Olen 25-vuotias ex-opiskelija ja taustalla minulla on teini-iästä lähtien vaivannut lievä/keskivaikea masennus sekä sosiaalinen fobia. Diagnooseina myös määrittämätön kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä estynyt persoonallisuus. Lisäksi kärsin myös skolioosista ja jatkuvista selkäkivuista. Lukion suoritin normaalisti, sen jälkeen olen ollut parissa muutaman kuukauden pituisessa työharjoittelussa jotka jäivät kesken. Myös atk-kurssi jäi kesken.
Tämän jälkeen kävin muutaman vuoden ajan erilaisissa tukiryhmissä, kunnes aloitin ammatilliseen tutkintoon johtavan koulutuksen, joka jäi myös kesken puolentoista vuoden jälkeen. Nyt haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Millaiseen työhön pystyy sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä selkäsairas masennuspotilas? Pelkään, etten koskaan löydä sopivaa työtä näiden rajoitusteni sekä 3 vuoden työhistoria-aukon takia...
Vanhempani yrittävät jatkuvasti painostaa minua menemään töihin, esimerkiksi siivoamaan, mitä lääkärin mukaan en huonon selkäni takia saisi missään nimessä tehdä. Muita töitä ei koulutuksen puutteen takia saa mutta en työttömänäkään uskaltaisi olla, kun cv:ssä ei saisi olla pitkiä aukkoja...Masentaa kun ihmiset tuomitsevat ja luulevat työhaluttomaksi lusmuksi, vaikka koko ajan yrittää parhaansa :(
Tämän jälkeen kävin muutaman vuoden ajan erilaisissa tukiryhmissä, kunnes aloitin ammatilliseen tutkintoon johtavan koulutuksen, joka jäi myös kesken puolentoista vuoden jälkeen. Nyt haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Millaiseen työhön pystyy sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä selkäsairas masennuspotilas? Pelkään, etten koskaan löydä sopivaa työtä näiden rajoitusteni sekä 3 vuoden työhistoria-aukon takia...
Vanhempani yrittävät jatkuvasti painostaa minua menemään töihin, esimerkiksi siivoamaan, mitä lääkärin mukaan en huonon selkäni takia saisi missään nimessä tehdä. Muita töitä ei koulutuksen puutteen takia saa mutta en työttömänäkään uskaltaisi olla, kun cv:ssä ei saisi olla pitkiä aukkoja...Masentaa kun ihmiset tuomitsevat ja luulevat työhaluttomaksi lusmuksi, vaikka koko ajan yrittää parhaansa :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
hmmm... olisin ehdottanut siivoamista, etenkin kotisiivous on hyvä homma jos sos.tilanteet ahdistaa. mutta tosiaan siinä selkä on jatkuvasti koetuksella.
oletko kiinnostunut tietokoneista? rauhallista istumatyötä, ei tarvitse olla kamalan sosiaalinen. esim. koodaamista voi opiskella itsenäisesti kotona (tosin kestää vuosia ja siihen pitää olla motivaatio).
on hyvä ratkaisu, ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä kuin joskus puhelimitse ja sähköpostilla. Aloita pienestä vaikka harrastusmielessä. Yrittäjyys tosin stressaa masentunutta, mutta voi olla myös mahdollisuus kokeilla omia rajojaan. Starttirahaakin voi saada alkuun. Kolmen vuoden aukko työhistoriassa ei ole vielä paha, oothan voinut olla vaikka ulkomailla tai saada lapsen tms.. syitähän on monia.
Tuollaisia CV:itä ei varmaan kannattaisi niin liikaa ajatella. Tämä koko yhteisö on kyllä pahasti sairas, kun ja jos meininki on mennyt sellaiseksi, että "työhistoriassa ei saa olla aukkoja" tai muuten et saa tehdä töitä ollenkaan. Onpa helvetin inhimillistä.
Mielestäni sairaana ei tarvitse tehdä töitä. Ja sitten kun on terveempi, voi miettiä, mikä itseä kiinnostaa, ja pyrkiä opiskelemaan ja/tai työskentelemään sillä alalla.
Sanoisin, että kuuntele itseäsi, älä ulkoa tulevia paineita ja vaatimuksia. Tämä voi tuntua laihalta avulta, mutta ehkä se on toisaalta niin, että kaikessa työhön suuntaamisessa tulisi kuitenkin lähteä siitä, mikä itseä kiinnostaisi ja innostaisi.
Et ilmeisesti ole matemaattisesti nerokas? Mutta jos olisit niin ehdottaisin psykiatrin ammattia.
Ei siinä ammatissa matematiikkaa tarvita, mutta lääkikseen pääsemisessä tarvitsee.