Olen alkanut kiinnittää huomiota naisystäväni käyttäytymiseen.
Lähinnä siksi, että en osaa hahmottaa mitään tiettyä olotilaa hänessä.
Hänen tilansa muuttu liian nopeasti tunnepuolen ja järkipuolen välillä.
Lisäksi tunnepuolella hyvän- ja huononolon välillä, kuten myös järkipuolella
asioiden tärkeysjärjestys vaihtelee yhtenään.
Esimerkiksi hyvän elokuvan jälkeen minulla on hyvä fiilis loppupäivän ajan, eikä sitä mikään voi
huonontaa. Hän taas saattaa elokuvista kotiin palattuamme alkaa raivoamaan jostain todella pienestä asiasta.
Tai hän suunnittelee jonkin tärkeän asian tekemistä, sitouttaa suunnitelmaansa muitakin ihmisiä, mutta kun on aika käydä toimeen, niin tunnepuoli ottaa vallan ja asia ei enää kiinnostakaan.
Hän ei myöskään osaa hahmottaa tulevia tunteitaan. Jos esimerkiksi kysyn, että pitäisikö hän jostain asiasta, niin hän ei osaa sanoa mitään. Yleensä olen tottunut siihen, että ihmisillä on olemassa jonkinlainen mielikuvituksen tai aiemman kokemuksen aiheuttama aavistus siitä, että miltä joku asia tuntuisi.
Kun pizzaa tilatessani kysyn, että "onko hänellä nälkä, tilaanko myös hänelle?", niin hän voi vastata, että "ei ole". Sitten viidentoista minuutin kuluttua hänkin tilaa pizzan koska nälkä tuli.
Voin vain sanoa, että minulle tuo kaikki on tosi raskasta ja ajaa pian suhteemme loppuun.
Mutta missä vaiheessa sairauden kynnys ylittyy vai onko se jo ylittynyt?
Lähinnä siksi, että en osaa hahmottaa mitään tiettyä olotilaa hänessä.
Hänen tilansa muuttu liian nopeasti tunnepuolen ja järkipuolen välillä.
Lisäksi tunnepuolella hyvän- ja huononolon välillä, kuten myös järkipuolella
asioiden tärkeysjärjestys vaihtelee yhtenään.
Esimerkiksi hyvän elokuvan jälkeen minulla on hyvä fiilis loppupäivän ajan, eikä sitä mikään voi
huonontaa. Hän taas saattaa elokuvista kotiin palattuamme alkaa raivoamaan jostain todella pienestä asiasta.
Tai hän suunnittelee jonkin tärkeän asian tekemistä, sitouttaa suunnitelmaansa muitakin ihmisiä, mutta kun on aika käydä toimeen, niin tunnepuoli ottaa vallan ja asia ei enää kiinnostakaan.
Hän ei myöskään osaa hahmottaa tulevia tunteitaan. Jos esimerkiksi kysyn, että pitäisikö hän jostain asiasta, niin hän ei osaa sanoa mitään. Yleensä olen tottunut siihen, että ihmisillä on olemassa jonkinlainen mielikuvituksen tai aiemman kokemuksen aiheuttama aavistus siitä, että miltä joku asia tuntuisi.
Kun pizzaa tilatessani kysyn, että "onko hänellä nälkä, tilaanko myös hänelle?", niin hän voi vastata, että "ei ole". Sitten viidentoista minuutin kuluttua hänkin tilaa pizzan koska nälkä tuli.
Voin vain sanoa, että minulle tuo kaikki on tosi raskasta ja ajaa pian suhteemme loppuun.
Mutta missä vaiheessa sairauden kynnys ylittyy vai onko se jo ylittynyt?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.