koira innostuu liikaa vauvoista

Omalla koiralla/koirilla on aina tehty tutustuminen sylissä. Naaman nuoleminen on "ehkä" turhankin kovan näköistä, mutta ei se satuta. (jos ei ole tapana tassuilla lyödä) Yleensä siihen lakkaa tai hilliintyy, jos lapsi alkaa itkemään. Riippuu miten lapsi on koiraan tottunut. Yksi tapa on se, että pitää vauvaa lattialla vatsallaan. Ei pääse niin naamaa lotraamaan, mistä tulee lapselle helposti pieni paniikki. Kuonolla tökkii ja kun on saanut haistella niin se mielenkiinto laantuu tai tasaantuu. Sitten tietenkin on se muu siedättäminen, eli ei edes päästetä suoraan tutustumaan, eikä koiraan kiinnitetä mitään huomiota. Lapsi on tietenkin tällöin aina sylissä tai koiran ulottumattomissa mutta suorassa näköyhteydessä. Näin koiran mielenkiinto lapseen laantuu. Tämä asia tarvitsee pari-kolme käyntiä näin.

Lapseni oli 10-kuukautta ja tuli puhelinsoitto eräältä......
Hänen isä oli joutunut sairaalaan, ja koira oli hänellä tilapäisesti. Kyseessä oli uros ja kaikenlisäksi poliisikoira.
Suurin juttu oli se että, hänellä oli narttu kiimassa. Koiralla ei haluttu laittaa tarhaan se oli ehdoton ei, vaikka tarhapaikka olisi ollut.
No, minä sitten sanoin tulkoon koira meille.
Koira tuli ja katselin sitä siinä vähän aikaa:D Seurasin tarkasti miten se suhtautuu vauvaani, hiukka pelotti.
Koira asettui sitten omaan paikkaansa ja pikkuhiljaa se tutustui kotiimme ja pian teimme kävelylenkin rattailla.
Sitä oli tosiaan helppo kuljettaa, oli niin hyvin koulutettu.

Isännän sairaus olikin vähän pidempiaikaisempi, mihin olin varautunut. Koira vietti meillä 4. ihanaa kuukautta.
Se miten totutin tuon koiran lapseeni, en tosiaan tajua kuinka sen tein...........niin vain tapahtui.
En päästänyt vauvaa koiran makuupaikalle kun se nukkui, ja ruokarauha oli ehdoton sitäkin tilannetta seurasin, että "vieraamme" sai syödä rauhassa.
Tuosta ihanuudesta tuli hyvin rakas. Vauvasta ja koirasta tuli hyvin läheiset, koira ei koskaan ollut lähemmissä tekemisissä lasten kanssa.

Muistan kun lapsi otti ensiaskeleensa, koiran tarkan valvovan silmän alla ja oli kovasti hengessä mukana tsemppaamassa. Hän katseli kuin ylpeä "isä" kun poika vihdoinkin oppi kävelemään.

Kaikki se tottuminen vaan tapahtui luonnostaan.

Varmasti joku antaa sinulle hyviä vinkkejä, mutta minulla oli tämä kokemus joka ei koskaan unohdu.

RIP. Laku. 1997-2009

Kiinnittikää huomio omaan käytökseenne, älkää tuijottako silmä kovana, koira huomaa sen. Olkaa rentona, älkää häslätkö ja kiljuko ja vauvan pitää olla mahd rauhallisesti. Jos se juoksee ympäriinsä, kiljuu ja ainahan vauvat haisee, niin se kiinnostaa koiraa.

Muistakaa, että kaikki koirat ei tykkää vauvoista ja lapsista, äkkinäiset liikkeet, kiljuminen, tuijottavat ja niiden outo haju.