Asdfhjkl.. Niinkuin otsikossa sanotaan, en tiedä mitä tunnen.. Tässä vähän päälle vuoden ajan olen ollut ihan sekaisin ja en tiedä tykkäänkö tytöistä vai pojista ja taisin pariin poikaankin tuon vuoden aikana ollut ihastunut.. Mutta nyt yhtä-äkkiä elämääni ilmestyi tämä suloisen ihana tyttö, ja minusta tuntuu että olen ihastunut häneen - ja hän on ihastunut minuun.. En tiedä uskallanko aloittaa suhdetta kenenkään tytön kanssa, kun en ole varma kenestä/mistä tykkään - vai pitäisikö minun vain rohkeasti jatkaa tutustumista ja aloittaa jossain vaiheessa seurustelu? Jospa joku ylempi voima on antanut minulle nyt tilaisuuden katsoa miten asiat ovat..
Asialliset vastaukset olis jees..
Nuori miehenalku kiittää etukäteen =)
Asialliset vastaukset olis jees..
Nuori miehenalku kiittää etukäteen =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
nettiriippuvainen?
maria/psykologille23.2.2002 10:14
Hei psykologi,ei kannata tuhlata helmiä sioille täällä osastoilla.Täällä on pikku poikia ja tyttöjä jotka tirskuvat ja nauravat vain sanoille kakka,pylly ja paska.Se kuuluu osana ah,siihen suureen suomalaiseen luonteeseen,eli jos haluat ja yrität auttaa jotakuta ilmaiseksi,niin sinulle heitetään vaan herjaa.Mutta jos perustat yksityis klinikan häiriintyneille ja veloitat noin 500 mk tunti,niin asiakkaita riittää,varsinkin jos vastaanottosi sijaitsee jossakin sisäpihalla ettei kukaan näe että sinne tullaan.Elämä on raakaa ja kovaa.kevätterveisin maria
Tuo etsimisesi ei taida päättyä muulla tavalla kuin etsimällä ja ottamalla selvää. Tutustu ihmeessä tyttöön, sitenhän se selviää kuinka syvälle tunteesi ja kiintymyksesi voi tytön ja tyttöjen kansa mennä.
Jos siitä ei mitään tulekaan, niin tyttö ymmärtää varmasti jos ja kun kerrot syyn.
Älä nyt ainakaan missään nimessä yksin jää siksi ettet vielä tuossa suhteessa tunne itseäsi.
Anna mennä vaan :)
Ei ole tarkoitus kuulostaa asiattomalta, mutta eiköhän asia viimeistään siinä vaiheessa selviä, kun pitäisi ne pöksyt riisua tytöltä ja käydä asiaan ;)
Tilanteesi kuulostaa kyllä todella tutulta, joskin omalla kohdalla tilanteeni on juuri päinvastainen. Olen ihastunut pariinkin mieheen suhteellisen lyhyen ajanjakson sisään, mikä on aikaisempaan kokemukseeni nähden jokseenkin poikkeuksellista. Oman biseksualisuuteni olen kyllä tiedostanut jo pidempään, mutta se ei ole tilannetta juurikaan helpottanut - se nyt vain on normatiivisesti hyväksytympää seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa eikä tunteistaan kertominen samaa sukupuolta olevalle ole koskaan helppoa. Joskus se tuntuu jopa täysin mahdottomalla, ja tällainen on tilanteeni juuri nytkin. Kovasti olen miettinyt, kuinka etenisin, mutta kurjuuttaa kummempaa vastausta en ole vielä löytänyt.
Tuskinpa tästä vastauksesta oli sinulle suurta apua, mutta rohkeasti suosittelisin asioista keskustelemaan ja olemaan avoin niin itsellesi kuin muille. Näkisin, että ihmisen, tai ehkä vain omani, seksuaalisuus on liikkumista janalla joko ääripäissä tai jossain siinä välimaastossa eikä sitä voi näin koskaan täysin "lukita paikolleen". Näistä lähtökohdista katsoen on ehkä turhaakin kyseenalaistaa ja pelätä omia tuntemuksiaan, vaan ehkä ne kannattaa pikemminkin vain rohkeasti kohdata ja katsoa minne ne kulloinkin johtavat.