Pakkomielle vai jotain muuta? Mitä sä olet mulle, mitä olen sulle? Kumpikaan ei sitä osaa sanoiksi pukea. Ehkä siksi koska sillä ei ole sanaa, sillä tunteella. Tai sitten sillä on liikaa sanoja. Tai liian painavia sanoja. Vain se me tiedetään, että kemiat polttelee mutta ei se voi kantaa oikeasti näin pitkään. Et ehkä muista, mutta sanoin sulle edellisellä kerralla jutellessamme haluavani "pois" tästä tilanteesta, oikeasti halusin. Vaikken halunnut. Miksi me sahataan edes takas, pääsemättä minnekään. Sulla on sellainen ote muhun, jota en haluaisi sulla olevan. Tiedän itseni pystyvän samaan sun kohdalla. Sä olet niin rakas mulle, liian rakas. Ymmärrätkö, että toinen ihminen voi tulla liian tärkeäksi väärällä tavalla. Mä loukkaan itseni. Sä loukkaat itsesi kanssani. Vaikka se sattuu ja koskettaa, ikävä.. Meidän pitäisi pyrkiä etäisyyteen. Tulevaisuudessa. Olemme kuitenkin toisillemme velkaa rehellisen ja avoimen keskustelun, eikö vaan? Jos tutkit ajatuksiasi oikeasti, on sullakin sanasi sanottavana. Mä näen sen joka kerta sun silmistäsi. Ei tämä ole pelkästään enää sitä mitä se oli silloin. En mä odottanut tämän muuttavan kurssia, sen se kuitenkin teki. Haluan palata takaisin, vain sun avulla pääsen sinne, jos haluat auttaa..
Rakas pakkomielle
Nainen.
402105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Hyvin paljon sellainen kirjoitus mitä yksi tuntemani nainen voisi kirjoittaa. Mutta selkeät tunnisteet puuttuvat. Niitä pyytäisin.
En varmasti uskalla laittaa mitään selkeitä tuntomerkkejä.. Toki itse voit niitä ehdotuksia laittaa, jos vain uskallat ;)
Taitaapi olla minnalta ja juhalle tämä taas.
Väärä villi arvaus.
Silipa-Tuuli.Silipa-Tuuli.
Silipa-Tuuli.
Silipa-Tuuli.
Silipa-Tuuli.
Silipa-Tuuli.
Taidat nähdä tätä miestä päivittäin?
Emme näe päivittäin.
Narsistille ei ole olemassa muita toiveita kuin hänen omansa. Maailma pyörii hänen napansa ja hänen tarpeidensa ympärillä. Muiden tarpeet ovat olemassa vain narsistin poljettavaksi, narsisti saa tyydytystä siitä että saa tyrmätä ja mitätöidä. Hänen tarpeensa ovat tärkeimmät, ja hänen tarpeidensa tärkeyttä korostaa se, että hän pystyy jollain tapaa nollaamaan muiden tarpeet.
Miksi te ette ole yhdessä?
Vuodet vierii ja tunne vahvistuu, rakas.
Minä tahdon sinut, kuten laulaa Meiju Suvas;)
Heipparallaa... :D
Pakko vastata, mistä voi olla varma, vaikka olisi minulle.
Siispä riittää lyhyt vastaus. Muistan melkein kaiken mitä on keskusteltu hänen kanssaan.
Voisin allekirjoittaa aloituksesta kaiken mutta sitä, että tuntee toisen tulleen liian tärkeäksi väärällä tavalla en ymmärrä mikä se väärä on, tuntea tietysti saa mutta sen voi kääntää hyödyksi.
Niin kauan kuin on käymättä se "rehellinen avoin keskustelu", ikävä, voimakkaat tunteet ja se tunne, että kumpikin pitää toistaan otteessaan vaikuttaa kuin puristava kivulias vetovoima kohti sitä tapaamista jossa solmut avataan.
Etäisyyden ottamiseen ei tarvitse pyrkiä vaan, sen jälkeen tilanne ja tunteet vapautuu eikä etäisyydellä enää ole merkitystä.
PS. :)
..et haluan vaan auttaa tuntematontakin naista. Tuo ajattelutapa toimii, kannattaa pyrkiä siihen.
Hmmm..mitä tarkoitat tuolla ajattelutavallasi? Entä miten voit kääntää tunteen hyödyksesi?
Sitä vaan, että kun toinen on tullut liian tärkeäksi, niin etäisyyden ottamista parempi on käyttää tilanne hyödyksi siten, että että... enpäs osaakaan vastata. Oli minulla varmaan joku tieto asiasta, mutta en osaa selittää kirjoittamalla, se pitäisi selvittää face to face.
Ja siitä ajattelutavasta, jos ei ymmärtänyt tarkoitusta, niin ollaan varmaan eri aaltopituudella, en osaa sitä sen enempää avata, varmaan jotain tarkoitin, mutta menee taas sinne henkimaailman ulkopuolelle.
Voisitko sitten tulla ja selvittää ne hyötyseikat ihan livenä ,että minäkin ymmärtäisin mitä tarkoitat
Kiitos tulen mielelläni, mutta ihan heti en pääse tulemaan. Tulenko sinne vai tavataanko jossain muualla teekupin ääressä?
Nyt heräsi kuitenkin pieni epäilys, et ole tosissasi, kun pyysit tulemaan. Taisi olla vähän sellaista amerikkalaista ystävällisyyttä pelkästä kohteliaisuudesta.
Joku vieras ehtikin väliin kommentoimaan, " en ymmärrä" en siis ollut minä.
Oon lukenut tuota kirjoitustasi ja kyllä se siitä aukenee, mutta toki hyvä ja seikkaperäinen keskustelu aina kiinnostaa :) Tee ihmisiä?
Miten etäisyys auttaa tunteita vapautumaan?
Hän ajattelee hyvin samanlaisella tavalla asioista kuin sinä, siis jotenkin niin utopisesti vrt minuun :) Meillä ei aina ajatus kohtaa, hän yksinkertaistaa kun minä taas ajattelen asioita monelta eri kantilta ja yritän ymmärtää.
En nyt tee ihmisiä. Kahvi yleensä, mutta tee maistuu välillä.
Ei etäisyys mihinkään vapautumiseen auta, en ole sellaista tarkoittanut.
Sitä yritin tarkoittaa, että kun suhde ikäänkuin kiertää kehää koska vetovoimaa on, ei koskaan tapahdu kohtaamista jos ei tee mitään vetovoiman lisäämiseksi.
Kun se kohtaaminen on tapahtunut ei tarvitse ikävöidä ja pohtia epävarmoja asioita vaan saa olla vapautunut eikä pakollinen etäisyys rassaa niin pahasti ja jo se tietoisuus siitä, että hän välittää tai on joskus välittänyt auttaa.
Olishan se upeaa kuulla toisen sanovan esim "rakastan sinua/olen ystäväsi/pidän sinusta ja olet tärkeä". Jos tuollaista saa kuulla ja voi siihen luottaa, se jää pysyvästi olemaan vaikka tapahtuisi mitä. Ne tunteet voivat johtaa joko läheiseen suhteeseen tai hyvään ystävyyteen.
Aivan, kiitos tarkennuksesta. Me ajatellaan ihan samalla tavalla asiasta/asioista. Omassa tapauksessani kohtaamisia on tapahtunut ja myös avautumista tunteiden puolelta. Miksi silti tuntuu ( molemminpuolisesti ? ), että kehääkin tässä vähän kierretään. Ehkä hän voi ollakin sitten vapautuneempi helpommin kuin minä, ymmärrän täysin mitä ajat takaa, se tunne, että tietää toisenkin välittävän, se kantaa.
Se, että kiertää kehää, johtuu siitä, ettei monista avoimistakin keskusteluista huolimatta koskaan olla puhuttu kunnolla suoraan ja ajan kanssa niiden oikeilla nimillä ja se hiertää.
Sitä minäkin haluaisin hänen kanssaan, mutta olen ollut tunnistavani aina, kun olen vähänkin yrittänyt lähestyä tai ehdottaa tilannetta viipymiseen hetken kahden, että hän vetäytyy, poistuu. Ymmärtäisin hyvin, jos olisin ns. ahdistelevaa tyyppiä, mutta kun en ole ja haluaisin vaan puhua avoimesti niin kuin aikuiset puhuu.
Turhaahan tämä nyt täällä on kirjoittaa, yritän mennä eteenpäin keskittymällä toimintaan, joka vaatii keskittymistä muuhun kuin toisen ihmisen ikävöimiseen. Sanonta poissa silmistä poissa mielestä ei pidä paikkaansa, mutta auttaa kun aikaa kuluu.
Hui miten hyvin osaat kuvata tätä tilannetta, niin tuttua tekstiä kaikinpuolin. Niin samoin ajattelen ja toimin. Selvitäkseni tästä eteenpäin..en ole muitakaan keinoja keksinyt.
Me ollaan juteltu suoraan. Suoraan ja rehellisesti ollaan aina juteltu toisillemme, mutta niin paljon jää aina sanomatta..ainakin omasta puolestani tuntuu välillä siltä, tuntuu etten saa hänestä irti sitä mitä näen hänessä olevan, hän on rehellinen ja suora puheissaan aina mutta...en tiedä, jotain on syvemmälläkin jonka aistin mutta en saa siitä kiinni eikä hän avaudu "isommille vesille", pysyttelee mielellään samoissa jutuissa niistä kiinni pitäen. Toivoisin hänen úskaltavan avautuvan enemmän mutten voi häntä pakottaa tai mitään, hänen on se itse huomattava, tehtävä. Luulen tämän olevan se yksi tekijä jonka vuoksi kierrämme kehää.
Ja yleensä tilanteet ei vaan onnistu. Me tarvitsisimme paljon aikaa, rauhaa pystyäksemme puhumaan oikeasti kunnolla..
Mä tunnistan itseäni tuosta kuvailemastasi naisesta, tai jotain tuttua siinä on, mahtaisko se sinun naisesi olla vain niin ujo?
Kuullostaa niiiin tutulta myös..
Täällä voi tulla vastaan niin samalla tavalla ajattelevia/tuntevia ihmisiä eikä ole ihme, jos juuttuu samaan ketjuun.
Ei sekään olisi mahdotonta, että sinä Nainen. olet se oikea, mutta minä en ole sinulle tai päinvastoin.
Ujous voisi selittää paljon ja jos siitä olisikin kyse niin heh, olis vaan positiivista. Näen ujouden verhon takana uinuvan leijonan. Ujous suojelee persoonaa ja harvoin menee liian pitkälle. Hui hui, pitääkin olla varuillaan...
Juu, tälläiseen keskusteluun voi hyvin jäädä koukkuun jos aihe koskettaa tai tuntuu tutulta :)
Sinä ilmeisesti olet aika samankaltaisessa tilanteessa kuin minä, ja kuten varmasti useat muutkin ihmiset. Olet vähän kuin kertomukseni mies. Tunnut ajattelevan hyvin samoin asioista ja toimit kuten voisin kuvitella, ja tiedän hänen toimivan. Siksi näkökantasi ovatkin juuri erittäin kiinnostavia ja valaisevia.
Tuo kuullostaa aika mielenkiintoiselta. Pidän omaa tilannettani, ajattelutapaani, näkökantojani ja toimintaani aika harvinaisena, en usein tapaa sielunkumppaneita, mutta kuitenkin silloin tällöin tapaan ihmisiä.
Mielelläni voisin puhua näkökannoistani ja kuulla myös hänen näkökannoistaan
Kunpa joskus tapaisin hänet irl, olisi aikaa eikä kiirettä.
Tuntuu siltä, että voisin kommunikoida ilman sanojakin ja se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Jotkut ihmiset vaan kiusaantuu, jos ei kukaan puhu mitään. Joskus puhe voi häiritä kommunikaatiota.
Nyt en pysy hereillä ja voin kirjoittaa ihan mitä vaan ..zzz Hyväää yötä sinulle Nainen.
Siis ettekö te tapaa oikeassa elämässä? Vai toivoitko tapaavasi hänet oikeassa elämässä siten, että olisi sitä aikaa jutella rauhassa? Mikä sinua on estänyt ehdottamasta hänelle sellaista kohtaamista?
Ymmärrän hänen (myös sinun) ajattelutavan, toimintatavan ja näkökannan oikein hyvin kunhan saan siitä kiinni. Hän (kuten sinäkin) ilmaisee itseään vain hieman eri tavoin, jännällä tavalla eri tavalla :) Se hänestä tekeekin niin kiehtovan, me osaamme molemmat katsoa asioita eri näkökulmasta mutta kuitenkin aina päädymme samaan lopputulokseen. Meillä on yhdistäviä tekijöitä lapsuudestamme, jotka varmasti omalta osaltaan vaikuttavat siihen miten hyvin me ymmärrämme toisiamme "sanattomasti". Jotkut asiat yhdistää ihmisiä tietämättään.
Kuulehan Nainen.
tarkoitin juuri sellaista kohtaamista ajan kanssa ettei tarvitsisi vilkuilla koko ajan kelloa. Muuten kyllä nähdään tuon tuostakin kuten monia muitakin ihmisiä. Kaikki ovat nykyisin niin kiireisiä ja ohjelmoituja ettei sellaista aikaa voi alkaa pyytämään.
Tunnut sinäkin ymmärtävän asioita kannaltani aika hyvin, eipä siihen mitään lisättävää.
Mistä sitä tietää vaikka jokin yhdistävä tekijä löytyisi vielä kauempaa sukupolvien takaa vaikka keskiajalta, josta tunnen olevani lähtöisin, mutta olen vaan sattunut syntymään nykyaikaan.
Mutta kiitos sinulle Nainen. näkemyksistäsi, niistä voi olla hyötyä kun yrittää raivata polkua tässä tiheässä suhteiden viidakossa.
Ajatteletko että olisitte eläneet joskus yhdessä keskiajalla?
Itse näin aikoinaan kolme merkittävää unta, jotka tuntuivat kaikki viittaavan elettyihin elämiin. Niissä jokaisessa unessa oli mies, jonka kasvoja en koskaan nähnyt, mutta jota rakastin aivan suunnattomasti. Sattuman kautta oivalsin yhtenä päivänä, että olen tuntenut kyseisen unieni miehen jo vuosia ja heti ensimmäisestä todellisesta kohtaamisesta asti tunsin käsittämätöntä vetoa häneen. Tässä nykyajan pelaaminen tuntuu joskus niin hämmentävältä kun tuntuu siltä että kulissien takana tapahtuu niin paljon...
Hei, nyt... Kovin koskettavaa ja voiko olla edes totta!! Tietääkö mies tuosta? Miten suhtautui tietoon jos tietää? Katsoiko sillai hitaaaaasti... vai oliko se sillai että säkin oot ihana ym...
Oletteko/olitteko yhdessä ja millainen tuosta suhteesta tuli?
Ei tiedä, emmekä ole koskaan olleet yhdessä, vaikka kiinnostusta on aina löytynytkin - tilanne vaikea. Sattuma puuttui peliin oikeastaan vasta tuossa joulukuun lopussa, kun palaset loksahtivat paikoilleen ja ymmärsin kuka se mies unissani oli ollut.
Niin jos tietäisikin mikä on se side, joka yhdistää kahta ihmistä eri tavalla kuin muita. Onko joskus ollut jonkinlainen suhde: äiti, isä, veli, sisar, lapsi, rakastaja(-tar),puoliso,isäntä, emäntä, orja(-tar), jne vai onko vain juuri sellaiset perintötekijät, jotka vetävät toisiaan puoleensa ja sopivat yhteen.
Tuskin ainakaan mikään kovin huono suhde on ollut, jos takautumat on miellyttäviä. Vai onko joku, joka ei vielä ole syntynyt ja on tarkoitus tulla maailmaan ja se voi tapahtua vain kahden ihmisen kautta.
Elämä on paljon enemmän kuin pelkkää materiaa ja se mitä näkyy vaikka moni nauraa tällaiselle. Tämä nyt taisi mennäkin vähän liian pitkälle tämä korttitalon rakennus.
Tästä voisi saada hyvän keskustelun aikaiseksi, mutta nyt ei tahdo jaksaa keskittyä, mutta tämä sai naurahtamaan: "Tuskin ainakaan mikään kovin huono suhde on ollut, jos takautumat on miellyttäviä. Vai onko joku, joka ei vielä ole syntynyt ja on tarkoitus tulla maailmaan ja se voi tapahtua vain kahden ihmisen kautta."
Näin kerran sellaisen hassun, oudon unen, jossa minä ja tämä tunteitteni kohde olimme jonkinlaisessa toisessa maailmassa, ulottuvuudessa, jossa asui lähinnä antiikin jumalia ja sen semmoisia. Unessa kävi ilmi, että meillä oli poika, joka oli jo aikuinen, eikä kukaan muu kuin itse Poseidon, merenjumala. Se oli todella absurdia ja asiasta kuultuani suutuin lähinnä siitä, etten edes muistanut koko tapahtumaa. Se tuntui siltä, että elämäni tärkeimmät, arvokkaimmat hetket oli ryövätty minulta. Sen unen jälkeen vasta ensimmäistä kertaa ajattelin asioita juuri tuolta kannalta - minä, joka en edes koskaan ole halunnut perhettä.
Ei täällä kovin pitkiä keskusteluja voi käydä, nytkin vaan satun olemaan paikalla ja vastaan.
Niin, kannattaa ottaa huomioon, että itse ei voi vaikuttaa tai päättää kaikesta. Jos jonkun ihmisen pitää syntyä maailmaan sinusta tai avullasi, et voi sitä estää, se tapahtuu olet sitten nainen tai mies. No joo, voihan sitä kuvitella pystyvänsä vaikuttamaan, mutta moni asia on ennalta määrätty (saa nauraa, mutta ei haittaa minua).
Olet sinäkin unien näkijä, selityksiä niille voi joku kertoa.
Tuo Poseidon on kyllä selitettävissä yhdellä elokuvalla, jota olin vilkuillut muutamaa päivää aiemmin, mutta alitajuntani taitaa olla aika... värikäs. Sekä rehellinen.
Enkä minä naura, vaan jaan osan näkemyksistäsi. Jatkoja!
: )
Milloin tuo edellinen kerta oli?
On siitä jo useampi viikko.
on ote muhun ja ymmärrän mitä tarkoitat kun puhut tuosta väärästä tavasta. Uskaltaisitko oikeasti keskustella kanssai kasvotusten? Viime kerralla se ei oikein toiminut, vaikka yritin...
Hmmm...Uskaltaisin jutella kasvotusten, niinhän me aina toimimme. Epäilen kyllä ettet ole se mies.
Nainen. onko hän vastannut tai onko mitään selvinnyt tai oletteko pääsemässä keskusteluun? Ihan vaan kiinnostaa nämä palstajutut. Onkohan joku oikeasti täältä tavoittanut sen oikean?