Ostin Maxi 68 kun oli kukkarolle sopivan tuntuinen hinta ja nyt on kesän odotukset korkealla. Kuvittelen meneväni hki-ahvenanmaa-tukholma-gotlanti-tallinna-hki reissun ja olisi lapsiakin mukana. Mitenka on onkohan toi ihan hullua ja voiko mun veneelläni todella mennä merelle. Mulla on tietokoneella kaikki kartat ja gps. Sähköä otan generaattorista akkuihin. Tottakai ennen kesälomaa harjoitellaan rannan lähellä. Kaikki vinkit auttaa (varusteet yms.) ja saa hiukan viisastellakin.
MAXI 68 JA KELTANOKKA
Maxi sen ollapitää
563859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Ihan kelpo vene. Olet tehnyt hyvän hankinnan. Ei muuta kuin mukavaa kevään odotusta ja miellyttäviä
purjehduskokemuksia.
Varmasti hyvä purjehdussuunnitelma. Vene kestää säätä enemm'n kuin miehistö. Harkitse varusteiksi myös paperikartat ja pelastuslautta mukaan. Pienin kumijolla ja perätuuppari, jos mukaan mahtuu.
joo me ajateltiin ostaa pieni kumivene, se mahtuu ainakin laukussa mukaan. Mikäli mahdollista niin pidetään kannella tai jos pystyy niin vedetään perässä. Mutta en tiedä meneekö vene eteenpäin jos vielä vedossa kumivene. Tossa tuli mukana 4.5hp moottori, kunto pitää vielä tarkistaa. Tuntuu vaan niin hassulta että muutamalla tuhannella saisi purjeveneen, jolla voi oikeesti tehdä reissuja. Oon aina ajatellut että ei mahdollista mun kukkarolla. Kun katselin vaatteita perheelle niin huomasin että menee toinen veneenhinta varusteisiin. Ajateltiin vaimon kanssa lentää englantiin 70€ menopaluu ja ostaa Decathlon nimisestä urheiluliikkeestä vaatetus. onkos kellään kokemusta Decathlonista ja niiden varusteista.
Pari kommenttia:
a. Tilaa vaatteet netistä, ellet sitten pidä Lontoon reissua myös lomana
b. Suosittelen, ettet vedä kumivenettä veneen perässä. Rantautuessa ja liikkeelle lähdettäessä hinausköysi menee liian helposti potkuriin. Toisekseen, jos olet kokematon veneilijä, tuo perässä oleva kumivene yhden liikkuvan elementin lisää.
c. Hauskaa reissua!
KUmiveneen kanssa minä teen seuraavasti:
Kun aletaan tulla rantaan, kiristän kumiveneen keulan ylös peräpeiliä vasten. Ei ole vaaraa eikä haittaa manöövereissä.
Veneestä ei reissun teko ole kiinni. Varaudu kuitenkin siihen, että matkan teko ei tuon kokoisella veneellä ole kovin vauhdikasta ja säätäkin joutuu pitelemään vähän enemmän kuin isommat veneet. Eli ajankäytön osalta reittisuunnitelma on aika mittava, ei pärjäämisen. Jos lähtee liikkeelle sillä normaalilla lähestymistavalla, että suunnitelmat on tehty muutettaviksi, ei tule pettymyksiä.
Todellakin, kuten jo joku toinen sanoi, eivät tietokoneella olevat kartat riitä, paperiset täytyy olla. Pitää olla isommassakin veneessä, tuon kokoisessa vielä oleellisempaa. Tietokone syö paljon sähköä pienen veneen akkukapasiteettiin nähden ja vettä roiskuu enemmän ja useammin tehden tietokoneen käytöstä haavoittuvaisempaa. Näin on latauksista huolimatta. Pelastuslautta olisi kyllä jopa tuleviin meren ylityksiin nähden vähän ylimitoitettu hankinta, eikä sellaista kuitenkaan mukaan saisi mahtumaan. Hiukan sama tilanne kumiveneen kanssa.
Varustuksen osalta muuten tärkeällä sijalla ovat kunnon sadeasut, vieläpä kaikille. Kynnys tarpeen syntymiselle on taas veneen koon takia alempana ja mikään ei tee oloa yhtä kurjaksi kuin kylmyys ja märkyys, jotka ovat kuitenkin estettävissä. Ja turvallisuuspuolella valjaiden käyttö tutuksi, sekä huolehtiminen kiinnityspisteistä niille. Liivit auttavat löytämään ruumiin merestä, mutta oikea valjaiden käyttö estää veteen joutumisen. Muu varustus paljolti oman tarpeen mukaan. Lapset eivät mitään isoa leluarsenaalia kaipaa, muutamat rakkaimmat ja muut sellaista kokoa, etteivät katoa rakosista pilssiin. Ja lapset myös mukaan kaikkeen purjehdukseen. Siitä pitää tehdä heille mukavaa ja parhaiten se onnistuu antamalla tekemistä.
katselin niitä turvavaljaita Bauhausista ne kyllä pitää hankkia ja liinat. Onkos jokainen suoraan kiinni semmoisessa kiinnityspisteessä vai laitetaanko keulasta perään joku pitkä liina ja sitten kiinnitytään siihen omilla valjailla. Kiinnityspisteitä ei tietenkään ole niitä pitää alkaa katselemaan. Merikartat paperisina, ei ne paljon mua auta jos ei gps paikantimella saa sijaintia. Pitää kyllä olla varajärjestelmä tietokoneelle. Siihen pitää kanssa tutustua tosissaan. Tuli mukana Garmin 172C karttakone mutta ei karttoja kun Västeråsin alueelle eikä kaupasta tunnu löytyvän siihen enään karttoja. Jos joku tietää mistä saisi niin laitatko linkin. Se kyllä antaa sijaintitietoa joten nyt kauppaan katsomaan paperikarttoja. Mutta toi matkasuunnitelma voidaan typistää vaikka ahvenanmaahan tai jopa Hankoonkin. Mutta tietenkin tässä on kuume päällä joten haaveillaan ulapoista. Tuli autopilottikin kaupassa mukana, naureskelin lastenkanssa että se varmaan tarjoilee aamiaisenkin hyttiin. Näyttää sellaiselta härveliltä ettei se mitään ohjaa. Sitten tuli mieleen, että riittääköhän se sprii keitin lämmittämiseen jos on urheilumieltä mukana ??
Tervetuloa purjehduksen inspiroivaan maailmaan.
Maxi 68 on varmasti hyvä hankinta ensiveneeksi. Pituuteen nähden tilaa on hyvin ja purjehdusominaisuudet ovat asialliset. Nelihenkinen perhe tekee varmasti lomamatkaa mukavasti, kun vain suunnittelee reissut kunnolla. Hieman varauksellisesti suhtaudun kuitenkin heti alkuun Tallinna-Gotlanti -reissuihin perhemiehistöllä. Tuon kokoiselle veneellä toki pärjää, mutta kelin muuttuessa vähänkin kovemmaksi, purjehdus muodostuu helposti raskaaksi.
Aluksi kannattaakin suunnata matka suosiolla Saaristomerelle ja tutkailla, miltä homma tuntuu. Jo pelkkä Porkkalanselän ylittäminen kymmennen metrin vastatuulessa antaa hyvää kuvaa matkapurjehduksesta. Varsinkin lastenm kanssa kohtuullisen pituiset päivämatkat ovat onnistunen loman ensimäinen edellytys. Kartalla on toki helppo mittailla etäsisyyksiä ja ajatella, että huitaisempa tuosta 50 mailin matkan ja olen Baltiassa. Pienessä veneessä puoli vuorokautta on kuitenkin pitkä aika.
Oma nelihenkinen perheeni purjehti kymmenisen vuotta 7.10 m pitkällä Albin Viggenillä ympäri Saaristomerta. Kertaakaan ei tulu mieleen lähteä kauemmaksi. Siellä riitti katsottavaa ja lapsetkin tykkäsivät, kun päivämatkat olivat kohtuullisia. Muista, että purjehduksen yksi nautinto on myös viettää aikaa kiertämällä saaria ja tutustumalla paikallisiin nähtävyyksiin.
Purjehdusvaatteiden hankkimisesta en osaa sanoa koin paljoa. Tavallaisissa kesäkeleissä pärjää hyvin melko kevyillä, muta tarkoituksenmukaisilla vaatteilla. Itse hankimme aikoinaan Erätukun nettikaupasta edulliset hengittävät North Ice-kalvopuvut ja niillä on pärjätty vallan mainiosti. Laiturilla ei tosin voi brassailla samalla tavoin kuin jossalin Muston merkkituotteilla.. Kylmempiä ja kovempia kelejä varten on tukeva haalari, jota olen tarvinnut vain pari kertaa myöhemmin syksyllä. Tämän haalarin ostin muuten Lidlistä(!) alle satasella ja on toiminut oikein hyvin. Tehty varmasti jossain samassa kaukoidän tehtaassa, missä kalliimmat merkkivaatteetkin.
Purjehtia voi siis halvallakin ja fiilikset ovat kuitenkin varmasti samaa luokaa kuin moni verroin kalliimmillakin varusteilla. Tärkeintä on varmistaa, että varusteet (takila, purjeet, veneen rakenteet ja moottori) ovat kunnossa. Samoin kartat ja niiden lukutaito pitää olla, vaikka olisi plotterikin. Jälkimmäinen voi väsähtää yllättäen. Maxin tapauksessa suosisin käsiplotteria, jota voi tarvittaessa käyttää myös tavallisissa pattereilla.
Pidempiä matkoja suunnitellessasi kannattaa muistaa vanha totuus: ekana loppuu sähkö, sitten polttoaine, sitten vesi, ruoka, jonka jälkeen hiipuu miehistö. Vene itsessään pettää yleensä viimeisenä.
Hyviä purjehduksia!
Älä hyvä mies lähde ulkomaille purjehduskuteita ostamaan jos budjetti on rajallinen. Tuon reissun tekee vaikka Etolan keltaisissa sadekuteissa. Elämänlangat kanteen etu-ja takapollarin väliin ankaroliinasta (ei köydestä) ja miehistö etenkin lapset aina kiinni. Jossain vaiheessa virta katoaa noin pienessä veneessä. PC ja kulkuvalot yöllä kuluttaa varmaan yli 100W. Käsi GPS ja paperikartta riittää hyvin pitemmällekin reissulle ja seilattiinhan ennen GPS ja Deccaakin kompassilla ja paperikartalla. Aikaa kuluu purjehdukseen ja paikallaan oloon noin 50/50. Jos lapset ovat pieniä niin pitää pysähdellä ja tutkia saarien rantoja. Ei heitä avomeren tuijottelu kiinnosta eikä oksentelu aallokossa. Purjehdus pitää toteuttaa lasten ehdoilla ja lyhentää retkeä jos ilmat eivät suosi. Tallinna ja Visby ovat tallella seuraavinakin kesinä. Jos epäilet autopilottia niin jaksaa pari ihmistä ajaa käsinkin tuon matkan. Veneeseen saa pienellä ylimääräisellä purjeella ja kumiköyden pätkällä pinnaan kytketyn "autopilotin" joka toimii mikäli tuulee. Kumijollaa älä hinaa avomerellä vaan täytettynä keulakannelle väärin päin ja hyvin kiinnitettynä. Jos huonosti kävisi niin saattaisi toimia jonkinlaisena pelastuslautan korvikkeena ja pidentäisi kitumisaikaa kylmässä vedessä.
Tuleekos pilssiin vettä jos ei ole sisämoottoria.
Lukekaa avaus selvinpäin ennen kuin vastailette.
Ne Etolan keltaiset sadeasut tekevät olon todella surkeaksi niin sateessa kuin roiskeessakin. Paitsi että ne kastuvat sisältäpäin, ne ovat muutenkin ikäviä pidettäviä yllä. Jonkun mainitsemat eräkaupan kalvoasut ovat jo paljon parempi vaihtoehto. Asiaan kannattaa kyllä panostaa. Mukavien ei tarvitse olla Mustoja tai muuta huippulaatua. Eroa on hengittävyydessä ja kestossa, mutta ne mukavat tulee vedettyä päälle jo ennenkuin se on myöhäistä.
Paikannus on toki erittäin helppoa ja varmaa gps:llä, mutta kartalla pitää pysyä ilmankin, se on perusjuttuja. Kyllä vanhempaankin Garminiin saa karttoja. Itsellä on 182 ja 172 käyttää samaa Garminin omaa muistipalikkaa. Karttoja saa valmiiksi muistille ladattuina tai CD:llä. CD vaatii vain lisäkustannusta lukijalaitteen verran, joka on kuitenkin karttaan verrattuna paljon halvempi hankinta.
Halvemmillakin pärjää, mutta ne tuppaavat tulemaan pidemmän päälle kalliimmaksi. Jos ostat kerralla kunnon kamppeet ja käytät niitä vain veneessä (et halonhakuussa tai remontissa) kestoikää voi hyvinkin olla 20 vuotta kuten omilla vanhoilla antiikkisilla varusteillani.
Ekaksi kaudeksi halvemmatkin varmasti riittävät, mutta omasta mielestäni veneessä voi tinkiä lähes kaikesta muusta kuin vaatteista. Ne luovat purjehdukseen oikeaa mukavuutta.
En suosittele tekemään hurjan pitkää kesälomasuunnitelmaa reitin suhteen, varsinkaan ensimmäisenä purjehduskesänä. Voitte joutua odottamaan sään parantumista, jotain voi rikkoontua, joku olla kipeänä jne. Tämän jälkeen aikataulu onkin jo sekaisin ja se rupeaa kiristämään vannetta pään ympärillä :)
Parempi, että otatte summittaisen suunnan, esim. kiva olisi käydä Ahvenanmaalla. Suunta sinne ja jos ehditte sinne niin hyvä ja jos ette, niin ensi vuonna uusi yritys.
Käytetystä veneestä voi ja varmasti aina paljastuu jotain kummaa, vaikka päällisin puolin näyttäisi kaikki olevan kunnossa. Esimerkkinä oma vene, jota purjehdittiin testimielessä saaristossa ihan kunnon tuulessa. Kaikki vaikutti olevan ihan kunnossa. Avomerelle kun ensimmäisen kerran meni ja aallot pyyhkäisi kantta pitkin, kävi ilmi ettei veneellä varmaan ollut ikinä avomerellä käyty, kun huonosti paikattuja ruuvinreikiä ja muita löytyi rutkasti, joista vesi tietysti valui sisään.
Tuo ei käynyt ilmi saaristossa, ei sateella eikä venettä pestäessä. Vasta koko kannen huuhtova aalto toi esille reikiä kannessa. Lisäksi lämppäri imaisi vettä, kun piippu oli aivan kannen tasoon asennettu. Ei hymyilyttänyt :)
Eli ottakaa rauhallisesti ensimmäisenä kesänä, niin kaikki nauttivat touhusta vielä seuraavanakin.
ainakin lapset mummolaan purjehduksenne ajaksi. Toinen vaihtoehto muuttaa suunnitelmaa rannanläheisemmäksi.
Spriikeittimestä kysyit: Se on hyvä laite. Sillä pärjää mainiosti ja polttoaine myydään kätevästi 1L pulloissa. Ei kaasulaitevaaraa. Uusimme vuosi sitten vanhan sprii-Origon uuteen sprii-Origoon ja olihan tuo käyttömukavuus hieman parantunut.
Onko Maxissasi lämmityslaite? Ilman minkäänlaista lämppäriä sisällä on aikamoinen jääkaappi vielä toukokuussa, joskus koko kesäkuunkin. Se vähän rajoittaa yöpymismukavuutta. Illanvietto onnistuu parin kunnon myrskylyhdyn (tsekkiläisiä partioaitasta, älä osta niitä honkkarin kiinalaisia veneeseen) kanssa, ne lämmittävät ja kuivattavat jonkin verran - mutteivät korvaa tietenkään oikeaa lämmityslaitetta (wallas tms.)
Me vedetään jonkin verran kumivenettä perässä. Hidastaa vauhtia n. 0,5 solmua. Usein se nostetaan keulakannelle ja tyhjennetään hieman. Ikävä sitä on vetää perässä, myös ikävästi haittaa purjemanöövereitä ja näkyvyyttä eteenpäin keulassa. Paras on jos jaksaa paketoida kunnolla, vaikka kassiinsa keulakannelle. siinä häiritsee vähemmän.
Päivämatkoista: sanoisin, että 20 Mailin keskimääränen päivämatka on jo pitkä lyhyelle matkaveneelle. Joskus voi tehdä 50 mailin rykäyksen, mutta sitten tarvitaankin jo lepopäiv(i)ä. Joskus on kiva mennä vain pari mailia päivässä, esim. Tammisaaren tai Turun saaristossa.
Hei älkää masentako mua, antakaa mun haaveilla pitkistä matkoista. Jos se on 2 mailii päivä niin mä uin ne mailit mieluummin. Syksyllä kerron sitten miten meni tai luette keväällä lehdistä. Perhe pelastettu helikopteriin pohjatulpat irroitettu. Siis mä ajattelin lämmittää sitä hyttiä sillä sprii keittimellä eikö onnistu. Ei vaimo anna 1500€uroo lämmittimeen.
Avotulella lämmitys on kuin pissisi housuihin. Lämmittää hetken ja sitten on märkää. Palaminen tuottaa vettä ja hiilidioksidia. Ei tule onnistumaan merimatkalla edes lämpötilan nosto pikkuliekillä. Laiturisähkö autolämmitin on ok muttei avotuli kajuutassa. Kannattaa siirtää ajankohta elokuun alkuun kun ruotsalaiset katoavat merialueelta ja vesikin on lämpimämpää. Koiravahti on silloinkin kylmä.
Miksi ruotsalaisten pitää kadota. Onko niitä niin paljon ettei mahdu satamaan ???
Heinäkuu ruotsalaisten purjehdusreviirillä ja elokuu etelämpänä on tosiaan ajankohta, ettei aina mahdu satamaan. Mm. Visby, Rönne, Helgoland, Skagen, Anholt jne on paikkoja joissa ahdistaa. Suomalaiselle ei ole kiva asua satamassa, jossa juostaan 7-8 veneen kannen yli pissille tai kapakkaan yöllä. Elokuun toisella viikolla on Ruotsissa jo varsin tyhjää.
Hanki ne paperikartat ja selvitä mitstä saat kännykällä tai mokkulalla siihen läppäriin sellaiset tunnin tarkuudella olevat merisäätiedot. Sitten vaan menoksi. Mitään suorituspaineita ei kannata ottaa vaan menette ensin säiden mukaan puolet lomasta toiseen suuntaan pitäen välipäiviä ja sitten käännytte takaisin.
Morjens.
pitäis nyt hommata kumivene ja en niistä hiveesti tiiä että mikä kannattais ostaaa on tollanne 15hpjammu omasta takaa vene vaa pitäis saada hintahaarukka on 700-1500e ja pitäis pystyä ajamaan aalloissa
laitoin tänne ko en löytänny mistä tehä uus keskustelu :D
"ostaa Decathlon nimisestä urheiluliikkeestä vaatetus. onkos kellään kokemusta Decathlonista ja niiden varusteista."
Tuli hypisteltyä noita reissulla. Oli vaikea jättää ostamatta, mutta kun oli just ostanut Musto MPX-puvut :(
http://www.decathlon.co.uk/EN/jacket-cr-500-red-9848884/
Kannattaako oikeasti lähteä mihinkään, jos navigointiin tarvitaan gps? Veneessä pitää olla kompassi, suuntimakompassi, loki ja kiikarit. Ja tietysti ne paperikartat.
Kipparin täytyy osata määrittää kompassin eksymä. Köyttä laahaamalla voi yrittää arvioida sorron.
Suosittelen saaristo- ja rannikkolaivurin kursseja. Jos ei taidot ole hanskassa, kannattaa pysytellä suojaisemmilla hyvin merkityillä väylillä, jottei kippari hukuta paitsi itseään niin myös miehistöään. Ja siihenkin kannattaa pohjatiedoiksi hakea tuo saaristolaivurin kurssi.
tuota...
Annoit sellaisia ohjeita, joita voisi kuvitella saavan navigointikursseja harrastaneelta, mutta käytäntöä täysin tuntemattomalta. Mihinkään ei kannata lähteä ilman gps:ää. Sen lisäksi tietenkin tarvitaaan kartat ja kyky lukea niitä. Kompassinkin käyttö pitää osata korjauksineen. Minulla on veneessä suuntimakompassi ja loki. Ja vaikka takuulla osaan käyttää niitä ja suuntimakompassi suorastaan käytöstä kulunut, se on saanut olla karttapöydän laatikossa jo yli 10 v. Loki on edelleen ahkerassa käytössä nopeusnäytön osalta, se varsinainen lokifunktio, eli matkanäyttö katsotaan kerran päivässä merkinnäksi lokikirjaan reissun päätteeksi.
Rannikkolaivurikurssin olen käynyt 15-vuotiaana ja myöhemmin tuli lisättyä se tähtitieteellinenkin osuus. Jo rannikkolaivurikurssilla tiesin, että suurin osa sisällöstä on pelkkää navigointiharrastusta, mutta varsinkin sääntöpuoli oli sellaista, mitä harva viitsisi itsekseen opiskella. Nyt jälkipolven tehdessä samoja, voi todeta menon muuttuneen kovin vähän. Kurssin käynti on siis ehdottomasti suositeltavaa, mutta sorron arviointia köyden avulla ei ikinä tehdä. Purjehdin avomerta ja saaristoa, pimeällä, jos ei satu olemaan päivä, eikä sumu ole matkan tekoa yleensä keskeyttänyt ennen gps-aikaakaan, mutta niitä juttuja ei opi siellä kurssilla. Ne oppii lähtemällä merelle ja ottamalla vastaan pala kerrallaan se, mitä siellä annetaan
Noilla ohjeilla olisi Magellanin ja Cookin reissut jääneet tekemättä, että oikein gps tarvitaan, jottta merelle voisi lähteä, voi jeesus sentään.
Luultavasti myös Magalhães ja Cook olisivat käyttäneet GPS:ää ja tarkkoja merikarttoja, jos olisivat voineet. Monta henkeä olisi säästynyt.
Ymmärrän myös niitä harvoja nykyajan veneilijöitä, jotka eivät GPS:ää halua periaatteesta käyttää. Onhan se hienoa tuntea pärjäävänsä omillaan ilman elektronisia apuvälineitä. GPS on kuitenkin mainio turvallisuutta ja mukavuutta lisäävä varuste eikä sen hankinta ole enää rahasta kiinni. Tarkemmin siitä nopeuden näkee kuin lokin nopeusnäytöstä, ainakin minun veneessäni.
Missä sanottiin, että tarvitaan? Sanottiin, että koska sellainen on olemassa, ei pidä missään tapauksessa jättää gps:n hyötyjä käyttämättä. Kannattavuus ja tarve ovat aivan eri käsitteitä.
Sinällään uudemmat paikantamismenetelmät deccasta alkaen pudottivat yhden erittäin mielenkiintoisen haasteen puuhasta pois. Mutta vaikka sitä haastetta on osittain jäänyt kaipaamaan, en sen takia plotteristani luovu.
Tuli tuosta mieleeni. Ei olisi Magalhãesilla tai Cookilla ollut homma vähääkään helpompaa, jos olisivat tienneet sijaintinsa metrin tarkkuudella. Valkoisella paperilla on se ja sama, missä piste sijaitsee. Vasta heidän jälkeensä jättämät kartat olisivat olleet alusta lähtien kohdillaan. Kartathan eivät vieläkään ole nykyisen paikannuksen tasalla ja Satnavin käyttöön tullessa huomattiin monien saarien olevan kartoilla mailikaupalla väärin sijoitettuja.
Kannattaako se ollenkaan lähteä mikäli karttoja tarvitsee? Pärjää ilman nykyajan apuvälineitä : )
Elektronisten navigointilaitteiden myötä ihmisten oman pään käyttö on vähentynyt merellä ja vakavia törmäyksiä syntyy ja perinteiset merenkulkutaidot ovat puutteelliset.
http://www.onnettomuustutkinta.fi/4085.htm
http://www.onnettomuustutkinta.fi/21713.htm
Kumpikaan noista tapauksista ei viittaa elektroniikan huonontamaan merenkulkutaitoon. Molemmista voi sanoa, että ne tapahtuivat elektroniikan hyödyntämisestä huolimatta. Aivan kuten onnettomuustutkinta totesi eilen lukemassani selostuksessa Vänön luona tapahtuneesta törmäyksestä, ettei ole autopilotin vika, jos sille annetaan kurssi, joka vie toisen veneen päälle. Itse asiassa siinäkin todettiin autopilotin käytön olleen suositeltavaa, koska se vapauttaa resursseja suunnanpitoa monimutkaisempiin tehtäviin.
Elektroniikan tulolla merenkulkuun on tietenkin lieveilmiöitä, mutta enemmän on turvallisuus sen takia lisääntynyt kuin vähentynyt. Sekstantti oli paljon tarkempi kuin jaakopinsauva, mutta myös paljon herkempi rikottavaksi. Kronometri vei jo kaiken perinteisen navigoinnin romukoppaan kehittyneellä tekniikallaan. Mikä sitten olisi oikea palautumispiste plotterista taaksepäin: pelkät koordinaatit ilmoittava gps, kartta, kompassi ja laahusloki, sekstantti, jaakopinsauva ja aurinkokello vai peräti polynesialainen perimätietoon ja luononnoilmiöihin pohjautuva? Puutteellisilla taidoilla on merellä töppäilty maailman sivu.
Teknologiauskovaisten kannattaa tutustua lento 447:aan ja asiantuntijoiden kommentteihin lentämisen perustaitojen rapistumisesta. Sama ilmiö on merenkulussa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Air_Francen_lento_447
Taas tommoisia aamuyön höpinöitä, olisit mennyt nukkumaan. Haluaisitko todella kantaa lentokoneistakin elektroniikan ulos lentoturvallisuuden parantamiseksi?
Haluaisitko todellakin olla sellaisen kipparin kyydissä, joka ei ole vuosikausiin käyttänyt omaa päätään kulkupelin ohjaamiseen vaan luottanut elektroniikkaan.
Muutama lentotunti ja pari erilaista lupakirjaa taskussa, mutta päätäni en ole ikinä ohjaamiseen käyttänyt. En edes siinä purjekoneessa, jossa ei ollut sähköjohdon pätkääkään.
Paljon mieluummin haluaisin olla sellaisen kipparin kyydissä, jolla on inhimillisiä virheitä tekemätön elektroniikka apunaan. Voihan olla, että joskus joutuisin sen takia onnettomuuteen, että kipparin taidot ovat ruostuneet. Mutta paljon todennäköisemmin huonosti kävisi, jos olisi kaiken aikaa vain niiden taitojen varassa. Elektroniikka ei lennä edes vahingossa kännissä, eikä kuulu ammattiliittoon.
Jo muinainen DC-8 lähti ilman autopilottia lentäjiltä lapasesta suoraan lennettäessä. Eivätkä koneet sen jälkeen ole tulleet helpommiksi lentää, vaikka äly sauvan ja ohjainpintojen välissä siltä saakin tuntumaan.
AF447:n kertomus viittaa lentäjien virhearvioon sään suhteen, tekniikan arvaillaan pettäneen sen jälkeen pitot-putken jäätymisen muodossa. Ilman elektroniikkaa kaikki samalla seudulla lentäneet olisivat olleet pulassa, koska eivät olisi nähneet edessä olevaa myrskyä. Kumpi olisi parempi vaihtoehto?
Huvipurressa on fiksuinta pitää asiat yksinkertaisena ja minimoida elektroniikan käyttö kosteuden ja sähköpulmien takia. IT alan ammattilaisena en koskaan tule hankkimaan elektronista kartaa veneeseeni, paperikartalla on lukuisia hyviä puolia verrattuna elektroniseen.
Mitähän se IT alan ammattilainenkin aamuyöllä netissä surffailee, eikö siitä saa työaikaan kyllikseen?
Paperikartalla on lukuisia hyviä puolia verrattuna elektroniseen, mutta niin on elektronisellakin verrattuna paperiseen. Mitä siis voittaa jättämällä toisen pois?
Minä taas olen aiemmin töikseni ratkonut huviveneiden elektroniikka- ja sähköongelmia. Molempia esiintyy, täkäläisiä ankarammissa olosuhteissa jopa asiallisesti tehdyissä asennuksissa. Mutta kun ongelmat tarkoittavat vain siirtymistä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, so what.
sitä siinä voittaa, että asiat veneessä pysyvät paperikarttaa käyttämällä yksinkertaisena, jos osaat aamukaffetta hörppiessasi yhtään lukea mitä on aiemmin kirjoitettu.
IT-alan ammattilanen ei ole edes sivuavasti vene-elektroniikan tai navigoinnin ammattilainen, taidot viittaavat aivan toiseen suuntaan. Joku IT-alan ammattilanen osasi koodata tämänkin sivun näytön. Siitä taas voi päätellä, miten se ammattilainen osaa hyödyntää elektronista karttaa.
Joskus tuntuu että täällä Suomi24:ssä ylläpito tms availee näitä keskustelu ihan hatusta. Usein juttu noudattaa samaa kaavaa ja siinä usein mennään aivan rajalle myös eli että huomaako kukaan jne....
En tietysti väitä että aloitus olisi trolli ja oikea trolli on tietty eri asia kuin suomi24:n yritys pitää keskustelualueilla liikettä yllä. Täytyyhän mainostajatkin huomioida :)
Mix vastailette näihin aloituksiin, joista heti huomaa, että ne on huuhaata.
Itse en yleensä suunnittele kauheasti matkaa minne menen. Kesällä sitten menee minne tuuli vie. Tietysti päätän mikä ilmansuunta mutta siinä se on about ollut. Passit mukaan jos vaikka eksyy :)
Mitähän halusit sanoa? Että irrotat köydet ja menet siihen suuntaan minne tuuli vie eli tuuli on myötäisen puoleinen? Jos tuuli kääntyy seuraavana päivänä, vaikka palaat takaisn päin. Päätät ilmansuunnan tietysti sanot toisaalta eli menet kuitenkin vaikka länteen ensin viikon ajan vai? Miten eksyessä passit auttaa? : )
Ei muuta huomauttamista mutta vene on aika pieni ja matkanopeus vaatimaton sen takia, joten toivottavasti lomasi on koko juhannuksesta ja heinäkuun loppuun, jotta ei perhe stressaannu liikaa pitkistä päivämatkoista.Hyvä plan muuten. Ota paperikarttojakin mukaan.
Kiva paatti jos ei kauheen kiire ole, no eihän purjehtiessa saisi ollakaan :-)
Muutama huomioitva juttu:
- Ei kannata tehdä liian tiukkoja aikatauluja sekä reitti suunnitelmia, tuuli ei aina ole samaa mieltä niistä ja peräprutkulla on aika kypsää körötellä maili tolkulla...
- Pienessä paatissa perhe onni alkaa kukoistamaan kun väkisin koitetaan tehdä se suunniteltu 30 mailin päivämatka, mutta kun tuuli onkin päättänyt olla 10 ms vastaista, eikä vene nousekkaan luoviin ihan niinkuin elokuvissa...
eli malttia :-)
Kesä on ohi ja menin ahvenanmeren yli eikä se ollut mikään ihmeellinen juttu ollut. Unohtumaton kylläkin. Isoja veneitä oli jokapuolella moottoroimassa. Kun olivat purjein liikkeellä niin menihän ne ohi mutta kun hintaeroa on 100-200th euroa niin ei ne niin nopeesti menneet. Perhe ei nyt ekalla kerralla tullut mukaan mutta ensikesänä Gotlantiin mennään kaikki, laitan yhden lisäpedin ja nukkuu siinä 6 kpl, kun lapsia menee keulaan 3. Tavaraa mulla oli ihan liikaa mukana, mitään ei enään löytänyt ja läppärit saa heittää mereen. Mulla on nyt kartat garminiin ja suunnittelukartat paperilla ja niin pärjäs. Huippunopeus oli 8.1nm ja se tuli porkkalassa. 5hp moottorikin oli ihan riittävä. Tosin keskinopeus oli 4-5.5nm mulla oli loistavat ja rauhalliset tuulet. Takas tullesa poikkesin ahvenanmaalla. Kokonaismatka oli n. 850nm.
Musta tuntuu ettei kaikki kirjoittelijat ole merta nähnyt kuin unissaan. Venettä en aio vaihtaa ihan heti on hyvä kun purjeet voi kiristää käsin vetämällä melkein aina. Menin siis 2 viikkoa ruotsin Västerås - hki ja takas, koska asun oikeesti täällä västeråsissa. Hiukan olen kiinnostunut Maxi 95 veneestä, koska siinä on niin mukavat sisätilat. Mulla on tilleriin autopilotti ja se on kyllä ihan pakollinen tai vanhenee aika nopeesti kun joutuu jäkittään perässä kokoajan. Kiitos kaikille vinkeistä ja muistakaa: Henri Lloyd purjehdusvaatteita ei tarvii kun terassilla after sail jutuissa.
Ai niin ettei kukaan luule ettei tämmöstä jätkää olekaan niin [email protected]. Eikä kannata suuttua jos sanon ettei ihan kaikki ole merellä omalla veneellä käyneet. Kyllä mä tiedän etten siellä merellä yksin ollut.
Tänä kesänä taisi sadekamppeet olla vain pari kertaa käytössä ja molemmat kisoja, joihin mennään silloin kun allakka sanoo, eikä sään mukaan. Onneksi oli silloin, mitä päälle panna. Älä tuudittaudu siihen, että aurinko aina paistaisi, sitä se ei tee. Eikä kukaan niissä vetimissä mihinkään terassillekaan mene. Tai voi mulla joskus olla palkintona saatu H-L lippis päässä.
Joka tapauksessa onnea hyvistä reissuista edes yksin. Porukalla siitä tulee vielä parempaa.
Maxi on mennyt tyynen meren halki. Coco loco on norjalainen maxi 68 joka on mennyt maailman ympäri. Voit siis lähteä pitkälle matkalle Maxi 68lla jos haluat.
Tässä linkki lisätietoihin http://www.sydhav.no/terje/sailing.htm
Siis sä kannustat kaveria lähtemään pitkälle matkalle?! Ehkä hän on jo tehnyt päätöksen näiden 7 vuoden kuluessa? Tai sit tekee ratkaisun vasta sinun näin rohkaisemana.. Onkohan lapsetkin vielä lähtötunnelmissa leluineen?
Ja surullista olisi jos keltanokasta ois tullut punanenä tai merikarhu..
Onko viime aikaisia kokemuksia Maxi 68 purjeveneestä? Harrastaako kukaan näitä pieniä veneitä enää vai ajaako kaikki vaan Bavarioilla? Haaveilen pikkuveneestä yksinpurjehdukseen ja Maxi 68 on yksi vaihtoehto.
Bavarialla on malli Bavaria 65. Kaipa silläkin uskaltaa lähteä Gotlantiin, vaikkei olekaan 68. Nyt kannattaa tilata, kuulemma telakan tilauskirjoihin tuli reilusti tyhjää elokuulle.
Tästä Maxi edullisesti
https://huutokaupat.com/854831