Lähes puolella skitsodiagnoosin saaneista on oikeasti vain jokin persoonallisuuden häiriö jota ei edes lääkkeillä voi parantaa. Nämä ovat turhia diagnooseja ja turhaan lääkitään näitä ihmisiä väkisin. Jonkinlaiseen terapiaan pitäisi laittaa, vaikkei sekään oikein auta.
Skitsofrenia ylidiagnosoitu
parempaa palvelua
162935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pitää paikkansa.
Itse sain diagnoosin "paranoidinen skitsofrenia" kun nuorena poikana valittelin ahdistusta psykologille ja paniikki-oireita. Kun kerroin että "kuulen musiikkia pääni sisällä" niin he käsittivät sen niin että kuulisin ääniä. Itseasiassa en ole ikinä kuullut ääniä. Minulla on ollut pakko-ajatuksia, todellisuudentajuni on aina ollut ok.
Pystyyhän kuka tahansa kuulemaan päässänsä jonkun laulun mikä radiosta tuli jne. samoin kuka tahansa pystyy ajattelemaan musiikkia.
Noh.. menin siinä 15 vuotiaana hölmönä selittelemään näitä kun olin ihan pihalla vielä kaikesta ja olin kärsinyt jännittämisestä, ahdistuksesta ja paniikista... en missään nimessä harhoista eikä todellisuudentajuni ollut mitenkään viturallaan.
Psykologit eivät tee juuri muuta kun istuvat naama peruslukemilla ja kuuntelevat, kirjoittavat kaiken litanian muistiin mitä sanot ja miltä näytät. Sitten tulee aika lääkärille ja määrätään vahvat psyykenlääkkeet peratsin jne.
Ja kylläpä oli olo sen jälkeen pihalla kuin lumiukolla... homma menikin pahemmaksi ja kaikki sivuoireet pantiin kohdallani skitsofrenian piikkiin :) kun 2 vuotta kärsin sivuoireista niin oli pakko lähteä sairaalaan omasta tahdosta koska siellä oli mahdollisuus tehokkaampaan lääkkeeseen siihen aikaan... sitä ei keretty aloittamaan koska halusin nähdä voiko lääkkeet tehdä sivuoireeni ( kärsin depersonalisaatio-oireista, jotka alkoivat aloitettuani lääkityksen ). Kas vain.. unelmani toteutui. Viimeinen depis-oire oli sairaalassa ja sen jälkeen pillerin syönti lopetettiin.
en halunnut enää jatkaa, halusin nähdä tuleeko muutosta olooni. Muutosta tuli :) olin tuolloin 17-18v ja nyt 30 ja viimeisen pillerini vedin sairaalassa eikä sen jälkeen ole tähän päivään mennessä enää yhtäkään depistä tullut :) olen terve mies.
Paniikit ja neuroottiset oireet oli kuitenkin totta... mutta ne unohtuivat tuon vyyhdin aikana. Jotain hyötyä oli.. minusta tuli vahvempi. Psyykkinen taakka oli kova kestää nuoren miehen kun depis oireista sai kärsiä ja ei ollut kiva olla kun teki mieli hautautua piiloon oireiden aikana.
ne tekivät vahvemmaksi.
Tässä sitä nyt elellään eläkkeellä ikuinen leima papereissa jota ei saa ikinä pois "paranoidinen skitsofrenia" :) Psykologilla käyn säännöllisesti ihmettelemässä miten päivät ovat kuluneet kun ei töitä ole.
Eli helpolla sitä hulluksi päästään tai ainakin hullun papereihin :)
ps. vähän huono homma että asiat selviävät vasta näin myöhään.
Kaiken tämän pelleilyn seurauksena olen saanut kuulla jopa vanhemmiltani vittuilua lähes kaiken tuon ajan jälkeen siitä että olisin "hullu" kun en käy töissä :)
paskaakos tässä enää töihin menemään kun eläkettä paukutetaan tilille, niin ollaan sitten eläkkeellä :)
Totta. Minulla diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia, vaikka en esim. kuule ääniä. Nykyinen diagnoosi onkin sitten epävakaa persoonallisuushäiriö.
Epäväkaan persoonahäitiö leiman sain psykiatrilta aikoinaan ja siihen päälle pari muuta, oiskohan ollut epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja eristäytyvä persoonallisuushäiriö, tais olla vielä joku siihen lisäksi. Minusta jotenkin hölmöä, että kysely papereiden perusteella tuli tollanen litania. Toisaalta yhdessä vaiheessa epäiltiin kaksisuuntaista mieliala-häiriötä..
Nyt epäillään paranoidista skitsofreniaa, siihen en oikein viitsisi uskoa, koska erotan mielestäni todellisuuden epätodellisuudesta, vaikka minulla lennokas mielikuvitus onkin. Muutenkin yhteiskunta on viturallaan. Psykiatrit lukevat sitä DSM(vai mikä se nyt oli?) luokittelu kirjaansa kuin raamattua ja siihen lisäillään koko ajan uusia juttuja.
En siis kuule ääniä tai näe haroja, enkä ole nähnytkään. Musiikki soi päässä niinkuin joku muukin tuossa jo mainitsi, mutta niinhän se on kaikilla joksus, mulla nyt on vaan päivittäin ja biisit vaihtuu välillä. Ihan ihme biisejä mitä itse en edes kuuntele soi usein päässä, ärsyttävää. Ahdistus piinaa ja masennus joka alkoi jo lapsena ja ollut enemmän tai vähemmän läsnä aina. Univaikeudet vi*uttaa niinkuin nukahtamisvaikeudet!
"han ihme biisejä mitä itse en edes kuuntele soi usein päässä, ärsyttävää."
Minua ei ole ikinä diagnosoitu miksikään ja minäkin "kuulen" päässäni joskus ihan omia bisejä. Se liittyy siihen, että väsynyt, hieman turhautunut eikä ole mitään tekemistä. Varmaan siitä johtuen aikuisiällä tuota on tapahtunut tosi harvoin, lapsuudessa silloin tällöin. Kyse on kai siitä, että aivot yhdistelevät kuulemaansa muksiikkia uudella tavalla samalla hahmottaen siitä sävel- ja rytmimuotoja.
Ainoa ongelma tästä minulle on ollut se, että en osaa nuotintaa sitä. Jos osaisin, voisin ihan takuulla tienata leipäni säveltäjänä.Tai no, on se nykyisin niin harvinaista, että ei taitaisi sillä tavalla syntyä kuin yksi biisi viidessä vuodessa, jos sitäkään :)
sen oikeassa muodossaan on harvinainen ja vakava sairaus. Sitten on näitä Ville 15v jotka haluavat esittää jotain ja keksivät näitä oireita, onneksi jäävät usein kiinni. Kyllä psykiatrit tunnistaa esittämisen jo omalla vaistollaan usein hyvin ja tietää, että paha skitsofrenia on todella harvinaista. Muistakaa että pakkohoidon ja pakkolääkityksen mahdollisuus on olemassa mikäli teidät tulkitaan valehtelunne takia skitsofreenikoksi ja jos katsotaan, että on psykoosissa. Uskotko muuten itse, että psykiatri uskoo kaikki valheesi, tuskin uskoo. Sinänsä harmittaa, että jotkut,hyvin hyvin harvat sairastavat ko. sairautta oikeasti, ja kärsii siitä. Sitten nämä nykynuoret 15-20v halauvat vain eläkkeelle ja esittävät, voisivat pistää nämä vuodeksi niuvanniemeen katsoa sen jälkeen tekeekö mieli vielä näytellä!
Skitsofrenia ei ole mikään sairaus. Sitä ei todeta millään kliinisillä kokeilla, joten sitä ei voi nimittää lääketieteellisessä mielessä sairaudeksi. Tästä nuo sekannukset yleensä johtuvatkin -skitosfreniaa on niin monenlaista ja siihen liittyvät oireet niin kirjavia, että riippuu ihan psykiatrin subjektiivisesta vakaumuksesta ja intresseistä, että näkeekö hän usein itselleen täysin ventovieraassa ihmisessä skitsofreenikon piirteitä. Kun tutustuu noihin oirekuvauksiin tarkemmin niin huomaa, että niissä ei ole mitään järkeä. Tosiaan joku voi kärsiä aivokasvaimesta taikka dementiasta, ja omata samankaltaisia oireita kuin fyysisesti perusterve teini, joka kuulee musiikkia päässään taikka ääniä, jotka juttelevat hänelle. Varsinaista sairautta nimeltä "skitsofrenia" ei ole olemassa, vaikka kuinka psykiatrit ja tutkijat änkyttäisivät päinvastaista. Siihen liittyviä "oireita" omaa merkittävä osa ihmisistä jossain vaiheessa elämäänsä ja niiden perusteella skitsofrenia on pikemminkin ali -kuin ylidiagnosoitu, koska se sisältää niin monenkattavan kirjon "oireita", että niitä yhdistelemällä on mahdotonta saada mitään yhtenäistä sairautta nimeltä skitsofrenia. Toinen kuulee musiikkia pääsään, toinen pelkää vainoharhaisesti valvontakameroita ja yksi kärsii mutismista. Näillä ihmisillä ei todellakaan ole mitään muuta yhteistä, paitsi hatusta vedetty diagnoosi ja sellainen yksinäisyys ja avuttomuus, mikä ajaa ihmisen psykiatrien juttusille.
itselläni kävi päinvastoin. olin suljetulla kuukauden. jouduin sinne pitkän tripin jälkeen jolloin koin jumalan puheen kuulemisen ja hallusinaatioita. osasto rumban jälkeen ulos avoterapiaan. avoterapiassa diagnoosi muutettiin kaksisuuntaiseksi mieliala häiriöksi. en kertonut kokemaani tarinaa sillä olen pienestä lapsesta asti ollut arka kertomaan kokemuksia kiusaamisen pelossa.
"Kyllä psykiatrit tunnistaa esittämisen jo omalla vaistollaan usein hyvin ja tietää, että paha skitsofrenia on todella harvinaista."
Ei ne k usipäät mitään tunnista. Ei kannata uskoa kaikkea.
K usipäillä on valtaa, että se siitä.
"Muistakaa että pakkohoidon ja pakkolääkityksen mahdollisuus on olemassa mikäli teidät tulkitaan valehtelunne takia skitsofreenikoksi ja jos katsotaan, että on psykoosissa."
Eipä kiinnosta.
Sopii tulla hakemaan. Tarpeeksi kun puuttuvat omiin oikeuksiini niin voi tulla pilkka omaan nilkkaan. Ei minun nilkkaan.
Nyt alkaa ihmisille paljastua mitä Suomessa on meneillään?
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2014/09/yhteisovainoaminen-gang-stalking-stasin.html
"Minua ei ole ikinä diagnosoitu miksikään ja minäkin "kuulen" päässäni joskus ihan omia bisejä. Se liittyy siihen, että väsynyt, hieman turhautunut eikä ole mitään tekemistä. Varmaan siitä johtuen aikuisiällä tuota on tapahtunut tosi harvoin, lapsuudessa silloin tällöin. Kyse on kai siitä, että aivot yhdistelevät kuulemaansa muksiikkia uudella tavalla samalla hahmottaen siitä sävel- ja rytmimuotoja."
Minulla tuon kertoman takia 17 vuotiaana tipahti ikuinen skitson diagnoosi ja tässä ollaan.
vaikea selitellä jälkeenpäin, ihmiset ei usko.
Kiero on maailma.
Tutkimusten mukaan psykiatrisesti lääkityt potilaat olivat sairaampia seurantajakson jälkeen kuin potilaat jotka eivät saaneet lääkkeitä. Lisäksi koska hoidot eivät perustu lääketieteellisiin mittauksiin on lääkkeiden käyttö ja todennäköisyys niistä hyötymiseen täyttä arpapeliä. Lääkkeet ovat myös toimiessaan hyvin tehottomia ja lähellä placeboa.
Olen kirjoittanut lisää psykiatrisen lääkehoidon järjettömyydestä tänne.
https://nonpsychiatry.wordpress.com/2017/05/31/why-psychiatric-medications-dont-work/
ime paskaa
Ai, oletko psykiatriko kun tekstiin noin reagoit?
Miten pseudosairaus voi olla yli- tai alidiagnosoitu? Entä mikä on sopiva määrä diagnooseja mieli(kuvitus)sairauksien kohdalla? En ole koskaan ymmärtänyt tätä debattia.
Skitsofreniadiagnoosin voi saada DSM V mukaan nykyään jokainen, jolla ei ole hallusinaatioita eikä deluusioita. Sitä kutsutaan määrittämättömäksi skitsofreniaksi:
"Määrittämättömän skitsofrenian ainoa kriteeri on, että kärsit määrittämättömästä oireesta, mutta et täytä täytä skitsofrenian määritelmää. Sinulla ei tarvitse olla harhaluuloja eikä hallusinaatioita. Itse asiassa, jos sinulla ON harhoja ja hallusinaatioita, et todennäköisesti täytä määrittämättömän skitsofrenian kriteerejä. ----
Huomionarvoista on, että DSM 5 kriteerit tälle uudelle diagnoosille eivät ole kriteerejä lainkaan, vaan niiden puutetta. Sen kriteeri on, että potilas ei täytä minkään skitsofreniaspektrumin ja muiden psykoottisten häiriöiden diagnostisia kriteerejä. Jos potilaalla ON harhoja ja deluusioita viimeisen kuukauden aikana, potilas voisi mahdollisesti täyttää skitsofrenian kriteerit. Määrittämättömän skitsofrenian kriteereissä ei tuoda esille, mitä oireita pitää esiintyä ja kuinka kauan -kuukauden, viikon, päivän, tunnin vai minuutin. Jos yksi minuutti sekavuutta aiheuttaa merkittävää kärsimystä henkilön puolisolle, henkilö täyttäisi diagnoosin kriteerit. Potilas joka mutisee sekavia minuutin puolison länsäollessa voitaisiin diagnosoida sairastavan määrittämätöntä skitsofreniaa. DSM 5 ei määritetä vaadittua aikaa oireiden esiintymiselle, päin vastoin: vain kriteerin puute mainitaan ainoana kriteerinä." (huono suomennos)
https://www.psychologytoday.com/blog/sax-sex/201306/now-you-too-can-be-diagnosed-schizophrenia
Miten tällaisesta diagnoosista voi edes valittaa tai miten sen voisi edes purkaa? Jos ainoa diagnostinen kriteeri on kriteerin puute, niin periaateessa mikä tahansa psykiatrin näkökulmasta vähän omituinen ja ahdistava asia, joka kestää ihmisen elämässä vain vähän aikaa, voidaan määritellä skitsofreniaksi. Skitsofreniadiagnoosi on hyvin stigmatisoiva diagnoosi, jonka perusteella ihmiseltä voidaan riistää oikeus vapauteen, psyykkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen sekä mm. oikeus valita ammmatti ja hakeutua haluamaansa koulutukseen (käytännössä). Yksikään somaattiseen sairauteen liittyvä diagnoosi ei johda samankaltaiseen perusoikeuksien rajoitukseen kuin kyseinen diagnoosi, jolla ei ole edes lääketieteellistä luotettavuutta. Hoitomuodot ovat lisäksi naurettavia ja usein aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Psykiatrit tuntuvat elävän itse harhaisen uskomusjärjestelmänsä pauloissa, ja heiltä puuttuu täysin kyky niin sanottuun avoimeen dialogiin niiden kohteiden kanssa, joita he kuvittelevat hoitavansa. Koko tieteenalalta puuttuu kyky realiteettitestaukseen, koska lääketeollisuus tuottaa vähän liian hyvin. Psykiatrien hyvät yhteydet lääkeyhteyhtiöihin pitää huolen, että psykiatrisia diagnooseja ja hoitomuotoja ei kehitetä ainakaan "väärään" suuntaan eli oteta huomioon empiirisiä tosiasioita. Nämä satusedät saavat kehitellä aina vaan uusia diagnooseja ja myydä uusia lääkkeitä uusille ihmisryhmille, koska ihmiset ovat ilmeisesti niin vajaamielisiä, että he nielevät kaiken paskan, jos se kerrotaan valkoisessa takissa ja massiivisten taloudellisten resurssien turvin.