Moi taas
Ajattelin kirjoitella tänne kun on aika vähissä lähipiirissä ihmiset jotka paniikkihäiriötä tajuaa. Kirjoittelinkin tuossa jo aikaisemmin.
Aamulla kun herää voi olla ihan ok olo, mutta sitten pitää taas ruveta miettimään sekoanko minä, tulenko hulluksi ja kestänkö minä tämän olon. Kauheita ajatuksia, joilla oikein märehtii. Olen pystynyt käymään töissä mikä on varmaan raskaudestaan huolimatta hyvä niin on ainakin jotain muuta miettimistä hetkittäin.
Tuntuu, että nyt näitä ajatuksia ja paskaa sitten kelaillaan lopun ikää ja se tuntuu murskaavalta. Takaraivossa on tieto, että kyllä tästäkin selvitään, mutta paniikki ja ahdistus nousevat aina päällimmäiseksi. Tätä on kestänyt nyt pari viikkoa ja lääkäriltä on ensiapua haettu.
olen eroamassa avoliitosta ja minulla on lapsiakin. Ero tuntuu tosi pahalta, sanoisinko yllättävän pahalta vaikka se on ollut tiedossa jo jonkin aikaa.
Pääsen ekan kerran psykologille juttelemaan ensi maanantaina, notta eiköhän se selvennä ajatuksia ja helpota oloa. Yleensä tieto siitä, että homma on hoidossa rauhoittaa.
Nyt olis kiva jos saisi vetäytyä talviunille tuonne kesäkuulle asti ;)
Tähän paniikkihäiriöön ja ahdistuneisuuteen ilmeisesti kuuluu, että tuntee olevansa tosi yksin asiansa kanssa vaikka juttukaveri löytyisikin? Tsemppia kaikille, jotka samanlaisten ajatusten kanssa odottaa aikaa parempaa.
Ajattelin kirjoitella tänne kun on aika vähissä lähipiirissä ihmiset jotka paniikkihäiriötä tajuaa. Kirjoittelinkin tuossa jo aikaisemmin.
Aamulla kun herää voi olla ihan ok olo, mutta sitten pitää taas ruveta miettimään sekoanko minä, tulenko hulluksi ja kestänkö minä tämän olon. Kauheita ajatuksia, joilla oikein märehtii. Olen pystynyt käymään töissä mikä on varmaan raskaudestaan huolimatta hyvä niin on ainakin jotain muuta miettimistä hetkittäin.
Tuntuu, että nyt näitä ajatuksia ja paskaa sitten kelaillaan lopun ikää ja se tuntuu murskaavalta. Takaraivossa on tieto, että kyllä tästäkin selvitään, mutta paniikki ja ahdistus nousevat aina päällimmäiseksi. Tätä on kestänyt nyt pari viikkoa ja lääkäriltä on ensiapua haettu.
olen eroamassa avoliitosta ja minulla on lapsiakin. Ero tuntuu tosi pahalta, sanoisinko yllättävän pahalta vaikka se on ollut tiedossa jo jonkin aikaa.
Pääsen ekan kerran psykologille juttelemaan ensi maanantaina, notta eiköhän se selvennä ajatuksia ja helpota oloa. Yleensä tieto siitä, että homma on hoidossa rauhoittaa.
Nyt olis kiva jos saisi vetäytyä talviunille tuonne kesäkuulle asti ;)
Tähän paniikkihäiriöön ja ahdistuneisuuteen ilmeisesti kuuluu, että tuntee olevansa tosi yksin asiansa kanssa vaikka juttukaveri löytyisikin? Tsemppia kaikille, jotka samanlaisten ajatusten kanssa odottaa aikaa parempaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on ollut jo 4 vuotta ja ei helpota. Olen syönyt jo tuon ajan pamia mutta ei se enää tehoa ja se halutaan lopettaakkin. Miten lie sitten pärjää. Tuntus että hermosto on jotenkin sekaisin. Jatkuva ahdistus pääasiassa mutta joskus on toki naurun ja hilpeyden hetkiäkin.
Mulla kans sama ongelma, heti kun herää aamulla miettii miten ahdistunut tulee olemaan loppupäivän ja välillä iskee pientä paniikkia eli tulee hiki ja sydän hakkaa jne.. Saispa tän jatkuvan oman olon tarkkailun pois.
itseäni taas ahdistaa se että mikään ei tällä hetkellä ahdista itseäni. taitaa kuulostaa oudolta mutta totta tuo on. aina kun minulla on edes jotain tärkeähköä ajateltavaa minua ei ahdista, mutta taas kun ei ole mitää stressattavaa niin ahdistus iskee... aika lievänä onneksi, eikä paniikkiakaan ole paljoa ollut mutta ärsyttävän paljon silti ahdistaa aina välillä. sellaisen vihjeen annan kaikille jotka tästä paskasta kärsivät, että kun alatte miettimään että mikäköhän tänään mua vois ahdistaa, niin yrittäkääpä olla miettimättä mitään tai yrittäkää miettiä jotain edes vähän positiivista mitä tänään voisi tapahtua, ja ajatelkaa, että ei minua oikeasti mikään ahdista, luulen vain niin että kaikki asiat ahdistaa. kuulostaa erittäin vaikealta ja sitä se on, mutta jos tässä asiassa onnistuu elämä sujuu paljon paremmin ja rennommin, kannattaa koettaa, mutta voin sanoa että tuo vaatii erittäin kovaa mielenvahvuutta, itse olen tuossa asiassa jo jotenkin onnistunut :) tsemppia kaikille tuon kokeilemiseen ja selviämään tästä hienosta elämästä mikä meille on annettu :)
Hei te kaikki !
Täällä myös yksi paniikkioireinen ja ahdistuksesta ENNEN kärsivä...
Pääsis ahdistuksesta pois kun aloin etsimään elämääni vain kaikkea hyvää..en katsellut paljoakaan uutisia,jätin katsomatta kaikki sarjat joissa oli vähänkään draamaa, jätin pois kauhuelokuvat, aloin käyttämään värikkäitä vaatteita mustien sijasta, menin aikaisin nukkumaan ja ulkoilin, pidin mahdollisimman paljon yhteyttä ystäviini jne. Ja se, että jos teillä oikeasti elämässä kaikki on muuten hyvin niin ajatelkaa aamulla näin '' MIKSI MINUA AHDISTAA, KUN KAIKKI ELÄMÄSSÄNI ON HYVIN! SE ON VAIN MINUN OMA KEKSIMÄ ONGELMA JA TÄNÄÄN SE LOPPUU JA YRITÄN OLLA AHDISTUMATTA!'' Minä aloin yksi aamu miettimään juuri tätä, että miksi olen ahdistunut kun kaikki minun elämässäni juuri sillä hetkellä oli todella hyvin! Paremmin ei voisi ollakkaan. Teidän pitää takertua siihen kiinni mikä teitä ahdistaa ja yrittää poistaa se elämästänne.
Olen itsekin ihmetellyt miksi ahdistaa ja pelottaa vaikka kaikki on hyvin.Voisiko olla menettämisen pelkoa?
Minä ainakin mietin että kun elämässä on ollut vaikeitakin aikoja ja sitten kun kaikki on jees ja vaikeudet takanapäin niin tulee pelko siitä että milloin se seuraavaa katastrofi iskee ja jos ei mitään ulkoista pelättävää ole niin sitä sitten alkaa keksiä niitä sairauksia koska on niin hiton vaikea uskoa ja luottaa siihen että elämässä todellakin voi joskus olla kaikki hyvin.Kuulostaako yhtään järkevältä?
Samoin! Enpä voinut uskoa silmiäni kun luin ekan lauseesi. Mulla sama ongelma, eli alkaa ahdistaan se, jos mikään ei ahdista! Jos jonku aikaa mennyt ns. hyvin, alkaa miettiä et onkohan kaikki asiat nyt hyvin ku mua ei ahdista?! Ja siitäpä se sit lähtee ahdistuskierre taas. Tuntuu jotenkin et mulla ei ois "oikeutta" olla iloinen ja onnellinen vaikka huolen häivää! Tuntuu et koko ajan pakko olla jonkulainen ahdistus päällä, milloin mistäkin asiasta. Miten tämmösestä ajatusmaailmasta pääsee eroon?
Samantyyppisiä tuntemuksia ja oireita :( . Itseasiassa ollut niin kauan kuin pystyn muistamaan. Nyt vaan kypsemmällä iällä on ymmärtänyt nuo varhaisetkin sisäiset "kärsimyksensä". Se miten on lapsena tuntenut ja kokenut, ei ole epätodellista, mut haitallista tässä hetkessä. Miksi sit ei ole päässyt niistä alitajusista oireistaan ja reaktoistaan eroon on outoa. Voipi liittyä persoonaan, voi olla taipumusta oirehtia mielenterveydellisesti. Ikäviä juttuja nää ja aikamoinen haaste kääntää ne voitokseen... :D .
Osaa voi auttaa menneisyytensä selvittäminen - vaikka kuinka kliseiseltä tämä kuulostaakaan. Mut sen jälkeen täytyykin pyrkiä nykytilanteen parantamiseen mitä on nyt ja huomenna - murehtimatta. Pitää päästä tuon omituisen "möykyn" kantamisesta eroon, helpottaa akuuttien asioiden kanssa selviämistä kummasti.
Vaikea yhtälö, jos on tietyt toimintamallit mukanaan vuosikausia tietämättään taivaltanut. Muutos on kuitenkin mahdollista ja se vaatii myös jatkuvaa tilanteen ylläpitoa siihen toivottuun suuntaan. Vanhoja huonoja yhteyksia aivoistaan on mahdoton katkoa kuitenkaan, joten ne siellä tuppaavat ilmottelemaan itsestään etenkin kriisien yms. hetkellä. Oikeiden toimintatapojen avulla noistakin yleensä selviää.
Joskus saattaa tarvita lääkitystäkin avuksi, jos tilanne akuutisti pahana.
No voi helvetti teidän kanssa! Tarttisitte vain tervehenkisen kaverin, joka saisi teidät lopettamaan ihmeelliset ajatusjuoksunne. Tai sitten auttakaa itse muita, autatte samalla itseänne :)
Itse 20 vuotta paniikista kärsineenä tiedän tunteesi......ja toi ero ei sitä paniikkia helpota.
Paniikista kärsivillä täytyis elämä olla aika tasapainossa ilman stressiä tai ainakin itse oon huomannut,että
kaikki negatiivinen lisää ahdistusta ja paniikkia.
On erittäin hyvä, jos on edes yksi frendi kenelle puhua, jos ei, niin suosittelen terapeuttia.
Onneksi on tää foorumi, missä voi vaihtaa mielipiteitä ym. ja tietää ettei todellakaan ole yksin ja ainoa joka
tästä helvetistä kärsii.
Kevään odotusta ja voimia sulle:)
Mullakin on täysin sama juttu, sittenkun mua ei ahdista mä ahdistun siitä.. Ihan sairasta, onneks pääsen psykologille ens viikolla.
Minulla on ollut aamusin yökkimistä ja nyt kun oon ahdistunut niin rupee aamul miettiin et yökinkö nyt ja niinhän se tulee automaattisesti ja sit taas kaikki hullut pelot pyörii päässä ja on ihan rätti olo ja sitä jatkuu muutaman päivän sit saan sen jotenkin kuriin. mulla on seroxat 40mg ja xanor tarvittaessa. Mitä lääkkeitä teillä on käytös