Itse en näe Ahvenamaan ja Manner-Suomen taloudellista epätasapainoa johtuvaksi juuri kuntataloudesta vaan enimmältään itsehallinto-orgaanien aiheuttamista lisäkustannuksista ja ehkäpä yleisestikin valtion henkilöstön suuremmasta määrästä mantereeseen verraten. Tietenkin tulee alueellisdia tulonsiirtoja arvioitaessa ottaa huomioon maakunnan elinkeinotukien rakenne (maatalous, merenkulku) joka aiheuttaa eroa näissä suhteissa Manner-Suomeen nähden
Ahvenanmaan kuntien talouden osalta todettakoon, että maakunnan kuntien toimintamenot ovat noin 147 miljoonaa euroa. Kunnallisten verojen osuus on 84 miljoonaa euroa ja maakuntaosuuden (landskapsandel) osuus on noin 40 miljoonaa miljoonaa euroa, jolloin loput katetaan toimintatuotoilla ja lainanotolla. Vertailukohtana toisin esille maakuntaan nähden asukasaluvultaan samankokoisen noin 27.000 asukkaan Savonlinnan kaupungin, jonka toimintamenot ovat 150 miljoonaa euroa, jossa verotulot ovat 85 miljoonaa ja valtionosuudet 37 miljoonaa. Äkkikatsomalta kuntien osalta voitaisiin puhua samankaltaisesta talousrakenteesta, mitä kuitenkin hämärtää se, että Ahvenanmaan kuntien terveyden- ja sairaanhoidon kustannukset noin 81 miljoonaa euroa kustannetaan maakuntahallituksen budjetista, ei kuntien. Siis yhteenlaskien sairaanhoito mukaan lukien sen toimintamenot olisivat 147 miljoonaa 81 miljoonaa eli 228 miljoonaa suuremmat verrokkiin Savonlinnan nähden.
Erittäin mielenkiintoista on myös verrata Ahvenanmaan kunnissa olevan henkilöstön määrää ja ylipäätään julkisen sektorin henkilöstön määrää mantereen vastaavaan määrään. Nojaan tietoihin vuodelta 2008 (ÅSUB rapport 2009).
Ahvenanmaan kuntien henkilöstömäärä oli viimeisimmän selvityksen mukaan 1837 henkeä eli 67 henkilöä 1000 asukasta kohden ja 13,7 % koko työvoimasta. Manner-Suomessa lukumäärä oli noin 500.00 ja 96 henkilöä 1000 asukasta kohden. Näyttäisi näin ollen siltä, että kuntien henkilöstörakenne olisi Ahvenanmaalla jopa Manner-Suomea keveämpi. On kuitenkin muistettava se, että näihin lukuihin ei sisältyne maakunnallisen sairaanhoito-ja terveystoimen 1066 henkeä, Tarkistan asian. Muualla Suomessa vastaavat tehtävät kuuluvat kunnille ja kuntayhtymille. Olisi siten syytä todeta, että kunnallisen sektorin työvoimaosuus kokonaistyövoimasta nousee noin 2800 henkilöön eli hieman yli 100 henkilöön 1000 asukasta kohden eli hieman yli maan keskiarvon.
Pienten kuntien osalta näyttää olevan toiminallista yhteistoimintaa muun muassa koululaitoksen yhteisiä yksiköitä ja vanhusten hoitopaikkoja esimerkkeinä.
Kuitenkin tulee muistaa se, että koko julkisen sektorin, siis myös valtionhallinnon, huomioiden eroja on mantereen ja maakunnan välillä. Tätä tarkastellen julkisen sektorin palveluksessa on Manner-Suomessa 125 henkilöä 1000 asukasta kohden eli 23,6 % työvoimasta. Ahvenanmaalla julkisen sektorin osuus on 183 henkilöä 1000 asukasta kohden eli 37,1 %. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsissa vastaava suhde on 29,9 % työvoimasta.
Julkisen hallinnon henkilöstön määrällinen eroavuus pääosin johtunee ennen kaikkea näistä itsehallinto-orgaaneista (maakuntapäivistä, maakuntahallituksesta ja lääninhallituksesta) ja ylipäätänsä suuremmasta valtion hallinnon henkilöstön suhteellisesta määrästä mantereeseen nähden ei niinkään lukuisista kunnista.
Oma käsityskantani on se, että kuntarakennetta tulee ehdottomasti Ahvenanmaalla jossain määrin tiivistää, mutta on ennen kaikkea jatkettava kuntien yhteisten toimintojen kehittämistä. Selvää on tietenkin se, että saaristoisuus aiheuttaa merkittäviä kustannuspaineita palveluiden tuottamisessa mantereen olosuhteisiin verraten. Kuntien yhdistäminen kuitenkin vaikuttaa yleishallinnon kustannuksia vähentävästi kuntien keskushallinnon virkarakenteen tiivistyessä
Ahvenanmaan kuntien talouden osalta todettakoon, että maakunnan kuntien toimintamenot ovat noin 147 miljoonaa euroa. Kunnallisten verojen osuus on 84 miljoonaa euroa ja maakuntaosuuden (landskapsandel) osuus on noin 40 miljoonaa miljoonaa euroa, jolloin loput katetaan toimintatuotoilla ja lainanotolla. Vertailukohtana toisin esille maakuntaan nähden asukasaluvultaan samankokoisen noin 27.000 asukkaan Savonlinnan kaupungin, jonka toimintamenot ovat 150 miljoonaa euroa, jossa verotulot ovat 85 miljoonaa ja valtionosuudet 37 miljoonaa. Äkkikatsomalta kuntien osalta voitaisiin puhua samankaltaisesta talousrakenteesta, mitä kuitenkin hämärtää se, että Ahvenanmaan kuntien terveyden- ja sairaanhoidon kustannukset noin 81 miljoonaa euroa kustannetaan maakuntahallituksen budjetista, ei kuntien. Siis yhteenlaskien sairaanhoito mukaan lukien sen toimintamenot olisivat 147 miljoonaa 81 miljoonaa eli 228 miljoonaa suuremmat verrokkiin Savonlinnan nähden.
Erittäin mielenkiintoista on myös verrata Ahvenanmaan kunnissa olevan henkilöstön määrää ja ylipäätään julkisen sektorin henkilöstön määrää mantereen vastaavaan määrään. Nojaan tietoihin vuodelta 2008 (ÅSUB rapport 2009).
Ahvenanmaan kuntien henkilöstömäärä oli viimeisimmän selvityksen mukaan 1837 henkeä eli 67 henkilöä 1000 asukasta kohden ja 13,7 % koko työvoimasta. Manner-Suomessa lukumäärä oli noin 500.00 ja 96 henkilöä 1000 asukasta kohden. Näyttäisi näin ollen siltä, että kuntien henkilöstörakenne olisi Ahvenanmaalla jopa Manner-Suomea keveämpi. On kuitenkin muistettava se, että näihin lukuihin ei sisältyne maakunnallisen sairaanhoito-ja terveystoimen 1066 henkeä, Tarkistan asian. Muualla Suomessa vastaavat tehtävät kuuluvat kunnille ja kuntayhtymille. Olisi siten syytä todeta, että kunnallisen sektorin työvoimaosuus kokonaistyövoimasta nousee noin 2800 henkilöön eli hieman yli 100 henkilöön 1000 asukasta kohden eli hieman yli maan keskiarvon.
Pienten kuntien osalta näyttää olevan toiminallista yhteistoimintaa muun muassa koululaitoksen yhteisiä yksiköitä ja vanhusten hoitopaikkoja esimerkkeinä.
Kuitenkin tulee muistaa se, että koko julkisen sektorin, siis myös valtionhallinnon, huomioiden eroja on mantereen ja maakunnan välillä. Tätä tarkastellen julkisen sektorin palveluksessa on Manner-Suomessa 125 henkilöä 1000 asukasta kohden eli 23,6 % työvoimasta. Ahvenanmaalla julkisen sektorin osuus on 183 henkilöä 1000 asukasta kohden eli 37,1 %. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsissa vastaava suhde on 29,9 % työvoimasta.
Julkisen hallinnon henkilöstön määrällinen eroavuus pääosin johtunee ennen kaikkea näistä itsehallinto-orgaaneista (maakuntapäivistä, maakuntahallituksesta ja lääninhallituksesta) ja ylipäätänsä suuremmasta valtion hallinnon henkilöstön suhteellisesta määrästä mantereeseen nähden ei niinkään lukuisista kunnista.
Oma käsityskantani on se, että kuntarakennetta tulee ehdottomasti Ahvenanmaalla jossain määrin tiivistää, mutta on ennen kaikkea jatkettava kuntien yhteisten toimintojen kehittämistä. Selvää on tietenkin se, että saaristoisuus aiheuttaa merkittäviä kustannuspaineita palveluiden tuottamisessa mantereen olosuhteisiin verraten. Kuntien yhdistäminen kuitenkin vaikuttaa yleishallinnon kustannuksia vähentävästi kuntien keskushallinnon virkarakenteen tiivistyessä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Totesin näin: Siis yhteenlaskien sairaanhoito mukaan lukien sen toimintamenot olisivat 147 miljoonaa 81 miljoonaa eli 228 miljoonaa suuremmat verrokkiin Savonlinnan nähden" Tämä on lipahdus. Kokonaissumma on tuo 228 miljoonaa, jos mukaan luetaan kuntien toimintamenot terveydenhoidon kustannukset. Määrä on verrokkiin Savonlinnaan nähden 78 miljoonaa suurempi. Siis joka tapauksessa löysää on olemassa myös Ahvenamaan kuntataloudessa. Mutta tämä korjauksena äskeiseen,
Nettisveko Ionin selvitykset kyllä tiedetään! Hän lukee tilastoja, kuin piru raamattua.
Edesmenneen Rautalapion kanssa Ioni sai keinotekoisen kaksikielisyyden kustannukset tippumaan johonkin muutaman kymmenen miljoonan kokoluokkaan. Nämä kaksi nettisvekoa laskivat kuluiksi vain tienviitat ja monisteet.
Johonkin se valtava tukiylijäämä vain Ahneidenmaalle uppoaa. Affenat saavat rauhassa manipuloida tilastoja, mutta ei totuus mihinkään muutu.
"Johonkin se valtava tukiylijäämä vain Ahneidenmaalle uppoaa. Affenat saavat rauhassa manipuloida tilastoja, mutta ei totuus mihinkään muutu."
Sylttitehdas löytyy ehkä varmemmin tukien antajilla kuin vastaanottajalla.
Ionin aloituksessa en kyllä löytänyt mitään "nettisvekoiluun" viittaavaa.
Kehottaisin silti nimimerkkiä tarkemmin paneutumaan kirjoituksiin.
Helsingfors Dagbladet eli Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan kutsui Ahneidenmaata käenpoikaseksi. Syynä kirjoituksen mukaan on se, että huolimatta vauraimman alueen asemasta se saa eniten tukia asukasta kohden Suomessa.
Hesarin päätoimittaja ei varmasti ole fennomaani, pikemmin päinvastoin. Hesarilla on avustajinaan talousasiantuntijoita eli luvut tuskin olivat hatusta vedetyt. Nuo asiantuntijat varmasti otttavat huomioon kaikki Ahneidenmaan talouden erityispiirteet.
Ottaen huomioon vielä HS:n ruotsinmielisyyden olen taipuvaisempi uskomaan sen tietoja kuin arvoisan nettisvekon.
Olet varmaan oikeassa että Ahvenamaa on nettosaaja valtion rahavirtojen suhteen. Ainakin viime vuosina tilanne on ollut näin. Onko sitten kyseessä valtion tukirahasta en tiedä. Ehä nimimerkki Ioni tietää asiasta enemmän? Osa näistä tukirahoista voivat tosin olla ns. EU tukiaisia.
Joka tapauksessa Ahvenanmaalaiset itse eivät voi olla syyllisiä tähän tilanteeseen. Ratkaisu ongelmaan löytyy varmasti Suomen mantereella.
Kyllä siitä keskustellaan myös Ahvenanmaalla. Ongelmana taitaa ola Maarianhamina (urbaani kunta) vastaan "pääsaaren" muut kunnat sekä vielä saaristokunnat joilla on täysin eri lähtokohdat. Maakuntahallitus on erittäin Maarianhaminakeskeinen. Jos kaikki kunnalliinen päätöksenteko keskitettäisiin väestöltään suurimpaan Maarianhaminaan niin varsinkin saariston asukkaat kärsisivät. Varmaan Maarianhaminalaisille tärkeämpi asia on Torggatanin jouluvalaistus kun Karlbyn kyläkoulun remontti Kökarsissa. Ongelma on siis lähinnä varojen allokoimisessa ja "enemmistön diktatuurissa". Samoja ongelmia löytyy myös mantereella kuntien yhdistämisen jälkeen. Esimerkkinä Länsi Turnunmaan "kaupungissa" jossa päätöksenteko on keskittynyt Paraisille Iniön, Houtskarin ja Korppoon menetettyä omaa päätösvaltaansa omissa asioissa.
Saaristo on luonnollisesti ongelmallinen alue. Kunnallisten palvelujen järjestämisen suhteen se on varsin haasteellinen tilanne. Kun asutusta, joka tarvitsee kunnallisia palveluja, asuu liikenteellisesti rikkinäisellä saaristoalueilla, voidaan joutua tilanteeseen, jossa joudutaan pitämään yllä enemmän toimintayksiköitä (kouluja, vanhainkoteja yms.) monessa paikassa ja pienempinä kuin pelkästään väestöpohjan kannalta ajatellen olisi tarkoituksenmukaista ja järkevää. Tästä kustannusongelmasta lienee esimerkki peruskouluopetuksen kustannus/oppilas Ahvenanmaalla, joka on noin 11.500 euroa.
Sinänsä kuntien yleishallinnon kustannukset maakunnassa ovat noin 9 miljoonaa, josta Maarianhaminan osuus noin 1,5 miljoonaa. Tämä osuus tulisi tietenkin huomattavissa määrin pienenemään. Epäileväisempi olisin palvelutuotannon kustannusten suhteen. Nythän tietenkin tulisi edelleen kannustaa kuntia pitämään yhteisiä, kouluja, vanhainkoteja jne. silloin kun sellaisen järjestäminen on mahdollista. Aina se ei ole vain mahdollista. Tuskinpa saaristoalueen kuntalaiset haluaisivat kunnallisen päivähoidon olevan Maarianhaminassa tai että peruskoulun ala-astelaiset matkustaisivat päivittäin Maarianhaminaan. Ymmärrän kyllä palvelutuottamisen lähtökohtaisen kustannushankaluuden; mutta ratkaisuja tehostamiseen tulee etsiä. Välttämättä se ei ole yhden kunnan ratkaisu, vaikkakin kuntarakenteen tiivistämiseen voi olla aihetta.
Joka tapauksessa sielläkin tulee ottaa "löysät pois" kulurakenteesta. Skär4erverin mainitsemat alueintrigit ovat tuttu ilmiö joka puolella Suomea.
Mieleen tulee ajatusmallina ns. pääsaaren kuntien yhdistyminen Maarianhaminaan.