Ex vaimoni on narsisti, ihan lääkärin diaknisoima narsisti.
Kun olimme vielä yhdessä yhdessä, oli hänelle muita suhteita aina tilaisuuden tullen, mutta minusta hän ei ollut lainkaan mustasukkainen, ei tosin ollut aihettakaan mutta silti. Oikeastaan hän jopa pyrki järjestämään asioita niin että vieraisiin olisin "saanut mennä.
Minkälaisia kokemuksia muilla on narsistin mustasukkaisuudesta?
Kun olimme vielä yhdessä yhdessä, oli hänelle muita suhteita aina tilaisuuden tullen, mutta minusta hän ei ollut lainkaan mustasukkainen, ei tosin ollut aihettakaan mutta silti. Oikeastaan hän jopa pyrki järjestämään asioita niin että vieraisiin olisin "saanut mennä.
Minkälaisia kokemuksia muilla on narsistin mustasukkaisuudesta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun exäni ei ollut ollenkaan mustasukkainen minusta,... ei siten "normaalilla" tavalla. Kyse oli enemmänkin mustasukkaisesta kateudesta omistaa (minun oma),"esine" "esineestä, joka kuului hänelle, mutta rakkautta ja rakastuneen mustasukkaisuutta se ei ollut. Minusta oikean mustasukkaisuuden ja narsistin mustasukkaisuudessa on selvä ero. Mustasukkaisuus, joka pohjautuu oikeaan toisesta välittämiseen ja rakastamiseen on erilaista kuin narsistinen mustasukkaisuus, joka on esineellistämisen omistavaa ja hallitsevaa, mutta siitä puuttuu kaikki rakastavan toisesta ihmisestä välittävän elementit...tajusikohan kukaan mitä tarkoitin ???
Tajusin minä. Voimakkaasti itsekeskeinen ja itserakas ihminen tuntuu todellakin olevan enemmän mustis toisen omasta elämänhallinnasta kuin siitä toisesta ihmisenä. Toinen on keino saavuttaa itselleen jotain. Mustasukkainen kateus on aika osuva määritelmä.
Kun taas toista rakastava ihminen tuntee toisesta huolta ja mustasukkaisuutta yhdessäkoetun toimivan vuorovaikutuksen menettämisen pelossa.
Kaksi toisilleen rakasta tyynnyttävät toistensa mustasukkaisuuden tunnetta, sen toisessa huomatessaan, koska haluavat hyvää toisilleen.
Narsistinen taas näkee toisen mustasukkaisuuden myös oivana vallankäytön välineenä. Kiristyskeinona.
Sama kuin naapuri olisi lainannut luvatta (varsinkin vesisateella) narsistin hankkimaa uutta polkupyörää.
Huom..Pohjautuu omaan kokemukseen.
Hyvin sanottu, niin se menee. Huoli ja oma riittämättömyyden tunne lähtee aidosti rakastavan ihmisen sydämestä, jonka mustasukkaisuus on oikeata pelkoa rakkaansa menettämisestä. Narsistin mustasukkaisuudessakin on koettavissa välinpitämättömyyttä, vain puhdasta esineellistämistä,..minä omistan, tämä on minun. MINÄ, MINUN..
Oma mies on mustasukkainen kaikesta, mikä vie huomioni pois hänestä itsestään...
Jos lähden jonnekin, täytyy ensin miehen kanssa riidellä vähintään kolme tuntia.
Siinä ajassa ehditään erota ( mies jättää ) ja palata vielä yhteenkin, haukkua toinen maanrakoon, uhkailla, kiristää ja lopulta sopia, jonka jälkeen "saan luvan" lähteä illan viettoon...Eikä tässäkään vielä kaikki, äijä tulee vielä tämän jälkeen kyttäämään missä liikun ja kenen kanssa ja tekee kaikkensa, että lähtisin hänen mukaansa, enkä ystävieni. Ja taas sama huutoparku ja minun syyllistäminen siitä, kuinka jätän hänet julmasti yksin vähäksi alkaa. ( Oikea syy, pelko että petän. )
Hän on myös erittäin tympääntynyt, jos haluan viettää omaa aikaa. Ulkona tupakalla käymisestäkin on tullut usein sanomista, koska käyn siellä kuulemma liian usein. ( Harvemmin kuin hän itse. )
Aina sama: "Tule viereen" "Minne menet?" alkaa, jos äijä huomaa, että kävelen pari metriä kauemmas hänestä... ( nykyään vähentynyt, kun olen tehnyt selväksi, että teen tasan tarkkaan mitä haluan, ja silloin kun haluan. Enkä anna tässä asiassa tuumaakaan periksi. )
Odottelen sitä päivää, kun tarvitsisin vessassa käymiseenkin hänen allekirjoittamansa lupalapun...Tiedän kyllä mitä sillä tekisin...
Mutta minulla ei ole tapana alistua, ja itseasiassa sen ansiosta mieheni tuntuu arvostavan minua edes hieman. Kaikki vittuilut ja syyllistämiset heitän samantien bumerangina takaisin.
Tapojani en muuta, enkä menoistani luovu. Oma elämä on ja pysyy.
Tiesin kyllä mitä tästä tulee, kun lähdin leikkiin mukaan. :)
Tästä saa kyllä melko yksipuolisen kuvan asiasta...Itsekin olen hyvin omistushaluinen luonne. Ja meillä onkin monella tapaa paljon yhteistä, vaikka olemmekin jollain lailla myös toistemme vastakohtia. Kumpikaan meistä ei ole varsinaisesti tossun alla, vaan osat vaihtelevat ja usein. Välillä on minun vuoro raivota, ja kysellä hänen menemisistään. ( Mitä teen miehen mielestä liian vähän. En kuulemma tästä syystä välitä... )
Tässä suhteessa on myös paljon hyviä puolia. Itse asiassa jaksaisin tällaista, vaikka loppuelämän, vaikka koskaan ei tiedä olemmeko enää seuraavana päivänä yhdessä. Tai ehkä juuri siksi. :)
Koskaan elämässäni en ole myöskään kenenkään kanssa nauranut yhtä paljon. Jopa riidan aikana naurattaa. Meillä kun on samanlainen pikimusta huumorintaju.
Ironista kyllä, kenenkään toisen kanssa en ole keskustellut yhtä "syvällisiä" omista tuntemuksista ja vitutuksen aiheista...Kerrankin joku, joka ymmärtää varsinkin tuon jälkimmäisen asian päälle.
Vuoronperään toimitaan myös toistemme terapeuttina, ja yritetään motivoida ja kannustaa toista elämässä eteenpäin, että päästäisiin yhteisiin ( omiin ) tavoitteisiimme.
Ai niin...Mieheni on itseni "diagnosoima" ( 99,99%:lla varmuudella. ) psykopaatti, tai sosiopaatti.
ERITTÄIN antisosiaalinen ja narsistinen luonne...Antisosiaalisuus ehkä korostuneempana.
Kokee olevansa oikeutettu tekemään mitä huvittaa...Ja näin myös tekee.
On myös myöntänyt, että pitää todellisen itsensä "piilossa", ja tuntuu olevan erittäin tietoinen omasta luonteestaan ( on selvästi jopa lukenut aiheesta. ), vaikka saattaakin samantien syyttää muita samoista asioista. Sanoilla ei ole mitään painoarvoa hänelle.
Sinun puolisosi ei ole 99,9 prosenttinen narsisti, kun hän pystyy motivoimaan ja kannustamaan sinua.
Koska hyötyy siitä itse...
Sulla on erinomainen ja harvinainen kyky tuoda asiat esiin huumorin alalajin ironian kautta (Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista eikä ironia sen vuoksi paljastu ellei ymmärrä asiayhteyttä -wiki-)
Toisekseen, itse-tutkimusmatkailuakin olet selvästi harrastanut.. ;)
Kahden 'narskun' suhde on hyvinkin mahdollinen. Kysymys on voimatasapainosta, joka teillä tuntuu pelaavan hyvin.
Huonona tilanteena pitäisin päällekäyvän narskun/alistuvan uhrin suhdetta...näitä tarinoitahan olemme saaneet lukea ja kokea..
Komppaan yxexää :D
Teillä näyttää sujuvan ja menevän hyvin, hienoa. Samanlainen huumorintaju on tärkeää ja se, että voi jakaa toisen kanssa ihan kaiken miettimättä mitä toinen ajattelee ja ymmärtääkö hän minua, kun avaudun hänelle. Minusta tärkeää on, että on tilannetajua ja keskustelu on vastavuoroista, eikä monologista yksinpuhelua. Tunne siitä, että toinen on läsnä. Itselläni on samanlainen tunne, että maailman parhaimman miehen olen nyt löytänyt ja tahdon elää hänen kanssaan loppuelämäni. Tässä miehessä on se kaikki mitä olen elämäni mieheltä aina halunnut, en enää voisi ajatella elämää ilman häntä ;)
*ryhmähali* Tykkään lueskella teiän kaikkien juttuja, tuo yxexä osaa olla -silleen- sopivan kevyt, mitä tulee henkilökohtaiseen tilanteeseeni. Yritän olla uimatta liian syvissä vesissä, näin vältellen masentumisen vaaraa, vaikka olenkin mestari masentumaan syvästi hyvinkin nopeasti ja yhtä mestari nopeasti räpiköimään takaisin pinnalle :D
Keveys sopii minulle sikälikin, että en vielä pysty myöntämään itselleni, että olen loukkaantunut, ja sitä syvästi, joten yritän hyvin pinnallisella tasolla uida ja korkeintaan snorklata, haikalojen varalta :D
Sanoissa on yllättävää voimaa, joten lisäisin tähän loppuun:"ISO KASA MAAILMAN KAUNEIMPIA JA IHANIMPIA SANOJA" kaikille tasapuolisesti, ja mikäli ei tule just mitään mieleen, autan hieman. "Olen kaunis kuin aamukasteinen juhannusruusu". Hmm, kuulostipa hassulta.
Olen onnellinen puolestasi! *iso hali* ! Tuo, että tulee ymmärretyksi kun avautuu, on yllättävän tärkeä asia. Eritoten sillätavalla, että toinen ei ota ja käytä niitä kaikkein omintakeisimmassa mielentilassa avautumalla jaettuja asioita sinua itseäsi vastaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullessa.
*laulaa pikkumyyn laulua naapureitten riemuksi*
Olen iloinen että olet löytänyt puolison, suhteen missä tarpeet ja niiden tyydytys kohtaa. Onnellisuus on hyvä mittari!
Ompa ihanaa saada hali aamusta! Lämmin hali sinullekin
Itsetutkistelua tässä on joutunut harrastamaan pakostakin.
Narskuseni on aika hyvä peili omalle käytökselleni...Asiat joita en kokenut edes mitenkään "pahoiksi" kun itse niitä tein/sanoin, näyttävät ja tuntuvat hieman erilaisilta toisesta perspektiivistä katsottuna.
En nyt sano, että alkaisin pyrkimään jotenkin "paremmaksi ihmiseksi", mielenkiintoinen havainto vain.
Kaksi maailman murjomaa yksinäistä sutta...
Asiat tapahtuvat ajallaan. Kärsimättömyys ja itsemurha ovat ainoat maailmaamme järkyttävät rikokset, sillä niistä puuttuu kesto.