen kustannukset, kun niitä aletaan laittamaan nyky vaatimusten tasolle.
Sama kohtalo on keskustan rakennuskiinteistöillä, rahaa menee rutkasti jos aiotaan pitää ne kunnossa.
Tässä suhteessa ymmärrän Vantaan kielteisen kannan kuntaliitokseen, kuka haluaisi vapaehtoisesti mennä noin holtittoman pääkaupungin maksumieheksi, kun omassa kunnassakin on valtavasti korjaus töitä.
Muussa tapauksessa kuntaliitokset ovat tervetulleita, kun ne tapahtuvat tasavertaisuuden pohjalta.
Näin säästöjäkin saadaan syntymään esim, Espoo - Vantaa olisi mielestäni sopivat liitos kumppanit.
asia on.
Helsingissä on Kokkariporvarijohto, ja Vantaalla ilmeisesti punaporvari.
nyt nuo punaporvarit eivät halua luopua vallasta, mkikä olisi edessä, jos vantaa liittyisi Helsinkiin. Ei olisikaan enää jokaiselle ketkulle suojatyövirkaa.
noin nuo Kapin metropolihaaveet karahtivat kiville omiensa toimesta.
on se vaan kumma, että kyllä maaseutua ollaan yhdistämässä kymmenien kilometrien päässä olevaan pikkukaupunkiin, mutta yhden ja saman kivikolhoosin pitää olla toiselta laidalta toisen nimisen kuin toisen, ja Kauniaisen siinä sisälläkin omine hurrikoijareineen.
Tuollainen päällekkäisyyshän olisi jo ajat sitten pitänyt liittää yhdeksi hallintokokonaisuudeksi, mutta kun on olemassa vallanahneet demari punaporvarit, niin pyrokratiahan pitää tietenkin säilyttää,l jotta on demujen lahnaperseille suojatyövirkoja.
Jos Espoo ja vantaa liittyvät yhteen, niin eipä ole Helsinki sittten enää kauaa Suomen suurin kaupunki, vaan veroäyriään pilviin hinaava saneraauskohde.
Eli nyt näyttä siltä, että maaseudun autioittaminen on parasta lopettaa minkään metropolihaaveen toteuttamiseksi.
Hesalaiset ovat suuruudenhulluudessaan astumassa omaan miinaansa.