Viime vuoden puolella eräs henkilö meni Päijät-Hämeen sairaalaan saamaan syöpähoitoa. Piti olla vain uden vuoksi- hoito, jos sattuisi vielä syövän ituja elimistössä olemaan. Heti myrkyt (lääkityksen!) saatuaan meni taju ja alkoi pöhöttyä suunnattomasti. Meni munuaiset ja maksa. Puhekyvytön ja viikon päästä vainaja. Papereissa, joita sain vielä elon puolella olevasta lukea, sanottiin, että potilas tulee osastolle hyväkuntoisena ja kaikki arvot oikein hyvät. Oli reipas, iloinen ja liikkuvainen.
Saiko liikaa myrkkyjä, kun hyväkuntoinen hoidon seurauksena heti menetti sisäelimiensä toiminnan ja viikossa kuoli?
Eloon ei voi palata, mutta olen mietinyt, tutkiiko sairaala omatoimisesti tällaiset tapaukset, etteivät pääsisi toistumaan, vai pitääkö omaisten aina tehdä potilasvahinkoilmoitus asiasta? Heti kuolintapauksen aikaan oli niin paljon muutakin hoitamista ja surua, ettei asiaa alettu kaivelemaan ja epäselvää oli sekin, kuka valitusta saisi lähteä tekemään.
Selvittävätkö sairaalat omatoimisesti näitä murhenäytelmiään, vai pitääkö ryhtyä toimiin?
Saiko liikaa myrkkyjä, kun hyväkuntoinen hoidon seurauksena heti menetti sisäelimiensä toiminnan ja viikossa kuoli?
Eloon ei voi palata, mutta olen mietinyt, tutkiiko sairaala omatoimisesti tällaiset tapaukset, etteivät pääsisi toistumaan, vai pitääkö omaisten aina tehdä potilasvahinkoilmoitus asiasta? Heti kuolintapauksen aikaan oli niin paljon muutakin hoitamista ja surua, ettei asiaa alettu kaivelemaan ja epäselvää oli sekin, kuka valitusta saisi lähteä tekemään.
Selvittävätkö sairaalat omatoimisesti näitä murhenäytelmiään, vai pitääkö ryhtyä toimiin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ensimmäiseksi pyydätte potilasasiakirja-arkistosta potilaan kaikki sairautta koskevat kopiot. Sihen varmasti tarvitaan virkatodistus, josta käy ilmi, että olette omaisia.
Sitten kun olette saaneet kopiot, se ei takaa, etteikö papereita olisi jo ehditty manipuloimaan. Sellaistakin tapahtuu, näin tehtiin minunkin papereilleni. Mutta olin nähnyt lausunnon jo itse, kun halusin röntgenistä tuoda paperit itse klinikalle, ja matklalla olin katsonut paperita, mitä siellä luki. Nyt myöhemmin löytyy paperista liimattu paperiliuska toisen lääkärin sanelun päältä, joka on aivan erilainen sanelu kokonaan. Toinen lääkäri siis manipuloi papereita. Vissiin siinä pelossa, ettei hän joutuisi huonoon valoon, että hoito olikin aiiheuttanut minulle vaurioita.
Teidänkin tapauksessa voi olla syy vaikka mikä. Voi olla, että on annettu täysin väärää ainetta, joko pullossa väärät etiketit, tai hoitohenkilökunnalta vaihtunut vahingoissa väärä lääke.
Kaikki on mahdollista mutta hankkikaa ensin ne kopiot asianomaisesta. Menkää sen jälkeen potilasasiamiehen kanssa juttelmaan.
Potialasasiamise vaikka työskentelee sairaalassa, ei ole sairaalan maksama työntekijä, joten palkan maksaja on aivan muu insatanssi kokonaan. Aika räväkästi hän otti kantaa minunkin kesken jääneeseen kipuklinikka-asiaan.
Asioilla on aina kaksi puolta. Vaikka syöpäkasvain on onnistuneesti poistettu, on todellakin mahdollista, että syöpäsoluja, vaikka vain yksikin, on päässyt leviämään veri- tai imusuoniteitse muualle elimistöönn, jossa se sitten lähtee kasvamaan ja aikanaan ilmoittaa itsestään - syöpä on siis levinnyt. Tällaisten tapausten estämiseksi annetaan aggressiivisen syöpätyypin ollessa kyseessä myös lääkehoito. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja ne eivät valitettavasti kaikille sovi. Alussa kerrottu tapahtumasarja on onneksi harvinainen ja valitettava.
Ja se toinen puoli. Kasvaimen poiston jälkeen olisi tietysti mahdollista jättää lääkehoito sivuvaikutusten pelossa antamatta/ottamatta. Mutta entä sitten, jos/kun syöpä leviääkin? Tehdäänkö silloinkin tutkimuspyyntö hoitovirheestä? Eli ei hyvä, jos hoidetaan; ei hyvä, jos ei hoideta. SElvää on, että kukaan tai mikään instanssi ei tällaista tietoisesti ja tarkoituksellisesti tee. Elämässä vaan sattuu kaikenlaista.
Etkö sä lukenut lainkaan. Minähän puhuin, että vahingoissa on voinut vaihtua, mennä etiketti väärän pullon kylkeen, tai hoitajan kädessä vahingoissa muuttunut.
Miksi ei voisi tutkia mahdollisia vahinkoja? Sitä vartenhan ne vahinkovakuutukset ovat, että niistä korvataan vahingot. E
Ja toisaalta, kun itsekkin olen kokenut, väärennöksiäkin tapahtuu myös sairaanhoidon sektorilla. Enkä ole ainut, jonka papereita on toinen lääkäri manipuloinut. Ei siinä mitään taivasteluja tarvita, väärennös on rikos aina.
Kyllähän tuo vaikuttaa siltä, että lääkkeen valinnassa on tapahtunut jotain ennalta odottamatonta. Joko suoranainen vahinko, tai sitten vaan sopimaton lääkitys. Minullekkin oli käydä köpöelosti toisella sytostaattikerrolla. Sain rajun analyfaktisen shokin, mutta onneksi valvonta oli hyvää, ja kun aloin röhimään kun hengitys vaikeutuis, niin siihen ampasi kuin ohjus, joku mun selkäni taakse. Käsitin hänen olevan lääkrärin, ja siitä paikjasta pikavauhdilla mut kiidätettiin letkuihn ja osastolle. Instrumenttilautanen rinnanpäälle ja sängyn ympäristö täynnä valkotakkaisia.
Valmistautivat hengitysletkun laittamista tuosta kaulata. Kysyin, että puudutetaan tietty, niin sanoi, ettei ehditä, jos tämä 250 mg kortisonia ei tehoa, kurkkutorivi on pakko leikata auki puuduttamatta, että saadaan hengitysilmaputki sisälle.
Onneksi tuo määrä kortisonia auttoi, eikä tarvittu leikata puuduttamatta reikää kurkkutorveen.
Mutta jos tänään jotain tuollaista tapahtuisi, siis tämän hetken sytostaatissa, niin veikkaampa, että mahtaisiko hoitohenkilökunta tietää mitään, sillä pitkiin aikoihin ei kukaan käy tarkkailemassa potilasta ainakaan nykyisessä sytostaattihuoneessa. Voisi olla, että jos moinen tapaus nyt sattuisi, pahassa tapauksessa saisin tukehtua omassa rauhassani, kun kukaan ei ole näkemässä. Siksi harvoin käyvät katsomnassa. Minä kun en siinä rivissä pysty istumaan, niin mulle annetaan hoito pikkuhuoneessa.
Ja hoitajien valvomo on taas hallin (pitkän huoneen) toisessa päässä.
Olen pahoillani puolestasi.
Minulla on ollut joka kerran ongelmia omien potilaskertomusteni kopioiden saamisessa, vaikken edes ole ollut aikeissa haastaa ketään oikeuteen, olen vain halunnut kopioni. Joskus olen tiennyt, ettei kaikkia papereita ole annettu, koska olen nähnyt jonkun paperin, jota ei ollut kopioitu. Joudun sitten soittelemaan uudestaan, jolloin kerrotaan, että pitää laittaa uusi kirjallinen hakemus, jossa TAAS vaadin KAIKKIA dokumentteja. Ja kenenkään kanssa ei voi puhua kasvokkain, on vain puhelinnumero, ja siellä yleensä puhelinvastaaja, josta soitetaan sinulle sitten joskus. Näin täällä. Miten lie Suomessa.
Älä elä satumaailmassa. Sairaalat eivät todellakaan ole millään tavalla motivoituneita selvittelemään virheitään, vaan salailemaan niitä. On vain sinun etusi mukaista tuoda asia esille, joten tee se peräänantamattomasti.
Älä kuvittele, että syöpämyrkyt ylipäänsä parantavat. Monen tutkimuksen mukaan sillä, että ottaa myrkkyjä ja sillä, ettei tee mitään, on suunnilleen sama vaikutus syöpäpotilaan elämän pituuteen. Siitä pitäisi useamman valittaa, varsinkin tällaisessa tapauksessa, jossa potilas kuolee, jos sairaala ei ole kertonut, että monet paranevat luontaishoidoin ja ruokavaliolla, ja että monet onkologit eivät ikinä ottaisi itse myrkkyjään. Diagnoosin jälkeen potilas patistetaan pelottelemalla leikkauksiin, säteilytyksiin ja myrkkyihin, ja tulokset ovat usein surulliset.
Sairaalat eivät valitettavasti ole hyväntekeväisyyslaitoksia. Ne eivät toimi korkean moraalisten periaatteiden mukaan vaan rahastamistarkoituksessa. Onkologit ja muut 'ekspertit' saavat valtavan hyvää palkkaa. Syöpämyrkkyteoollisuus saa valtavat voitot tuotteistaan.
Ota selvää näistä asioista, koska todennäköisesti itsekin vielä sairastut syöpään - puolet meistä sairastuu, ja luku kasvaa jatkuvasti. Mutta ensin: pane valitus vireille potilasvahinkolautakuntaan. Vaadi ensin kaikki sairaskertomuksen sivut ja toivo, että tosiaan saat kaikki ja muuntelemattomina, ja että niihin on alun perin kirjattu rehellisesti, mitä on tehty.
No ei ole ainakaan täällä tässä sairaalassa ENÄÄ vaikeuksia saada. Minä faksaan pyynnön, tai sitten käyn henkilökohtaisesti, meillä kyllä tapaa henkilökohtaisesti potilaskertomusarkiston hoitajaa. Mutta ei täälläkään papereita saa siinä kättelyssä, kun aina pitää sen arkistonhoitajan saada lääkärin hyväksynnän asiaan. Mutta sillai on onnistunut, että vaikka tunnin-kahden päästä menen hakemaan. Lähettävät ne postissakin ja nopeasti tulee. Kun nyt tänä yönä faksaan pyynnön, tiistaina on jo kotona paperit jos vain minun paperit on arkistossa, etteivät ole missään poliklinikalla.
Se on kyllä totta, onkologit ei sanallaankaan viisaa, tai kerro ravinnon mahdollisuuksista.
Kun saat potilaskertomuksen kopiot, saatat huomata, että sairaala on yrittänyt suojata selkänsä laittamalla potilaan allekirjoittamaan dokumentin, jossa hän sanoo ymmärtävänsä, että 'hoidon' riskit on selitetty hänelle ja että yksi riski on kuolema. Älä anna sen hidastaa itseäsi. Älä anna periksi. Vain aktiivinen potilas tai potilaan omaiset voivat taata, että tapaus tulee yleiseen tietoon, väärintekijät rangaistaan, taitamattomat koulutetaan tai erotetaan, korvaukset maksetaan ja ehkä tällaiselta vältytään tulevaisuudessa.
Ei minulle ole esitetty koskaan mitään allekirjoitettavaksi. Ainaostaan se paperi, jossa annan luvan lähettää epikriisi muille klinikoilleni, ja TK:n omalääkärilleni. Ja olen sentään syöppoliklinikalla kulkenut ja paljon. Mutta kun otin 2,5 vuotta sitten eräällä vaihtoehtoisklinikalla hoitoa, siinä piti kyllä allekirjoittaa, että ymmärtää, ettei hoito ole suomessa virallisesti hyväksytty jne....
Täällä piti siltä istumalta lukaista useita monisuvuisia papereita ja allekirjoittaa. Yhdessä listattiin 16 mahdollista komplikaatiota pienestä kystan poistosta. Yksi komplikaatio oli kuolema. Ja minun allekirjoitukseni on siellä paperissa ilmeisesti näyttämässä, että hyväksyn sen, jos satun kuolemaan kystanpoistoon. Muita mahdollisuuksia oli esim verihyytymät, keuhkojen luhistuminen, sydänkohtaus, sisäinen verenvuoto, toisten elinten (mm virtsarakko ja mahalaukku) vaurioituminen aiheuttaen lisäleikkauksia ja pidempiaikaisen sairaalassaolon, tulehduksia, fistula. Näinkin nätisti sanotaan: " There is a possibility that the symptoms/pain you have been experiencing and the reason for this operation, may not resolve or worsen as a complication of the procedure." Melkein kaikki mahdollinen on katettu. "I wouldn't have a leg to stand on", jos jotain tapahtuu, olenhan sanonut ymmärtäväni riskit.
Dieettiin erikoistunut spesialistiklinikka ei taas kysynyt mitään tuollaisia allekirjoituksia, kun antoivat neuvojaan. He kun tietävät olevansa oikeassa.
Ei pidä unohtaa että sytojen sivuvaikutukset voivat olla vakavia ja viedä hengen..mikään ei ole riskitöntä. Kuolinsyy kertoo mikä on kuoleman aiheuttaja-ymmärsitkö sinä sen? Joskus potilaalla voi olla edellisten vuosdien aikana annettujen hoitojen jälkeen sisukset huonossa kunnossa ja oma vastustuskyky olematon.Pienikin infektio voi johtaa nopeista hoidoista huolimatta katastrofiin potilaan kohdalla-Asiaan vaikutta myös potilaan kunto ja taudin levinnesyys. Itse työskentelen syöpäpotilaiden parissa ja monet yritetään hoitaa aivan toivottomissakin tilanteissa (syöpä levinnyt kaikkialle)(joko potilaan tai omaisten toiveesta) ja lopputulos on kuolema.
Huomaamattasi kerroit olennaisen asian: "...annettujen hoitojen jälkeen sisukset huonossa kunnossa..."
"Hoidot" tosiaan voivat olla kuolinsyy. Kuten aikaisemmin taisin jo mainita (en jaksa lukea uudestaan, mitä edellisinä päivinä kirjoitin, sorry), tutkimusten mukaan myrkkyhoidoilla on suunnilleen sama vaikutus kuin ettei olisi tehty mitään. Ruokavalion ja elintapojen muutos taas voi alkaa parantaa, ei vain syövistä vaan monista muistakin rappeumasairauksista. Itselläni parani monta vuotta jatkunut nuha, ja nivelet notkistuivat entiselleen. Jospa syöpäkin vielä paranee. Myrkkyjä en edes harkitsisi ottavani. Sinunkin kannattaisi ehkä ottaa selvää asioista monesta lähteestä, siltä varalta, että itse, tai läheisesi, sairastuu. Puolet ihmisistä saa nykyään syövän.
Tietysti lopulta me kaikki kuolemme. Minusta edes elämän pituus ei ole ratkaisevaa, vaan elämän laatu. Jos on myrkyin tuhonnut maksansa ja munuaisensa ja immuniteettinsa, kuolema olisi voinut olla hellempi vaihtoehto. Tai myrkkyjen välttäminen ja luontaishoidot olisivat voineet parantaa. Kukin tekee omat päätöksensä. Se vaan on surullista, että useimmat meistä (minäkin) kiinnostuvat näistä asioista vasta sairastuttuaan, jos silloinkaan. Ja minusta se on rikos, että lääkäreitä ei kouluteta luontaishoitoihin, dieettiin ja sellaisiin keinoihin, ja että he eivät puhu näistä vaihtoehdoista potilaalle, joka istuu shokissa, diagnoosin saatuaan, ja luultavasti suostuu ehdotettuun leikkaukseen, koska luottaa siinä vaiheessa lääkäreiden viisauteen. Onnekkaita ne, jotka kiinnostuvat asioista ennenkuin kovin paljon vahinkoa on tehty heidän elimistölleen.
sytostaatien vaikutuksista ei ennalta tiedetä, josyö oli laajalle levinnyt hän saattoi kuolla kipulääkitykseen, veikkaan näinolllen viimeistä höpinääni.
on täysin mahdollista että potilaiden lääkityksissä on tapahtunut ns. hoitovirhe, sopikaa sairaalan kanssa tulee halvemmaksi / helpommaksi, jos sairaala ei vastaa mitään niin käräjille. Periksi ei saa antaa, sairaalassa on sisäinen tutkinta jo tehty,
/epäselvän asian kysymättä ja oma-aloitteisesti, niin teille olisi jo kerrottu asia ja annettu tarvittaessa/pyytäessänne mustaa valkoisella. Koska mitään ei ole teille kerrottu, selvittäkää asia pikaisesti.
Onko muuten potilas/omaisenne arkkuhaudattu vaiko tuhkattu? Arkkuhautauksen kyseessäollen voitte otattaa patologisia näytteitä ruumiista ja ne tutkitaan patologian laitoksella. Arkun voi aina nostaa tutkimuksia varten ylös tai siis haudan voi avata, jos on rikosepäily tai hoitovirhettä piilotellaan. Patologi selvittäköön, onko väärää lääkettä annettu ja se on mahdollista kunhan toimitte mahd. nopeasti. Mitä pikimmin sen varmemmat tulokset.
Teillä tulisi olla asianajaja, joka hoitaa asian teidän puolestanne. Mutta saattaa olla rikospoliisinkin asioita osittain.
Toimikaa ja hoitakaa asia niin ei tarvitse ihmetellä ja menettää yöunia.
Lääkärit harvemmin myöntävät hoitovirheensä, sillä monissa tapauksissa, kuolemantuottamuksesa lähtee titteli. Lääkäri ei saa hoitaa enää ammattiaan tai joutuu maksamaan suuret korvaukset. Siksi nytkin hiljaisuus sairaalan ja lääkärien puolelta vallitsee, kuten huomaatte.