No nyt laitan tähän näitä kirjoja, joita olen ehtinyt tänä vuonna lukea.
Ei tässä kyllä ole kaikkia. Minähän siis luen nopeasti,
toiset suorastaan pikalukuna ja hyppien.
Aika nopsaan näkee jo alkulauseesta että minne mennään.
Poikakirja Olli Jalonen
Hjalmar Arne Nevanlinna
Koneen ruhtinas Pekka Herlin John Simon
Kreuzberg Pelle Miljoona
Runoelmia John Keats
Me ei oltu valtaosaa Jaska Filppula
Kuvitteellisten olentojen kirja Jorge Luis Borges
Painajainen piparitalossa Juha Vuorinen
Aristoteles Hollywoodissa Ari Hiltunen
Jonathan Strange & herra Norrell Susanna Clarke
Näistä minulle hyvät lukuelämykset antoivat oikeastaan vain kolme:
Herlinin elämäkerta.
Rehellistä ajankuvausta ja yllättävän avointa tilitystä.
Filppulan Me ei oltu valtaosaa
on myös kiinnostavaa ajankuvausta tunnelmaltaan, vaikka en näitä lakeuksien juntteja useimmiten ymmärräkään. Hyvin vierasta maaperää stadilaiselle. Lähinnä luin Filppulan taitavan omaperäisen kirjoitustyylin takia. Olen lukenut hänen aiempiakin teoksiaan.
Ja sitten tietysti
Pelle Miljoonan Kreutzberg
luin, koska olen lukenut hänen aiempiakin taideteoksiaan. Oikein wikipediasta tarkistelin, että kuinka monta opusta hän onkaan jo kirjoittanut. Ja onhan niitä.
Mitäs kirjoja Te olette jo lukeneet tämän vuoden puolella?
Ei tässä kyllä ole kaikkia. Minähän siis luen nopeasti,
toiset suorastaan pikalukuna ja hyppien.
Aika nopsaan näkee jo alkulauseesta että minne mennään.
Poikakirja Olli Jalonen
Hjalmar Arne Nevanlinna
Koneen ruhtinas Pekka Herlin John Simon
Kreuzberg Pelle Miljoona
Runoelmia John Keats
Me ei oltu valtaosaa Jaska Filppula
Kuvitteellisten olentojen kirja Jorge Luis Borges
Painajainen piparitalossa Juha Vuorinen
Aristoteles Hollywoodissa Ari Hiltunen
Jonathan Strange & herra Norrell Susanna Clarke
Näistä minulle hyvät lukuelämykset antoivat oikeastaan vain kolme:
Herlinin elämäkerta.
Rehellistä ajankuvausta ja yllättävän avointa tilitystä.
Filppulan Me ei oltu valtaosaa
on myös kiinnostavaa ajankuvausta tunnelmaltaan, vaikka en näitä lakeuksien juntteja useimmiten ymmärräkään. Hyvin vierasta maaperää stadilaiselle. Lähinnä luin Filppulan taitavan omaperäisen kirjoitustyylin takia. Olen lukenut hänen aiempiakin teoksiaan.
Ja sitten tietysti
Pelle Miljoonan Kreutzberg
luin, koska olen lukenut hänen aiempiakin taideteoksiaan. Oikein wikipediasta tarkistelin, että kuinka monta opusta hän onkaan jo kirjoittanut. Ja onhan niitä.
Mitäs kirjoja Te olette jo lukeneet tämän vuoden puolella?
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9581172
Niin 0808 minähän en ole
kriitikko,
joka korkeakirjallisesti hyvin oppineena palastelee opukset noin vain sumeilematta poikki ja pinoon, ja tiedän että jokunen Oikea Kriitikko toisinaan jopa haluaa kirjoittaa/kirjoituttaa kirjan uusiksi, tai sivaltaen karauttaa jopa kirjailijan sinne alimpaan sanonko mä mitä...
Olen siis ostamani/lainaamani kirjan
lukija
ja laitoin eilen näitä lukemiani kirjoja esille, koska täällä palstalla on hiljaiseloa.
Ihan palstasurffareiden viristykseksi (!!!) siis sujautin nämät kymmenen. Ja tottahantoki viime vuonna laitoin myös muutaman kommentin ja niitä omituisia kysymyksiäni, mutta eiväthän ne ottaneet ns. “tulta”, muuta kuin senverran, että ne tekstit poistettiin.
¤
Joten katsomma miten nyt käy:
-
Poikakirja. Kirjoittanut kirjailija Olli Jalonen.
Sukellus viime vuosisadalle. Kirjallista ja saattaapi olla kirjailijan omaelämäkerrallistakin kasvukertomusta ja kerrontaa suomalaisten räkänokkien vartuttamisesta.
Lukuelämyksenä ei aiheuttanut minulle mitään ennakolta arvaamatonta. Paremminkin tylsää taaperrusta.
-
Hjalmar. Kirjoittanut kirjailija Arne Nevanlinna.
Intensiivinen lukuelämys ei muotoutunut koska Nevanlinnan edellinen kirja
Marie kantautui vahvana mieleen. Verrattuna edelliseen siis, tämä jokseenkin koikkelehtivanoloinen kirjoitustyyliltään, joten mitään luxuspinnoja tästä ei minulta lukijana herunut. Tietysti sinänsä kunnioitettavaa, että kirjailija kirjoittaa. Seuraava opus saattaa hyvinkin olla taas luxusta. Siis minun mielestäni. Minähän se lukija olen ja arvotan aina lukemaani aiemmin lukemaani.
-
Kuvitteellisten olentojen kirja. Kirjailija Jorge Luis Borges.
Kirjattu ylös iso nippu kuvitteellisia olentoja. Tästä kirjasta esimerkiksi romaanikirjailija voi napsia kuvitteellisia olentoja omiin kirjoituksiinsa, sillä ne Oikeat romaanit sisältävät aina rutkasti symboliikkaa ja myyttejä ym.
-
Painajainen piparitalossa. Kirjailija Juha Vuorinen.
Muutamia Vuorisen kirjoja aiemminkin silmäilleenä voin vain todeta, että kirjailijan rahankeruu jatkunee voimallisena vielä tämänkin opuksen jälkeen. Ja minun puolestani jatkukoon. Sillä jos Vuorinen jostain omituisesta syystä haluaisi kirjoittaa toisin, niin sen hän varmaan tekee toisella nimellä. - Niin. - Ehkäpä hän kirjoittelee kaunokirjoja myös pseudonyymina? Ja miksipä ei kirjoittelisi? Kirjoittajan lahja hänellä on. Esimerkiksi hänen runokirjansa ei ole hullumpi. Mitä kaikkea vielä ehtiikän kirjoitella kunhan isoksi kasvaa.
-
Aristoteles Hollywoodissa / Ari Hiltunen
Hyvä opus kirjoittajalle.
Aivan samoin kuin ovat Aristotelen runousoppi sekä Elokuvan runousoppia.
-
Jonathan Strange & herra Norrell. Kirjailija Susanna Clarke.
Korkeakirjallisuusihmisille varmastikin kiintoisa opus. Kahlasin sieltä täältä, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut ryhtyä lukemaan. Silmäilin hetken muutamia alaviitteitä ja aikamoisen yliviiraavaksi meni.
-
Huoh!
Kuka täällä kaipaa korkeakirjallisia kritiikkejä? En minä ainakaan. Mutta kohtuullista olisi, että tällä palstalla edes yritettäisiin kertoa, miksi joku kirja on lukijansa mielestä hyvä tai huono. Kyse on yksinkertaistaen sanottuna mielipidekirjoituksesta jonka aiheena on jokin nimeltä mainittu kirja.
... minä kyllä koin viimeksi viime vuonna, että
mielipidekirjoitukset
eivät tällä saitilla olleet
mieleen.
Ja vielä siitä, että minun mielestäni kirja voi olla hyvä ja kirja voi olla huono, ja on sellaisiakin kirjoja, jotka ovat sekä hyviä että huonoja samanaikaisesti.
¤
Olisi kiva kun täällä olisi enemmältikin kirjoja esillä. Kun aika sirpaleista on netistä luurailla, tai erinäisistä lehdistä etsiskellä, niin tänne voisitte lukijat viskoa mielestänne mielenkiintoisia
lukuelämyksiä.
Minua ainakin kiinnostaisi. Tarkoitan, että en ole kiinnostunut hypettämään kuukaudesta toiseen jotakin Puhdistus tms. kirjaa tai kirjailijaa. Kerta riittää.
Vai mitä mieltä olette? Olisiko hyvä nostaa enämpi kirjailijoita henkilöinä kuin kirjoittamiaan kirjoja?
lukemaan ja kirjoittamaan kirjoista mielipiteitä!
kirja-arvostelut- palsta on kirja-arvosteluja varten, kirjailijat-palsta on kirjailijoista käytävää keskustelua varten, kirjailjanalut- palsta on aloittelevien kirjailijoiden keskustelupalsta ja yleistä kirjallisuudesta-palstalle uppoaa loput. Oikean palstan valinnan ei siis pitäisi olla vaikeaa.
Tarpeen mukaan ketjuja siirretään tämän jaottelun mukaisiin osoitteisiin, jotta palstojen seuraaminen ja käyttäminen olisi helppoa ja loogista, ja siten auttaisi keskustelijoita itseään. Palstoille kuulumattomat viestit tietenkin poistetaan.
Jos palstajako tuntuu vaikealta, väärältä, puutteelliselta tms, kannattaa antaa palautetta: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5556
hihihhhh !
Sinua on koeteltu.
Yhtäkään mainitsemistani kirjoista en ole lukenut. Suomalaiset mieskirjailijat eivät viime aikoina ole löytäneet tyköni. Kirjastossa kirjoja selaillessa tökkää vastaan kirjoitustyyli.
Nyt minulla on lainassa Tuomas Vimman Raksa, mutta lainasin sen vain kiinnostavan aihepiirin tähden. En vanno, että kirjaa edes lukisin, mutta katsotaan.
Teen usein kotona valmiin listan, johon olen koonnut itseäni kiinnostavista aiheista kertovaa kirjallisuutta.
Suomalaiset naisetkaan eivät ole kaikki vetäneet puoleensa. En ole lukenut Snellmania (Kauranen), Oksasta, Hietamiestä.
Usein esikoiskirjat ovat hyviä.
V Hämeen-Anttilan kirjoista Alastonkuvia lienee paras. Osasta kirjoja en tykännyt olleenkaan ja esim. Perijät jätin kesken.
Raksa. Tuntui tahattomalta satiirilta. En kyllä rakennusalallakin työskennelleenä tunnistanut kirjan kuvailua, että vähän meni epäaidoksi, kun esipuheessakin niin kovasti selitettiin pyrkimystä aitouteen.
Franzeniakin yritin lukea, mutta koska kieli oli töksähtelevää, niin kesken jäi alkumetreillä. Ilmeisen hyvä muisti Peterillä.
Laulajaisen Jussi kirjoittaa aika sujuvasti, mutta arvostan enemmän Marja Björkin tyyliteltyä kirjoitusta, vaikka proletariaatteja molemmissa kuvataankin.Surrealistiset kohdat hypin Laulajaiselta yli. Aika outoa vuorottelua realismista surrealismiin. Luulisi, että voisi kautta linjan pysyä samassa tyylikeinossa.
Melanie Gideon, Vaimo 22. Miten viitsin edes lukea / silmäillä puoleenväliin. Ihmiset olivat täysin persoonattomia. Erityisesti lapset ovat kuin jotain esineitä. Tuotteita, jotka valmistuvat amerikkalaiseen yhteiskuntaan.
Sama kuin olisi silmäillyt näyteikkunaa. Muovinukkeja.
Gambotto, Antonella Pimennys.Itsemurhamuistelmat
Mitä A-L Härkösen alkupuhe tekee tuossa kirjassa? Mitä kansitekstinsä etusivulla? Ei kai hänellä ole mitään osuutta tuon kirjan kirjoittamiseen. Härköstä kun en muutenkaan lue.
Ai miksi et lue Härköstä ?
Minä kyllä luen/selailen hänen kirjansa aina kun törmään lukemattomaan.
Mielestäni on kirjoittanut mittavasti ja toivottavasti kirjoittaa edelleen.
Hänen aviomiehensä kolumni tässä taannoin hesarissa oli sekin
jokseenkin
villi purskaus.
Kirjailijat just ON !
Hänen kirjoitustyylinsä ei miellytä minua. Olen selannut joitain kirjoja ja jättänyt ne kirjastoon. Olen kyllä odotushuoneissa lukenut hänen kolumnipiiperryksiään ja ne eivät minua ole vaikuttaneet.
Hänestä saa aina-vihaisen ja tiukkapipoisen vaikutelman. Elämä ei ole mikään suoritus.
Cecilia Ahern, Tyttö peilissä
Tyttö katosi peiliin. Aikuisten satu ei oikein uponnut.