Olen tapaillut erästä tyttöä pari kuukautta, aluksi kaikki oli hyvin ja annettiin toisillemme paljon huomiota sekä julkisilla paikoilla (kadulla, yöklubeilla jne.) että kotosalla.. Sitten hänen työkaverinsa näki meidät ja huomionosoitukset jäivät siihen. En saa edes koskea häntä kadulla tai edes täysin tyhjässä puistossa missä ei ole ketään ympärillä! Hän ei myöskään ottanut minuun minkäänlaista kontaktia juhlissani jotka järjestin kotonani ystävien kesken (ja kaikki kaverini tietää ja ovat täysin ok asian kanssa) Muutenkin vaikuttaa että on vetäytynyt nykyisin enemmän tunteistaan, peruu yhteisiä suunnitelmiamme jne..
Itse tarvitsen paljon kosketuksia, enkä välitä mitä muut ajattelee jos tykkään toisesta! Itse tunnen että olen enemmän kiintynyt tähän tyttöön mutta hän vaikuttaa jotenkin etäisemmältä kuin aluksi.. sanoo että hänen mielestään se on luontainen kehitys parisuhteessa! Mun mielestäni täysin päinvastoin, luontainen vetäytyminen!
Rakastan halimista, pussailua (mielestäni suhde kuolee jos ei ole minkäänlaista kosketusta paitsi seksin aikana), itse tykkään kyllä jutella myöskin mutta en jaksa koko aikaa jaaritella samoja asioita, ja tyttöni taas tykkää puhua ja analysoida asioita. Tarvitsen fyysistä läheisyyttä ja huomiota vastapainoksi, ja rakastan myös sitä antaa.
Mikä tytölläni mahtaa olla? Tunnen oloni torjutuksi usein.. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa, voiko toimia? Riitojakin on ollut asiasta, ei kovin lupaavaa kun 2kk tapailtu..
Itse tarvitsen paljon kosketuksia, enkä välitä mitä muut ajattelee jos tykkään toisesta! Itse tunnen että olen enemmän kiintynyt tähän tyttöön mutta hän vaikuttaa jotenkin etäisemmältä kuin aluksi.. sanoo että hänen mielestään se on luontainen kehitys parisuhteessa! Mun mielestäni täysin päinvastoin, luontainen vetäytyminen!
Rakastan halimista, pussailua (mielestäni suhde kuolee jos ei ole minkäänlaista kosketusta paitsi seksin aikana), itse tykkään kyllä jutella myöskin mutta en jaksa koko aikaa jaaritella samoja asioita, ja tyttöni taas tykkää puhua ja analysoida asioita. Tarvitsen fyysistä läheisyyttä ja huomiota vastapainoksi, ja rakastan myös sitä antaa.
Mikä tytölläni mahtaa olla? Tunnen oloni torjutuksi usein.. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa, voiko toimia? Riitojakin on ollut asiasta, ei kovin lupaavaa kun 2kk tapailtu..
Vastaukset 3
Vanhimmat
säikähti kun työkaveri näki ja jos hän on kovin nuorikin ja epävarma asioista se saattaa sitten johtaa tuollaiseen. Parasta nyt vain puhua asia läpi, kerrot miltä sinusta tuntuu ja hän kertoo oman puolensa ja sitten katsotte haluatteko löytää yhteise sävelen tässä asiassa vai lopetatteko epätyydyttävän suhteen alkuunsa ennen kuin se venyy ja huononee niin että mitään hyvää ei edes muista olleen.
Ei näitä asioita voi muuten ratkaista kuin sen kyseisen henkilön kanssa. 2kk seurustelu on niin alkua että siinä saattaa olla kyseessä mitä vain. Asia pöydälle ja lopetatte tuhlaamasta kummankin aikaa jos näette asiat ihan erilailla.
kiitos kommentistasi, älyttömintä tässä tosiaan on se, että tyttöni on mua vanhempi, täyttää tänä vuonna 30. Ja on ollut pitemmässä suhteessa naisen kanssa kuin minä kenenkään exäni kanssa. On näköjään kuitenkin päättänyt ilmeisesti elää koko elämänsä puoliksi kaapissa, ehkä olisikin tosiaan vakavan juttelun paikka.. itse kun en voi/pysty kaapissa elämään, se tukahduttaa liikaa.
mutta vaikka sun tyttös on sua vanhempi ja jo kolmenkymmenen, hän ei ole välttämättä kypsempi sinua!