Kommunismi "kuoli" muutama vuosi sitten, mutta onko kapitalismi nyt kuollut/lähellä kuolemaa?
Lamat alkavat yleistyä, rahaa revitään ihmisiltä ties millä keinoin ja päällä on kauhee kusetus (kasvata siinä lapsia) ja ongelmaksi muodostuu esim. maapallon ilmaston tuhoutuminen. Loputtomasti ei voi kusettaa.
Voitaisiinko luoda uudenlainen poliittinen järjestelmä, siis ei mitään kansanedustajia pilvin pimein, K*koomusta ja K*skustaa, vaan sellainen systeemi, jossa joku tekee rehellisesti jotain. Voisi olla vaikka vain yksi puolue, kunhan joku tekee jotain.
Voisiko elämän perusarvona olla se, että kunhan nyt toimeen tullaan (ei voi)?
Lamat alkavat yleistyä, rahaa revitään ihmisiltä ties millä keinoin ja päällä on kauhee kusetus (kasvata siinä lapsia) ja ongelmaksi muodostuu esim. maapallon ilmaston tuhoutuminen. Loputtomasti ei voi kusettaa.
Voitaisiinko luoda uudenlainen poliittinen järjestelmä, siis ei mitään kansanedustajia pilvin pimein, K*koomusta ja K*skustaa, vaan sellainen systeemi, jossa joku tekee rehellisesti jotain. Voisi olla vaikka vain yksi puolue, kunhan joku tekee jotain.
Voisiko elämän perusarvona olla se, että kunhan nyt toimeen tullaan (ei voi)?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Maailman 500 rikkainta pitää hallussaan 50 % maailman varallisuudesta. Toinen puoli jakautuu sitten meille lopuille 6,7 miljardille ihmiselle. Maailman kolmella rikkaimmalla ihmisellä on yhtä paljon varallisuutta kuin maailman 600 miljoonalla köyhimmällä. Vertailun vuoksi: EU:ssa on n. 500 miljoonaa asukasta.
Maailmassa kuolee joka neljäs sekunti lapsi aliravitsemukseen. Globaali kapitalismi on kasvattanut eriarvoisuutta, lisännyt köyhyyttä kehitysmaissa sekä slummiutumista kehittyneempien maiden suurkaupungeissa.
Nykyisen finanssikriisin ja laman ovat aiheuttaneet Yhdysvaltalaiset pankkiirit, jotka yhä suurempien bonuksien ja optioiden toivossa ryhtyivät myymään riskialttiita asuntolainoja eteenpäin uusina finanssituotteina. Tästä muodostui lopulta eräänlainen pyramidihuijaus, jonka laskua nyt maksamme.
Laskun maksavat, kuten kapitalismissa aina, tavalliset työtätekevät, opiskelijat ja eläkeläiset. Keinottelijoiden huijauksesta aiheutuneen laskun maksavat tavalliset veronmaksajat. Veronmaksajien rahoilla pelastetaan samoja pankkeja, jotka syyllistyivät ahneuteen ja aiheuttivat nykyisen kriisin.
Meillä kunnat ajetaan ahdinkoon kriisin varjolla. Pankeille ja yrityksille kyllä riittää elvytysrahaa, mutta julkista sektoria ajetaan kriisin verukkeella entisestään alas. Näin siitä huolimatta, että tehokkainta elvytystä olisi tukea kuntia ja julkisia investointeja.
Suuryhtiöiden johtajat nauttivat tulospalkkioistaan ja supereläkkeistään samaan aikaan kun leipäjonot pitenevät. Samaiset, kannattavat ja voittoa tuottavat yhtiöt potkivat työntekijöitään säälimättä kilometritehtaalle. Omistajille maksettavista osingoista kun ei voida tinkiä - näiden verenimijöiden on saatava päivittäinen annoksensa riippumatta lamasta tai vallitsevasta taloustilanteesta.
Kapitalismi kuitenkin - onneksi - vetelee viimeisiään. Tästä kriisistä se ei selviä. Sillä on elinaikaa korkeintaan 5-15 vuotta. Kannattaa valmistautua toisenlaiseen aikaan jo ajoissa. Latinalaisessa Amerikassa on jo aloitettu uusi aikakausi, eikä maailman johtava kapitalistinen suurvalta voi asialle yhtään mitään.
Jos tämä maapallomme ja ihmiskunta aiotaan pelastaa, meidän on äkkiä tehtävä jotain ja se jotain on kitkeä kapitalismi - tuo vaarallinen syöpä juurineen maapallolta.
Katsoitteko viikolla kun tuli ohjelma Vietnamin sodasta ja My Lain kylästä, jossa Yhdysvaltain sotilaat tekivät hirmutöitään. Touhu oli barbaarisuudessaan vertaansa vailla ja mikään ei ole olennaisesti muuttunut, siviilejä tapetaan niin Afganistanissa kuin Irakissa ja ihmisiä kidutetaan Quantanamon vankileirillä. Kapitalismin veriset kädet ulottuvat ympäri maailman – aina kun jossain päin on vallassa sotilasdiktatuureja, on niissä useimmiten Yhdysvalloilla sormensa pelissä. Voidaan sanoa, että sosialismin vääryydet ja tappamiset ovat mittasuhteiltaan kuin silakat joulukaloiksi, mutta tietysti myös ne ovat ehdottomasti tuomittavia. Tällaisen valtion ja sen käsikassara Naton kanssa sitten nämä kokoomuksen pojanklopit haluavat käydä käsi kädessä.
Viikolla kerrottiin myös Nigeriasta TV1 iltauutisissa. Oli kuvottavaa katsoa miten Shell on siellä toiminut – ihmisten elinmahdollisuudet ja luonto on kylmän rauhallisesti tuhottu. Kapitalismi on valmis raakalaisuuksiin ja luonnon raiskaamiseen päämääriensä saavuttamiseksi. Kapitalismi tuhoaa sotiensa takia luontoa ja sodat ovat suuri tekijä ilmastonmuutoksessa.
Kapitalismi on luonut järjestelmän jossa jo lapsesta opetetaan ihmisiä vihaamaan toisiaan, kadehtimaan, kilpailemaan keskenään ja ahnehtimaan. Kapitalismi kyllä puhuu kauniisti vapaudessa, mutta missä se näkyy? Itä – Euroopan maat houkuteltiin luopumaan sosialismista muka vapauteen vedoten, no, nyt sitten he vapaina ja nälkäisinä mittailevat katuja – tämä on sitä karua kapitalistista ”vapautta”. Nyt saa Yhdysvallat tuoda näihin ”vapaudesta” nauttiviin maihin erilaisia ohjusjärjestelmiä, ilman että kyseisten maiden kansalaisilta kysyttäisiin lupaa. Kovaan kapitalismiin siirtyneet maat kieltävät kommunistiset puolueet ja Puola kieltää ihmisiä kulkemassa Chen paita päällä – tämä nyt on sitä kapitalistista ”vapautta”.
Kapitalismi sotiensa takia ”vapauttaa” ihmiset lähtemään kodeistaan, menemään pakolaisleireille ja hakemaan turvapaikkaa muista ”ihanista” kapitalistisista maista, joissa heihin suhtaudutaan kapitalistisen kylmäkiskoisesti. Voi tätä ylivertaista kapitalistista järjestelmää, kun se ”vapautti” itä - Euroopan maista ihmiset lähtemään kerjuulle tännekin kylmään pohjolaan, jossa näitä sitten kohdellaan kuin elukoita – ei, elukoita kohdellaan paremmin.
Kapitalismi ei eläisi päivääkään jos sillä ei olisi massiivista koneistoa pitämään ihmiset pimennossa tai kääntämään kasvonsa kapitalismin kovasta todellisuudesta. Se pelottelee, valehtelee, uhkailee, kiduttaa, kiristää ja tekee kaikki temput, etteivät ihmiset huomaisi järjestelmän raadollisuutta. Kapitalistinen järjestelmä on valjastanut kaikki mahdolliset ja mahdottomat voimat manipuloimaan ihmiset jo vauvasta vaariin. Mutta kuten on todettu, kaikella on aikansa ja kapitalismin loppu lähenee. Kaatumisen nopeuttamiseksi tarvitaan meitä jokaista eli tartutaan tuumasta toimeen – ennen kuin on myöhäistä.
Voihan sitä asiaa noinkin ajatella muttei se mitään paranna. Varmasti kapitalismi muuttuu siitä mitä se nyt on, onhan se muuttunut koko olemassaolonsa ajan. Meilläkään se ei ole muodossa jossa sen alku oli joskus 1800 luvun lopulla vaan nyt omistus on jakaantunut huomattavasti laajemmalle ja sosiaaliset ohjelmat estävät, jos vain kansalainen haluaa, toivottoman tilanteen syntymisen. Ruokarahaa, ruokaa ja asunnon kyllä saa kunhan elää siivosti.
Ota sinä esimerkki My Lain kylästä niin minä otan Puolasta jota sosialistiystävykset Aatu ja Josif kurittivat kovalla kädellä viime vuosisadalla jolla My Laikin oli. Pahantekoon sitä riittä, että on ihminen ei siihen tarvitse uskontoja ja aatteita sotkea.
Itse olen elänyt kohta 70 vuotta porvarillisessa, en niinkään kapitalistisessa, maassa enkä ole vieläkään huomannut tuota vihan opetusta, kadehtimistakaan ei tarvitse opettaa vaan se yleensä osataan jo muutenkin se kun kuuluu ihmisluontoon niin kapitalistisessa kuin sosialistisessakin maailmassa.
Jos vertaat Suomea noin vuonna 1920 noihin muutamiin epäonnistuneihin entisiin sosialistimaihin niin ne ovat samassa tilassa, maa pitää rakentaa, ihmiset pitää kouluttaa jne. ei ole oikotietä onneen. Virolaiset ja muut baltit ovat asian oivaltaneet mutta eteläisemmät maat kuten Romania ja vaikka Bulgaria eivät sitä ole tehneet ja niillä on vielä parin – kolmen sukupolven aukko kuromatta umpeen. Sosialistinen usko on sen tehnyt koska ei opettanut kansaa tulemaan itse toimeen, ei nykyaikaistanut maiden infraa vaan jätti kaiken tulevien aikojen hoitoon.
Nyt ne ovat vapaita mutta eivät osaa vielä käyttää vapauden mahdollisuuksia. Ei meillä mitään pimentoa ole sosialististen maiden malliin, sinä saat valaista itsesi vaikka P-Korean päivälehdillä jos haluat tai Havanna News:lla. Telkun uutiset suoltavat mieluummin negatiivista uutista kuin positiivisia asioita joten siitä pimeästä me juuri kirkkaimman valon saamme.
Kaikki aikanaan kaatuu kuten Rooman valtakuntakin, sinne menee USA, Venäjä ja Kiinakin siinä muodossa kuin me ne nyt tunnemme. Neuvostoliitto meni jo! Ei kuitenkaan ole vielä kehitetty uutta toimivaa talousjärjestelmää jolla nykyinen pystyttäisiin korvaamaan joten on odotettava ja parsittava vanhaa. Sosialismi ei pystynyt ihmisiä vakuuttamaan vaan kaatui, sille annettiin varsin kalliiksi käynyt mahdollisuus nousta jaloilleen mutta siinä se ei onnistunut. Kallishan se oli sekä varallisuudella että ihmisten kohtaloilla mitattuna.
Poliisi ja syyttäjät ovat innoissaan leimatessaan asetehdas Patrian johtajat syyllisiksi lahjontaan ennen kuin syyte on nostettu tai oikeus käsitellyt asiaa.
Ehkä johtajat tuomitaankin, mutta tekisi mieli pohtia asiaa muulta kannalta. Tuskinpa Patria olisi saanut yhtään asekauppaa, ellei se olisi tehnyt samoin kuin maailman muut asekauppiaat: amerikkalaiset, venäläiset, kiinalaiset tai ranskalaiset.
Aseita ei vain pysty myymään ilman lahjuksia. Lisäksi voi kysyä, mihin lahjukset menevät. Kenraalien taskuihin, puoluepomoille, virkamiehille vai armeijalle muihin kuluihin?
Joskus 1950-luvulla Suomen armeijalta paljastui salaisia tilejä, ilmeisestikin asekauppojen lahjuksilla perustettuja. Niillä oli maksettu kuluja, joihin hallitus ja eduskunta eivät olleet antaneet rahaa. Kun kommunistit olivat vallanneet salaisen poliisin, armeija perusti sen rinnalle omansa, mikä nieli rahaa. Armeijalla oli monenlaisia kuluja, joita ei haluttu näyttää hölöttäville poliitikoille ja epäluotettaville tilintarkastajille.
Rahaa saatiin, kun myytiin sodan jälkeen kätkettyjä aseita maailmalle romuraudan nimikkeellä. Huvittavin on Lahti-Saloranta -ilmatorjuntakiväärin seikkailu maailmalla. Ensin se myytiin vuonna 1948 Israeliin, joka tarvitsi aseita samana vuonna alkaneessa itsenäisyystaistelussaan.
Israel myi ilmatorjuntakiväärin Algerian vapaustaistelua johtavalle FNL:lle. Siltä aseen osti CIA, joka aseisti Kuuban vastavallankumouksellisia Sikojenlahden maihinnousussa. Seuraavaksi ase löytyi kanadalaisilta pankkirosvoilta, jotka avasivat sillä kassakaappeja, joihin aseen ontelopanokset upposivat kuin puukko Koskenlaskijaan.
Diakonissalaitoksen hoitoja nauttineet tuskin tietävät, että se syntyi asekaupoista saaduilla rikkauksilla. Aurora Karamzinin ensimmäinen mies, ruhtinas Paul Demidoff oli asetehtailija, joka voitti tarjouskilpailun, kun Venäjän armeija uusi aseitaan.
Euroopan asekauppiaat ihmettelivät Demidoffille, mitä tämä oli tehnyt voittaakseen asekaupan, kun hekin olivat lahjoneen keisarin, tämän vaimon ja rakastajattaret, suuriruhtinaat, suuriruhtinattaret ja rakastajattaret. Ruhtinas Demidoff kertoi antaneensa ruplan ulaanille, joka näytti tuloksia harjoitusammunnoissa.
Vuosien kuluessa lahjukset ovat vähentyneet. Kun Italia yritti myydä Suomen ilmavoimille koneitaan 1970-luvulla, kenraalin poika sai tyytyä vaatimattomaan hääristeilyyn sotalaivalla Välimerellä. Suomi ostikin hävittäjät Ranskasta.
Armeijan kalustoa, vetureita tai muuta kallista tavaraa Suomeen tarjonneet ymmärsivät jo varhain, että kauppaa edisti, jos lahjoitti huomattavan summan Maalaisliiton säätiölle, joka käytti rahat vaalityöhön.
Ennen kuin Suomi ryhtyi ottamaan tai tarjoamaan lahjuksia kaupoissa, sillä oli toisenlaiset kauppatavat. Saariston asukkaat olivat merirosvoja, jotka kaappasivat hollantilaisia laivoja. Pietarin merimuseossa on synkeitä muistoja Malvina-nimisestä naispuolisesta merirosvopäälliköstä. Merirosvoista tuli salakuljettajia ja heidän maineensa oli niin kova, että taidekeräilijä Pavel Tretjakovin ensimmäinen hankinta oli taulu, jossa venäläinen poliisi käy suomalaisten salakuljettajien kimppuun. Taulua voi ihailla Tretjakovin galleriassa Moskovassa.
Suomalaisella rosvokapitalismilla on vuosisataiset perinteet. Suuri osa maaomaisuudesta on aikoinaan kaapattu ilman mitään vastikkeita.
Ajatellaanpa vaikka ns. karjalaisia, jotka vaativat maitaan takaisin Kannakselta. Puolet näistä ”karjalaisista” on savolaisten maanryöstäjien jälkeläisiä. Savolaiset rosvosivat ne maat, jotka jäivät venäläisiltä tai ortodokseilta, kun Ruotsi Stolbovan rauhan jälkeen 1617 karkotti heidät Venäjälle.
Ruotsista vyöryivät keskiajalla Suomeen maanryöstäjien joukot, jotka rohmusivat rannikon ja saaristot, polttivat metsät rautamasuuneissaan ja käyttivät paikallista väkeä orjinaan. Ruotsin kuningas jakoi ilmaista maata suosikeilleen, joiden voimin Itämerestä tuli Ruotsin sisämeri.
Ruotsin kuningas opetti suomalaisen yläluokan siihen, että se sai palveluistaan verovapauksia, kun uhrasi renkinsä ja hevosensa Ruotsin sotakentillä. Renkihän ei isännälle maksanut mitään, mutta hevonen oli menetys.
Suomi oli Euroopan viimeisiä maita, joissa oli laaja maaorjuus vuoteen 1919, vaikka sitä ei edes koulukirjoissa myönnetä, vaan puhutaan sievistellen torpparijärjestelmästä.
Kun kiistellään siitä, oliko vuoden 1918 selkkaus vapaussota, kansalaissota vai veljessota, niin yhtenä nimenä voisi olla orjakapina. Sen kukisti saksalainen divisioona. Voittajiksi julistautuivat valkoiset, jotka aloittivat eurooppalaisittainkin laajan puhdistuksen. Kansanmurhaan syylliset vapautettiin taannehtivalla lailla kaikesta vastuusta. Nyt täällä tuomitaan ruandalaisia paljon lievemmistä rikoksista.
Tämän päivän vallassaolijat, kauppakamarinulikat, kartanonherrat ja yrittäjät ovat hyvin oppineet ja omaksuneet esi-isiensä periaatteet, että heidän tehtävänsä on saada kruunulta kaikki mahdolliset verohelpotukset ja tukiaiset.
Nyt vallassa oleva hallitus on jakanut valtaapitäville miljardien edestä verohelpotuksia ja yritystukiaisia. Kun hallitus laati ohjelmaansa Säätytalossa, paikalle ilmestyi mm. Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Anders Blom, joka kirjoitti hallitusohjelmaan kohdan, että perheyritykset vapautetaan perintöverosta. Itsekkyyden suomenmestaruuskilvassa tällä pääsi kärkisijoille.
On mielenkiintoista nähdä, onnistuuko Perheyritysten liiton uusi toimitusjohtaja Matti Vanhanen poistamaan perintöveron loiseläjiltä.
Joskus ihmetyttää, miten juuri rikkaat ihmiset inhoavat niin syvästi veroja, vaikka niillä rakennetaan koulut, sairaalat ja tiet. Nyt ovat elinkeinoelämän etujärjestöt alkaneet uhkailla, että jos ne eivät saa vielä lisää verohelpotuksia, yritykset muuttavat ulkomaille ja Suomelta jäävät verotulot saamatta.
Olisi sekin hauska nähdä, miten pohjalaiset, kielitaidottomat juntit pärjäisivät yrittäjinä ulkomailla, kun täälläkin menestys on syntynyt kotoisilla tutuilla markkinoilla, valtion tukiaisilla, kuntien antamilla ilmaisilla tonteilla ja avustuksilla.
Muutama kymmenen jääkiekkoilijaa, jokunen jalkapalloilija tai oopperalaulaja voi menestyä ulkomailla, mutta suomalaiset yrittäjät herättäisivät siellä vain hilpeyttä.
Jos yrittäjät ja niiden järjestöt vielä ensi talvenakin uhkailevat maasta muutolla, me veronmaksajat voisimme ostaa heille menolipun. Pääsisimme eroon näistä loiseläjistä, jotka veisivät mukanaan isiltä perityn ahneuden ja itsekkyyden.
Sitä ei voi kieltää, etteikö Suomen alueen historia ole toistuvien tappeluiden ja muun nykyään omituiselta vaikuttavan toiminnan historiaa mutta niin on koko Euroopan ja maailman. Jokaista aikakautta onkin tarkasteltava sen ajan näkövinkkelistä eikä nykyisestä. Näyttää se tämän palstankin kirjoittelu tosi omituiselta 500 vuoden kuluttua jos joku näitä nyt enää on silloin lukemassa.
Suomessa ei kuitenkaan ollut maaorjuutta vaan torpparilaitos, vaikka ei nykylakien ja -tapojen mukaan ehkä aivan loistava ollut, antoi paremman mahdollisuuden kuin orjuus jossa edes orjan henki ei ollut minkään arvoinen. En usko torpparia ihan kysymättä saadun turpeen alle piilottaa ja sen lapsia viedä orjamarkkinoille. Tosin lastentarhatkin olivat harvassa ja jokainen orpokin joutui pienestä tekemään työtä elantonsa eteen. Kuten huomaat ajat ovat muuttuneet parempaan suuntaan vaikka sinä koko ajan haukut!
Sinä yllytät näköjään meillä samaan kurjuuteen johon Neuvostojen liitto sortui eli jakamaan pääomat kansalle, mistä sitten saadaan uutta pääomaa, kysyn vaan? Tärkeintä on pääoma ja sen ylläpito sekä kasvattaminen vähintään inflaatiovauhtia ja jos haluamme korkeampaa elintasoa niin nopeammin. Pääoma on se joka meidät elättää oli se omaa tai kaverin.
Kun sinä väität yrittäjiä loiseläjiksi niin sen enempää et voisi olla väärässä, ilman heitä elintasomme olisi jossain Kuuban tasolla. Juuri yrittäjät pitävät meidät kinkkuvoileivän syrjässä eikä pelkällä kaurapuurolla. Kukaan ei veroja rakasta, sinua ehkä lukuun ottamatta, mutta lain mukaiset maksavat useimmat ja maksamatta jättäminenhän on rikollista.
Perintövero sen sijaan on kyseenalainen, jos isä on perustanut yrityksen, kasvattanut sitä vaikka miljoonan euron arvoiseksi niin siitä perintövero on varsin suuri kokonaispotti johon harvalla on varaa käteisellä. Joka tapauksessa se vie monesti firman taloudellisiin vaikeuksiin ja samalla ehkä kymmenkunta työpaikkaa. Parempi tulos valtion kannalta olisi antaa vero kokonaan tai suurin osin anteeksi jos firma jatkaa perijän hallinnassa. Jos taas perijä myy yrityksen jollekin toiselle joko osin tai kokonaan syntyy verotettavaa tuloa joka ei vaikuta yhtiön toimintaan samalla teholla. Verotus olisikin jätettävä myyntivaiheeseen ja talous kukkisi hieman suuremmin kukin, valtion saadessa omansa joka tapauksessa koska hankintahintaa tai sen osaa ei pystyisi vähentämään kauppahinnasta.
Harvoin ne 1 - 2:n miehen ja harvoin 10:nkään yritykset ulkomaille rientävät mutta suuremmat pystyvät sen tekemään, ei niitä ole syytä sinne patistella koska me tarvitsemme niitä täällä. Montakos henkilöä sinä suoraan työllistät? Onko sinulla isokin yhtiö kun tunnut olevan noin tietoinen asioista vai oletko kuunnellut komu matkasaarnaajan ajatuksia työväentalon illanvietossa? Talouden todellisuudesta sinulla ei tosiaan ole hitusenkaan ajatusta. Minä sanon tämän kokemuksella oman yrityksen pyörittäjänä parin kolmen vuosikymmenen ajan.
Oli vähällä, ettei Suomen armeija joutunut sodan aikana aloittamaan toisen rintaman sotaa. Päämaja suunnitteli omien sotilaiden hyökkäystä maataloihin takavarikoimaan viljaa, lihaa, maitoa, voita ja kananmunia.
Talonpojat kätkivät tuotteensa ja myivät ne mustassa pörssissä kiskurihintaan. Armeijan ja siviilien oli vaikea saada elintarvikkeita säännöstelyhintaan, eikä kaupoissa ollut aina peruselintarvikkeita edes säännöstelykortteja vastaan.
Maaseudulla poliisit katselivat läpi sormien säännöstelyrikkomuksia. Maanviljelijöiden poikina poliisit olivat pikemminkin osa mustaa pörssiä.
Sodanaikaisen elintarvikesäännöstelyn vaikeuksista saa hyvän kuvan Untamo Utrion uudesta kirjasta Kotirintama kestää, jonka hänen jälkeläisensä ovat toimittaneet. Utrio toimi kansanhuollon tiedotuspäällikkönä ja näki läheltä kaikki elintarvikehuollon ongelmat.
Vaikka Suomi näki nälkää, se ei kokenut nälänhätää. Kun suomalaiset maanviljelijät pimittivät ruokaa, Suomi joutui turvautumaan Hitlerin Saksan elintarvikkeisiin, jotka oli usein ryöstetty sen miehittämistä maista.
Suomalaiset söivät ukrainalaista viljaa tai tanskalaista voita. Saksa kiristi Suomea elintarviketoimituksilla. Ne jotka kuvittelevat, että Suomi olisi voinut irtautua sodasta jo 1943, eivät ajattele sitä, että edessä olisi ollut nälänhätä ja joukkokuolemat, kun Saksa olisi lopettanut elintarviketoimitukset.
Sodan aikana Suomella ei ollut meriyhteyksiä Itämeren ulkopuolelle, joten se oli täysin Saksan avun armoilla.
Suomi oli varmaankin ainoa sotaa käyvä maa, jossa maanviljelijöiden etujärjestö MTK uhkasi maataloustuotteiden luovutuslakolla, kun se vaati tuottajahintojen nostamista lähemmäs mustan pörssin hintoja. Sanonnalla ”Kepu pettää aina” on siis pitkä historia Maalaisliiton päiviin asti.
Viranomaiset eivät juuri puuttuneet maanviljelijöiden harjoittamaan salakauppaan, sillä syytteet olisi pitänyt nostaa satojatuhansia viljelijöitä vastaan. Maalaisliittolaiset kansanhuoltoministeritkin taistelivat viljelijöiden etujen puolesta, vaikka se merkitsi muille nälkää.
Kun tänä päivänä vaaditaan, että Suomen maatalouden pitää olla niin laaja, että se pystyy kriisioloissa ruokkimaan kansan, herää epäluulo, että ahneet maanviljelijät eivät kuitenkaan toimita tuotteitaan kansalle tai armeijalle, jos musta pörssi tuottaa enemmän.
Utrion kirja on monin tavoin mainio ajankuva. Jo varhain syksyllä 1941 hän ennustaa, että Saksa häviää sodan. Tuohon aikaan Urho Kekkonenkin uskoi vielä Saksan aseiden voittoon, vaikka hänestä jälkeenpäin on tehty ensimmäisiä, jotka ennakoivat Saksan tappiota.
Kirjan huikea kuvitus kertoo monenlaisia asioita. Kun virkamiehet komennetaan talkoisiin maataloustöihin, heillä ei ole työvaatteita, vaan puku päällä ja solmio kaulassa nostetaan heiniä seipäälle. Tuleva kansanedustaja Margit Borg-Sundman on pellolla muodikkaassa mekossa ja korkokengissä.
Sotasensuuri oli kieltänyt julkaisemasta lehdissä kuvia korkeista saksalaisista upseereista, joita nyt nähdään runsaasti. Sellainenkin seikka kirjasta selviää, että ylihuomenna päättyvän tipattoman tammikuun otti käyttöön kansanhuoltoministeriö mainostoimiston ehdotuksesta tammikuussa 1943.
puhuttavan tästä päivästä mutta sinä vielä viettelet vuotta 1941, minähän en ole vielä edes syntynyt 1941. Joten hoida sinä homma, minä elän tätä päivää.
Jos Matti Vanhanen tuomitaan vaaliraharötöksestä, edessä ovat mielenkiintoiset ajat. Lähes kaikki merkittävät poliitikot ovat olleet jäävejä, kun he ovat tehneet yrityksille myönteisiä veropäätöksiä ja saaneet niiltä merkittäviä vaalitukiaisia. Heille kuuluisi yhtä kova tuomio kuin Vanhaselle.
Kun kansa käy poliitikkojen vastaisessa lynkkausmielialassaan kuumana, prokuraattorit ovat yhtä pahassa välikädessä kuin Pontius Pilatus pohtiessaan Jeesuksen tuomitsemista. Kansa huutaa ”ristiinnaulitse, ristiinnaulitse” ja vapauttaa Barabbaan, jolloin Pilatukselle ei jää muuta mahdollisuutta kuin tuomita Jeesus.
Matti Vanhanen on poliitikkojen joukossa pienimpiä rikollisia, ehkä vain hieman ajattelematon, mutta ei mikään roisto.
Björn Wahlroosin Sampo tuki kokoomusta viime presidentinvaaleissa 50 000 eurolla. Oliko valtiovarainministeri Jyrki Katainen jäävi antaessaan Sammolle taloudellisia helpotuksia laman keskellä, oikeuskansleri Jaakko Jonkka?
Vihreät ovat hurskastelleet sillä, etteivät he ole muka saaneet mitään tukea elinkeinoelämältä vaaleissa. Puheenjohtaja Anni Sinnemäki löytää halutessaan puolueensa kirjanpidosta kuitin, josta paljastuu, että Osuuspankkikeskus antoi 4 000 euroa vihreiden eduskuntavaalikampanjaan.
Tosin Osuuspankkikeskus antoi 8 000 euroa kokoomukselle, keskustalle ja demareillekin. Onko Sinnemäki jäävännyt itsensä, kun hallitus on laman aikana käsitellyt osuuspankeille annettavia helpotuksia?
Kokoomus ja keskusta tekivät vuoden 2006 presidentinvaalien alla sopimuksen, että vaalien ensimmäisellä kierroksella pudonnut puolue antaa koneistonsa, loput vaalirahat ja materiaalit sille, joka pääsee toiselle kierrokselle. Näin Sauli Niinistö sai keskustan tuen, materiaalit ja toimitsijat avukseen toisella kierroksella.
Toisten asioissa pikkumaiseksi kamreeriksi heittäytynyt puhemies Sauli Niinistö ei ole antanut minkäänlaista selvitystä tästä vaalirahoituksensa osasta. Lisäksi kokoomus ei ole vielä kertonut mistä se sai presidentinvaaleihin tukea yli 550 000 euroa. Millaisia vastapalveluksia kokoomus on niiden vuoksi joutunut eduskunnassa tekemään?
Miljardin eläkemaksuhelpotukset antavat oikeutuksen rahastaa tulevina vaalivuosina yrityksiä vielä useaan kertaan.
Monet eturivin kansanedustajat saavat puolueeltaan suuria vaalitukia. Kun Sampo antoi kokoomukselle 50 000 euroa vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, siitä kierrätettiin Jyrki Kataiselle 29 700 euroa.
Puolueen vaalituki ei näytä niin pahalta, kun taas pankeilta, vakuutusyhtiöiltä ja yrityksiltä saadun vaalituen joutuu maksamaan moninkertaisena takaisin – valtion rahoilla.
Mari Kiviniemi kiukustui puoluesihteeri Jarmo Korhoselle, kun Kehittyvien Maakuntien Suomen rahoja jaettiin muiden ehdokkaiden vaalikampanjoihin. Niinpä Korhonen joutui Kiviniemen lepyttämiseksi maksamaan Kepun kassasta tämän vaalikuluja. Näitä kuluja ei näy Kiviniemen vaalirahaselvityksessä.
Esko Ahon presidentinvaalikassasta katosi rahaa niin paljon, ettei vastuuhenkilö allekirjoittanut tilinpäätöstä. Tilalle valittu luottohenkilö hyväksyi tilit – vastuuhenkilö jäi työttömäksi.
Vaalirahaa on jaeltu tukina niin kauan kuin on ollut vaaleja. Ehdokkaiden tukeminen ei ole rikos. Suhteessa eniten lienee saanut aikoinaan SKP Moskovasta, taitaa muiden tuet olla siihen verrattuna nappikauppaa, pitihän sitä tehdä vallankumous.
Tuen saanti ei tee kenestäkään rikollista, on selvää eri tahojen tukevan niitä puolueita ja henkilöitä joiden linjaa ollaan lähinnä. Vaikka Wahlroos onkin entinen taistolainen niin hänen nykyasemansa on lähempänä Kokoomusta joten sitä hän tietysti tukee. Onkohan Sampo saanut taloudellisia helpotuksia ilman todellista syytä tai ihan oman lain perusteella, lienee sitä helpotusta tullut muillekin.
Antaahan ammattiyhdistysliikekin jäsenmaksuvaroista avustuksia SDP:lle ja siitä vasempaan, mikä ero siinä sitten on? Totta kai ne haluavat kannattaa puoluetta jonka he kuvittelevat olevan heidän kannaltaan edullinen sijoitus.
Koko jupakka vaalirahoista on vain yritys viedä katse pois tärkeistä asioista joita todella meilläkin vauraassa Suomessa löytyy. Toinen juttu on noiden asioiden tutkinta, paljonko enemmän se maksaa kuin mitä niitä vaalirahoja on koskaan jaettu? Taitaa olla pers'nettohommaa maksaa kalliille lakimiehille suuria palkkioita hommasta jolla ei ole todellista merkitystä.
Politiikka on kokoaikaista kaupantekoa eri suuntien välillä, siitä ei päästä eroon vaikka hallituksessa olisivat ainoastaan kaikki kolme kommunistipuoluetta. Miksi sitten ihmettelet sopimusta presidentinvaalissa? Eikö se nyt ollut vähin mitä tehdä jotta saadaan oikea presidentti?
Esität aika kovia syytöksiä Kiviniemestä, esitä myös todisteet vai oletko huhujen armoilla. Minä en kaikkia huhuja viitsi kuunnella enkä ainakaan kirjoitella julkisesti joten esitä todisteet!
Jos haluat kansanedustajaksi, niin ensi keväänä se on helpompaa kuin aikoihin. Moni jää pois ja vielä useampi putoaa tahrattuaan nimensä erilaisissa skandaaleissa. Vanhoilla kansanedustajilla ei ole myöskään paljon rahaa vaalikampanjoihin.
Uusien yrittäjien pitää keksiä vain tempauksia, joilla ylittää uutiskynnyksen ja tekee itseään tunnetuksi. Jos historiasta etsii esimerkkejä, niin äänestäjät rakastavat erilaisia huligaaneja.
Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa Urho Kekkosen, joka nuorena opiskelijana tervasi Helsingin ruotsinkielisiä katukylttejä ja Uspenskin katedraalin viereen rakennetun Haminan rauhan kappelin. Se jouduttiin purkamaan.
Kekkosen rasismi sai huvittavia muotoja. Vanhat helsinkiläiset muistavat vielä polkuautot, joilla Kekkosen kaksospojat Matti ja Taneli ajelivat Kampissa 1930-luvulla eduskuntavaalien alla. Toisessa autossa luki ”Kaikki ryssät maasta pois” ja toisessa ”Kaikki hurrit maasta pois”. Käsiala oli isä-Urhon. Timo Soini tuskin olisi kelpuuttanut Kekkosta edes Perussuomalaisten ehdokkaaksi.
Persian shaahin vastaisissa mellakoissa poliisien kanssa rettelöineet saivat huomattavan tv-julkisuuden, ja monista tuli kansanedustajia. Erityisesti demarit Erkki Tuomioja ja Ilkka Taipale menestyivät, ja molemmat ovat nytkin ehdokkaina. Kumpikaan ei kovin mielellään muistele sitä, että yksinvaltaisen shaahin tilalle tulivat uskonliikkeen hirmuhallitsijat.
Vihreä liitto syntyi huliganismista. Nuoret lähtivät mellastamaan Koijärvelle, jonka lintuja muka suojeltiin. He huolehtivat siitä, että television kuvausryhmät olivat paikalla, kun poliisi katkoi mielenosoittajien kahleita ja kantoi heidät pois. Oikeudenkäynneistä tehtiin vaalitilaisuuksia. Ympäristöhuligaanien liikkeestä tuli puolue, joka nyt istuu hallituksessa.
Kommunistit olivat alun perin vihreiden tapaan huligaaniliike. Suuri osa puolueen jäsenistä oli istunut vankilassa, käynyt Leningradin puoluekoulun terroristikurssit ja suunnitteli vallankumousta puna-armeijan tuella sodan jälkeen.
Kommunistien perinnejärjestö Vasemmistoliitto on omaksunut katuhuligaanien linjan, jota heidän suuri oppi-isänsä Lenin pilkkasi Penikkatauti-kirjassaan samoihin aikoihin, kun Kekkonen oli kirkontervaaja.
Penikkatautisten johtaja Paavo Arhinmäki on klassinen katuhuligaani. Hän aloitti mellakoimalla itsenäisyyspäivän vastaanoton aikaan Linnan ulkopuolella, hän oli jalkapallokatsomoiden näkyvin hulinoitsija ja oli yllyttäjänä siellä, missä haluttiin selkkauksia poliisin kanssa.
Katuhuligaanit äänestivät hänet eduskuntaan, eikä kestänyt kauan, kun resupekkana uransa luonut Arhinmäki naamioitui tummaan pukuun, paitaan ja solmioon. Hän hurmasi kaikki lehdistön viherfeministit etenkin Helsingin Sanomissa.
Huvittavaa on, että nyt tämä rääpälepuolueeksi kuihtuvan porukan johtaja ilmoittaa, ettei kokoomus enää kelpaa vaalien jälkeen hänen hallitukseensa. Ensi vaalien jälkeen Vasemmistoliitto on todennäköisesti kolmanneksi pienin puolue.
Mitä ihmeen sananvaltaa on puolueella, jossa on tusinan verran kansanedustajia, ja hekin ovat jakautuneet kahtia vanhakantaisiin stalinisteihin ja eräänlaisiin kaappidemareihin, jotka hyväntahtoisuudellaan yrittävät peittää hölmöytensä.
Siinä kaikki!
En ole vielä päättänyt, ketä äänestän kevään eduskuntavaaleissa. Niihin on kolme kuukautta aikaa, mutta olen varma, että äänestän.
Äänestämättä jättäminen on yhteiskunnallista käpykaartilaisuutta, halpahintaisinta populismia. Vaikka kuinka on kenkuttanut, olen mennyt aina äänestämään, kerran jopa pyörätuolissa ja letkuissa Töölön sairaalasta, kun en saanut vaaliviikolla sinne avustajaa.
Äänestämistäni helpottaa se, että tiedän jo varmasti, ketä en äänestä.
En anna ääntäni lääkärille, joita eduskunnassa on ennestäänkin aivan liikaa. Eduskunnan lääkärit ovat myös pahimpia kansanterveystyön sabotoijia ja ammattikunnan ahneimpien periaatteiden ajajia. Jos maassa olisi lääkäreitä suhteessa yhtä paljon kuin eduskunnassa, heitä olisi lähes 200 000.
Kansanterveystyö on liian vakava asia jätettäväksi lääkäreille.
Saman voi sanoa poliiseista. Kun ihmiset katsovat television loputtomia lääkäri- ja poliisisarjoja, he myös äänestävät heitä. Suuri osa eduskunnan seitsemästä poliisista sopisi älynsä puolesta luontevimmin Pekka Puupää -elokuvien poliiseiksi. Maassa olisi 150 000 poliisia, jos heitä olisi suhteessa saman verran kuin eduskunnassa.
On vaikea keksiä yhtään niin kapea-alaista ammattikuntaa kuin eduskunnan poliisit. Koko heidän työnsä keskittyy pikkumaisiin rikosasioihin ikään kuin elämässä ei muuta olisikaan.
Yhteiskunnan kannalta olisi myös parempi, jos opettajat pysyisivät luokkahuoneissa ja sairaanhoitajat leikkaussaleissa. Eduskunnassa heidän valtava yliedustuksensa saa aikaan vain häiriöitä, kun he eivät ole koulussa oppineet edes sitä, että eduskunta ei päätä opettajien ja sairaanhoitajien palkoista. Se ei ole sinänsä ihme, sillä sitä eivät ole oppineet myöskään lääkärit ja poliisit.
Yksi omituisuus on lisääntynyt viime vuosina, kun kansanedustajien avustajat pyrkivät joukolla eduskuntaan. Minulle ei ainakaan ole selvinnyt, minkä pätevyyden kansanedustajan tehtäviin antaa se, että on pari vuotta nuollut kansanedustajien joulukorttien postimerkkejä, toiminut heidän lapsenpiikanaan, silittänyt heidän pukujaan ja paitojaan tai keittänyt kahveja vieraille, kun kansanedustajat ovat niin itaria, etteivät raatsi tarjota vieraanvaraisuutta eduskunnan kahvilassa, jossa pullakahvit saa parilla eurolla.
Tätä menoa hallitusmuoto pitää kirjoittaa pian uuteen muotoon: ”Valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustavat valtiopäiville kokoontuvat lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat, poliisit, kansanedustajien avustajat sekä kauppakamarien ja ammattiliittojen nimeämät edustajat.”
Vähitellen Suomen hallinto on kehittynyt monin tavoin kieroon, kun kuntien valtuustotkin ovat ajautuneet kuntien virkamiesten käsiin. Vanhastaan meillä on noudatettu periaatetta, etteivät aktiiviupseerit saa asettua ehdokkaiksi eduskuntavaaleissa.
Kunnallisvaaleissa upseeritkin saavat olla ehdokkaina, kunhan eivät ole puolueen jäseniä. Lähes kaikki upseerivaltuutetut toimivat kokoomuksen ryhmässä ”puolueettomina”.
Vaikea kuvitella, että sellainen järjestelmä, jossa puolue valitsee eduskuntaehdokkaansa yhteiskunnallisista vaikuttajista, olisi kehnompi vaihtoehto kuin tämä nykyinen ammattikuntavaali.
se päättää onko siellä eduskunnassa lääkäreitä vai seiväshyppääjiä. Siinä asiassa kansaa on ihan turhaa neuvoa.
Kyllähän eduskunta pitkälle määrittelee sairaanhoitajien palkat toistaiseksi tai ainakin niiden kokonaismäärän budjettiaan laatiessaan.
Sinä tietysti haluaisit eduskuntaan ainoastaan työttömiä kommunisteja jotka ovat puolueenjohdon ohjailtavissa. Se ei kuitenkaan käy, sinne pitää saada ihmisiä jotka pystyvät itsenäiseen ajatteluun. On sama ovatko ne lääkäreitä vai poliiseja, opettajia vai avustajia. Kansa valitsee ne ketkä haluaa.
Viime viikot olemme saaneet yliannoksen kulttuurimme satuhahmoista jumalasta, Jeesuksesta ja joulupukista.
Viime vuosina he ovat saaneet vakavan kilpailijan Urho Kekkosesta. Häntä palvotaan televisiossa ja lehdissä, hänestä tehdään jumaloivia kirjoja, joita minunkin hyllyyni on siunaantunut kolme metriä.
Urho Kekkosen palvonnassa korostetaan, että hän pelasti Suomen itsenäisyyden, loi kukoistavan Neuvostoliiton kaupan, sai sodan jälkeen rauhan, ylläpiti erinomaisia Neuvostoliiton suhteita ja loi Etykin avulla maailmanrauhan.
Palvontamenoja johtaa Urho Kekkosen perinneseura, eräänlainen UKK-papisto, joka valvoo, että Kekkosen ihmetekoja keksitään lisää. Kekkoselle on annettu Jeesuksen rooli näissä palvontamenoissa.
Televisiossa oli ohjelma, jossa nuoret keskustelivat Kekkosesta. Hyvin ovat perinneseuran riitit ja Juhani Suomen & co:n tarinat eläneet heidän mielessään.
Myös toisenlainen Kekkonen löytyy historiasta. Tämä Kekkonen osallistui kansanmurhaan jo 17-vuotiaana Haminan valleilla teloittamalla punikkeja.
Pari vuotta myöhemmin Kekkonen oli opiskelukaveriensa kanssa tervaamassa Uspenskin katedraalin kappelia, joka oli rakennettu Haminan rauhan kunniaksi. Tervasudilla hän veteli myös ruotsinkielisiä katukylttejä.
Urho Kekkosen muukalais-
kauna kohdistui erityisesti venäläisiin ja ruotsalaisiin. Hän katkaisi urheiluliiton johtajana suhteet ruotsalaisiin, kun nämä järjestivät kilpailukiellon Paavo Nurmelle.
Kekkosen kaksospoikien polkuautoissa oli 30-luvun puolivälissä näkyvät tekstit: ”Kaikki ryssät maasta pois” ja ”Kaikki hurrit maasta pois”. Kampinkadulla oli kaikille selvää, että vanha kirkontervaaja oli ne tehnyt.
Palvontamenoissa ei koskaan muisteta, että Urho Kekkonen äänesti talvisodan rauhaa vastaan. Jos Suomi olisi jatkanut sotaa, muutaman kuukauden kuluttua ei olisi ollut maata, jonka presidentiksi Kekkonen tuli.
Kekkosta palvovissa kirjoissa ei koskaan siteerata hänen sodanaikaisia kirjoituksiaan Suomen Kuvalehdessä Pekka Peitsenä. Kekkosen usko Hitlerin aseiden voittoon oli vahva vielä silloinkin, kun pääministeri Edvin Linkomiehen hallitus suunnitteli rauhaa.
Vanhasta sotakiihkoilijasta tuli rauhanaktivisti, joka alkoi aktiivisesti etsiä sotasyyllisiä. Heidän joukkoonsa Kekkonen sijoitti myös kilpailijoitaan ja sai heidät häkkiin.
Kekkosen presidenttitien päällysti Neuvostoliiton salainen poliisi KGB lahjuksilla, sillä Neuvostoliitto halusi oman miehensä Suomen presidentiksi. Seuraavatkin vaalit pidettiin pelottelun ja noottikriisin ilmapiirissä, ja kerran niitä ei pidetty ollenkaan. Tulevat perinneseuran jäsenet valitsivat hänet poikkeuslailla.
Presidentin adjutantti mylvi minullekin kerran, ettei toimittajilla ole oikeutta arvostella presidenttiä. Eversti piti myös sopimattomana kertoa presidentin sairastumisesta.
Kun perinneseuran kokouksessa epäilin, ettei yksikään hänen nimiinsä pantu kirja ole itse kirjoitettu, kenraali Lauri Sutela nousi ylös ja marssi mielenosoituksena ulos eikä ole koskaan palannut.
Kekkosen aikana Suomi taantui Euroopan kehityksestä ja suomettui. Sen sijaan Kekkosta seuranneet presidentit eivät ole aiheuttaneet noottikriisejä tai yöpakkasia. Olisimmekin välttyneet monelta pahalta ilman Urho Kekkosta.
Korkein hallinto-oikeus päätti, ettei Suojelupoliisin tarvitse antaa julki ns. Tiitisen listaa, jolla on lähes 20 Stasi-yhteyksistä epäiltyä suomalaista.
Päätös on järkevä ja oikea. On helppo kuvitella, miten ns. tutkivat journalistit olisivat raadelleet listalla olevat ihmiset, vaikka ei olisi löytynyt minkäänlaisia todisteita, että he olisivat vakoilleet Itä-Saksan tiedustelupalvelun hyväksi. Yhdestä Alpo Rusista on riesaa liikaakin.
Listalle saattoi joutua, kun Stasin agentti oli keskustellut tyhjänpäiväisyyksiä suomalaisen kanssa ja esimiehilleen tärkeillessään nimennyt hänet agentikseen.
Listan julkistamista vaativat levittävät huhuja, että siinä on joukko merkittäviä sosiaalidemokraatteja, mm. Tarja Halonen, Paavo Lipponen ja Ulf Sundqvist. Kun tuo lista ei ole pelkästään kassakaapissa, vaan myös joidenkin ihmisten pöytälaatikoissa, olen heiltä saanut varmistetuksi, että nämä nimet eivät ehdottomasti ole listalla.
Listan pitäminen salaisena antaa demarikaunaisille hyvän aseen, sillä he voivat edelleenkin pitää huippudemareita KGB:n ja Stasin agentteina. Näillä ei ole mitään mahdollisuuksia kumota väitettä.
Vieraiden tiedustelupalvelujen agenteiksi leimaaminen on Suomessa muutamalle toimittajalle intohimo ja harrastus. He tekevät kanteluja oikeusistuimille siitä, ettei heille anneta poliisin salaisia ja epämääräisiä listoja. Sitten he keksivät vakoilijoita. A-studio nimesi Erkki Liikasen KGB:n agentiksi sillä perusteella, että Neuvostoliiton arkistoista löytyi muistio, jossa vääristeltiin hänen keskustelujaan Moskovassa.
Liikanen teki kantelun television uutisoinnista Julkisen sanan neuvostolle, joka antoi langettavan tuomion tv-toimittajalle. Tämä kosti leimaamalla Jsn:n puheenjohtajan Kalevi Kivistön Stasin agentiksi.
On tullut muotiin leimata 70-luvun poliitikot rähmällään olijoiksi sekä KGB:n ja Stasin avustajiksi. Europarlamentaarikko Heidi Hautala on vaatinut totuuskomissiota tutkimaan menneisyyden sidonnaisuuksia kommunismiin.
Miksei Heidi Hautala voisi myös tutkia, onko hänen vihreä puolueensa samaa tuontitavaraa kuten Saksan vihreät, jotka Stasi loi häiritsemään Länsi-Saksan talouselämää.
KGB:n suuri rooli täällä selittyy osaksi sillä, että Suomi oli eräänlainen koulutuspaikka agenteille. Täällä oppi länsimaisille tavoille. Täällä agenttien oli helppo luoda kontakteja korkeisiinkin poliitikkoihin, tehdä harjoitustyönsä ja gradunsa. Monet Suomessa harjoitelleet KGB:n agentit nousivat korkeisiin asemiin maailmalla ja Kremlissä. Venäjän hallituksessa on vieläkin Suomi-kerhon jäseniä.
Suomalaiset yritysjohtajat käyttävät edelleenkin hyväksi vanhoja KGB-kontaktejaan avaamaan ovia Venäjällä, jota nykyisin hallitsee sekurokratia.
Yritysjohtajien ja KGB:n yhteinen menneisyys näkyi äskettäin siinäkin, kun Moskovassa ammuttiin korruption vastaisen taistelun päätuomari. Palkkamurhaaja jätti paikalle suomalaisen aseen, jonka sarjanumerosta paljastui, että sen oli ostanut KGB-kenraali Viktor Vladimiroville Nokian vuorineuvos Kari Kairamo. Kenraali osallistui 1981 Nokian hirvijahtiin, jossa hän muistutti suomalaisia vuorineuvoksia siitä, että Suomen ja Neuvostoliiton ulkomaankauppa ei ole itsestäänselvyys, vaan että se vaatii luottamusta, jonka takaa vain Ahti Karjalaisen voitto presidentinvaaleissa.
lukemaan ja kirjoittamaan. Ja voivat hoitaa elämän asiansa itse, ei tarvita poliitikkoloisia.
Suomen nykyinen yhteiskuntamuoto nyt vain tarvitsee toimiakseen politiikkaa ja poliitikkoja.Se on aikoinaan rakennettu niin.
Näin se vain menee todellisuudessa oikeassa elämässä.
Haaveillahan aina toki voi.Mutta tuskin mitään muutosta tulee ainakaan lähitulevaisuudessa.
...
Kovasti sinua näyttää nuo pikkupojat kiinnostavan.
Ei ole kyllä mitenkään normaalin aikuisen miehen käytöstä nyt sinulta tuo että sinua kiinnostaa vain pikkupojat "siinä mielessä."
Viranomaiset ovat varmasti kovinkin kiinnostuneita sinun touhuistasi kun niille pikkuisen vihjaa mitä sinä oikein touhuiletkaan pikkupoikien kanssa.
terveisiä ?
Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! ..
Onneton pedofiilihinttari ja luuserielätttihän se siellä taas piipittää omaa surkeuttaan ja avuttomuuttaan.
Mutta ole huoletta.
Viranomaiset tulevat kohta hakemaan sinut pakkohoitoon.
Et yksinkertaisesti ole mikään yhteiskuntakelpoinen yksilö joka saisi kulkea vapaalla jalalla.
Voi einariparkaa, tuuleeko ranualta, onko lada jäässä. Ai niin mutta eihän sulla enää ole autoa, vaan ainoastaan potkukelkka...
Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! ..
Einarilla näyttää olevan yksinäistä.. Missä lapsesi ?
Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! .. Buuaahh !! ..
Onneton pedofiilihinttari ja luuserielätttihän se siellä taas piipittää omaa surkeuttaan ja avuttomuuttaan.
Mutta ole huoletta.
Viranomaiset tulevat kohta hakemaan sinut pakkohoitoon.
Et yksinkertaisesti ole mikään yhteiskuntakelpoinen yksilö joka saisi kulkea vapaalla jalalla.
4u 65r7 67 56u7 7u 7 7 e7e
Lääkityksesi petti näköjään taas todella pahasti.Vaitettavasti.Otan osaa.Tai ihan sama mulle.