Olen nyt oksentanut reilun kuukauden, 1-5 kertaa päivässä. En jaksaisi enää tehdä sitä, en halua tehdä sitä mutta jokatapauksessa vessaan aina päädyn.
Olen vuosi sitten "parantunut" syömishäiriöstä sairaalassa ja sen jälkeen meni ihan ok mutta nyt se on taas alkanut. Lämmintä ruokaa en voi syödä ollenkaan, tosi moneen ruokaan on tullut kammo koska olen ne oksentanut. Kohta en voi enää laittaa suuhuni mitään. Ja kauppaan menossa ei tunnu olevan mitään järkeä koska kuitenkin ne oksennan mitä sieltä ostan.
Miksei kukaan auta? Olen fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt, loppu, rikki. Lääkärini tietää tilanteeni ja sanoo vaan että odotetaan olisiko uudesta lääkkeestä apua. Ymmärrän hänen tarkoituksensa mutta en jaksa odottaa, en osaa lopettaa tätä yksin, en pysty siihen. En jaksa tällaista elämää enää kauaa, haluan johonkin "lukkojen taakse" etten voi oksentaa. Tämä käy päivä päivältä vaikeammaksi.
Oksennan koska tulee liian täysi olo jos syö. Ja ajattelen sairaalla mielelläni kuinka kaikki kalorit imeytyy minuun niin se on samantien vessaan meno.
Olen mukamas liian lihava, aina joku kohta löllyy, haluan laihtua vaikka minun ei tarvitse. Haluan silti.
Ja nyt "keksin" myös laksatiivin käytön.
Onko kukaan muu samanlaisessa tilanteessa? Jos olet ollut ja parantunut, miten se onnistui?
Tämä hankaloituu, kroonistuu, kuinka saan lääkärini tajuamaan että minä en jaksa enää tätä touhua. Minulla ei ole tarpeeksi tahdonvoimaa päästä eroon tästä paskasta.
Kun tahtoo apua niin miksei sitä saa?
Olen vuosi sitten "parantunut" syömishäiriöstä sairaalassa ja sen jälkeen meni ihan ok mutta nyt se on taas alkanut. Lämmintä ruokaa en voi syödä ollenkaan, tosi moneen ruokaan on tullut kammo koska olen ne oksentanut. Kohta en voi enää laittaa suuhuni mitään. Ja kauppaan menossa ei tunnu olevan mitään järkeä koska kuitenkin ne oksennan mitä sieltä ostan.
Miksei kukaan auta? Olen fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt, loppu, rikki. Lääkärini tietää tilanteeni ja sanoo vaan että odotetaan olisiko uudesta lääkkeestä apua. Ymmärrän hänen tarkoituksensa mutta en jaksa odottaa, en osaa lopettaa tätä yksin, en pysty siihen. En jaksa tällaista elämää enää kauaa, haluan johonkin "lukkojen taakse" etten voi oksentaa. Tämä käy päivä päivältä vaikeammaksi.
Oksennan koska tulee liian täysi olo jos syö. Ja ajattelen sairaalla mielelläni kuinka kaikki kalorit imeytyy minuun niin se on samantien vessaan meno.
Olen mukamas liian lihava, aina joku kohta löllyy, haluan laihtua vaikka minun ei tarvitse. Haluan silti.
Ja nyt "keksin" myös laksatiivin käytön.
Onko kukaan muu samanlaisessa tilanteessa? Jos olet ollut ja parantunut, miten se onnistui?
Tämä hankaloituu, kroonistuu, kuinka saan lääkärini tajuamaan että minä en jaksa enää tätä touhua. Minulla ei ole tarpeeksi tahdonvoimaa päästä eroon tästä paskasta.
Kun tahtoo apua niin miksei sitä saa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Myönteistä kirjoituksessasi on se, että haluat parantua ja saada apua. Myönteisyys hoitoon on suuri asia, sillä silloin sinulla on myös edellytys parantua. Oletko lukenus Syömishäiriöliitto Sylin:n kotisivuja? http://www.syomishairioliitto.fi/ Sieltä löydät eri alueyhdistysten tai liiton henkilöiden yhteystiedot, sekä myös ohjeita hoitoon pääsemiseksi. Minusta on järkyttävää, että sinulla on ehdoton tarve päästä hoitoon, eikä lääkärisi anna sinulle lähetettä. Voisitko vaihtaa lääkäriä? Mutta ota ainakin e.m. linkin kautta saataviin henkilöihin yhteyttä, jotka toivottavasti voivat neuvoa sinua paremmin, kuinka pääsisit hoitoon nopeammin.
Olet aivan oikeassa, apua on saatava, kun hätä on suurin. Toivon, että pääset mahdollisimman nopeasti hoitoon, jotta saisit sairautesi katkaistua ennenkuin se kroonistuu.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen syömishäiriöisen äiti
Kiitos ihanista sanoistasi. Sain eilen lähetteen sairaalaan, en tiedä milloin sinne pääsen mutta pääsen kuitenkin. Pelottaa aivan kamalasti (lähinnä ne ruokamäärät, vaikka ne eivät oikeasti ole isoja annoksia mutta minulle ne on...) mutta kuitenkin on halua parantua, ei tämä ole elämää. Jospa se elämä nyt alkaisi sujumaan... Tsemppiä kaikille
Hyvä, että sait lähetteen, se on ainakin merkki siitä, että pääset sinne ennemmin tai myöhemmin, joten on jonkinlainen turvallisuus siitä, että sairautesi saadaan taltutettua.
Mielestäni on jopa luonnollista, että tunnet pelkoa esim. ruokamääristä, mitä siellä pitää syödä. Mutta kun samalla olet hoidossa, siellä on kaikki apu lähellä, niin sinun on turvallista siellä olla ja myös syödä. Niin ja eihän sitä ruokaa tarvitse vauhdilla syödä, syö sillä "rytmillä", mikä tuntuu sopivalta. Koska se on myös tärkeää, että siitä tulisi luonnollinen ruokailutapahtuma.
Olen vähintään kuin saanut "herätyksen", kun luin masentuneiden osiosta erään "havahtuneen" henkilön kirjoituksen kirjasta "Havahtuminen", se on Anthony De Mellon kirja (pokkari), eikä maksa paljoa. Nettikaupassa oli n. 4 eur. Tilasin kerralla kolme kirjaa ja yhden ostin vielä kirjakaupasta. Se, mitä olen sitä lukenut, on ollut todella mielenkiintoinen ja aktivoi lukijan ajattelemaan. Kirja ei ole uskonnollinen, mutta vertauksina, mutta kyseenalaistuksina saatetaan käyttää eri uskontojen sanomaa. Tämä e.m. henkilö kirjoitti, että hän on lukenut kirjan ehkä 10 kertaa ja vei kaksi vuotta, että hän on sisäistänyt kirjan sanoman. Ostin kirjan mm syömishäiriöllä oireilevalle tyttärelleni ja eräälle tutulle, jolla on taipumus masennukseen. Uskon, että parhaan terapian saamme itse sisäistämällä oman minämme. Mutta sairausvaiheessa on paras turvautua sairaalaan, jossa pahin saadaan hoidettua pois. Psykologisen kirjan viestin voi sisäistää vasta terveempänä. Eihän psykoterapiaakaan anneta sairaudella pahasti oireilevalle.
Toivon sinulle pikaista hoitoon pääsyä ja luottamusta siihen, että pääset sairaudestasi lopullisesti eroon!