kultakauppaa.Siitäkös vaimo riemastui,että nyt se ostaa pitkästäaikaa jonkun kultakorun
Niin mentii sitten kultakauppaa,sanottiin päivää ja myyjäkysyi ,mitenkä voin palvella johon mies vastasi, teillä oli ilmoitus, että ostatte kultaa mitähän maksatte tästä minun kullasta.
Niin mentii sitten kultakauppaa,sanottiin päivää ja myyjäkysyi ,mitenkä voin palvella johon mies vastasi, teillä oli ilmoitus, että ostatte kultaa mitähän maksatte tästä minun kullasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mies huusi vaimolleen: "Alahan akka pakata,voitin lotossa 2.miljoonaa". Vaimo siihen:"Pakkaanko ranta-vai kaupunkivaatteet?"Mies:Aivan sama kunhan häivyt elämästäni 5min sisään.
.. niin se tuli nyt mitattua. Hei ja hopleijaa - kaikki avioliitossa elävät. Sinäkin. Otahan pari milliä, ja saat ystäviä roppakaupalla - entäpä, kun ne ovat tuhalttu - on se "ihana, entinen eukko" tai minulle sopiva "ukko" vielä tallessa, vai olisiko?
Olihan se hauska vitsi, mutta mites jatko ja tosielämä?
Tuon kullan kauppaamisen voi ymmärtää myös arvon annoksi. Hieman enemmän ajattelua se vain vaatii, todennäköisesti koko vitsi pitäisi osata kertoa toisin - tai kuulijajoukon pitäisi vaihtua.
Onko oma kulta minkään maallisen mammonan veroinen? Tai, onko mikään maaallinen mammona oman kullan veroinen? Onko joku jonkin arvoinen vai kenties arvokkaampi? Miksi edes olisi arvottomampi?
Onko meillä oikeutta muuttaa kieltä ja sen ymmärtämistä? Kenen tulkinta on tosi?
Tilannehan on kultasepälle ongelmallinen. Jos hän tarjoaa rahaa, saattaa asiakas loukkaantua ala-arvoisesta tarjouksesta. Onko kultasepällä varaa määritellä hintaa? Jos hintaa yleensäkin lähtee "hakemaan", loukkaantuuko oma kulta? Kuka ei osaa tunnistaa omaa tai toisen arvoa? Onko tämä vain kahden asiakkaan testi kultasepälle?
Kiperä tilanne myyjälle tosissaan. Edessä mies ja tämän upea kulta. Vieläpä pitäisi leipä saada pöytään ja tehdä siis kaupat? Kuinkahan sitä toimisi?
Myyjä varmaan päätti kehaista. "Sinullapa on korea kulta. Nuori ja kaunis, silmät timantin kirkkaat ja kasvot pelkkää kultaista hymyä!" myyjä kehaisi, ja jatkoi "Valitettavasti parempaa en löydä enkä parempaan pystyisi itsekkään! Kyllä on kultasi oikein osannut valita omansakin. Minulla on vain näitä metallisia."
Myyjä esitteli koruja ja jatkoi: "Nämä eivät puhu eivätkä pukahda, mutta ainahan heillekin voi kavereita hankkia. Olisiko Teillä jotain jota haluaisitte harkita?" Mies kuunteli hymyillen myyjää ja vastasi: "Totta puhuit kun sanoit että parempaan et pystyisi. Kyllä on kultani minut monesti pelastanut ja terveenä pitänyt. Siksipä ajattelinkin ostaa lajaa kullalleni. Valitkoon hän itse!"
ja sitten se onnellinen loppu. kulta sai korun kalliin ja antoi pusun pal...hkatalon pihkaaa..., mies maksoi ja pussas takas, ja myyjälle tuli läskiä leivän päälle. kaikki tämä hyvä siitä että vaimo jaksoi hymyillä. tulispäinen naapurin rouva olis siis jääny ilman korua, mies ilman pusua ja myyjäkin olisi laihempi. se surullinen loppu siis. että mites näihin asioihin pitäisi aina suhtautua?
yäh yäh he