Toisen lapseni opetin ajamaan, opeutsluvalla siis, ja tänään inssi läpi. Kovaa hommaa ja pitkää pinnaa se vaatii, vaikka rahassa säästin reilun 1000 euroa.
Nostan hattua opettajille
Vilivilpertti
311617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minäkin opetin noin seitsemän vuotta sitten nuorimman tyttäreni ajamaan autoa. Mukava kokemus. Ei riidelty yhtään, vaikka toiset niin oletti. Noin 35 tunnin kohdalla oppimisessa tapahtui huomattava hyppäys. Juteltiin samalla kaikenlaista, ja pystyin opettamaan paljon sellaista ajokulttuuriin perinteisesti kuuluvaa, jota autokouluissa ei näimmä opeteta. Omat oppini olen saanut isältäni ja eri kokoisia ajoneuvoja erilaisilla teillä ajaessani.
Minulla on nyt menossa kolmas ja viimeinen opetussessio. Tämä menee jo rutiinilla ja pienellä rutinalla. Pari kertaa olen joutunut konahtamaan, kun ei meinaa puhe tehota. Mutta muuten on oikein mukavaa.
Toiveissa on, että ensi kuun puolella saadaan homma pakettiin. Teoriat on käyty läpi ja nelisenkymmentä ajokertaa on takana, pari-kolmekymmentä vielä edessä. Maantiellä ei olla paljon oltu, kun on ollut liukkaan puoleista. Ensi kuussa sitten. Kaupungissa sujuu jo taskuperuutuskin. Poika on kuullut kavereiltaan, että autokoulussa peruutusta harjoitellaan 15 minuuttia. Merillä sitä sahattiin neljä ajokertaa.
Niin, paljon on opeteltu todellakin sitä, mitä ei autokoulussa käydä läpi kuin ehkä teoriassa korkeintaan. Tankattu on, on katsottu öljyt ja vaihdettu renkaat ja tarkistettu öljynpaineet. Yksi sulake on vaihdettu. Nuo ovat pikkujuttuja, mutta ihan kivoja tietää, jos tulee ongelmia.
kyllä sä oot hieno ihminen! Pitäiskö sun avata ihan oma autokoulu, ajokortin hinnaksi tulisi about 3000 - 3500 euroo tolla ajomäärällä...;)
Enpä tiedä tuosta hienoudesta, mutta kiitos nyt kuitenkin.
Minähän nyt vain haluan, että lapseni oppivat ajamaan autolla kunnolla, myös peruuttamaan. Tuntuu myös paljon mukavammalta, kun tietää, että mahdollisen rengasrikon sattuessa kuski osaa tehdä muutakin kuin soittaa iskälle. Ja hintahan on näillä ajoilla noin 500 euroa ja väliaikainen kortti taskussa. Harmi, että sitä 2-vaiheen huuhaata ei voi itse opettaa. Säästyisi 300 euroa siinäkin.
Kannattais varmaan kaikkien ajaa opetusluvalla, kun meikäläiset ammattiopet ollaan noin huonoja/tehottomia. Muutamia pointteja meidän ammattilaisten puolesta :
- Pysäköintiä harjoitellaan niin paljon että se sujuu (toki joku harva oppilas sisäistää sen varttitunnissakin)
- Opetussuunitelmaan kuuluu käynti huoltoasemalla sekä ns. ajoonlähtötarkastus
- Kortit on hinnoiteltu niin ylös, ettei kukaan halua ajaa huvikseen ylimääräisiä ajokertoja. Mainittu 35 tuntia tarkoittaa 70 ajokertaa.Minimiopetusmäärän ollessa 30-32 ajokertaa. Opetuslupalaiselle tästä ei aiheudu samalla tavalla kustannuksia,kuin autokoulun oppilaalle. Esimerkki : B-kurssi minimiajomäärillä maksaa vaikka 1600 €, ja jos ajellaan 70 ajokertaa (eli 40 ak ylimääräistä) se maksaa oppilaalle 1400 € kurssimaksun päälle. Eli kortille tulee hintaa > 3000 €.
Toki alalla toimivissa opettajissa on surkeita tapauksia, ihan siinä missä opetuslupaopettajissa hyviäkin.
Monet meistä ovat opiskelleet liikenneopettajan ammatin aikuisiällä, eli käytännössä puolitoista vuotta ilman rahaa. Ja vain työllistyäksemme alipalkattuina ahneiden ja epärehellisten yrittäjien sylkykupeiksi. Kuitenkin me jaksamme tehdä liikenneturvallisuustyötä ja palvella asiakkaita. Eli kaikenlaista kritiikkiä ei ihan helpolla viitsi sulattaa.
Kerroit noista lisäopetuksista rinta rottingilla, siispä anna meille kurjille liikenneopettajillekin, miten suorititte renkaanvaihdon, oliko tubeles vai sisärenkaallinen , ettet vain olisi vaihtanut pyörää. Toinen asia mikä kiinnostaa, miten mittasit öljynpaineen.
Ei kenestäkään tule sen 32 ajotunnin aikana maanteiden kuningasta, vaikka siltä tuntuisikin. Vasta monen kymmenen tuhannen kilometrin, monen vaaratilanteen, kenties lunastetun auton ja paniikkijarrutuksen jälkeen on ehkä kertynyt jonkinnäköisiä oppeja liikenteestä ja autoilusta. Autokoulussa (on se sitten ajo-opetuksella tai ammatillisella) opitaan turvallisissa olosuhteissa hallitsemaan autoa ja liikenteen pelisäännöt. Monta asiaa jää sanomatta tai niistä mainitaan vain ohimennen. Itse sain ajokortin kolmisen kuukautta sitten mutta kilometrejä on kertynyt jo 7000 eli suhteellisen paljon. Heti seuraavalla viikolla sain pikakelauksen elämästä ja kuolemasta, kun yllättäen pimeästä metsästä juoksi poro eteen ja auto lähti 100km/h nopeudessa lapasesta. ABS olisi voinut olla poikaa siinä tilanteessa, mutta en tiedä olisiko se voinut mitään pelastaa ojaan autolta. Ainoa mikä rytäkässä hajosi oli laturinremmi ja paska liikenneasenne. Autokoulussa ei millään muotoa ainakaan meille kerrottu, mitä tehdä noin yllättävässä tilanteessa ja miten auto oikeasti käyttäytyy. HALUAISIN SIIS SANOA TEILLE LIIKENNEOPETTAJILLE ETTÄ VALISTAKAA OIKEASTI MITEN TUOLLAISESSA YLLÄTTÄVÄSSÄ TILANTEESSA TULEE TEHDÄ! Liukasajoradalla oli hauskaa kuin huvipuistossa, maantiellä on joskus vastassa rekankeula..
Autokoulun ja opetuslupaoppillaan välinen ero on tutkinnossa vertailussa olematon. Ammattilaisen opettama pitäisi olla huomattavasti parempi, mutta näin ei asia tällä hetkellä ole. Liikenneopettajissa vika.
Ammattilaisen opettama osaa asiat, mutta jännittää sosiaalisesti täysin kyvytöntä tutvoa. Tutvossa vika.
Varmasti on kerrottu, mutta kun oppilaat ei seuraa (teoria)-opetusta, vaan joko nukkuu tai tekstailee tai muuten vaan leiikkii käännykällä, jotkut vieläpä istuu kuullokkeet päässä ja kuuntelee musaa -niin äkkii nää asiat menöö ohi.
Teoriatunnit tuntuvat olevan sellainen pakollinen paha.
Siellä tulee monta hyvää vinkkiä jos vaan porukka kuuntelisi.
Ehkä ne opit eivät menneet oikein perille, asenteissakin on usein vikaa.
Mikäli ajaa sellaisella seudulla missä on poroja (pohjoisessa ilmeisesti), niin voi olettaa, että ne porot voivat tulla myös ajoradalle. Ajonopeutta voi pudottaa silloin(poljin eniten oikealla), varsinkin kun ajaa talvikelissä(pohjoisessa oli ilmeisesti lunta 3kk sitten). Ajonopeuden pudottamista puoltaa myös se, että ajaa pimeässä, autolla jossa ei ole ABS-jarruja(ei tarkoita kuitenkaan, että ajetaan lujaa jos on ne jarrut) sekä tuore kortti taskussa. Metsätaipaleilla kannattaa muutenkin olla tarkkaavainen, sekä ajaa hitaammin, sieltä metsästä voi juosta ajoradalle hirvi (poroa isompi eläin), muuallakin kuin vaan pohjoisessa.
Hyvä, että liukasradalla oli hauskaa, useat pitävätkin sitä leikkikenttänä, jolloin opit tahtovat jäädä sivuseikaksi.
Tuollaisessa "yllättävässä?" tilanteessa tulee ajaa alhaisemmalla nopeudella ja sovittaa ajonopeus, kelin olosuhteiden ja taitojen mukaan. Nopeuden tulee olla niin alhainen, että voi pysäyttää auton tien näkyvällä osalla, kuten oppikirjoissa sanotaan.
Toivottavasti nyt on uusi laturinremmi hommattuna, kuten myös uusi liikenneasenne;)
Jaa mie jo luulin että se kaasu oli se vasemman puoleisin ;) Pohjoisessa nopeusrajoitukset yleensä näillä ''mettätaipaleilla'' on nopeusrajotus 80, jopa sata. Ja jos matkaa on taitettavana vaikka 100km niin eipä tuota kehtaa kovin körötellä, saattaa joutua hullun norjalaisen rekan peräänajamaksi (luku erikseen) Mutta niistä poroista vain sen verran että harvemmin ne tuollatavalla ryntää tielle, yleensä parveilevat ojissa ja ovat samoilla paikoilla, missä osaa varoa niitä. Tuo ajonoupeude sopeuttaminen niin että ajoneuvon voi pysäyttää ajoradan näkyvällä osalla on sääntö, jota olen yrittäny piettää mielessä, tässä tapauksessa oli pitkä suora, joten tilanne ei tullut mutkan takaa (onneksi). Mutta sen verran on kyllä asenne muuttunut, että ei se niin kiire kotia ole että täytyy sinne pyörätuolissa päästä
Miten niissä autokouluissa, joissa hylkäysprosentti lähentelee 50:ntä?
jos teet työsi kunnolla niin kyllä autokoulun oppilaan tiedot ja asenteet voittaa op-lupaoppilaan.Aloita vaikka niistä papereista.Missä on 50%????
Niin, että pohjosessa ei oo muutakuin poroja, ne ei juokse tien yli vaan tielle ja jatkaa sitten matkaa keskellä tietä, oli auto perässä tai ei... Onhan se tiellä mukavampi matkaa jatkaa... Fiksuja eläimiä.
Kuitenkin kerran juoksi hirvi tien yli pohjosessa, ehdin jo painaa kaasua, kun luulin, että se meni jo... Mutta se tuli takaisin... Siis takaisin tien yli, joten jarrutin uudestaan. Mietinkin jälkikäteen pitkään, että miksei se hirvi noudattanut normaaleja liikennesääntöjä, kirjojen mukaan hirvi kun ei käänny takaisin kun se menee tien yli... No... Kittilän lentokenttää ympäröi aita, joten hirvi ei päässyt sinne, ei ollut varmaan varannut paikkaa lennolle, joten palasi takaisin samaa reittiä tien yli... :)
Nyt lipsahti "tutvolta"
emävale.
Paljonko laskit auton kuluja €/km ja miten paljon itsellesi palkkaa kun ajatit ja pidit teoriatunnit, mitkä kuuluu myös opetuslupaoppilaalle pitää. Jos kaikki liikenneopettajat tekisivät samoin kuin isät ja äidit, että eivät veloita tekemästään työstä, niin ajokortin hinta olis aika halpa autokoulussa. Ja oppilas jonka olet jo tuntenut 17,5V on varmasti helpompi oppilas opettaa. Liikenneopettaja ei vielä tunne oppilasta kun se ekakerran tulee ajotunnille. Ajatteleppa itsesi opettamassa tuntematonta oppilassta, joka ei välttämättä halua tuoda julki opetuksen alussa "sairauttaan" vaan opetuksen aikana epäillään hänen kykyä omaksua opetusta ja pääsyä minimimäärällä tutkintoon. 30 2 ajokertaa (n.13h).On tapauksia että yhden romutetun auton ja monen kymmenen ajotunnin jälkeen opetuslupaoppilas meni autokouluun ja siellä jatkettiin opetusta ottaen huomioon oppilaan ominaisuudet jotka tiedettiin heti alussa. Ja kokeile antaa opetusta ilman yhteistä kieltä. Jos nämä kaikki onnistuu ja vielä kohtuu halvalla. Suosittelen liikenneopettajan ammattia.
Vai kakkosvaiheen huuhaata. Henkilökohtaisesti olen kyllä ainakin omasta kurssista kiitosta saanut, että hyödyllinen oli, mut...
Mulla on viimeiset vuodet ollu 85-88% läpäisy ekalla. Eli älä kaikkia leimaa paskoiksi
Minä olen tuohon jo kommentoinut aiemminkin. Minulle ei makseta vapaa-ajalta palkkaa, ainoastaan työajalta. Olen antanut kertoa itselleni, että mm. ammattihiihtäjät saavat palkkioita, kun hiihtävät. En ole kuitenkaan vaatimassa ketään maksajaksi, kun hiihtelen omaksi ilokseni. Taitaa olla vaikea käsittää. Siis oma ilo.
Auton kulut olen laskenut oman seurantani mukaisen kulun mukaan. Olen pitänyt viiden (5) vuoden ajan kirjaa, kuinka paljon auton pito maksaa. Olen kirjannut ylös kaikki autosta tulleet käyttökulut. KAIKKI. Lukuunottamatta pääomakuluja, koska minä tarvitsen autoa muutenkin. Minulle se on maksanut n. 15 snt/km. Näin 100 km:n ajo maksaa 150 euroa.
Olen kuullut kymmenistä tapauksista, joissa nuori on käynyt autokoulun ja tappanut autollaan itsensä ja muutaman sivullisen.
2 vaiheessa on (omien lasteni mukaan) parin tunnin teoriaopetus autokoululla, arvioiva ajo (n. 45 min) autokoulun autolla ja liukkaan kelin ajo omalla autolla. Tuo kaikki kustantaa reilusti päälle 300 euroa. Ja jos omaa autoa ei ole, kustannukset kasvavat entisestään.
Mitä sinä sait tuosta irti.
Ne kymmenet tapahtumat mistä olet kuullut. Oletko sitä mieltä että autokoulussa pystytään muuttamaan kaikkien nuorten asenteet liikenteessä. Aikaa on n.33h jona aikana pitäisi pystyä muuttamaan nuoren 17.5 vuotta kotoa saadut mallit ja asenteet. Hyvä että sulla on kaikki kunnossa ja olet pystynyt vaikuttamaan jälkikasvuusi, että osaavat toimia liikenteessä turvallisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Vapaaehtoisille liikennevalistustyötä tekeville on aina töitä. 270 turhaa kuolemaa viimevuonna.
Kannattaa itse miettiä. Jos et tunne olevasi kykenevä opettamaan lievästi asennevammaisia nuoria (lähinnä poikia), niin suosittelen vaihtamaan alaa. Sinähän saatat tuottaa vaarallisia liikenteessä olijoita.
Minä sen sijaan tunnen itseni lisäksi myös jälkikasvuni. Ja siltä pohjalta olen opettanut. Tämä kolmas menee jo rutiinilla.
Kannattaa miettiä missä kakkosen käy. En kuitenkaan hyväksy asennettasi yleistää kaikkea paskaksi, vaikka sehän sananlaskukin kertoo, että 50 000 kärpästä ei voi olla väärässä-paska on hyvää.
Itse tunnen tekeväni työtä liikenneturvallisuuden eteen ja joskus jopa onnistuneeni siinä.
Joku toinen opettaja sen sijaan sanoo, että miten hän voi muuttaa 17,5 vuotta kotona asenteitaan imenyttä oppilasta muutaman kymmenen ajokerran ja teoriatuntien aikana. Ja oikea vastaus onkin luonnollisesti: ei mitenkään.
Mutta sinä siis saat jopa tuossa parissa tunnissa jotain aikaiseksi. Onnittelen lujasta uskosta.
Parissa tunnissa saa ihmeitä aikaan jos oppilaalla on oikeanlainen asenne turvalliseen liikennekäyttäytymiseen, kuten useimmilla nuorilla on. Tämä oikeanlainen asenne tulee heidän vanhemmiltaan ja heidän liikennekäyttäytymisestä.
Toinen ryhmä on ne nuoret, joiden vanhemmat luulevat olevansa huippuosaajia joka alalla, aina oikeassa/muut väärässä-asenne ja heidän osaamisensa on "ainakin omasta mielestään" parasta, jopa parempaa kuin alan ammattilaisilla. On aivan selvää, että sellainen asenne näkyy myös heidän lapsissaan ja niiden nuorten asenteita ei kyllä muuta kukaan(lue:pirukaan).
Heidän(nuorten) asenteet tulevat esiin liikenteessä, omien taitojen yliarvioimisellä ja vaaratilanteiden ali-arvioimisella. He eivät myöskään osaa ottaa oppia vastaan 2-vaiheessa. Pahinta asiassa on se, että kotona isä taputtaa lapsiaan päähän ja kehuu lapsiaan/itseään.
Olen todella helpottunut, että sellaisten nuorten vanhemmat opettavat itse jälkikasvunsa.
En ole osallistunut aikaisemmin keskusteluun, täytyi vaan kommentoida, kun jutut alkavat olla todella amatöörimaisia.
Aika suuria voimia jotkut omaavat. Nuori on siis 2-vaiheessa jo vähintään parikymppinen. Tästä huolimatta jotkut taikasauvan heiluttajat, jotka siis ovat mielestään jumalasta seuraavia (ylöspäin), saavat nuoret omaksumaan kaiken liikenteessä tarvittavan tiedon. Ja vieläpä parissa tunnissa. Tuo vastaa kyllä jo maailman luomista, tunnustan.
Olen todella iloinen, että lapseni eivät ole joutuneet sellaisen opettajan käsittelyyn, jota oman isän tai äidin pääntaputtelu ja kehuminen nyppivät.
Sen verran voin vielä todeta, että auton ajaminen oikein ja oikealla asenteella ei todellakaan ole rakettitiedettä eikä siihen tarvita edes insinöörin opintoja. Muuten kuin erään ihmisryhmän mielestä.
Juuri tuollaista asennetta tarkoitin, jälkimmäisessä ryhmässä, josta aikaisemmin kerroin. Asiallinen vastaus olisi ollut kertoa, miten itse on saanut aikaisemmassa viestissä mainitut "omien taitojen yliarvioimiset ja vaaratilanteiden ali-arvioimiset" opetettua lapsilleen. Valitettavasti vastauksessa olikin vaan taas kerran tyhjänpäiväistä uhoamista.
Itse ajaminen ole rakettitiedettä mutta tärkeämpää on saada nuorille viestitettyä, ettei "sitä rekkaa ole pakko lähteä ohittamaan talvikelillä", kuin esim. "miten perutetaan taskuperuutus". Ei ole väliä meneekö se oppi perille autossa tai teoriatunnilla, pääasia, että he ymmärtävät sen.
Tottakai peruttaaminen on tärkeä taito mutta jos sitä ei osaa täydellisesti, se hankaloittaa vain auton käyttöä. Mikäli ei osaa peruuttaa kunnolla, niin siitä ei kuitenkaan yleensä lähde henki, kuten voi käydä ensimmäisessä esim;ssä, mikäli tehdään väärä valinta. Silloin vasta voi tulla suuret voimat, sekä Jumala mieleen, niitä ei tarvitse miettiä täällä keskustelupalstalla.
Minulle ei tarvitse vastata, en aio lukea vastausta, enkä myöskään kirjoittaa asiasta enempää. Mutta voit tietysti jatkaa kirjoittelimista kokemuksistasi ja kehua itseäsi, kun se näyttää tuovan tyydytystä.
Nimenomaan pitää opettaa nuorelle, mikä on tärkeää. Ja miten selviää liikenteestä hengissä. Kehumien ja selkään taputtelu eivät todellakaan vaikeuta oppimisprosessia. Useiden tutkimusten mukaan asia on jopa päinvastoin. Kukaan ei voi sanoa, että on onnistunut jonkun opettamisessa, vaikka olisi kuinka ammattilainen. Autokouluissa on ns. leipäopet, jotka tekevät hommaansa 9-17 ja that's it. Tärkeintä on, että riittävä määrä läpäisee teorian ja inssin ensimmäisellä kerralla. Saa ihan vapaasti kehua omaa kaikenkattavaa opetustyyliään, mutta me kaikki olemme olleet koulussa vaihtelevan määrän vuosia. Joten kaikilla on tiedossa, mikä opettajien taso voi olla. Ja mitä lyhyempi opetusjakso on, sitä vähemmän voi opettaa muuta kuin itse asiaa. Mutta kun opettaa omaa lasta, niin motiivit ovat luonnollisesti ihan toiset. Ei todellakaan harjoitella inssiä varten.
Kuinka paljon autokouluissa yleensä ajetaan vaikkapa moottoriteillä, joilla pääsee harjoittelemaan ohittamista kohtalaisen turvallisesti. Opetusluvalla sitä tehdään parikymmentä kertaa, koska se (ohittaminen) on minun mielestäni vaativimpia osa-alueita auton ajossa. Ja se ei todellakaan kuittaannu sanomalla, että älä ohita. Mutta totta ihmeessä peruuttamisen opettelu on myös tärkeää, koska suurin osa kolhuista tapahtuu parkkipaikoilla. Ja peltien oikominen on nykyjään kallista hommaa. Mistä tuo kolhiminen sitten johtuu. Siitä, että ei osata peruuttaa eikä edes ajaa eteen päin pienessä tilassa.
Minun mielestäni on aivan turhaa kinastella kenen syytä on, jos ajoasenne on pielessä, ajotaito on huono tai inssi ei mene läpi. Joka porukasta löytyy sekä idiootteja että hyviä tyyppejä.
Osa nuorista oppii asiat helposti, kuuntelee opettajaa ja on kiinnostunut. Mutta toisaalta ikävän suuri osa nuorista omaa jo valmiiksi huonon asenteen, "kyllähän mä ny vittu nää jutut osaan, oonhan mä ajanu mopolla jo vuoden". Tämä hyvä tai huono asenne on omaksuttu jo kotona ja tässä kohtaa, jos on menty metsään, niin ei siinä ajo-opettajalla kovin kummoisia keinoja ole asenteen muuttamiseen.
Toisaalta myös ajo-opettajien sietäisi välillä hieman vilkaista peiliin ja miettiä esim. miksi oppilaat minun pitämälläni teoriatunnilla nuokkuvat puoliunessa tuoleillaan tai naputtelevat kännykkää. Mitä opettaja voisi silloin tehdä, että saisi oppilaansa kiinnostumaan opetuksesta. On itsestään selvää, että oppilaiden motivaatio opetuksen seuraamiseen vaikuttaa suoraan opettajan motivaatioon opettaa, mutta on se toisinkinpäin. Jos opettajasta huokuu asenne "miks mun pitää lätistä nää samat jutut taas yhdelle idioottilaumalle, jotka ei kuuntele kuitenkaan", niin se ainakaan paranna oppilaiden motivaatiota seurata opetusta.
Opettajan kuitenkin pitäisi olla se koulutuksen saanut ammattilainen! Hänen pitäisi jaksaa yrittää opettaa, vaikka oppilaat olisivatkin hieman hankalampia. Itse olen palvelualalla töissä enkä minäkään voi ruveta "vittuilemaan" asiakkaille vain siksi, että he käyttäytyvät huonosti kuka mistäkin syystä. En minä voi ajatella, että perhana mä viitti tota palvella ystävällisesti, kun se on tollanen kusipää. Sitä vaan pitää yrittää jaksaa hymyillä, vaikka paskaa tulee niskaan kuin saavista kaatamalla riippumatta siitä mitä teet tai olet tekemättä. Varmasti motivaatiota on välillä vaikea löytää. Ajo-opettajista löytyykin niitä tuhannen kusipäitä, mutta myös todella rautaisia alan ammattilaisia.
Itse olen ajellut ajokortin reilu kymmenisen vuotta sitten ja olen käynyt muutamaan otteeseen korottamassakin korttiluokitusta. Ja kyllä on sekaan mahtunut jos jonkinlaista opettajaa sekä tutvoa. Kun opettaja istuu luokan edessä ja monotonisella äänellä luettelee asioita tympääntyneen näköisenä, niin ei se paljoa opiskelumotivaatiota nostanut. Ajotunneilla on ollut mukavia opettajia, joilta on uskaltanut kysyä asioista ilman pelkoa huutamisesta tai räkäisestä naurusta. Toisaalta on päässyt "tutustumaan" myös alan pohjasakkaan ja koko ajotunti on mennyt sekuntteja laskiessa, että koska tästä autosta pääsee ulos ja kauas tuosta "alan ammattilaisesta" (lue: limanuljaska ja kusipää). Ilmeisesti myös tuo opetussuunnitelma on muuttunut melkoisesti, koska kertaakaan en ole ajotunneilla käynyt tankkaamassa autoa tahi tehnyt ajoonlähtötarkistusta (muuta kuin säätänyt penkin itselleni sopivaksi). Peruutustakaan ei harjoiteltu kuin paperilla. Olisi saattanut tutvo hetken katsoa, että häh, kun olisin vaan inssissä todennut, että "Kuule, kun me ei kertaakaan harjoiteltu ajotunneilla peruuttamista, niin mä en nyt kyllä saa tätä autoa takaperin tuohon taskuparkkiin. Mutta mä voin kyllä piirtää miten se pitäisi tehdä, sen mä osaan tosi hyvin, sitä harjoiteltiin joka ajotunnin lopuksi."
Myös tutvon asenne vaikuttaa hyvinkin suuresti oppilaan ajoon. Jos tutvo löntystää autolle asenteella "ajellaan ny lenkki, mut et sä tästä läpi pääse kuitenkaan", niin kyllä se aiheuttaa melkoisen jännitteen oppilaaseen ja varmasti tulee virheitä. Itselleni on onneksi inssiajoihin osunut mukavia tutvoja. Yksi oli hieman tympeän oloinen, mutta taisi hänellä tuolloin lounastauko jo lähestyä ja halusi vaan äkkiä saada inssin altapois. Totesikin vaan ajon loppupuolella, että "eiköhän tää ollu tässä, ajelehan takas sinne konttorille, että päästään kahville". Viimeisimpiin insseihin osui todella mukavat tutvot ja vaikka jännitin etukäteen niin, että kädet tärisi (vaikka kortti oli ollut taskussa jo monta vuotta ja olin vaan korottamassa luokitusta), niin hyvin meni. Jännittäminen johtui todennäköisesti siitä, etten itse ollut ollenkaan varma, että osaisin riittävän hyvin (yhdistelmän käisttelykoe) eikä ajo-opettajani tosiaankaan tehnyt juuri mitään saadakseen minua uskomaan ajotaitooni. Hän lähinnä keskittyi tuijottelemaan maisemia auton oikealla puolella. Taisi olla mielenkiintoinen metsä siinä tienvierellä. Tutvojen kanssa juteltiin niitä näitä ajon lomassa ja jännityskin hälveni melkein samantien. Inssin lopuksi tuli vielä onnittelut uudesta kortista ja mukavia ajohetkiä. Siinä oli todella tutvot, jotka osasivat tehdä työnsä ammattitaidolla. Mutta kuten jo sanottu tutvoistakin löytyy niitä paskantärkeitä idiootteja, jotka ilmeisesti ovat hakeutuneet alalle vain saadakseen jotain sairaalloista tyydytystä nuorten nöyryyttämisestä ja kyykyttämisestä.