Jaksatteko muut masentuneella mielellä ollessa kuunnella kun joku puhua pälättää jatkuvalla syötöllä ja valitttaa joka asiasta?
Jaksatteko kuunnella
ghhtf
10321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
itse tykkään kuunnella valitusta ja valittaa itse. saapahan purkaa pahaa oloaan ihmiseen, jota se ei haittaa.
eri asia jos joku vain valittaa eikä halua kuunnella mun juttujani.
Yleensäkin liika pälätys on rasittavaa enkä itse asiassa yleensä edes kuule, mitä pälätetään. Menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Teeskentelen kuuntelevani, näyttelen.
itse olen kans huomannu et masentuneena ei jotenki vaa muista mitä toiset on puhunu. Enkä mä aina ees ymmärrä mitä joku sano, sellasta puuroo kaikki. Blah ,loman tarpeessa tässä ollaan
kauhee pälättää. Koko ajan hirvee pälä pälä eikä ees mitään järkevää sanottavaa -.-
Se ei kuuntele mua niin osaan kai hyvin näytellä et kuuntelen.
Siis teeskentelen että kuuntelen. Joidenkin mielestä olen hyvä kuuntelija! Saahan siinä toinen tilaa kun itse ei puhu paljon mitään. Mutta tosiaankin en aina tiedä mitä toinen on juuri kertonut, en ole ollut "läsnä". Sama juttu on esim. lukemisen kanssa, luettu ei painu mieleen, ei muista mitä just on lukenut, saattaa moneen kertaan tavata samaa riviä.
Välillä jaksaa, välillä ei. Joskus helpottaa jos joku muu kertoo omista ongelmistaan tai valittaa jostain ni omat asiat unohtuu hetkeks. Ja joskus on kiva itsekin valittaa vaan asioista ilman että toinen ehkä tajuaa mun olevan ihan masentunu. Mut joskus taas on tuttua tuo, että kaikki mitä joku toinen puhuu menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jos tämä "pälättäjä" puhuu asioista, jotka eivät ole edes ongelmia, eikä hän ole varsinaisesti masentunut, niin voit välillä vaihtaa keskustelun aihetta. Olen joskus itse huomannut, että tälläinen "pälättäjä" puhuu yksityiskohtaisesti omia asioitaan, mutta jos aijon puhua omia asioitani, hänelle tuleekin kiire lopettaa esim. puhelu, työt kutsuu tai jokin muu.
Mielestäni tällainen henkilö on täysin itsekeskeinen, eikä näe napaansa pidemmälle. Jos mitätön asia saa hänet esim. masentumaan, jopa itkemään ja purkautumaan kuin suuremmastakin huolen aiheesta, hän tarvitsee jo ammattiapua, sillä kyseessä on jo mielenterveysongelma. Miten siitä neuvoa eteenpäin, riippuu siitä, miten tämän voi hänelle kertoa niin, että ei loukkaisi, ja a.o. henkilö ymmärtäisi, että tarkoitus on pelkästään hänen parhaasta. Monesti hyvän ystävän kanssa avoin keskustelu ja asioiden juurta jaksain käsittely voi olla parasta terapiaa.
haluan kuunnella ja kuuntelen. Voimille se ottaa.
Seurustelukumppanillani on jo pitkään ollut ongelmia perheensä kanssa, ja ystävien kaipuu vieraassa kaupungissa on välillä tosi kova. Kaikki tämä purkautuu tasaisin väliajoin minun niskaani, ajoittain aika rajustikin ja monen päivän jaksoissa. Siinä olen minä sitten kuuntelijan ja ratkaisijan roolissa, se on joskus niin raskasta etten meinaa kestää, mutta pakko on, rakastan ja välitän niin paljon, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
Kyllä siinä omat ongelmat tulee sysättyä nurkkaan, niin mä olen muutenkin tehnyt koko elämäni, se alkaa pikkuhiljaa kostautua. En ole koskaan osannut purkaa omia tuntojani puhumalla jollekin läheiselle. En halua olla taakaksi, enkä varsinkaan halua, että minusta joutuu joku murehtimaan. Tiedän kyllä, että minulla on ympärillä ihmisiä, jotka kuuntelisivat, mutta en vain osaa puhua. Pari kertaa olen kyllä murtunut kumppanille, kun hän näkee tämän mun jatkuvan alamäen ja yrittää saada musta jotain irti. Nekin kerrat on melko lyhyitä purkauksia ollut, kun jossain vaiheessa rupean vakuuttelemaan, että ei tässä mitään hätää. Kun ei nämä mun ongelmat ole edes oikeita ongelmia, mullahan on kaikki hyvin ja kaikki mitä mä tarvin, ja silti on mukamas vaikeaa.
Kun ajattelen miten onnekas olen elämässäni ollut, en katso itselläni olevan mitään oikeutta olla masentunut. Joten kuuntelen niitä, joilla on oikeita ongelmia, vaikka voimat on ihan loppu. Ehkä jos saisi ensin toisen ongelmat ratkottua, jaksaisin sitten kerätä itseni kasaan.
Ihmisellä on oikeus olla myös itsekäs, sillä jos uuvutat itsesi sillä, että kannat toisten huolet, etkä voi ladata itseäsi, osat vaihtuu. Tiedän itse omaisia, ja itsekin olen ollut ja olen tavallaan edelleen, että läheinen sairastaa tai voi pahoin. Näissä tilanteissa on ehdottoman tärkeää, että panostaa omaan jaksamiseen, ottaa jopa etäisyyttä omissa oloissa, jossa voi vaihtaa ajatuksiaan, seuraa, latautua ja samalla tyhjentää ongelmia pois mielestään. Ihminen ei ole robotti, joka kestää lähes mitä vain.
Rohkaisen, hoida itseäsi ja ota etäisyyttä, vaikka yhdessä asuisitte ja eläisittekin. Ota harrastus, jonne voit mennä yksin ja saat ajatella muita asioita, mieltäsi voimauttavia ja ilahduttavia.
Minä en ainakaan aina edes jaksa ymmärtää mistä puhutaan.
Ynähtelen vain ja kuuntelen kyllä mutta eipä mene tajuntaan asti.
Olen huomannut ettei kukaan vastausta kaipaakaan vaan kuuntelijaa.
Kun olen masentunut olen kyllä hyvän kuuntelijan näköinen ja sehän tuo näyttää riittävänkin.
Minua ei kukaan kyllä kuuntele edes yhähtelemällä.
Terapeutithan kuulema on sitä varten.