Heippa kaikki!
Onko kellään kokemuksia siitä miten äidin pieni koko vaikuttaa laskettuun aikaan? Odotan esikoistani, nyt vasta vko 13 4, ja olen itse varsin pienikokoinen (157cm, normaalipainoinen ja kapeat lantiot). Laskettu aikani on 11.8. Tiedättekö syntyykö lapsi todennäköisimmin jo paljon ennen laskettua aikaa vai mahtaako silti mennä yli? Yritetään suunnitella mieheni kesälomaa niin, että hän pääsisi mukaan synnytykseen. Muuten hänen kesäloma alkaisi 10.8 (on laivalla töissä) ja pelkäämme että lapsi syntyy aiemmin eikä hän pääse mukaan synnytykseen...
Kiitos kaikille vastauksista jo etukäteen!!! :)
Onko kellään kokemuksia siitä miten äidin pieni koko vaikuttaa laskettuun aikaan? Odotan esikoistani, nyt vasta vko 13 4, ja olen itse varsin pienikokoinen (157cm, normaalipainoinen ja kapeat lantiot). Laskettu aikani on 11.8. Tiedättekö syntyykö lapsi todennäköisimmin jo paljon ennen laskettua aikaa vai mahtaako silti mennä yli? Yritetään suunnitella mieheni kesälomaa niin, että hän pääsisi mukaan synnytykseen. Muuten hänen kesäloma alkaisi 10.8 (on laivalla töissä) ja pelkäämme että lapsi syntyy aiemmin eikä hän pääse mukaan synnytykseen...
Kiitos kaikille vastauksista jo etukäteen!!! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
mitenkään. Mistään asiasta ei voi päätellä millään tavalla, milloin vauva mahdollisesti syntyy. Paitsi tietysti suurin osa vauvoista syntyy välillä rv 38 - 42.
milloin syntyy.. :) tilastollisesti katsottuna esikoiset syntyvät keskimäärin hieman la:n jälkeen, kun paikat ei ole aiemmista synnytyksistä valmiiksi venyneet. Mutta tosiaan: valtaosa syntyy vk 38-42
Mulla oli oman pojan la myös 11.8 ja syntyi sitten 2.8 käynnistyksellä, kun oli alkanut lapsivettä tihkumaan.
Minä olen myös pikkuinen, mutta enpä tosiaan usko sen vaikuttavan mihinkään. Sieltä tullaan, kun ollaan valmiina syntymään :)
Itse olen 153cm ja syntyi 3,5kg poika rv 38+5. Synnytystapa-arviossa arvioivat pojan n. 4 kiloiseksi vajaata viikkoa aiemmin ja vaikka oli vähän niin ja näin mahtuisiko alakautta niin eivät edes harkinneet leikkausta. Synnytys alkoi veden tihkumisella josta meni 39tuntia pojan syntymään, keisarinleikkauksella. Kun ei lähtenyt tulemaan alakautta ei niin millään. Ei ollut tulossakaan vielä siinä vaiheessakaan kun oli jo 37,5h supistuksia ollut. Se jäi mietityttämään että tuskinpa olisi mahtunutkaan kun ei kerran ollut tyrkylläkään vaikka olin jo 9cm auki, siinä vaiheessa tekivät leikkauspäätöksen koska olin jo täysin voimaton ja uupunut lähes tajuton, lapsella tosin oli kaikki hyvin vielä siinäkin vaiheessa. Arvoitukseksi jäi olisiko koskaan mahtunut alakautta ja kauanko siinä olisi pitänyt vielä sinnitellä. Siinä vaiheessa leikkauspäätös oli 100% helpotus huonosti voivalle äidille, nyt se harmittaa etten osannut vaatia yhtään mitään, en edes tietoa että miten pitkään pitää jaksaa karmeita supistuksia syömättä juomatta vai saanko vaatia leikkausta jossain vaiheessa. Vasta kun vuorossa oleva lääkäri vaihtui määräsi hän lähes samantien keisarinleikkauksen koska oksentelin ja sekoilin ja olin saanut kaikki sallitutu puudutusainemäärät jo siihen mennessä.
Johtuiko minun koosta tuo ettei synnytys edennyt kunnolla vai mistä. Kuka tietää?! Vauva oli kuitenkin iso näin pienen vatsaan eikö tuo lie niin jumissa kippurassa ettei mahtunut liikkumaan, ei hän ollut edes kääntyillyt viimeisimmillä 2 raskausviikoilla kun ei vissiin mahtunut.
Pääasia että 10pisteen poika tuli. Toinen raskaus saati synnytys ei kyllä juurikaan jaksa kiinnostaa. Lapsen syntymätapa ja leikkauksesta toipuminen oli järkyttävä kokemus.
Mulla aika samat kokemukset kuin edellisellä kirjoittajalla, paitsi että alakautta synnytin. Olen 156cm "pitkä" ja ennen raskautta painoin vain 44kg. Synnyttämään mennessä sitten 64kg... (:D) Mutta kuitenkin, synnytys ei mennyt ihan kaikkien oppikirjojen mukaisesti. Lapsi oli painonsa puolesta pieni, pari grammaa vaille 3kg. Mutta isopäinen ja isoluinen. Ja todellakin loppuraskaudessa tuntui mahasta tosi isolta ja vatsa oli "pelkkää vauvaa", ei paljoo tilaa jäänyt muuhun. Mulla selkä on ihan naurettavan lyhyt ja jalat sitten pisin osa kehosta.. Pieni kuin olen. Sf-mitta oli pari päivää ennen synnytystä 38cm. Synnytys käynnistyi vedenmenolla ja seuraavana päivänä lapsi oli maailmassa 26h tuskailun jälkeen. Ponnistusvaihe kesti 1h 19min ja lopulta imukupilla revittiin lapsi ulos sydänäänilaskujen vuoksi. Oli eloton ja veltto kun tuli ulos ja vietiin samantien pois siitä. Ja mulle tuli 4-asteen repeemät tästä.
En sitten tiedä vaikuttiko tuo mun koko tähän, tuskinpa. Koska ongelmat synnytyksessä oli sellaisia jotka voi tapahtua ihan kenelle vain.. Siis ne sydänäänilaskut. Lapsella oli napanuora kaulan ympärillä, eli siitä ne. Mulle tehtiin kyllä synnytystapa-arvio pari viikkoa ennen synnytystä, justiinsa tän mun pienen kokoni takia. Ja siellä sanottiin, että mahtuu kyllä hyvin täältä tulemaan, ja lantio kuulema hyvin tilava sisältä. On mulla lantio ihan suht leveä ulkoapäinkin. Ja papereihin on synnytyksen jälkeen kirjoitettu, että lantiossa oli tosiaan hyvin tilaa, että ilmeisesti isompikin lapsonen oli ulos mahtunut. Tiedä sitten... Eräs asia kylläkin jäi mietityttämään, elikkä kun lapsen pää ei missään vaiheessa loppuraskautta laskeutunut taikka kiinnittynyt(?) Vasta synnytyksessä ilmeisesti, ja siitähän ne ongelmat seurasikin, kun pään laskeutuessa meni napanuora lapsen kaulan ympäri. Hmm..
Ainakaan ulkoisten asioiden perusteella, että milloin se vaavi syntyy. :) Mie en mitenkää kauheen pieni ole, 164cm/ ja 62 kg painoin synnyttämään mennes. Ja synnytys tapahtui rv 34 2 ja esikoinen oli kyseessä. Joten en suosittele suunnittelemaan mitään kauhean tarkkaan viimoselle raskauskolmannekselle... Mitä vaan voi tapahtua. :D Toki jos lantio kaponen niin kannattaa varautua sektioon. Mut sehän sitte kuvataan siellä loppuraskaudes. Mullakin ulkosesti melko kapee lantio, mut kuitenki siel luiden välissä oli sellanen tila et kätilö sanoi sieltä mahtuvan ihan minkä kokonen vauva vaan. :D
Itse olen 157cm ,sain 3,8kg vauvan ja kapea lantio ulkoisesesti,mutta melko hyvinhän toi vauva näytti mahtuvan tulemaan ulos :) ja raskaus meni yli la:n.