Onko mitään toivoa löytää täältä ystävää? =)
Olen:
Kiltti, voimakastahtoinen jos tarvii, rehellinen täysin, huumorintajuinen, rento, puhelias, en tiedä hauska, voimme yhdessä yrittää olla? =)
Harrastan musaa, kuvataiteita, juoksuu tai kävelyy, nyt alotin tammikuun alusta käymään pitkästä aikaa kunnolla salillakin.
En polta enkä juo, kun ei tee mieli, ja tietty koittaa mahdollisimman terveellisesti elää, että ei väsähdä eli että jaksaa paremmin urheilla ja taiteilla =)
Tykkään matkustella, käyn säännöllisesti töissä.
En jaksa tähän nyt enempää kirjoittaa. Haluisin kyllä, mutta meni innostuksen takia vähän yöunet tossa parina edellisenä päivänä.
En käy kauhean usein netissä, joten ajattelin pistää tänne nyt viestin, vaikka varmaan joku pirteempi päivä ois ollutkin parempi kirjoittaa =)
Kuitenkin yksinäisyys vaivannut ikään kuin KARMEALLA tavalla jo 10 vuotta. Ei tietenkään koko ajan ole mielessä, onko kellään?
Eli sitä koittaa raataa töitä, urheiluu ja harrastuksia niin paljon kun jaksaa, ja ei tietty muista tätä yksinäisyyttä ihan joka hetki.
Mutta totuus on se, että ei ole YHTÄ AINUTTAKAAN ystävää!
Ollut koskaan. Kavereita varmaan saisi, semmoisia joita moikata. Esim menet joka päivä tyyliin jollekin klubille, niin varmaan baarimikko sua moikkaa jne, tai oppii tuntemaan kasvoista. Mutta tuota....ihan siis ystävää haen, kenen kanssa harrastaa, kenties matkustaa jne.
Eli etin poikaa tai tyttöä, jonka kanssa:
Käydä salilla
Kenties tehdä musaa
Kenties tehä vaatteita
Kenties ihan vaan hengailla, juoda (itse juon limpparia tai teetä), kuunnella musaa, tai mennä KATTOMAAN NIITÄ MUITA JOILLA ON SE KAVERI JO ;D
Matkat on mulle yks juttu, mitä teen paljon, ja yks hirveimmistä jutuista on se, että kellään ei tunnu olevan rahaa lähteä. Siis kun kaikki opiskelee, eikä kukaan muu nuori oo duunissa!
Myös voisi mennä yhdessä vaikka tanssikurssille, tai vaatteidenteko, itse en viittisi yksin koska olen kuullut että olisi sitten ainoa mies yms.
Olen ollut esim teatterikurssilla, ja en kauheesti viihtynyt tilanteessa, että olen ainoa poika, jolloinka helposti jää yksin.
Ihmiset syrjivät siis ties minkä jutun takia aina.
Varmaan tuttua:
Jos oot työtön, työlliset syrjii sua.
Jos olet lyhyt, niin pidemmät syrjii sua
Jos olet työssäkäyvä, kenties työttmät karsastaa sua
Jos oot urheilullinen, ei-urheilulliset karsastaa sua jne.
Jos puhut eri tavalla kuin toinen, niin se toinen karsastaa sua sen takia jne
Eli eiköhän toi koko syrjintä joskus mene jo sairauden puolelle, onko mitään järkeä?
En siis odota et löytäisin täältä ketään kaikkiin harrastuksiini!
Mutta edes johonkin.
En jaksa nyt enempää valittaa tätä tilannetta, se, että olen tällä palstalla ja kirjoitan tämän, toimikoon polttomerkkinäni että millainen sosiaalinen historia on.
Olen itse sellainen näissä frendijutuissa, että kestää joskus pari vuotta ennen kun sit kirjoitan esim nettiin jotakin.
Viimeksi tein asialle jotain pari vuotta sitten, ja kävin esim työväenopiston kursseilla.
Mutta sieltä ei ystävii tullut, jäin kivassa porukassa itse yksin, ja sitten muissa ryhmissä oli sitten aika karmeet kokemukset mun mielestä.
En koe että vaadin paljoa.
Tietynlaista rentoa asennetta. Yksi elämä, joten asioita voi kokeilla aika rennosti? Tanssia, ulkomaanmatkaa, matkustamattomuutta, tai tanssimattomuutta, vähän kaikkea voi kokeilla?
Tällaista asennetta etsin sinulta.
Ymmärrän tosi hyvin muita masentuneita, koska ystävän ettiminen on aika karmeen iso urakka joskus?
Itse olen myös asunut pikkupätkiä ulkomailla, eikä noista kyllä ketään kaveria ole jäänyt joiden kanssa olisi yhteydessä enemmänkin.
Siis valtavastihan tutustuu porukkaan kun on aktiivinen! Mutta..ei se meinaa sitä että tosta noin vaan löytyy ystävä.
Maailma on vähän tällainen, et aivan perkeleesti on tehtävä töitä, että saa edes sentin, tai sitten edes yhden kaverin.
Kuka jaksaa tapella kymmeniä vuosia näiden juttujen eteen? Siis koska jotkut on onnekkaita ja saa sen ystävän tyyliin 17 vuotiaana, jotkut ei kenties koskaan jne.
Mut kuitenkin on vähän pakko taistella, koska ei auta täälläkään valittaminen, paitsi jos sitten se johtaisi frendiytymiseen täällä netin kautta =)
En nyt osaa oikein enempää kirjoittaa. Olen kova kirjoittamaan ja juttelemaan kyl kahden kesken, jos on toinenkin avoin tyyppi tms =)
Eli kaippa olisin hyvää kaveriainesta, mutta teen semmosta duunia ettei koskaan juuri ketään siellä tapaa muutakun vartijan öisin yms. Ja yleensäkin haluisi oman ikäistä seuraa elikkä luulisin 20-30wee olisi ok?
Nuorekkuus kyllä supertärkee, koska oon ite monella tapaa aika lapsi =)
Mutta varmaan erilainen lapsi. Luinkin tossa muutaman teijän tredin täällä ja oli mainittu just toi, että jos ei juo niin:
Olet outo
Saatikka jos ei polta, on outo.
Olen:
Kiltti, voimakastahtoinen jos tarvii, rehellinen täysin, huumorintajuinen, rento, puhelias, en tiedä hauska, voimme yhdessä yrittää olla? =)
Harrastan musaa, kuvataiteita, juoksuu tai kävelyy, nyt alotin tammikuun alusta käymään pitkästä aikaa kunnolla salillakin.
En polta enkä juo, kun ei tee mieli, ja tietty koittaa mahdollisimman terveellisesti elää, että ei väsähdä eli että jaksaa paremmin urheilla ja taiteilla =)
Tykkään matkustella, käyn säännöllisesti töissä.
En jaksa tähän nyt enempää kirjoittaa. Haluisin kyllä, mutta meni innostuksen takia vähän yöunet tossa parina edellisenä päivänä.
En käy kauhean usein netissä, joten ajattelin pistää tänne nyt viestin, vaikka varmaan joku pirteempi päivä ois ollutkin parempi kirjoittaa =)
Kuitenkin yksinäisyys vaivannut ikään kuin KARMEALLA tavalla jo 10 vuotta. Ei tietenkään koko ajan ole mielessä, onko kellään?
Eli sitä koittaa raataa töitä, urheiluu ja harrastuksia niin paljon kun jaksaa, ja ei tietty muista tätä yksinäisyyttä ihan joka hetki.
Mutta totuus on se, että ei ole YHTÄ AINUTTAKAAN ystävää!
Ollut koskaan. Kavereita varmaan saisi, semmoisia joita moikata. Esim menet joka päivä tyyliin jollekin klubille, niin varmaan baarimikko sua moikkaa jne, tai oppii tuntemaan kasvoista. Mutta tuota....ihan siis ystävää haen, kenen kanssa harrastaa, kenties matkustaa jne.
Eli etin poikaa tai tyttöä, jonka kanssa:
Käydä salilla
Kenties tehdä musaa
Kenties tehä vaatteita
Kenties ihan vaan hengailla, juoda (itse juon limpparia tai teetä), kuunnella musaa, tai mennä KATTOMAAN NIITÄ MUITA JOILLA ON SE KAVERI JO ;D
Matkat on mulle yks juttu, mitä teen paljon, ja yks hirveimmistä jutuista on se, että kellään ei tunnu olevan rahaa lähteä. Siis kun kaikki opiskelee, eikä kukaan muu nuori oo duunissa!
Myös voisi mennä yhdessä vaikka tanssikurssille, tai vaatteidenteko, itse en viittisi yksin koska olen kuullut että olisi sitten ainoa mies yms.
Olen ollut esim teatterikurssilla, ja en kauheesti viihtynyt tilanteessa, että olen ainoa poika, jolloinka helposti jää yksin.
Ihmiset syrjivät siis ties minkä jutun takia aina.
Varmaan tuttua:
Jos oot työtön, työlliset syrjii sua.
Jos olet lyhyt, niin pidemmät syrjii sua
Jos olet työssäkäyvä, kenties työttmät karsastaa sua
Jos oot urheilullinen, ei-urheilulliset karsastaa sua jne.
Jos puhut eri tavalla kuin toinen, niin se toinen karsastaa sua sen takia jne
Eli eiköhän toi koko syrjintä joskus mene jo sairauden puolelle, onko mitään järkeä?
En siis odota et löytäisin täältä ketään kaikkiin harrastuksiini!
Mutta edes johonkin.
En jaksa nyt enempää valittaa tätä tilannetta, se, että olen tällä palstalla ja kirjoitan tämän, toimikoon polttomerkkinäni että millainen sosiaalinen historia on.
Olen itse sellainen näissä frendijutuissa, että kestää joskus pari vuotta ennen kun sit kirjoitan esim nettiin jotakin.
Viimeksi tein asialle jotain pari vuotta sitten, ja kävin esim työväenopiston kursseilla.
Mutta sieltä ei ystävii tullut, jäin kivassa porukassa itse yksin, ja sitten muissa ryhmissä oli sitten aika karmeet kokemukset mun mielestä.
En koe että vaadin paljoa.
Tietynlaista rentoa asennetta. Yksi elämä, joten asioita voi kokeilla aika rennosti? Tanssia, ulkomaanmatkaa, matkustamattomuutta, tai tanssimattomuutta, vähän kaikkea voi kokeilla?
Tällaista asennetta etsin sinulta.
Ymmärrän tosi hyvin muita masentuneita, koska ystävän ettiminen on aika karmeen iso urakka joskus?
Itse olen myös asunut pikkupätkiä ulkomailla, eikä noista kyllä ketään kaveria ole jäänyt joiden kanssa olisi yhteydessä enemmänkin.
Siis valtavastihan tutustuu porukkaan kun on aktiivinen! Mutta..ei se meinaa sitä että tosta noin vaan löytyy ystävä.
Maailma on vähän tällainen, et aivan perkeleesti on tehtävä töitä, että saa edes sentin, tai sitten edes yhden kaverin.
Kuka jaksaa tapella kymmeniä vuosia näiden juttujen eteen? Siis koska jotkut on onnekkaita ja saa sen ystävän tyyliin 17 vuotiaana, jotkut ei kenties koskaan jne.
Mut kuitenkin on vähän pakko taistella, koska ei auta täälläkään valittaminen, paitsi jos sitten se johtaisi frendiytymiseen täällä netin kautta =)
En nyt osaa oikein enempää kirjoittaa. Olen kova kirjoittamaan ja juttelemaan kyl kahden kesken, jos on toinenkin avoin tyyppi tms =)
Eli kaippa olisin hyvää kaveriainesta, mutta teen semmosta duunia ettei koskaan juuri ketään siellä tapaa muutakun vartijan öisin yms. Ja yleensäkin haluisi oman ikäistä seuraa elikkä luulisin 20-30wee olisi ok?
Nuorekkuus kyllä supertärkee, koska oon ite monella tapaa aika lapsi =)
Mutta varmaan erilainen lapsi. Luinkin tossa muutaman teijän tredin täällä ja oli mainittu just toi, että jos ei juo niin:
Olet outo
Saatikka jos ei polta, on outo.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Varmaan piirtäminenkin on outoa, ja se etten mennyt opiskelemaan vaan suoraan teininä töihin jne (koska tykkään et on rahaa enemmän, ja haluun opiskella omalla ajalla sitä mikä kiinnostaa, ei kiinnosta tutkinnot, ehkä joskus vanhana sitten kouluun, nuoruus on arvokasta aikaa, ei kaikkien tarvii ylikouluttautua jne jnejne)
Eli kirjastoissa oon käynyt ja tietty wikipedia, sanomalehdet ja vuosien varrella sivistys kasvaa muutenkin, ihan jo miettimällä asioita.
En tiedä onko täs viestis järkeä.
En hae mitään känniseuraa, enkä usko et jaksan pahasti psyykkisesti sairaita ihmisii.
Ystävän pitää olla silleen kunnossa, et huolehtii itsestään ja tätä kautta ystävänkin hyvinvoinnista, eikö?
Eli fyysises kunnossa, ja myös henkisesti.
Yksinäisyys muakin vaivaa masennus ja ahdistus, mutta kun suurin ongelma on ystävättömyys, niin mikä on ees ongelmana sitten kun on kaveri?
Siis aina oon viihtynyt sosiaalisis tilanteis, mutta niitä tulee ihan liian harvoin.
Baareissa en saa suutani auki ellei joku puhu ekaks, koska jotenkin en haluu häiritä ketään eli kiltteys estää.
Mutta itsekin olen elämässä vasta harjoitteija ja tavallaan aloittelija, että ehkä sitä osaa muutaman vuoden päästä sitten aloitteita tehdä.
Mutta toisaalta jos jättää vuosien päähän, on vaarana se et rutinoituu joksikin tietyntyyppiseksi ihmiseksi joka ei koskaan tee aloitteita jne?
Joten haluisin hoitaa tän "homman" aikalailla heti, että on se kaveri.
Mitä järkeä osata kieltä, jos ei ole ketään kelle kommunikoida?
No, onneksi voi kirjoittaa päiväkirjaa, ellei jopa kirjoja, et ei se kielitaito silleen varmaan ruostu vaikka ois yksin 10 vuotta putkeen :D
Mut joo..ei tän elämän pitänyt mennä näin, eikä tää varmaan ole todellistakaan, siis en jotenkin ees usko että on käynyt näin.
Nyt ei satu, mutta eilen sattui aivan saatanasti.
Asun Hesas, nyt on lauantai, ja keskusta täynnä kaikkee juovaa porukkaa jotka on ihan sekasin.
En haluu sellasta =(
Tässä kirjottelen wlanista tän viestin, lenkkarit jalas, koska kävin käveleen rivakasti tommosen 15km lenkin.
Salille en viittiny mennä unettomana, ehkä huomenna.
En ole sosiaalisesti kovin rajoittunut, joten en kaipaa yliujoja tai puhumattomia.
Etsin vissiin semmosta mitä baarit on täynnä, eli hymyilevää ihmistä mutta että ei joisi kännejä vaan olisi fiksut harrastukset.
Pistän tän nyt tänne ja voidaan jatkaa juttua jos joku vastaa tähän. Jos en löydä täältä mtn niin meen sitten varmaan työväenopiston kursseille pitkästä aikaa.
Se vaan että ne maksaa, ja mielummin käyttäs rahat johkin matkaan. Mutta katsotaan....ne kurssitkin on vähän mitä on, 2 kappaletta 8:sta voi olla kivoja jossa jaksaa olla, ja sit toisekseen isoissa ryhmissä joutuu kestää aina vähän kaikenlaista porukkaa, ihan erilaista kuin itse on jne?
Joo, älkää pahasti kritisoiko tätä viestiä, koska tää on ihan paskasti kirjotettu. Idea on edes ilmoittaa että on elossa ja joku voisi vastata. Älyllisempää viestiä jos kaipaat niin parannan tasoa sitten seuraavas viestis, tuskin olen näin väsynyt enää huomenna esim =)
Jep, taidetta ja urheilua olen mä, myös rahasta tykkään, ja tiedän jotakin politiikasta ja yhteiskunnasta, mutta en niitä hirveesti enää mieti koska en ole missään puolueessa ainakaan vielä.
Ainiin ja luonto on tietty tärkeä. Yritän olla parhaani mukaan kasvissyöjä, en 100 % uskalla mutta kuitenkin aika vegesti mennään ja kokkaan kaikki ruokani itse, jos menen ravintolaan niin menen sinne enemmänkin kattoon ihmisiä tai piirtämään, tai vaan nauttimaan tunnelmasta+ limu tai salakuljetan suklaata sinne mukanani =)
Ehkä kahvilat enemmänkin kuitenkin mun juttu.
Joo....olen niitä itsemurha yms viestejä tänne kirjotellut joskus vuosia sitten, ja en nyt jaksa semmosia kuin en ainakaan ystävii niiden avulla saanut. Joten en nyt valittele tässä vaan tämä meni aika tunteettoman oloisesti tämä viesti. Joskus sattuu karmealla tavalla et tuntuu ettei kestä, mutta 99% ajasta pystyy kyl iloitseen ja kiittää kaikesta elämästä, kuhan on ritarin ja taistelijan asenne =)
Tässä nyt en paa mitään kriteereitä.
Vähän pelottaa kyllä mieheen tutustua, siksi tytötkin ois kiva jos vastaisi. Paras olisi ehkä se että syntyisi joku kaveriporukka missä on miehiä ja naisia tms, jolloinka ei tuu tunnetta että joku yrittää pokata jotakuta. Eli kun tosiaan ajattelevaa ja harrastuksiin valmista sielua etsin, oli sitten poika tai tyttö, niin ei mitään seurusteluja, uskoisin että järkevä seurustelukin alkaa jos alkaa niin vuosien kaveruuden jälkeen?
Paitsi jos on kaksi hyvännäköistä keskenään niin bne saattaa kyllä ihastua nopsaan :D
Mutta joo.
Ei jaksa nyt enempää kirjoittaa.
Jos urheilu kiinnostaa, taidekin, yleensäkin laaja ajattelu, ja pääsi ja kroppasi on kunnos, niin, vastaile tai keskustellaan?
Tota..en sitten itse ole mikään huippu-urheilija, enkä huippu-artisti. Mutta yritän kehittyä noissa, aloittelijan tasoinen olen mutta koitan parhaani mukaan kehittyä.
Tekeekö muut täällä musaa tietokoneella, kenties laulatte myös?
Mitäs kaikkee yleensäkin porukka tääl harrastaa?
Miten paljon seuraatte uutisia, yhteiskunnan tilaa, yhteiskunnan ilmiöitä esim nuorisokulttuuri yms?
Treenaatteko, soitatteko soittimii, juotteko, poltatteko?
Mitä ootte mieltä matkustelusta?
Tiedän että saastuttaa, mutta jos menee esim Tallinnan tai Tukholman kautta bussilla, niin pääsee kyllä kaikkialle Eurooppaan. Jenkkeihin jos menee niin pitäisi varmaan lentää. Mut tarviiks sinne ees mennä ;) No sen voi kukin miettiä, olisihan se hienoa käydä mutta onko järkee että jokainen ihminen maailmassa käy siellä, jolloinka lentokoneiden saasteet jne?
Eli luonto on myös tärkee mulle. Tietenkin, kun meitä ei olisi edes olemassa, ellei noi pellot ja metät ja meret pysy kunnossa kun ollaan niistä riippuvaisia. Jos joku ei tajua, niin joutunee lukemaan jonkin verran bilsaa tai wikipediaa että ymmärtää, tuntuu että ihan kaikki nuoret ei tajua.
Jep, nähdään ja paljon rakkautta kaikille, ihan kaikile, myös korpeen, jos joku sieltä käsin näitä lukee.
Ja tietenkin valtavasti tsemppiä kaikille, elämä on siin mieles aika pitkä että tällaiset vuosien yksinäisyydet tuntuu joskus liiallisilta haasteilta.
Mikä sitten auttaisi. No varmaan urheilu, harrastukset, tai järjestöihin liittyminen. Ei noikaan varmasti 100% auta, mutta kannattaa yrittää eikö, mitä vaihtoehtoja on ees annettu?
Työpaikka ei mun mielestä anna frendejä. Tietty olen iloine jos joku on sieltä löytänyt. Itse en todellakaan.
Mut jeps...wishing all the best to everyone, kirjoittelen varmaan lisää tänne joku pvä muutenkin.
Onneksi on edes tämä suomi24, iso juttu että on tämä, ja toiv pysyy pystyssä.
Tietty harrastukset on jees, mutta ne maksaa ei voi koko elämää käydä kursseilla, eikä baareissa, jne...
Joten hyvä että on netti. Jos tää kaatuu, niin perustakaamme joku sitten joku yksinäisten nuorten yhdistys, että voidaan livenä tavata jos ei nettiä ole enää tms? Siis kun sähkötkin voi mennä poikki periaatteessa millon vaan.
Okay, lot´s of love, ja täyttäkää päänne musalla ja taiteella, mun puolesta, ne on hyviä juttuja, ja niiden kautta nämä kirjaimetkin on keksitty =)
Bye
melkoisen ristiriitainen henkilö? Kirjoittelet itsemurhaviestejä ja et halua tutustua mt -ongelmaisiin. Esimerkiksi.
Taiteellisuudesta plussaa, ne ovatkin elämän suola ja monille jopa tarkoitus. Ja. Good luck :).
No miten sinuun saa yhteyden? Voisin vaikka sähköpostin kirjoittaa.
meiliosoitteesi, vaikka väliaikainen, tähän?
Ymmärsit väärin. Vastasin aloittajan viimeiseen viestiin, en sinulle. Toi on kyllä hankala erottaa kuka on vastannu kellekkin.
lopputulos on siltikin sama. aloittaja voisi laittaa spostinsa tähän :)
haluatko jutella lisää?
En jaksanut eilen käydä keskustassa mutta tänään on hieman pirteempi päivä kuten aavistelinkin, ja nyt sitten tulin nettiin vastaamaan kuten lupasin.
Kiitoksii kaikille jotka vastasitte, oisin odottanut pidempii tekstejä teiltä koska itsekin kirjoitin aika pitkän, ja teen ehkä nytkin niin.
Mutta ei se mitään, kiitän siitä että ette pahasti kritisoineet, koska en sellasta täs kirjottamises erikseen kaipaa, koska yritän parhaani ja jos teksti on paskaa, niin syynä on lähinnä väsymys eli yritän kyl parhaani lupaan muttei aina onnistu, kuten tuskin mikään 100% aina menee siis täydellisen täydellisesti?
Joo, tiedän että täällä voi saada aika rankkaa kritiikkii netissä, siis solvauksiakin oli sitten maailman ilkein sielu tai kiltein sielu, eli tyyliin kaikki varmaan tulleet joskus netissä haukutuksi? No, toivottavasti ei, mieluiten olisin se ainoa ketä haukutaan. Mutta tiedän että muutki tääl on saanut aiheetont kritiikkiä. Siis tyyliin homottelua, jos kirjoittaa tunteista, tai haluaa olla energinen tai iloinen.
Eli joo oisin kaivannut enemmän keskusteluu koska nyt tuntuu että tää on mun soolopuhetta, jota teen yksinäni ihan tarpeeksi jo vihkoihin ja muu mikskä nyt sanotaan, ilmaisu eli taiteet.
Ja onhan urheilukin tietynlaista keskustelua itsensä kanssa. Psyykkisii haasteita, joita saa ylittää jokaisella lenkillä ja jokaises treenis =) Nimittäin mielummin tekisin vaan musaa koneella ja olisin muutenkin vaan koneella ja kotona, mutta aika nopee tommonen tuottaa paskaa oloa koska ihminen on ainakin toistaseks semmonen olento et vähän pakko liikkua. Joten muutama tunti päiväs treeniä, joka voi olla aika hirveetä ja ymmärrän niitä jotka ei millää jaksa. Mutta jos jotenkin psyykkisessä matkailussa pääsee ajatuksiin ja tasoihin, joissa kykenee treenaamaan, niin sanoisin että koko loppupäivä on palkittu.
Siis esim 3-4 tunnin treeni. Mulla meni tänään 2,5 tuntia punttien nostoon, ja toinen 2,5 tuntia rivakka kävely.
Ei nyt mikään superfiilis ole nyt, mutta parempi kun jos en ois kitunut tuolla synkässä ulkoilmassa. Ja tietty jos miettii, niin huomenna voisi olla jopa lenkkeilemättä kokonaam ja silti olla urheilullinen olo kropassa, kun taas jos ei olisi treenannut tänään niin huomenna ois viel paskempi olo kuin tänään.
Eli kyl se kandee toi urheilu ottaa. Olen kokeillut itse elämää jossa ei yhtää urheile, ja ei ainakaan mulle toimi. En herää missään vaiheessa päivää.
No, en nyt kirjota tosta urheilusta. Hitto ku kaikista aiheista tulis kirjan verran tekstiä. Mutta en osaa kirjoja kirjoittaa, siis en tiedä millälailla niihin pitää kirjoittaa.
Pakko lähettää tää osuus nytten näin, kun toi valittaa et max 5000 merkkiä =)
Juttelisin miel privana, olen yllättävän samanhenkinen persoona. Olisi mukava jutella kanssasi enemmänkin :)
Jos siis haluat niin laitatko meiliosoitteesi?
Voisin vastaa tohon ristiriitaisuus juttuun.
Niin, millainen sitten on ristiriitainen? En ole tuota asiaa pohtinut, kun kaikkee ei ehdi. Mutta voihan olla että olen, en ole tosiaan miettinyt?
Voin vastata lisäkysymyksin, uskoisin että se selventäisi joka tapaukses enemmän sitä että oonko vain en, kun että vaan vastaisin siihen et olenko ristiriitainen vai en. Siis tarkemmin mieluiten selittäisin. Mutta tässä ei kysytty tarkasti.
Yritän siis sitten tälleen sokkona selventää jotain musta, en siis tiedä mitä kukakin ees tarvii tietää.
Ristiriitaisuus. Olen itse nähnyt itteni monipuolisena. Myös muut jotka kenties miettii laajasti eri näkökulmista, ja omaa kenties monia identiteettejäkin, niin näkisin heidät monipuolisina. Tärkeetä on että hallitsee eri puolia, tällöin ei ole mun mielestä haittaa siitä monipuolisuudesta.
Onko ristiriitaisuus negatiivinen adjektiivi, vai positiivinen? Tuota en itse tiedä. Riita-sana tossa lopussa kyl kuvaa kait asioita, joita en todellakaan ole :)
Eli kuten viesteistäkin varmaan näkyy, niin kaikkee hyvää haluan muille. Vissiin sama idea yhteiskunnassakin ainakin Suomessa, siis periaatteellisella tasolla ainakin. Joten koen hyväksi yksilötasollakin diplomatian yms. Mun mielestä ihan selvä juttu, ja en tiedä kannattaisiko mun mihinkään yksittäiseen adjektiiviin tarttua tässä, koska voisi kirjoittaa niin monesta muustakin aiheesta. Mutta ette paljo muutakaan kyselleet, joten vastaan siihen mitä kysytään.
Kysyin ekas viestis kysymyksii mut kukaa ei ole vastannut niihin?
Sähköpostii kyselitte.
Voin sen antaa jossain vaiheessa tai piankin, mutta en tänään. Ku ajattelin et keskusteltaisi eka täällä netissä?
Ihan siksi että nämä viestit näkyisi kaikille. Koska tällöin voimme keskutella ja kaikkien näkökulmat tulee esille siten, että esim jos henkikö c kirjoittaa jotain itsestään, niin sen ei tarvii selittää sitä samaa juttua 10 eri tyypille sähköpostissa?
Ja jokainen voisi kirjoitella tänne ja sitten jos joku kirjoittaja tuntuu silt että haluu sen kanssa kirjoittaa, siis vain hänen kans, niin voi sitten alkaa kirjoitteleen sen kans s postissa tms?
Mutta en näe kovin järkevänä sitä että valitsee privaattisähköpostikaverin ilman et tietää siitä toisesta yhtään mitään?
Siis mikä on pointti siinä että sokkona alkaa kirjoitteleen jollekin ihmiselle. Kuten tiedämme, se ihmisyys ei varmaan riitä pelkästään kriteeriksi.
Esim vaikka ollaan kaikki varmaan yksinäisii, niin tuskin kovin moni suostuisi oleen kaveri ihan kenen kanssa tahansa? Esim on ihmisii jotka haukkuisi ja nauraisi meille, tuskin kauheen innossa semmosten kanssa alkaisimme olemaan?
Siis ei ole edes hyvä esimerkki toi multa, mutta siis moni varmaan ymmärtää pointin?
Eli ois kivaa jos muutki kirjoittelisi tänne enemmän, ja sitten vaihtaisimme s posteja?
Mutta voin tietty laittaa s postini jos joku valaisee mua että mikä on pointti siin että ei kirjoita nettiin ekaksi jotain?
Sori tietämättömyyteni täs asiassa, mutta en vaa millää keksi ainakaan tänään :D
Ja joo tiedän tietosuojajutut mutta joka tapauksessa kun netis kirjoittelee niin eihän sitä tiiä s posteissakaan et kuka se toinen on oikeasti?
Joten mun mielestä on riski kirjotti sitten suoraan palstalle ja maileissa.
Ja mielestäni pitää pystyy olemaan sillä lailla rehellinen, että ei ole mitään salattavaa, että voi kirjoittaa avoimesti ilman mitään pelkoja?
Kun olet rehellinen, mitä pelättävää on?
Siis maailmassahan on aina ns hulluja jotka ei välitä ihmisoikeuksista yms..mutta en ite ainakaan jaksa pelätä koko elämää, kuka ties ens vuonna sairastuu syöpään jne joten miksi elää pelossa koko lyhyt elämä? Siis ainakin mun mielestä 70 vuottakin lyhyt aika. Siinä ajassa ei ehdi ees kylää rakentaa, ainakaan yksin =)
Esim monet taiteilijat joutuu olemaan tekemättä tärkeitä albumeja tai esim leffoja, siksi että kaikkee ei elämässä ehdi.
Joten ei mun mielestä täällä ehdi mitään pelkäämäänkään. Huonoja juttuja sattuu joskus, mut ainakin mulle niitä on sattunut ihan päättömän logiikan mukaan, eli vaikka oisit sadetakissa kävelemäs ulkona, niin voi tulla jotkut hakkaamaan jne.
Eli vaikka koittaisi sulautuu massaan, niin ei sekään suojele. Eli sattumaa kaikki joka tapauksessa. Sen vaarallisemmaksi en ole kokenut elämää, vaikka olisikin täysin oma ittensä ja kokeilisi erilaisia elämäntyylejä vapaasti.
On sekin näkökulma, että jos kaikki vaan pelkää ja ei esim avoimesti näytä kiltteyttä, niin jotkut ns väkivaltaiset hullut tai muut, voi luulla että kaikki ihmiset on vaan kylmiä ja tunteettomia, ja sitä kautta joka tapauksessa siis tommonen hullu voi alkaa seuraamaan, netissä tai livenäkin jne. En nyt viitti sanoa kaikkien tuntemia tapauksii Suomessa.
Eli siksi oon avoin, ja odotan sitä muilta. Koska ihan sama riski on kuolla, oli sitten hiljaa, tai oma itsensä.
Voin olla väärässäki, mutta en oo kovin tyytyväinen jos porukka vastaa pitkiin viesteihin vaan lauseella tai kahdella =)
Okei, noi tulee mieleen teidän vastauksista.
Hieman vaikee kirjoittaa tälleen soolona ns taiteetonta fyysistä tekstii, koska ei tiedä mitä kukakin tarvii tietää.
Ystävää, kaverii etsin. Tänään on taas niitä päiviä, kun ei ees mieti kovin koko kaveriasiaa.
Eli treenit on takana, pistän tänne vähän tekstii ja meen kotiin laittamaan ruokaa, ja sitten muutama tunti piirtämistä luulisin, ja sitten nukkumaan ja alkaa taas uus vko.
Mutta vaikka oiskin kiireinen, niin totuus on se että ei ole kaveria. En koe kovin järkevänä tätä juttua kuitenkaan, et vetää elämänsä läpi ilman että kukaan ees tuntee sua?
No en tiedä onks sillä väliä ees. Mutta kyllä mun mielestä elämä on hieman, ellei 100% rikkaampaa, jos yksinäisyyden lisäksi saa välillä tavata jotakin kaveriakin?
Siis esim musta olisi ihanaa jos olisi kaveri, voisin tehdä sen iloksi esim musaa. Ja antaa mp3:sina sen kuunneltavaksi ja arvioitavaks jne.
Koska on hieman vaikee motivoituu tekemään musaa vaan itselle. Tai joillekin tuntemattomille netissä, joita ei ehkä ees kiinnosta, koska kellä on ees aikaa tutustuu jokaiseen tuntemattomaan netissä. Siis tarkotan että olen itsekin kuitenkin vaan yksi tuntematon muiden joukossa, siis alkutilanteena.
Olemme kaikki tuntemattomia. Ja emme ehdi tutustuu läpikoitaisin jokaiseen. Jokaisen yksinäisen tarinaan, ja kenties taiteisiin.
Joten siksi olisi kiva että tällee kirjoittelisi avoimesti palstalle ja tääl sitten muotoutuisi kaveripareja, kaverikolmosiii tai isompiikin rythmii. Voihan kaveripari lähtee kahdestaanki hakemaan kolmatta tai neljättä täältä netistä, jos haluavat jne.
Eli kaveruus on kyl tärkee. Ainakin mulle olisi. Varmaan miljoonille tärkee juttu. Mut kaikilla ei ole. Jotkut joutuu näkeen hitosti vaivaa, toisille tulee vahingossa. Mutta ne jotka joutuu näkee vaivaa, ovat jääneet yksin...niin niiden, eli meidän, täytyy vaan tehdä se työ, ja sitten ollaan päästy asemaan missä miljoonat muutkin on, eikö?
Eli mun mielestä ok jos kirjoittelee nettiin ja sitten jokainen voi valita sit vähän ajan päästä kelle kirjoittaa enemmän, tai lähtee yrittään sitä kaveruutta =)
Joo, pistäkä ideoita jos on parempia, teen kyllä vaikka kaiken muiden mukaan, jos on parempii ideoita. Tässä vaan vähän pakko yksin ideoida kaikkea, joska EI OLE NIITÄ KAVEREITA! =( =D
Eli voi tulla itserakaskuva kun kirjoittelee vaan itestä. Mutta mitä muuta voi, jos ei oo ketään kenen viestiin vastaa? Yritin vastaa teidän viesteihin mutta hieman vaikee parista lauseesta keksii juttua.
No ei se oo vaikeeta. Mut menee taiteen puolelle sit kokonaan, jos alan kahdesta lauseesta kirjaa tekemään =)
Ajatus sinulla. Käytännössä koen sen hankalaksi koska en halua kirjoittaa elämästäni keskustelupalstoille vaikka olenkin avoin ihmistyttö :). Joku muu voi toki kokea tämän hyväksi tavaksi tutustua uusiin ihmisiin.
Haha, tuli mieleen että ei tarvii eriksee kyl mainita et on yksinäinen ;)
Tekstin määrä varmaan jo kertoo asiasta jotain. Moni kaverillinen tuskin koskaa ees nähny tällasta palstaa, jotkut tuskin ees suomi24:aa :D
Joo, eipä tässä yksinäisyydessä mitään. Se vaan kun jos 10 vuotta kestää, niin tuota...luulis et moni jo tajuaa että..varmaan mikä tahansa juttu joka kestää 10 vuotta, on ihmiselle iso juttu. Oli se sitten ystävyys joka kestää 10v, jokin harrastus tai kokemus tai opiskelu tai työ joka kestää 10v. Niin varmasti on iso juttu, tuskin moni tosissaan vähättelisi?
Monella muullakin varmaan täällä monen vuoden kakku takana?
Eli justiin tää pitkäkestoisuus ainakin mun mielestä tekee tästä aika pahan jutun.
Yh, mitä mä yksin tähän kirjotan? :D
Ehkä se s posti on sittenki paremp...
Ristiriitaisuus? :D
No mistä mä tiedän mikä on oikein elämässä?
Kuten sanoin niin mäkin olen ihan yhtälailla elämäs opiskelija en mikää ammattilainen, joten miten voisin tietää mikä on täysin paras vaihtoehto?
Kun sanoin etten mielellään oo mt ongelmaisten parissa, niin sekin on semmonen ajatus, että kyllähän joku mt ongelmainen voi olla kenties just se joka sairaudest huolimatta olis tyyliin paras ystäväksi?
Mutta mulla on aika huonoi kokemuksii mt ongelmaisista. Siis en tietenkää kritisoi heitä, hulluutta melkee is sairauden takii krisioida ketään, mutta siis oon hakemas ystävää, jonka kans tehdä asioita, eli et toinen ois silleen toimintakykyinen?
Olen joskus itsetuhoinen, mut kuitenkin pystyn vetämään millon tahansa niin pitkän lenkin että tuskin moni uskoo, koska tämä ei ole urheilupalsta.
Ja tää itsetuhoisuus johtuu yksinäisyydestä, sillon kun koen sen. Olen sen luonteinen, että tuskin oisin kauheen kiinnostunut edes ettimään ystävää, ellen kokisi että olisin hyvä sellainen, jos tilaisuus annetaan.
Eli ei ole mitään narsismia, vaikka paniikkihäiriötä, psykopaattisuutta, mitä noita onkaan, jotka voisi olla esteitä hyvälle ystävälle.
Onko mielenterveysongelmainen, jos on yksinäinen, tai sen takii ei jaksa elää?
No ehkä on, en seuraa tuota alaa niin en tiedä miten toi määritellään.
Koen että oon terve poika, ja just seki lisää tätä yksinäisyyden tunnetta, koska sattuu se että ei pitäs olla mussa mtn vikaa, silti joutunu kestää tätä tyyliin kauemmin ku kukaa tässä metropolissa.
Siis ku kukaa ei ees tyyliin usko että oon yksin. Kukaan. Siis jotkut on nauraneet tosissaan jos oon sanonut. Kukaan ei ees ihmettele, koska ne EI USKO!
En oo mikää yksinäisen prototyyppi, kuinka moni ees näyttää kovin yksinäiseltä? Surussaki sitä varmaa näyttää tyyliin kiireiseltä tai jotain..semmosta tää vähä on, kukaa ei tiedä toisist mtn.
No joo, koen et olisin hieno ystävä. En muuten täällä kirjottelis, koska tähänki menee aikaa jonka mielummin käyttäsin musantekoo tai maalaamiseen, jotka jos ei 100% varmasti tuo keikkoja ja näyttelyitä ja sitä kautta frendejä, niin ainakin paremmat mahikset niihin on.
Joo, ristiriitaisesti varmaan tuoki sanottu. En kait jaksa itekää tarpeeks panostaa tähän, että kirjoittaisi täydellisesti. Mutta siis...onko järkee kuitenkaa koko elämäänsä käyttää ystävän ettimiseen, jos vaikka sitä ei koskaa löydäkkää?
Eli silleen pitää olla tarkka miten aikaa käyttää. Mun mielestäni annan ajastani ihan kohtuullisesti täs ku kirjoitan tän verran, en enempää tai paremmin kirjoita koska haluun tehdä muutakin kun olla netissä.
Eli joo...tiedän kyllä et ehkä pitäs justiin antaa kaikkensa et saa sen frendin. Kirjoittaa enemmän, täydellisemmin yms...
Mutta koska elämä on suht lyhyt, ja varsinkin nuoruus, on lähinnä sekuntti, niin joutuu kyl kattomaan et mihin aikaa käyttää, siis joka päivä.
No, katotaa, jos tulee pahemmin kritiikkii niin lupaan sitte parantaa, pakkohan se on =)
Emt..vähä vaikee kirjoitella tällee yksin. Mutta mitäs kertoisin. Olen urheillut tänään, meen tekeen ruokia ja keittiössä vietän iltaa mont tuntia ja sit enne nukkumaan menoa sitä taidepuoltaki vähän. EAi sen kummempaa tänään. Ideoita kyllä on monee muuhunkin, mutta kaikkea en sentään halua paljastaa suomi24:ssä, koska monet jutut mitä mietin, liittyy mun taidejuttuihin, joita en nyt ainakaan tänään halua kaikille kertoo koska niihinkin ideoihin on nähty vuosien työ ja haluan esim itse suunnitella että missä julkaisen ne ja missä kontekstissa. Esim jos luot musatyylin jostain sulle rakkaasta aiheesta, vaikka nyt rakkaus metsiin tai Suomeen vaikka. Niin onko kiva et joku kopsaa sulta sen yleislinjan, ja käyttää sitä ideaa vaikka ilmaisemaan rakkautta terrorismiin, tai sitten johonkin muuhun joka ei sovi sun arvoihin? Tälleen esimerkkinä, koska taiteilijita on niin monenlaisia. Kuten siivoojia, poliiseja, maita, musiikkii, kaikee löytyy moneen lähtöön.
Eli ihan kaikkee en viitti tässä selittää.
Uskon et tässä on aika hyvin jo juttuu että jos joku haluisi vastata enemmän?
Oon kunnianhimoinen ja tiedän oman arvoni mitä tulee taiteellisuuteen ja luovuuteeni. Mutta se on vaan yks osio mussa, eikä mulle oo lopulta tärkeetä se että onko ystävä yhtä kunnianhimoinen tai lahjakas jossakin jutussa. Varmaan kemioista kiinni se että tuleeko ystäviksi vai ei.
Kuhan kirjotan että olen kunnianhimoinen, että kaikki tietää sen, että sen lisäks jos musta haluaa kaverin, niin tulen käyttämään paljon ajastani myös musaan, kuvikseen ja kirjallisiin töihinkin.
Eli lähinnä informaationa kerron tämän. Mulla on elmäntarkoitus, ja se on aika pitkälti luovat jutut. Hyväntekeväisyyskin kiinnostaa, mutta mä en tiedä missä määrässä tuun sitä tekemään tulevaisuudessa.
Silti mulla riittäisi aikaa kaverillea, ja HALUAISIN antaa aikaani kaverille, vaikkapa 1-2 päivää viikossa, tai pari tuntii päivässä, tai miksei 4kin tuntii päivässä, se riippuu tietysti miten aikataulut ja kummankin halut sopii yhteen?
Eli mulla on ns elämää, ja paljon, mutta tilanne on se, että voi olla että tukehdun tähän yksinäisyyteen pian, tai jossain vaiheessa kuitenkin, sitä mä en voi tietää.
Koen myös että olen parempi ystävä, jos teen ns hyvii juttuja päivittäin. Jonku mielest oon ehkä kiireinen, mutta oon kiireinen siks koska koen tän et on parempi näin, ja mun mielestä mulla ois aikaa kaverille paljon enemmän kun monella tuntuu olevan. Esim käyn osapäivätöissä, enkä tuu koskaan menemään 8 tunnin työhön, koska haluun elää. Ehkä ystävällekin, jos semmoisen löytäis? Ainakin jos Suomi pysyis tällaisena että 4 tunnin duunilla pysyy hengis hyvin, aina niin ei ole ollut, esim oliko 1900-luvun alku en muista tarkkaan.
Mut uskoisin että mussa on paljon hyvii puolia, ja uskon että mulle on se joku kaveri jossain. Poika tai tyttö, ei väliä, kuhan ymmärtää että olen 100% herero seksuaalisessa mielessä. Mut seksuaalisuus on vaan yks osa-alue elämäs että jos ei ees mieti tuota koko aihetta vaan ystävyyden pohjalta niin tällöin juurikin ei ole väliä onko tyttö vai poika.
Jep, ois tässä vaikka mitä kirjoitettavaa, onhan maailmassa ainakin parituhatta aihetta jotka tiedän, ja varmaan tuhansii lisää mistä en itse tiedä mitään mutta kenties voit opettaa minua sitten?
Eli en nyt tähän kirjoittele enempää tänään, voisin vastata vaihteeksi teidän juttuihin kuin vain kertoo itestäni, mites ois? =)
Kaikkee hyvää ja rakkautta täysillä toivon kaikille! Sydän meinaa särkyy itteni ja teidänki suruista mut eteepäi taistellaan eikö, jos kaikki taistelee niin joka tapauksessa monempi sielu selvii tästä eikö?
Moikka.
Tein tällaisen sähkärin:
[email protected]
Oisin pistäny suomeks mutta ei toiminut. Otti vain enkun kielisenä ton.
Eli pistäkää viestii ketä haluu, toivoisin pidempii viestei koska itekin kirjoitin aika paljon =)
Voin myös tänne nettii kirjoitella jos joku haluaa.
Tosta ristiriitaisuudesta vielä, niin jos joku jaksaa antaa vinkkei että miten saa tekstin luotuu silleen että ei anna sellaista kuvaa, en tajua?
Tai mikä tulkinta johtaa tuollaiseen kommenttiin.
Mun mielestä jos kirjoittaa paljon eri aiheista, on se riski et tulee ristiriitaista.
Koska jos kirjoittaisi yhden aiheen selkeesti läpikoitaisin, ei jäisi tilaa eikä aikaa kertoo mistän muusta. Esim voisin kirjoittaa ns täydellistettyä tekstiä vaikkapa mielipiteestä sairaita kohtaan. Mutta sitten jäis kertomatta kuka edes oon, ja mitä harrastan?
Eli vähän pakko kirjoittaa pinnallista tekstii, jotta tulisi kirjoittaneeksi edes jotain. Monipuolisesti kuitenki haluan kirjoittaa. Voihan se olla huonokin juttu, mutta nyt tein tällaiset viestit ja pois en enää saa =)
Ehkä 2 vuoden päästä kirjoitan sit eri tavalla, katsotaan =)
Kaikkee hyvää, moi